On vain yksi kirkko, joka on samalla kertaa tämänpuoleinen ja tuonpuoleinen. Tästä voi helposti päätellä myös, että kaikkia aikoja ajatellen voi olla vain yksi kirkko. Kirkon, joka on iankaikkinen täytyy myös säilyä läpi kaikkien aikojen. Saarnaaja sanoo: ”Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti” (1:4). Jos sanan ”iäti” merkitys ymmärretään täydellisemmin, on totta: ”Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta Jumalan kirkko pysyy iäti.” Eivät kaikkien aikojen kaikki sukupolvet eivätkä kaikki saman sukupolven jäsenet kokoonnu yhteen pyhään Jumalan seurakuntaan. Mutta kaikkina aikoina erottuu maailmassa elävistä sukupolvista pyhä joukko – ja kokoontuu katoamattomaan Jumalan kirkkoon. Tämä erottautuminen ja tämä kokoontuminen ei lopu ennenkuin Herra tulee. Tämän erottautumisen ja tämän kokoontumisen tähden maailma pysyy pystyssä, eikä auringon alla tapahdu mitään tärkeämpää tai seurauksiltaan merkittävämpää kuin tuo erottautuminen ja kokoontuminen. Kun se lakkaa, ei koko maailmalla ole enää mitään merkitystä, sen hetki on koittanut, loppu on käsillä.
Kirkko sai alkunsa helluntaina, jo Golgatalla, ja nyt se kulkee niin kuin virta läpi aikojen. Sama virta eikä mikään muu on kulkeva muuttumattomana halki aikojen, kunnes se tuona suurena päivänä on laskeva lopullisesti iäisen autuuden ylistettyyn mereen. Niin kuin tietyn virran veden pisarat ovat samanlaisia, samoin kaikki jäsenet siinä suuressa virrassa, jota sanotaan kirkoksi, ovat olleet kaikkina aikoina samanlaisia ja ovat edelleen. Kaikki ihmiskunnan sukupolvet ovat alkuisin samasta verestä ja sen tähden samaa sukua. Samoin ovat kaikki kirkon jäsenet alusta alkaen samasta hengestä osallisia, samaa hengellistä sukua. Jos minä kirkon jäsenenä olen aikanani yksi pisara suuressa virrassa, olen samalla veli minua ennen eläneille isille ja jälkeeni tuleville lapsille. Kirkon ensimmäisen ja viimeksi syntyneen lapsen välillä ei ole mitään muuta eroa kuin aika. Aika kuluu loppuun, ja lopulta ei ole enää mitään eroja. Me kaikki yhdessä olemme kirkon alusta sen loppuun saakka pyhä ja autuas Jumalan, Korkeimman seurakunta. Voidaksemme pitää kiinni tästä ajatuksesta, sen täydellisestä totuudesta ja ilosta meiltä ei puutu muuta kuin että se eläisi meissä ja me siinä.
Wilhelm Löhe: Jumalan puutarha. Drei Bücher von der Kirche, Kolme kirjaa kirkosta. Suomennos, johdanto ja selitykset Matti Sihvonen.
SLEY-Kirjat Oy 1983. s. 36-37
Mikko, kiitos hyvästä blogista. Golgatalla alkoi kristillisen kirkon aika eli lopun aika. Kirkko odottaa Jeesuksen tulevan takaisin tuomitsemaan sekä elävät että kuolleet. Jeesus sanoi: ”Minä tulen pian”. Totisesti Jeesus Kristus tulee pian. Tätä Herran päivää odottaa Kirkko! Joka on uskonut ja tullut kastetuksi, pelastuu Taivaisiin, joka ei usko tuomitaan Helvettiin.
Miksi Jeesus kertoi tulevansa pian, kun yli 2000 vuotta ei ole millään mittarilla mitattuna ”pian”?
Ja ennen kuin kerrot, että Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä, niin Jeesus puhui ihmisille, joten hänen olisi pitänyt ymmärtää edes sen verran, että kun heille sanoo ”pian”, se ei tarkoita tuhansia vuosia.
Blogisti esittää ja kysyy mikä on kirkko. Ovatko siis kaikki kirkot kirkkoja vaikka ne opettavat eri tavalla monista asioista? Ja vaikka kirkot voivat olla kovinkin erimielisiä kristillisen opin monista kohdista. Uskontunnustuksen määritelmä ” Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon” tarkoittivatko ekumeeniset kirkolliskokoukset, että kirkko on se lukematon kirkkojen joukko, joka yhä enenevässä määrin lisääntyy, pirstaloituu ei kirkkoihin. Oliko tämä ekumeenisten kirkolliskokousten intentio, kun he määrittelivät kirkkoa. Epäilen.
Jos tämä epäily pitää paikkansa myös tämä Wilhelm Löhen kirkon määrittely ei kestä. Mistä siis Wilhelm Löhe on omaksunut tämän kirkkokäsityksen? Luterilaiset tunnustuskirjat määrittlevät kirkon näin; ”
”VII Kirkko
Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: ”Yksi usko, (Ef. 4:5-6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne.” ( Ausburgin tunnustus)
Löhe esittää omissa kirjoituksissaan luterilaisen määritelmän kirkosta, siihen hän ottaa tueksi ekumeenisten kirkolliskokousten sanat ja muodot kirkosta. Näin hän ajaa uskontunnustukseen sisälle oman teologisen luterilaisen näkemyksen kirkosta, tukeutuen luterilaiseen tunnustukseen. Tästä herää kysymys onko asia ymmärrettävä näin, onko määritelmä kirkosta oikea ja linjassa ekumeenisten konsiilien käsityksestä kirkosta? Miten voisimme tietää tämän? Paras vastaus löytyy siitä kirkosta joka laati uskontunnustuksen. Tämän lisäksi voimme hakea vastausta laajasta patristisesta materiaalista. Itse pidän Wilhelm Löhen määritelmää kirkosta luterilaisena ajatuksena.
Kiitos Mikko Sunille blogista! Amen. Antero Syrjäselle: Raamatun mukaan kaikki tapahtuu kun aika on täyttynyt. Samoin Jeesuksen paluu. Se tapahtuu kun kaikki se mitä Raamatun profetioissa kerrotaan tapahtuvaksi ennen Hänen paluutaan on tapahtunut. Yksi ajan merkki Israelin tapahtumat. Juutalaiset kootaan luvattuun maahan Israeliin maan ääristä muiten kansojen joukosta juuri niin kuin profetioiden mukaan pitääkin tapahtua. Kerran he sanovat: Siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimeen. Matt. 23:29.
Antero, meidän oma elinaikamme on keskimäärin 80v. Ei meidän tarvitse odottaa sen kauemmin. Tosin viimeinen päivä yllättää aika monet. Vielä tänään on armon aikaa, oletko valmis kohtaamaan Jeesuksen?
Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’
(Ilm. 3:11-13 / FB38)
Näin valitettavasti arvelinkin. Ei mitään vastausta esitettyyn kysymykseen.
Antero, Jeesus tulee pian. Vaikka se on selvästi Raamatussa kerrottu, niin monet yllättyvät, eivätkä ole valmiina.
Toistaiseksi ainoat yllättyjät ovat olleet ne, jotka odottivat Jeesuksen palaavan omana elinaikanaan. Ja näitä ei ole ihan muutama. Heitä riittää Jeesuksen ajoista saakka.
Syykn on selvä. Jeesus valehteli. Hän ei tullut pian.
Antero, jos Jeesus mielestäsi valehteli, minkä oletat tai tulkitset olleen siihen syynä?
Saan kommentistasi kuvan että valehteleminen omisi aina itsetarkoituksellisen pahaa ja pahanthtoista.
Mutta jos ajattelet taas esim tapausta Niinive, sen tuhoamiselle olipäivamääräkin jo ilmoitettu. Oliko sinusta Jumalalta tosi ilkeästi tehty kun ei tehnytkään niinkuin sanoi?
Jeesuksen paluu on uskoville annattu lupaus. Muille se merkitsee armon ajan päättymistä.
Sari: ”Antero, jos Jeesus mielestäsi valehteli, minkä oletat tai tulkitset olleen siihen syynä?”
Sama syyhän siinä on kuin millä tahansa muullakin ”profeetalla”, jonka profetiat eivät täyty. Koska ei ole Jumalaa, ei ole myöskään Jeesusta. On ollut korkeintaan henkilö, joka aloitti massaliikkeen ja joka mahdollisesti kuvitteli olevansa Jumalan poika, Jeesus. Siitä luonnollisesta syystä ”pian”, jota odottivat jo aikalaiset, on venähtänyt yli 2000 vuodeksi. Eikä täyty koskaan.
Sari: ”Mutta jos ajattelet taas esim tapausta Niinive, sen tuhoamiselle olipäivamääräkin jo ilmoitettu. Oliko sinusta Jumalalta tosi ilkeästi tehty kun ei tehnytkään niinkuin sanoi?”
Juuri toteutumattomia profetioitahan maailma on pullollaan, eikä Raamattu eroa siitä millään tavalla. Täyttymättömien profetioiden selittely on jopa eräänlainen taiteenlaji. Siinä missä nykyajan epäonnistuneet maailmanlopun profetiat ovat selittelijöiden mukaan yllättäen osoitus siitä, että Jumala sittenkin armahti ihmiskunnan (ainakin toistaiseksi), niin ihan samaa selittelyä käytettiin jo toistuvasti esille tuomassasi Raamatun kertomuksessa.
Uskonnollisten profetioiden esittäjillä on sellainen jännittävä vastuuvapauslauseke, että jos profetia toteutuu (jota ne toki hyvin harvoin tekevät, jos silloinkaan, ja silloinkin vain ylitulkittuina), niin se on osoitus profeetan ja profetian aitoudesta. Sitten kun ne eivät toteudu, niin ei hätiä mitiä, Jumala vain muuttikin mieltään. Ja taas mennään.
Uskonnollisten profetioiden esittäjien on hyvin vaikea epäonnistua. Kysy vaikka Jouko Piholta.
Antero,
en tiedä huomasitko, mutta tuossa alempana on vastaukseni sinulle. (13.09.2022 07:19) Siinä on myös ehkä jotakin liittyen noihin ”maailmanlopun profeettoihin”.
Antero hei . Tuo tulkintasi ei spvi väitteeseesi siitä että Jeesus _valehteli_. Tietoisesti.
Ja ohitit taas pointin . Kannattaisiko sinun miettiä hetki ennen vuodatusta…
Antero, kirjoitit tuolla alempana näin: ”Tällä logiikalla Jumalan rakkautta on toki myös se, että Jumala kertoo ihmisille petollisen valheen pikaisesta palaamisesta.”
Oma pointtini ei ollut siinä toteutuvatko profetiat vai eivät. Ja kuinka paljon on toteutumatta jääneitä ennustuksia. Niitä on, varsinkin tuosta Jeesuksen paluusta ja sen ajankohdasta.
Olet mielestäni ristiriitainen. Tuossa laitoit tuon Jeesuksen ”paheksuttavan petollisen valehtelun” jatkoksi tällaisille tapahtumille ja Jumalan teoille:
” Jos uskovalta kysyy, niin Jumalan rakkautta on ollut tämän toteuttamat lukemattomat lasten ja viattomien murhat, Jobin tarkoituksellinen kiusaaminen ja tämän perheen murhaaminen, lähes kaikkien ihmisten hukuttaminen ja kielten sekoittaminen, joka olisi aiheuttanut automaattisesti sotia kansojen välille.”
Jeesuksen paluu merkitsee maailman tuomitsemisen päivää. Jolloin armoa ei enää ole tarjolla, kun sitä ei ole otettu vastaan. Sitä sinun siis johdonmukaisesti ennemmin tulisi paheksua ja kauhistella kuin sitä että se päivä ei ole vielä tullut 🙂
Haa, löysinkin tuolta toisesta ketjusta jotain mielenkiintoista:
Antero: ”Joka päivä syntyy satojatuhansia uusia ihmisiä, joten jokainen päivä viivyttelyä tuottaa ainoastaan enemmän niitä, jotka eivät tee kristinuskon vaatimaa parannusta. Tämä taas tarkoittaa, että jokainen päivä kun ”Herra viivyttelee”, yhä useampi ”hukkuu”.
-Tässä sinulla on siis se ajatus, että kun Jeesuksen paluu ja maailman tuomiopäivä viipyy, Jumalan täytyy luoda yhä lisää ihmisiä.
Paradoksi tässä kyllä on. Mutta se on mielestäni siinä, että Jumala tiesi jo maailman luodessaan kuinka monta ihmistä hän sinne loisi. Jumala ei siis luo vain ihmisen fyysistä olemusta, vaan ennen muuta ihmisen sielun, joka saa ruumiillisen muodon syntyessään maailmaan.
Itse olen aina ajatellut että maailma loppuu sitten kun luotuja sieluja ei enää ole. Ja Jumala tiesi tämän jo silloin kun Jeesus sanoi tulevansa ”pian”, jonka opetuslapset ja kristityt ymmärsivät ja odottivat tapahtuvan omana elinaikanaan.
Sari: ”Paradoksi tässä kyllä on. Mutta se on mielestäni siinä, että Jumala tiesi jo maailman luodessaan kuinka monta ihmistä hän sinne loisi.”
Sarin kunniaksi on tämän hänen väkinäisen harmonisointiyrityksensä yhteydessä sanottava, että hän ainakin on oivaltanut ongelman.
Jos sielut ovat olleet olemassa-mitä kirkko ei enää nykyään opeta- enne syntymäänsä, on niitä luotu joku tietty määrä jonka annetaan sitten syntyä vain jotta pieni joukko pelastuisi mutta suurin joukko joutuu helvettiin kärsimään ikuista kidutusta yhdenomansyönninseurauksena. (kohtuullista?)
Ajatus että Jumala on päättänyt luoda jonkun tietynmäärän uusia sieluja, joiden kaikkien antaa syntyä maan päälle on ainakin minulle vaikea: Jumala on siis päättänyt ja päättä, mitkä biljoonista ja taas biljoonista ja taas biljoonista ja taas biljoonista siemensoluista pääsevät hedelmöittämään munasoluja ja ketkä miljardeista naisista tuhansien vuosienaikana ovat tulleet/tulevat siis raskaiksi. Edelleen Hän ottaa etukäteen huomioon kaikki kohtuihin abortoituvat miljoonat sikiöt , jotka ovat pois alkusuunnitelmasta jne. jne. Ja lopputulemana miljardien ihmisten helvetin lieskoissa ikuisesti kaikuvat tuskanhuudot piskuisen lauman soittaessa harppua Jumalan iloksi taivaassa…
Ei tulle Jumalalle aika pitkäksi. Ko. askareisiin ja vahteihin kun ei liene vaihtomiestä…
Antero,
Raamattu selvästi tuomitsee väärät profeetat ja valeprofeetat. Tästä on monia esimerkkejä.
Kristillisessä ajattelussani ja uskossani Jeesus Kristus on profeetta, pappi ja kuningas. Tästä aiheesta voisi varmaankin paljonkin kirjoittaa, mutta nyt lyhyesti.
Jeesus profetoi muun muassa Jerusalemin hävityksen ja temppelin tuhoamisen. Ei ollut valeprofetia.
Hän myös näki oman kansansa epäuskon ja siitä seuraavan kärsimyksen sekä tulevan karmean ristinkuolemansa.
Hänen kuninkuutensa oli ristillä ihmiskunnan synnin tähden kuolevan kärsivän kuninkaan kuninkuutta. Mutta se on myös ylösnousseen ja taivaaseen korotetun elävän Jumalan kuninkuutta.
Tämä kuningas hallitsee kirkossaan ja kirkkonsa kautta koko maailmaa paluuseensa asti.
Puhuessaan paluustaan, voidaan Hänen katsoa puhuvan ainakin profeettana, mutta myös koko maailmanhistoriaa hallitsevana Herrana ja kuninkaana.
Ratkaisevaa on siis suhteemme Häneen – ei niinkään jotkin aikamääreet, joista kenelläkään ihmisellä ei ole tietoa.
”Sarin kunniaksi on tämän hänen väkinäisen harmonisointiyrityksensä yhteydessä sanottava, että hän ainakin on oivaltanut ongelman.”
-Kaipa tuosta on kiitettävä.
Mutta et uskoisikaan mitä kaikkea olen tullut pohtineeksi. Täysin riippumatta ja joskus piittaamatta mitä kirkko virallisesti opettaa 🙂
Kiitos Juha ja Timo rohkaisustanne.
Kiitos Mikko Sunille blogista! Amen. Antero Syrjäselle: Raamatun mukaan kaikki tapahtuu kun aika on täyttynyt. Samoin Jeesuksen paluu. Se tapahtuu kun kaikki se mitä Raamatun profetioissa kerrotaan tapahtuvaksi ennen Hänen paluutaan on tapahtunut. Yksi ajan merkki Israelin tapahtumat. Juutalaiset kootaan luvattuun maahan Israeliin maan ääristä muiten kansojen joukosta juuri niin kuin profetioiden mukaan pitääkin tapahtua. Kerran he sanovat: Siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimeen. Matt. 23:29.
Kiitos rohkaisevista kommenteistanne. Kiitos myös muista kommenteista.
Anteron 1. kysymykseen vastaisin, että vastaus kysymykseesi kyllä löytyy tuosta Löhen tekstikatkelmasta. Jos ja, kun mietit, miksi Jeesuksen tulo viipyy, niin kannattaisiko ennemminkin pohtia, että miksi kirkko syntyi ja edelleen toimii? Ja miten toimii? Asian tiimoilta voisi viipyillä vaikkapa evankeliumien ja apostolien tekojen äärellä – aluksi. Tämä kaikella kunnioituksella, Antero.
Kirjan suomentaja, ja johdannon ja selitysten laatija oli muuten juuri äskettäin edesmennyt Kuopion hiippakunnan piispa Matti Sihvonen, josta tälläkin sivustolla oli uutinen.
Ehkä autat löytämään tekstistä vastauksen siihen. Itse en sellaista löytänyt.
Antero,
vastaan kristittynä kysymykseesi yhden näkökulman tuohon Löhen tekstiin viitaten. Kaikki ihmiset ovat samaa alkuperää. Myös kaikki kirkon jäsenet ovat samaa alkuperää. Kirkko pysyy yhtenä ajan loppuun asti, kunnes kaikki päättyy ja Jeesus Kristus palaa.
Kysymyksesi ei muuten liity suoranaisesti tuohon ylläolevaan tekstiin.
Ihmisen elinikä on varsin lyhyt. Tämän aikana oleelliseksi nousee kysymys olenko kirkon jäsen ja Löheä lainaten: ”Me kaikki yhdessä(siis jäsenet) olemme kirkon alusta sen loppuun saakka pyhä ja autuas Jumalan, Korkeimman seurakunta. Voidaksemme pitää kiinni tästä ajatuksesta, sen täydellisestä totuudesta ja ilosta meiltä ei puutu muuta kuin että se eläisi meissä ja me siinä.”
Jos ajatus Jeesuksen paluun ”viipymisestä” mietityttää sinua, niin kysyisin sinulta sitten vastakysymyksen: mikä merkitys asialla on sinulle?
Meille kirkon jäsenille paluun odotus liittyy ennen kaikkea Jeesukseen ja Hänen merkitykseensä.
Tiedän, että joissakin piireissä on tuota paluuta odotettu hyvinkin epäraittiilla tavalla ja yritetty laskea kaikenlaisia aikamääriä tälle. Kuitenkin Jeesus itse sanoo evankeliumissa, ettei kukaan muu kuin Isä tiedä paluun ajankohtaa. Löhen kirjassa puhutaan myös siitä, että Jumalan sana on kirkon kirkas keskipiste. Paluun ajankohdan ”tietämistä” tärkeämpi asia on elää Kristuksen yhteydessä.
Korjaan vähän aikaisempaa vinkkiäni. Koska et siis viitannut niinkään kirkkoon, kuin Kristukseen(joka tosin on kirkon pää), neuvoisin sinua aloittamaan lukemisen evankeliumeista,
Antero Syrjänen. Minusta on suurta rakkautta Jumalalta, että Hän sanoo PIAN, että edes yrittäisimme valvoa ja olla valmiina, kun Jeesus tulee. Jumala on sekä viisas että huumorintajuinen, näen hänet sanomassa hieman vinoon hymyillen näin tämän asian, kun ihminen kuullessaan, että pian jokin tapahtuu, alkaa myös odottamaan tuota tapahtumaa. Aika tuntuu meistä ehkä pitkältä, ja jotkut väsyvät, turhautuvat, eksyvätkin. Mutta ensin on tultava laittomuuden ihminen, ennen kuin kaikki nämä tapahtuu. ( lue 2.Tess:2 luku). Ja tosiaan, yksi päivä on kuin tuhat vuotta-emme me voi nokkaa kopauttaa Jumalan Aikaan. Hän on sentään Kaikkivaltias. Ei mikään kelloseppä. (Vaikka suuresti arvostan heidänkin työtään). No, hieman ontuva puujalka-mutta ymmärrät varmasti, mitä tarkoitin.
Huoh… ns. lähiodotus perustui moneen moniin muihinkin Raamatussa sanottuihin kuin vain yhteen sanaan takhy, joka todellakin tarkoitti erittäin lyhyttä aikaa. Jeesus vain yksinkertaisesi erehtyi lupaamaan liikoja, hommat kun lähtivät lapasesta eivätkä toteutuneetkaan essealaisten zeloottien suunnittelemalla tavalla.
Niin. Onhan tuossa tietty logiikka. Jos uskovalta kysyy, niin Jumalan rakkautta on ollut tämän toteuttamat lukemattomat lasten ja viattomien murhat, Jobin tarkoituksellinen kiusaaminen ja tämän perheen murhaaminen, lähes kaikkien ihmisten hukuttaminen ja kielten sekoittaminen, joka olisi aiheuttanut automaattisesti sotia kansojen välille.
Tällä logiikalla Jumalan rakkautta on toki myös se, että Jumala kertoo ihmisille petollisen valheen pikaisesta palaamisesta.
Sami, olepa tarkempi! ”Minä uskon Pyhään Henkeen, Mutta: minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksisaamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.”
Me emme usko siis pyhään yhteiseen seurakuntaan jne. Tässä on olennainen ero. Tätä kannattaa pohtia, mitä se tarkoittaa. Ei sijamuodot tässä turhan takia kai ole eri sijamuodot? Mikä on siis merkitys?
Luther selittää näin: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa; niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa; jossa kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi, herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle sekä kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän. Tämä on varmasti totta.” (M. Luther Vähä-Katekismus)
Lutherin esipuhe vuodelta 1945 Pyhän Johanneksen ilmestykseen:
”Minä uskon yhden pyhän kristillisen kirkon” on uskonkohta siinä missä muutkin. Siksi järki ei voi mitenkään sitä käsittää, vaikka se laittaisi päähän kaikki maailman silmälasit. Perkele osaa kyllä peittää kirkon pahennuksilla ja lahkoilla, niin että sinä siihen loukkaannut. Jumalakin osaa kätkeä kirkon heikkouksilla ja kaikenlaisilla puutteilla, niin että sinä joudut houkaksi ja muodostat siitä väärän tuomion. Kirkko ei halua tulla nähdyksi vaan uskotuksi; mutta usko koskee sitä, mitä ei nähdä, Hepr.11:1.
Kirkko laulaakin Herransa kanssa tätä laulua ”Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun”. Kristitty on kätketty itseltäänkin, niin ettei hän näe pyhyyttään ja hyveellisyyttään, vaan näkee itsessään pelkkää pahetta ja epäpyhyyttä. Ja sinä kömpelö viisastelija tahdot nähdä kristikunnan sokealla järjelläsi ja saastaisilla silmilläsi?
Kooten: Pyhyytemme on taivaassa, missä Kristus on, eikä maailmassa silmin nähtävissä niin kuin tavara toreilla. Niin anna siis pahennuksen, lahkojen, harhaoppien ja heikkouksien olla ja tehdä, minkä pystyvät; kunhan vain evankeliumin sana pysyy luonamme puhtaana ja me pidämme sitä rakkaana ja arvossa, niin meidän ei tarvitse epäillä, etteikö Kristus ole luonamme ja kanssamme, vaikka kaikessa kävisi pahimmin päin. Niin me näemme tästäkin kirjasta, että Kristus on kaikesta huolimatta kaikkien vitsausten, petojen ja pahojen enkelien aikana ja yläpuolella pyhiensä luona ja kanssa ja viimein voittaja.”
Taas tästäkin näemme kuinka Luther käsittää ja selittää tämän uskonkappaleen Jeesuksesta Kristuksesta ja evankeliumista käsin. Ja näinhän sen juuri tulee olla. Kristus itse on kirkon Herra ja itse se ruumis ja me jäseniä siinä ruumiissa. Se on Lutherilla Raamatun ”punainen lanka” ja avain. Kristusta on etsittävä Raamatusta (was Christum treibet). Ja tietysti laki ja evankeliumi, jotka avaavat jokaista jaetta Raamatussa kautta linjan. Sillä Kristus on laki ja evankeliumi.
En ole sen enempää perille miten siten vaikkapa ortodoksisessa kirkossa tämä on? Jos kerran Pyhä Henki ei lähde Pojasta, niin tätä tuskin sitten selitetään Kristuksesta käsin? Onko Jeesus Kristus sitten Jumala, jos Pyhä Henki ei lähde Pojasta? Jeesus kuitenkin itse sanoo, että hän lähettää Pyhän Hengen ja lisäksi hän puhalsi opetuslasten päälle ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki”. Niin silloin hän antaa Pyhän Hengen ja hänestä se lähtee samalla tavoin kuin Jumalasta, koska Jumala on Kolmiyhteinen ja Isä on Pojassa ja Poika Isässä, niin kuin Jeesus itse on sanonut. Jopa niin että silloin te ymmärrätte että minä olen Isässä ja Isä minussa ja minä teissä. Ihmeellistä on, jos Jeesuksen sanoihin ei uskota? Selvästi ne siellä Raamatussa ovat, niin kuin moni muukin asia, josta täysin selvästä sanasta väännetään. En ymmärrä.
Riitta, tuo ei ole mitenkään eri asia, vaan nyt puhumme juuri samasta.
Riitta kirjoitat; ”Jos kerran Pyhä Henki ei lähde Pojasta, niin tätä tuskin sitten selitetään Kristuksesta käsin? Onko Jeesus Kristus sitten Jumala, jos Pyhä Henki ei lähde Pojasta? Jeesus kuitenkin itse sanoo, että hän lähettää Pyhän Hengen ja lisäksi hän puhalsi opetuslasten päälle ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki”. Niin silloin hän antaa Pyhän Hengen ja hänestä se lähtee samalla tavoin kuin Jumalasta, koska Jumala on Kolmiyhteinen ja Isä on Pojassa ja Poika Isässä, niin kuin Jeesus itse on sanonut.”
Johanneksen evankeliumin kohta, on eri asia. Lähtee ja lähettäminen ovat eri asioita. Poika lähtee Isästä, samoin Pyhä Henki. Isä taas ei lähde Pojasta, eikä Poika lähde Pyhästä Hengestä. Jos haluat tätä itsellesi selvittää, alan kirjallisuutta löytyy.
Riiitta,
lämmin kiitos tuosta kommentistasi. Nyt ehdin sen kunnolla lukea. Jos me ajattelemme, että ehtoollisen ja kasteen sakramentit lahjoittavat meille Kristuksen, niin tottakai niihin on sitoutunut myös Hänen Pyhä Henkensä. Jeesus Kristus on elävä Jumala ja saamme kohdata Hänet sanassaan ja asettamissaan sakramenteissa, ja näissä Hän lahjoittaa meille Pyhän Henkensä!
Minä kun pidän musiikista niin laitan tähän perään vielä sinulle yhden linkin. Toki sitä muutkin saavat kuunnella. Suosittelen.
https://www.youtube.com/watch?v=Ht_zh2duLoU&list=RDMM&index=27
Sami,
en esitä, enkä kysy.
Kirkko on yksi kaikkina aikoina.
Toivottavasti et lukenut tuohon Löhen tekstikatkelmaan sellaista mitä siinä ei ollut.
Tuon kirjan kaksi seuraavaa lukua ovat hyvin avaavia myös noihin pohdintoihisi liittyen.
Mietin tässä, että pitäisiköhän nekin liittää tähän blogiin.
Mikko, laitot kuitenkin määritelmän kirkosta. Luterilaisen määritelmän ja kuinka luterilaiset ymmärtävät kirkon. Tähän määritelmään, eivät yhdy ne jotka uskontunnustuksen laativat. Eikä sen intentio ole kuvaamasi kaltainen.
Toiseksi Mikko, ajatteletko siis niin, että helluntailaiset, adventistit, batististit, metodistit, ovat kirkko. Miten sakramentit toteutuvat heillä, koska ausburgin tunnustus sanoo näin;
”Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. ” toteutuuko näissä edellä olevissa kirkon määritelmä.
Sami,
ainoan varsinaisen määritelmän Löhe esittää tuossa siitä, että kirkko on yksi kaikkina aikoina. Siinä ei kyllä ollut mitään ”luterilaista” määritelmää, ennemminkin meidän Herramme ja Vapahtajamme ”määritelmä” ”että he kaikki yhtä olisivat”(Joh.17:21). Oikeastaan koko Johanneksen evankeliumin 17. luku puhuu tästä samasta asiasta.
Kiitos Mikko Suni tästä blogistasi! Wilhelm Löhe on minulle tuttu sitä kautta, että hän on Neuendettelsaun diakonissalaitoiksen (Diakonie Neuendettelsau) perustaja ja minä olen 2009 suorittanut 4 viikon kansainvälisen harjoittelun Polsingenin yksikössä, jossa oli lähtien hyvin vaikeasti kehitysvammaisista lievempiin vammoihin. Se on Saksan evankelisen kirkon ylläpitämä. Voi olla että jotain muutoksia on tullut tällä välillä sitä en tiedä.
Kävimme ystäväni kanssa tuolla pääpaikassa Neuendettelsaussa, kirkossa ja siellä oli paksu kirja, johon oli hoidokkien nimet listattu ja yleensä nimen perässä luki ”deportiert” taisi olla myös ”ermordet”= tapettu jne. Eli heidät oli viety keskitysleiriin tai tapettu muuten. Heidän oli ollut tietysti pakko luovuttaa asukkaat natseille.
Se on vaan jännä kuinka tällainen Jumalan mies saa taas kuulla kunniansa täällä. On tämä vaan kumma juttu. Moniko meistä on auttanut vammaisia ja perustanut hoitolaitoksen heitä varten? Kysyn vaan? Ja Samillahan piti olla ne hyvät työt etunenässä kaikessa vai?
Riitta, varmasti monet tietävät hänen vilpittömyytensä auttaa lähimmäistä. Kenelläkään ei ole siitä pahaa sanottavaa. Nyt emme puhu siitä.
Riitta,
kiitos kiitoksestasi ja kiitokset laajasti perustelluista kommenteistasi ja myös omakohtaisista kokemuksistasi. Kyllähän se vähän Jaakobin kirjettä mukaillen on niin, että
kirkonkin usko osoittautuu todeksi sanan vaikuttamissa teoissa.
Sami ja Riitta,
Eikö se niin ole, että on eri asia sanoa omistavansa totuuden kuin olla totuudessa?
Tähänhän Löhekin tuossa viittaa puhuen kirkon jäsenten alkuperästä, ja tekstin lopussa siitä, että totuus saisi meissä kirkon jäsenissä asua.
Hedelmistään puu tunnetaan.
Tuohon Löhen tekstiin, Golgataan, helluntaihin, kirkkoon, kirkon jäseniin ja kaikkiin ihmisiin liittyen…
https://www.youtube.com/watch?v=2GgFM4ofd7U
”Mikko kirjoitat; Mikko Suni13.09.2022 08:37
Sami,
ainoan varsinaisen määritelmän Löhe esittää tuossa siitä, että kirkko on yksi kaikkina aikoina. Siinä ei kyllä ollut mitään ”luterilaista” määritelmää, ennemminkin meidän Herramme ja Vapahtajamme ”määritelmä” ”että he kaikki yhtä olisivat”(Joh.17:21). Oikeastaan koko Johanneksen evankeliumin 17. luku puhuu tästä samasta asiasta.”
Mikko täytyy huomioida, että sinä otat Wilhem Löhen kirjasta yhden jakson ( Luku 3) ja sillä yrität kumota, että tuossa ei ollut mitään ” luterilaista määritelmää”. Täytyy huomioida se, että kirja on kokonaisuus jossa korostuu vahvasti luterilainen kirkko-oppi.
Löhen ajatus tiivistyy tässä luterilaisessa kirkko-opissa; ” Jos kuulen, että jossain on syntynyt parempi kirkko kuin luterilainen, liityn vielä kuolinhetkelläni tuohon uuteen kirkkoon, vielä viisi minuuttia ennen kuolemaani” ( s 22, ). Tämä näkemys myös korostuu Löhen puhuessaan partikulaarikirkoista( patrikulaarikirkko tarkoittaa, osakirkkoa tai eri tunnustuskuntia, esim roomalaiskatolinen, luterilainen jne..) Löhen ajatus on, että luterilaisilla on koko totuus ja muilla osatotuuksia.
LIsäksi; Wilhelm Löhe oli baijerilainen luterilainen pappi, uusluterilainen (Uusluterilaisuus on aluksi Saksassa 1800-luvulla kehittynyt luterilainen reformivirtaus, joka korostaa tunnustuskirjojen, dogman, kirkon ja viran merkitystä) . Teologina hän on parhaiten tunnettu ekklesiologiastaan ( kirkko-opista). Mikko, joten tuolla 3 luku on peilattava Ausburgin artiklan mukaan jossa puhutaan kirkosta, mihin ensimmäisessä kirjoituksessa viittasinkin.
Sami,
Luit tuosta ylläolevasta Löhen tekstistä sellaista mitä siinä ei ollut.
Löhen kirkko-oppi on kyllä ”kirkastunut” vaikeassa tilanteessa.
Kirjan seuraavassa luvussa Löhe kuvaa miten Kristus on hajottanut juutalaisia ja pakanoita erottavan seinän.
”Uuden testamentin kirkko ei ole enää maakirkko, vaan kaikkien kansojen kirkko, kirkko jolla on lapsia kaikissa maissa ja joka kokoaa niitä kaikista maista. Se on yhden paimenen yksi lauma, monista lammastarhoista koottu, yleinen, tosi katolinen kirkko, joka virtaa läpi kaikkien aikojen ja johon tulee jokia kaikista kansoista. Tämä kirkko on se suuri ajatus, joka on jatkuvasti täyttymässä, Jumalan työ maailman viimeisenä hetkenä kaikkien pyhien mieliajatus elämässä ja kuolemassa. Tämän ajatuksen puolesta he elivät ja elävät, kuolivat ja kuolevat. Tämän ajatuksen on läpäistävä lähetystyö, tai se ei tiedä, mitä se on ja mikä on sen tehtävä. Lähetys ei näet ole muuta kuin liikkeellä oleva yksi Jumalan kirkko – yhden yleisen, katolisen kirkon tulemista todellisuudeksi. Minne lähetys tunkee, siellä kaatuvat aidat, jotka erottavat kansoja. Siellä minne lähetys tulee, se lähentää ne, jotka olivat kaukana ja erossa toisistaan. Siellä missä lähetys saa sijaa, se synnyttää ihmeellisen yksimielisyyden, joka saa ”kaikista maailman kielistä” kootut ihmiset ymmärtämään toisiaan kaikissa asioissa. Se on katolisen kirkon elämä. Veri ja hengitys pysähtyvät siellä, missä lähetys pysähtyy. Rakkaus, joka yhdistää taivasta ja maata, kuolee siellä missä se kuolee. Katolista kirkkoa ja lähetystä ei kukaan voi erottaa toisistaan, ellei haluta tappaa molempia – se taas on viime kädessä mahdotonta.”
Wilhelm Löhe: Jumalan puutarha, s. 40-41. SLEY-kirjat Oy 1983.
Minusta tuo on kyllä hyvin raamatullinen ”kirkko-oppi”.
Mikko, Löhe edustaa Ausburgin tunnustuksen mukaista kirkko-oppia. Vai ajatteletko niin, että uusluterilaista reformaatiota edustava Löhe, ei kannattaisi luterilaista kirkko-oppia. Olen osoittanut sinulle kirjasta kaksi kohtaa jotka tukevat tätä näkemystä. Nyt sinulla on todistustaakka osoittaa, että Löhe ei edusta luterilaista kirkko-oppia.
Ausburgin mukainen kirkko-oppi taas tukeutuu katoliseen uskontunnustukseen, mutta uskontunnustuksen intentio ei ole luterilaisen tulkinnan mukainen, niin kuin he sen esittävät. Osasinko tämän nyt ilmaista mahdollisimman epäselvästi?
Uskontunnustuksen kohdalla uskontunnustuksen laatijat peilasivat aina kanonisiin rajoihin. Niiden ulkopuolella ei ole kirkkoa. Ekumeeniset kirkolliskokoukset olivat auktoritäärisiä, jotka määrittelivät aidon, oikeauskoisen kirkon. Ei ollut luterilaista kirkkoa ja sen teologiaa. Jos olisi ollut, sitä olisi pidetty harhaoppisena.
Sami,
kiitos kommentistasi ja kysymyksestäsi. Mielestäni nuo kohdat, jotka nostin esiin Löheltä eivät kyllä ole ensimmäiseksi niinkään luterilaisia. Ennemminkin ne ovat raamatullisia.
Ehkäpä myös meidän itseämme kristityiksi kutsuvien yksi ongelma on siinä, jos me tarkastelemme asioita ikäänkuin lukien niihin ennalta sellaista, mikä liikkuu omassa ajatusmaailmassamme, ja mikä ei välttämättä vastaa todellisuutta siinä hetkessä.
Tälla asialla on varmasti yhteytensä syntiinlankeemukseen ja myös lihassamme edelleen asuvaan ja vaikuttavaan syntiin.
Mikko, toistan uudestaan, Löhen kirja edustaa syvää luterilaista kirkko-oppia. Kuten jo aikaisemmin sanoi. Miksi ei edustaisi? Sitä et ole vielä pystynyt näyttämään, joten todistus taakka on edelleen sinulla.
Mikko, totta kai tiedän että Kristus lahjoitetaan meille sakramenteissa ja Sanassaan uskomalla evankeliumi. Ei tässä minulla ole mitään epäselvyyttä. Minusta on nyt niin, että ihminen voi tulla uskoon ennen kastetta (kts. Ap.teot), kasteessa tai kasteen jälkeen. Pyhä Henki toimii suvereenisti meistä riippumatta ja sitoutuu Jumalan Sanaan.
Minä en ymmärrä Samia. Miksi Löhe ei saisi edustaa luterilaista Tunnustusta ja miksi esim. minä tai me muut emme saa perustella käsityksiämme luterilaisesta Tunnustuksesta käsin. Mikä Sami on sanomaan kuka mitäkin ja mistä Tunnustuksesta käsin saa perustella mitäkin? Tuo ajojahti on käsittämätöntä. Jokin ongelma tässä on taustalla?
Riitta kirjoitat; ” Miksi Löhe ei saisi edustaa luterilaista Tunnustusta ja miksi esim. minä tai me muut emme saa perustella käsityksiämme luterilaisesta Tunnustuksesta käsin.”
Tätä olen juuri sanonut, että Löhe edustaa luterilaista tunnustusta. Tosin Mikon mielestä ei, vaan hän edustaa Raamatullisuutta. Kukaan ei ole kieltänyt mitään.
Emmehän me mihinkään kirkko-oppiin usko, vaan Jeesuksen Kristukseen. Traditiot täytyy aina arvioida Raamatun perusteella. Traditio ei voi nousta Jumalan sanan yläpuolelle eikä rinnallekaan. Näin minä uskon.
Ortodoksisessa kirkossa aina korostetaan ”kirkkomme opettaa”. Mutta entä jos kirkko onkin opettanut väärin? Onhan se toki mahdollista ja aina otettava huomioon. Olkoon kulunut vaikka kuinka monta sataa vuotta. Juuri sitä suuremmalla syyllä on oltava tarkkana. Minun mielestäni mikään kirkko ei enää opeta oikein. Itse on löydettävä Raamattua lukemalla evankeliumi sekamelskan keskeltä. Kristus kyllä ilmoittaa itsensä etsivälle ja kolkuttavalle. Niin hän on luvannut. Ja niin hän myös tekee.
Evankeliumi on aina ollut loukkaus ja häpeä. Ja vaara valtaapitäville. Näin on ollut aina. Kristukseen uskovat aina työnnetään marginaaliin ja kirkkolaitos ottaa itselleen vallan, jolla se alistaa kansan kuuliaiseksi. En tietenkään väheksy järjestystä seurakunnassa ja mutta sellaista.
Tämä kauhistuttava vallankäyttö näkyy ainakin katolisessa kirkossa esim. siinä, että papisto haudataan eri hautausmaille kuin muut ihmiset, ettei tavallinen rahvas vain sekoitu pyhiin. Ainakin ennen oli näin. Nykyisin en tiedä. Niin paljossa on menty vikaan. Ja hedelmät ovat kaikkien nähtävissä.
Riitta, Raamattu on traditiota siinä missä muukin traditio. Miten se voisi olla väärässä? Protestanttinen Raamatun lukutapa on todella yksilökeskeinen, siitä yleensä seuraa tuhat ja yksi tulkintaa.
Sami,
Raamattu ei ole mitä tahansa traditiota. Kirkon uskon ja tunnustuksen(toisin sanoen Raamatun oman ilmoituksen) mukaan se on Jumalan sana.