Kirkolla on kolme mahdollista perusratkaisua suhteessa avioliittolain muutokseen. Kaikki kolme ratkaisua vaikuttavat kirkon ulkoiseen kuvaan, siihen millaisena kirkko näyttäytyy suomalaisessa yhteiskunnassa. Tällä on vaikutusta kirkon toimintaedellytyksiin ensin henkisesti ja sitten taloudellisesti. Loppupeleissä kysymys on myös lähetystehtävän toteuttamisesta Suomessa.
Ensimmäinen vaihtoehto on, että kirkko kieltäytyy vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja. Tämä tarkoittaa sitä, että kirkko näyttäytyy paikoilleen pysähtyneenä laitoksena, joka jää haikailemaan mennyttä maailmaa. Kirkon toimintaedellytyksiin tällä on sekä suora että epäsuora vaikutus. Ensiksikin ratkaisu on märkä rätti naamalla sadoille tuhansille kirkon jäsenille, joilta tai joiden läheisiltä kirkko evää oikeuden solmia avioliitto Jumalan kasvojen edessä. Toiseksi kirkko sitoutuu puolustamaan näkemystä, jonka kasvava osa suomalaisista näkee vääränä ja epäoikeudenmukaisena. Nämä molemmat vahingoittavat kirkon lähetystehtävän toteuttamista.
Toinen vaihtoehto on, että kirkko pitkän, raskaan ja riitaisan keskustelun jälkeen päätyy vihkimään kaikkia rippikoulun käyneitä jäseniään Suomen lain mukaiseen avioliittoon. Keskustelu vahingoittaa kirkon julkisuuskuvaa ja loukkaa ihmisiä puolin ja toisin. Ratkaisu loukkaa huomattavaa osaa kirkon aktiivisimmista jäsenistä ja on kauhistus niille, jotka tulkitsevat Raamattua perinteisellä tavalla. Kirkon julkisuuskuvan kannalta ongelmana on, että nyt ikään kuin hylätään osa seurakuntalaisista. Tämäkin vahingoittaa kirkon lähetystehtävää.
Kolmas vaihtoehto on aidosti moniääninen kirkko. Siinä on tilaa sateenkaariväelle, heidän perheilleen ja ystävilleen; tämä on mahdollista vain, jos kirkko palvelee heitä tasaarvoisesti muiden seurakuntalaisten tavoin eli hekin voivat solmia avioliiton Jumalan kasvojen edessä niin halutessaan. Mutta siinä kirkossa on tilaa myös niin, joiden mielestä avioliitto on miehen ja naisen liitto; tämä on mahdollista vain, jos heillä on omantunnonvapaus pitää kiinni siitä, minkä uskovat oikeaksi. Tämä ratkaisu muuttaisi kirkon julkisuuskuvaa alleviivaten sitä, että tänne mahtuu erilaisia ihmisiä ja näkemyksiä. Kirkon lähetystehtävän kannalta viesti olisi: evankeliumi kuuluu kaikille sekä vanhoillisille että uudistusmielisille. Tämä ratkaisu olisi linjassa sen kanssa, että kirkon missio kohdistuu kaikkiin ihmisiin ja kaikkeen inhimilliseen.
Avioliitto taidettiin solmia patriarkkojen aikaan järjestämällä hääpidot. Mistään vihkimisestä en muista lukeneeni Raamatusta. Milloin juutalainen seremonia on muotoutunut? Onko kristillinen tapa saanut vaikutteita hellenistisestä tai roomalaisesta perinteestä?
Muistan joskus kuulleeni, että juutalaiset viettivät hääseremoniaa seitsemän päivää. Jeesus vertasi miehen ja naisen solmimaa avioliittoa yljän, Jeesus ja morsiamen, seurakunta suhteeseen. Se on veriliitto, olemme pelastetut ja parannetut Jeesuksen veren kautta.
”Se on veriliitto, olemme pelastetut ja parannetut Jeesuksen veren kautta.” Miten veri liittyy häihin? Minulle tulee mieleen äkkiä vain vuodevaatteiden tarkastus hääyön jälkeen morsiamen neitsyyden toteamiseksi.
Tuo on jo laajemman selityksen paikka. Ehkä sitä ei kannata täällä alkaa selittää, sillä se voi mennä ”yli hilseen” ja saada aikaan pelkkää pilkallista hörhöilyä.
Järjestelmä oli tavallaan selkeä. Kun nykyään puhutaan polyamoriasta, tarkoitettaneen sillä että kaikki olisivat naimisissa keskenään. Tuolloin ei ollut hoobeeteeällää eikä kaksi vaimoa voineet olla naimisissa sekä miehen että toistensa kanssa.