Kirkko ei ole olemassa itseään vaan maailmaa varten!

Matti Hernesahon kolumni sai tarttumaan jälleen minulle tuttuun aiheeseen eli siihen, mikä on kirkon missio ja itseymmärrys. Niistä nousee sitten se, miten kirkko toimii ja elää.

Hernesahon perusajatus on se, että kirkko ei ole olemassa kristittyjä varten. Tämä saattaa aluksi joitakin hämmentää, mutta niin se kuitenkin pohjimmaltaan on. Kirkko on olemassa tätä maailmaa varten. Asian voisi muotoilla vaikka sanomalla, että kristillinen kirkko on Jumalan instrumentti tässä maailmassa. Tai kirkko on itsessään sakramentti maailmalle nautittavaksi.

Näillä ajatuksilla kirkon missiosta ja itseymmärryksestä on paljonkin merkitystä, kun seuraamme keskustelua mm. oman kirkkomme tulevaisuudesta ja siitä, miten kirkon tulisi toimintaansa suunnata. Jos kirkko ohjautuu omien jäsentensä hoitamisen ajatuksesta, silloin se väistämättä kääntyy sisäänpäin – vaikkakin tiedämme ainakin osan jäsenistä olevan toimintaan osallistumisen osalta passiivisia.

Jos taas kirkko ymmärtää itsensä maailmaan lähetettynä, se myös suuntaa omaa olemistaan tästä lähtökohdasta. Se perinteinen ”seurakunnan jäsenten hoitaminen” voi tulla mieleen ja tuntua tärkeältä. Sitä se onkin, mutta sen tulisi toteutua kunkin jäsenen oman vastuun kautta ja toisaalta kirkon tehtävän toteuttamisen kautta.

Hernesaho haluaa torjua myös sen ajatuksen, että yhteisöjen rakentaminen ja maailmaan suuntautuminen olisivat toisilleen vastakkaiset tai jännitteiset asiat. Olen itse ainakin osittain samaa mieltä ja osittain näen vahvassa hengellisen yhteisön rakentamisessa vaaran kääntyä sisäänpäin. Siitä on myös paljon esimerkkejä.

Hernesaho haluaa kolumnissaan käsittääkseni myös torjua sen, että kirkon ns. aktiiviset ja pasiivisemmat jäsenet asetetaan vastakkain. Siinä olen täsmälleen samaa mieltä. Se aktiivisuus ja passiivisuus nimittäin usein on arvioitu vain kokoavaan toimintaan osallistumisen näkökulmasta. Ja kirkon itseymmärrys taas antaa lähtökohdan kristityn elämisestä nimenomaan maailmassa. Se on myös perusluterilainen ajattelu, jonka Luther ilmaisi kristityn ”virkoina” eli eri tehtävinä.

Seurakuntien toiminnan kannalta kirkon itseymmärrys maailmaa varten olevana onkin sitten hieman hankalampi juttu. Itse olen ratkaissut niin, että kirkon ja seurakunnan tulee kaikessa avautua ulospäin, maailmaan. Kirkon toiminnalla tulee olla paljon verkostoitumista eri elämänpiirien ja ihmisten kanssa. Kirkon todistuksen ja palvelun kohdentaminen ja toteuttaminen ei kysy ”oletteko seurakuntamme tai kirkkomme jäseniä”. Se lähtee siitä, että kaikki kullakin alueella olevat ihmiset ovat kirkon todistuksen ja palvelun piiriin kuuluvia. Siitä lähtee sitten yhteisöön mahdollisesti kutsuminen ja edelleen yhteisön rakentaminen.

Korostan itse vielä – kuten niin monesti aikaisemmin – kirkon todistuksen ja palvelun erottamatonta yhteyttä. Niiden yhteen liittymistä on kuvattu mm. sanoilla osallisuus, osallistaminen, yhteys ja niin edelleen.

Hieman vaikeaa tässä kaikessa on edelleen se, että lähdemme ajatuksissamme liikkeelle kirkon organisaatiosta ja sen työntekijöistä toteuttajana tai toimijoina ja ihmisistä vastaanottajina. Sekin asetelma on olemassa, mutta se on yksi piirre ja siitä tulisi päästä myös pois.

Olkoon kirkko siis enemmän kirkko! Se ei olekaan ihan yksinkertainen ”rasti”!

Kolumni: Kirkko ei ole olemassa kristittyjä varten

Toivo Loikkanen

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Totta on, että kirkko on tehnyt myös suuria virheitä tai kirkon nimissä ja kirkon edustajat ovat tehneet virheitä ja että kirkko on ollut kovin epätäydellinen. Toisaalta kirkon olemukseen kuuluu, että se on tässä maailmalla myös inhimillinen ja epätäydellinen. Joskus harhana on ollut se, että on pyritty pyhien ja täydellisten yhteisön luomiseen, Jumalan valtakunnan luomiseen tänne maan päälle.

    • Ihminen on tietysti epätäydellinen kaikissa instituutioissaan enkä minä sitä ihmettele. Tuon Kaitselmuksen rooli tuossa kummastuttaa.

    • No ei se nyt ihan tuntematon käsitys ole kirkolle. Onhan moni seurakunta perustanut toimintansa sanaan ”menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” tai vastaavaan.

    • Ymmärtääkseni kirkolla on yksi kirkolliskokouksissa vahvistettu oppi. Ainakin täällä esitetyissä kirjoituksissa näin näyttää olevan. Joko ikä 80-90 minua harhauttaa ?

    • Kiitos, Hannu! Kyllä sinä voit kirjoittaa. Olen huomannut, että olet usein perusteellisempi kuin minä. Nytkin kirjoitin tämän reiluun puoleen tuntiin, mutta olin kyllä kypsytellyt kirjoitusta mielessäni Matti Hernesahon kolumnin julkaisusta saakka!

    • Älkää ihmeessä lopettako kirjoittamista. Kokoomanne asiat auttavat jäsentämään blogistinkin mainitsemaa mission asiaa kirkossamme.

  1. Seurakuntajäsenyyden harjoittamisesta blogisti muistaakseni aiemmin on todennut kerran vuoteen riittävän. Sitä en muista minkälaisesta osallisuudesta oli kysymys.

    Miten edellinen sopii missiosta ymmärtäminen maailmassa. Asia on kätevä periaatteella, kastettu Ihminen on Kristitty Ihminen.

    Pelkästään ylösnousseen Jeesuksesta todistaminen ei ole arvopäämäärä opissamme kun se perustustuu kondifikaatiossa aina uudelleen ymmärrettyihin teksteihin kopioinnissa uudelleen evaluoinnissa.

    Jeesuksen kolme opetusta sijaan ovat käytäntöä mistä kellään ei voine olla huonoa sanottavaa. Valitettavasti kirkkomme ei halua katsoa ilmeisintä vaan todistuksessaan katsoo Ihmisarvosta poispäin.

    Ihmisarvoisen huomaamisen luulisi rivijäsentenkin huomaamisen ymmärtävän, mutta hidasta vielä on.

    • Kirkko kaiketi on synnytetty juuri Jumalan työvälineeksi, jotta evankeliumi voisi saavuttaa jokaisen. Jospa koko kirkon ensisijaisena tavoitteena voisikin jonain päivänä olla tuo Jeesuksen antama tehtävä viedä evankeliumin sanomaa kaikkeen maailmaan. Se maailma kun alkaa ihan omasta perheestä ja naapuristosta.
      Jos todella kirkon itseymmärrys olisi tämä alkuperäinen tavoite, niin silloin kaikki kirkon toiminta tulisi suuntautua tämän tavoitteen mukaisesti. Kirkon jäsenet eivät passivoidu omasta syystään, eivätkä aktivoidu tähän tavoitteeseen oman aktiivisuutensa varassa, vaan Pyhä Henki on se toimiva dynamiitti, joka saa passiivisenkin lähtemään liikkeelle.

      Pelkkä kirkon työntekijöiden itseymmärrys kirkon tehtävästä ei kanna pitkälle. Itseymmärrys on saatava läpi myös seurakuntalaisten elämään. Työtekijöillä on siinä ratkaiseva rooli, kannustaja , rohkaisijana, innostaja ja opastajana sekä ennen kaikkea omalla esimerkillään edestä johtamisella. Sitten, kun seurakuntalaisten itseymmärrys saavuttaa sen vaiheen, että kirkko on muita varten ja seurakuntainen itse on ratkaisevassa asemassa siinä meneekö sanoma Jeesuksesta naapureiden tietoisuuteen ja toteutuuko Jumalan suunnitelma kirkossa, niin olisimme menossa jo kovaa vauhtia hyvään suuntaan.

    • Pekka Pesonen: Kiitos hyvästä kommentistasi. Ajattelen kommenttisi tavoin: Kirkon työntekijöiden oikea ajatus kirkon itseymmärryksestä ei riitä vaan se tulee saada kaikkien kirkon jäsenten piiriin. Toki paljon merkitsee myös se, miten organisaatio, sen johto, eri tasot ja työntekijät ilmaisevat sen toimintaideaa tai itseymmärrystä. Jokainen kirkon jäsen on uskon, toivon ja rakkauden lähettiläs maailmassa ja maailmalle.

  2. ”Muita varten” tarkoittaa myös omalta mukavuus alueelta poistumista ja sitä meistä kukaan ei oikeasti tahdo. Silti se on keskeistä Vapatajamme ohjeissa . Jyvän pitää kuolla, jotta se voi antaa elämän tähkälle eli muille.. Jollemme suostu kuolemaan omalle mukavuudelle, niin kirkko ei kasva. Se mikä ei kasva on jo kuollutta.

  3. ” Kirkko maailmaa varten ”

    Maailma ei tarvitse juutalaisten demonisointia, se on rasismia. Maailma pyrkii nyt poistamaan rasismia ja vihakirjoittelua. Me emme voi ajatella vain yksipuolisesti vaikka kirkko olisi kuinka suuri ja uskoisi, että pienempiä voi panetella omaksi eduksi, niin se ei ole oikeudenmukaista, se on rikollista.

    • Hyvä Tarja Parkkila: En oikein ymmärrä, mihin viittaat kommentillasi? Se ei ainakaan liity siihen, mitä kirjoitin blogitekstissäni. Kirkon olemisella maailmaa varten ei ole mitään tekemistä juutalaisten demonisoinnin tai rasismin kanssa. Päinvastoin kirkko pyrkii vaikuttamaan ettei tuollaisia ilmiöitä olisi!

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.