On kysytty, miten kirkko reagoi Ukrainan tapahtumiin ja ylipäätään kansainvälisen ilmaston viileämpiin tuuliin. Voisi sanoa, että toistaiseksi varovaisesti.
Kirkolta kuitenkin odotetaan rauhan ajatuksia ja toivon vahvistamista, niin lähellä kuin kauempanakin olevien ihmisten rinnalla kulkemista. Oma lukunsa on, että Ukrainan tapahtumat koskettavat Eurooppaa ja pääosin kristittyjä maita. Siitä ei saa uskontojen välistä kysymystä.
Ukrainakeskustelussa on haettu vertailukohtia historiasta ja arvuuteltu tulevia tapahtumia. On tunnettu myötätuntoa, mutta myös ahdistusta ja pelkoa.
Monissa seurakunnissa Ukrainan tilanteen puolesta on jo rukoiltu. Viime pyhänä seurakuntia koko Suomessa kutsuttiin rukoilemaan messussa Ukrainan ja siellä asuvien puolesta. Monessa kirkossa se toteutui, mutta tuskin kaikissa.
Rukoilemisen tarve ei ole vielä poistunut. Yhteiseen esirukoukseen voi liittää myös Syyrian tilanteen ja muut maailman kriisipesäkkeet.
Espoossa pohdittiin pari viikkoa sitten kirkon asemaa ja tehtäviä muuttuvassa yhteiskunnassa. Maailmanpolitiikan ja talouden epävarmuuden todettiin tuovan kirkolle uusia tehtäviä. Yhteiskunnan huolenpito ihmisistä on vaarassa ja vanhuksia uhkaa unohtaminen. Kunnat korostavat yhä enemmän ihmisten omaa vastuuta omasta ja omaistensa hyvinvoinnista.
Tämä korostaa kirkon diakoniatyön merkitystä.
Kirkon on elettävä tässä ajassa, ihmisten arjen huolien keskellä. Kirkko ei saa käpertyä oman olemuksensa pohtimiseen, oppiriitoihinsa tai historiaansa. Kristinuskoa eletään todeksi meidän aikanamme.
Ja kristillinen kirkko on maailmanlaajuinen.
Kristuksen oppi, Mooseksen oppi, Paavalin oppi. Kirkon oppi- Nikea jne, Kymmenien tuhansien kristillisten suuntien oppi, Islamin oppi, Jne.
” Korkeimman, Jumalan oppi ”
Jeesus vahvisti sen mikä on ollut ensimmäisestä ihmisestä alkaen. Jumalan tahto, lähimmäisen rakkauden noudattaminen jokaisen ihmisen elämässä, mikä saa hänen hyväksymisensä seuraamuksineen.
Siinä on kaikki laki ja profeetat.
Näin hyvin realistisesti ja yksituumaisesti.
Reino, kiitos kommentista. Apostolit Paavali ja Johannes julistivat Kristuksen oppia. Kannattaa syventyä Johanneksen evankeliumiin ja uskoa kaikki se mitä apostoli Johannes on kirjoittanut. Samoin kannattaa syventyä apostoli Paavalin kirjeisiin; Galatalaiskirjeestä on hyvä aloittaa. On sääli, jos olemme mestareita, joka sekoittaa Kristuksen opin tehosekoittimella ja tätä mössöä sitten toitottaa. Jumalan laki ja evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on molemmat ehdottomia ja tärkeitä, mutta niitä ei saa sekoittaa keskenään. Pelastumme yksin armosta. Pyhä Paavali kirjoitti Jumalan sanaa:
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. (Room. 5:1-11)
>>>Jumalan tahto, lähimmäisen rakkauden noudattaminen jokaisen ihmisen elämässä, mikä saa hänen hyväksymisensä seuraamuksineen.>>>> Reijo Suni
Jäiköhän Sunilta kiireessä toinen puoli kokonaan pois, sillä
37 Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’.
38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39 Toinen, tämän vertainen, on: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.
40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”
Ei kai kukaan ajattele tämän avulla jotain hankkivansa itselleen?
Hyvä kysymys, Jorma. Olen huomannut, että lain ja evankeliumin sekoittajat luulevat pelastuvan tekojensa perusteella tai eivät tiedä pelastuksesta mitään.
Miksi koko Pyhä Raamattu (laki ja evankeliumi) kuuluu Kristuksen oppiin?
Jeesus sanoi: “Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Matt. 5:17-19)
Niin, hölmöläistarina kuvaa sitä tilannetta, jota liberaali tulkinta on tuonut keskellemme.
Ei verkko kuvaa millään tavalla pelastusta.
mutta kertomukseni oli allegorinen.
Me löydämme Kristuksen luo, jos meillä on varma sanan totuus.
Apostolien opetus. Se on MUUTTUMATON neuvo pelastukseen.
Aivan niin kuin pohjaan ankkuroitu merkki verkon luona. Se löytyy.
Sen sijaan liikkuvan veneen partaaseen vuoltu merkki,
ei kerro mitään luotettavaa, koska se koko ajan liikkuu merellä
suhteessa verkkoon, kuten liberaaliteologia suhteessa
pelastukseen ja Kristukseen.
Minusta tämä oli varsin helppotajuinen allegoria
Jos verkko pitää löytää, merkki kannattaa kiinnittää siihen eikä pohjaan.
Jos vene on kirkkolaiva, siinä purjehtivat – toivottavasti eivät ajelehdi – niin vanhoilliset kuin uudistajatkin. Pelastus ei silloin ole mikään laivasta asetettu merimerkki vaan kiinteältä kalliolta kohoava majakka. Raamattu on merikortti, johon on merkitty oikea väylä ja vaaralliset salakarit. Siitä ei ole ruorimiehelle apua, jos laivan sijainnista ei ole tarkkaa tietoa. Siksi tarvitaan myös tähystäjä mastoon ja luotaaja keulaan. Jos perämiehet osaavat käyttää sekstanttia, ollaan jo aika turvallisilla vesillä. Toivottavasti kello käy oikeaa aikaa, että ollaan perillä leveysppiristä.
Jorma ja Martti Pentti, nyt ymmärrän mitä yritätte sanoa. Jos laivalla on kapteeni Jeesus, niin laiva varmasti menee oikeaan paikkaan ja kalaa tulee heittoverkolla, siitä paikasta, johon verkko heitetään.
Minä selitin allegorian keinoin, mitä on tapahtumassa ja mitä
tässä blogissa puhutaan.
En viitsi mennä joutavuuksiin. Kun paatilla mennään kalaan, ei siinä juurikaan ole tähystäjää tai merkikorttia tms..
Asian pointti on tämä:
Muuttumaton verkonmerkki siinä, missä on pelastus.
Timo Eskola pohtii Kulmakiven nrossa 6/2013 Opittomuuden ongelmaa ajassamme.
Tuomasmessulehdessä todettiin, ettei Kristuksen urhia tarvita.
Oulussa agnostikkopapit julistivat, ettei Jumalaa ole.
Eskola muistutti, kuinka luterilaisessa perinteessä evankeliumin oppi tarkoittaa sitä, mihihn me Kristityt uskomme. Pelastusoppi korostaa Kristusta ihmisen ainoana Vapahtajana.
Täällä törmää usein kirjoituksiin, joissa uumoillaan, ettei oppia tarvita. Asianomainen uskoo vain Kristukseen.
Kuten tiedämme, usko tuo mukanaan monenlaista, mm. rakkauden. Hyvin usein unohtuu, mihin tämän rakkauden tulisi kaiken kaikkiaan kohdistua.
Puhutaan siis, että uskotaan Kristukseen, oppia ei tarvita. Kuitenkin seuraavassa lauseessa todetaan, ettei usko yksin riitä pelastukseen. Tästä aiheesta oli pitkä keskustelu eräällä palstalla.
Jos usko ei asianomaiselle yksin riitä, on rinnalla jotain muuta, yleensä omaa tekemistä.Harhaa on sellainenkin kuvitelma, että ihminen lähimmäistään rakastamalla voittaisi Jumalan edessä jotakin.
Apostolis-Luterilainen oppimme kertoo, että armon saavat Jumalalta
kaikki ne, joilla omasta mielestään ei ole minkäänlaista rakkautta ja hyvyyttä suhteessa lähimmäiseen.
Apostolinen oppimme kertoo, että synergian ajatus,
ihmisen omien tekojen aputyö pelastuksessa on harhaa ja samalla Kristuksen lunastustyön
väheksymistä. Sellainen usko ei pelasta.
”Pelastusoppi korostaa Kristusta ihmisen ainoana Vapahtajana.” Oppia tarvitaan, mutta oppi ei pelasta vaan yksin Kristus. Meidän tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä ja varoa kiintymästä liiaksi oppiin ja sen puhtauteen.
Tämä on tietysti jo ihan liikaa, mutta puolustan tuota hänen näkemystään:
Oppi on tie Kristuksen luo ja turvaan yksin hänessä.
Kuten tiedämme, niin paljon puhutaan Kristuksesta, hänestä puhuvat kaikki, mutta ei kuitenkaan turvauduta yksin häneen.
Kristuksen oppi on tie Kristuksen luo, kuten Jorma kertoi; harhaoppi johdattaa kadotukseen.
”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Onko jollakin kanttia lisätä tähän: – Niinpä kyllä, mutta…
Tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.” Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, ”on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi” ja ”kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi.” Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.” (1. Piet. 2:4-10)
Eikö tuo kirjoituksesi ole sen Paavalin tekstiä, miehen jonka sanomiset tuli päivittää?
Paavalin kirjeitä ei tarvitse muuttaa miksikään. Niitä lukiessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, koska ne on kirjoitettu ja kenelle ne on kulloinkin osoitettu. Samoin Lutherin kirjat ovat aikansa ja olosuhteittensa tuotteita. Lukijan tiedot kummastakin kirjoittajasta voisi päivittää silloin tällöin, jos jotakin haluaa päivittää.
Jumala on ilmoittanut miten asiat ovat suhteessa hänen sanaansa. Jos kerran haluamme ottaa todesta Jumalan sanan opin asioissa, otamme sen todesta myöskin muissa asioissa.
Mutta jos me uskomme kuitenkin toisin kuin mitä Jumalan sana sanoo, ja silti väitämme olevamme Jumalan asialla. Tästä Luther on todennut, sen olevan tavallisin tapa rikkoa toinen käsky.
Oikea oppi ja samoin väärä oppi, tai opittomuus näkyy myös ihmisen elämässä. Jos kerran otamme opin todesta, otamme sen todesta muissakin elämämme asioissa. Esimerkiksi emme voi elää toisella tavalla, kuin mitä Raamatun ja sen käskyt edellyttävät.
Tässä asiassa on jokaisella kristityllä kilvoituksen paikka pitää oppi ja oma elämä sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Olemme varmasti kuulleet sanotuksi, että uskovat ihmiset ovat toinen evankeliumi, jota tämän maailman ihmiset kovin mielellään lukevat.
Jeesus sanoi: ”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” (Matt. 7:24-27)
Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä. Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?” (Joh. 7:16-19)
Kukaan ei ole tainnut Paavalin kirjeiden muuttamisesta puhuakaan.
Sanaan suhtautumisesta oli muistaakseni puhe.
Lutheria ei kannata tässä edes mainita ja verrata Herran apostoliin.
1 Kor 14:
37 Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. 38 Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä. .
Pyhä Paavali:
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)
”Tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky.” Mihin tuo ’tämä’ viittaa? Järkevin ajatus olisi mielestäni, että käsky seuraa tämän lauseen jälkeen: ”Veljet, tavoitelkaa siis profetoimisen lahjaa älkääkä estäkö kielillä puhumista. Kaiken on vain tapahduttava arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä.” Luukas on tallentanut Jeesuksen sanat, jotka liittyvät jollakin tavalla tähän: ”Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.” Paavali oli karismaatikko, mutta korosti asiallista ja vaatimatonta käyttäytymistä. Tätä hän halusi korostaa tukeutumalla Jeesuksen antamaan esikuvaan. Tuskin Paavali tässä tarkoitti, että kaikki, mitä hän kirjoitti, oli Jumalan velvoittavaa sanaa.
Mihin se mahtoi viitata? Tuntuis ihan siltä, että mm. virkateologiaan ja yleensä hänen opetukseensa seurakunnille – joista valheveljillä oli toisenlaisia profetioita.
Ylimmäispapillisessa rukouksessa Jeeesus sanoo taivaalliselle Isälleen: ” Kaiken sen minkä olet puhuttavakseni antanut olen puhunut teille” ( Joh. 17 )
Korinttilaiskirjeessä Paavali vetoaa Jumalalta saamaansa puheseen: ” Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa Hengen lahjoja, hänen tulee tietää, mitä kirjoitan on Herran käsky” ( 1.Kor.14: 37 ) Apostoli sanoo opettavansa ” Hengen sanoin ”
( 1.Kor. 2: 9 -13 ) Tästä voi vetää johtopäätöksen, että on turvallisempaa pysyä uskollisesti kirjoitetussa Jumalan sanassa, kuin lähteä eroittelemaan Raamatusta inhimillinen Paavalin puhe ja jumalallinen ilmoitus. Toisin sanoen tulkitsija pitää silloin omaa mielipidettään Jumalan ilmoituksena. Silloin varsinainen Jumalan ilmoitus kadotetaan. Siksi ja vain siksi meidän tulee pitää koko Raamattua Jumalan ilmoituksena, josta emme voi poistaa mitään inhimillisyyten vedoten.
Uudessa testamentissa ei ole sen kummempaa virkateologiaa kuin: ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.”
Martti Pylkkänen, kiitos hyvästä kommentista. Jumalan kirjoitettu sana on täydellinen. Jumalan laki on hyvä ja evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on täyttä totta. Yhtäkään jaetta tai jakeen osaa emme voi poistaa. Kaikki on meille tarkoitettu.
”Tästä voi vetää johtopäätöksen, että on turvallisempaa pysyä uskollisesti kirjoitetussa Jumalan sanassa, kuin lähteä eroittelemaan Raamatusta inhimillinen Paavalin puhe ja jumalallinen ilmoitus.” Eikö Jeesus varoita tuollaisesta varman päälle toimimisesta? Minusta vertaus palvelijoiden käyttöön annetuista talenteista tarkoittaa juuri sitä: ”Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen — Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia.”
Martti Pentti, Jeesus ei todellakaan halua, että toimisimme Jumalan sanan vastaisesti.
Jeesus sanoo: ”Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.’ Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” Ja hän sanoi heille: ”Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. (Mark. 7:6-9)
Juuri tuon Jesajankin lainauksen mukaan pitää olla tarkkana inhimillisen puheen ja jumalallisen ilmoituksen kanssa. Ei kannata pitää Jumalan sanana kaikkea, mikä voisi mahdollisesti sellaista olla.
Martti Pentti, lahkolaisuus perustaa käsityksensä muuhun kuin kirjoitettuun Jumalan sanaan, Pyhään Raamattuun. Ihmisviisaudesta ei koskaan tule Jumalan sanaa, eikä Kristuksen oppia.
Lahkolaisuus perustunee yleensä Raamatun omaperäiseen ymmärtämiseen ja sen ehdottomana totuutena pitämiseen. Kirkon yhteyttä rakennetaan suostumalla siihen, että monesta Raamatun kohdasta voi olla eri mieltä.
Martti Pentti, enpä ole koskaan kuullut, että Raamatun totena pitäminen olisi lahkolaisuutta. Olen siitä samaa mieltä, että uudet tulkinnat Raamatusta, jotka poikkeavat miten kirkkoisät ovat Jumalan sanan ymmärtäneet, ovat lahkolaisuutta. En usko, että yhdestä Raamatun kohdasta voisi olla keskenään ristiriitaisia oikeita ymmärrystä, vääriä tulkintoja voi taas olla useita.
”Enpä ole koskaan kuullut, että Raamatun totena pitäminen olisi lahkolaisuutta.” Se on lahkolaisuutta, että pitää omaa tulkintaansa Raamatusta ainoana oikeana ja tuomitsee siitä vähänkin poikkeavat korostukset kadotukseen johtaviksi harhaopeiksi.
Martti Pentti, tänäpänä on monia mestareita, jotka pitävät itseä viisaampana kuin apostoli Paavali, tohtori Martti Luther ja jopa viisaampana kuin Jeesus Kristus. Minun mielestä tämä on lahkolaisuutta jos mikä.