On kysymys Raamatusta, oppineen lausumasta, vt. Olli Löytty, kolumni Kotimaa-lehdessä.
Kirjaimellinen ja tulkinta ovat sanoja, jotka eivät toimi yhdessä, ei millään kielellä!
Raamattu itse kertoo, mitä se / Hän on.
Paavali, joka oli aikalaisistaan edistynein, mitä juutalaisuuteen tulee, päätyi tilanteeseen, että kaikki tulkinta osoittautui roskaksi, kun hän tuli tuntemaan Itse Sanan, Jeesuksen. Eli tuli uskoon.
Paavalin tietämykseen sisältyi Vanha Testamentti/ Alkuperäinen ja “talmudit” mikä nimitys kattaa kaikki tulkinnat alkuperäiseen. Ensimmäinen on tänäänkin sama, ymmärrettävässä muodossa ja luettavissa eri kielillä. Toiselle ei näy loppua tulevan, koska tulkinnat ei ole sidottu mihinkään, eivätkä perustu mihinkään, mitä Raamattuun tulee.
Uusi Testamentti on täydellisessä sopusoinnussa Vanhan Testamentin kanssa. Kaikki näihin lisätty, tulkittu rikkoo kokonaisuutta, tasapainoa. Tietokirjailija, kuten Olli Löytty edustaa Kirjoitusten tulkintaa, minkä ainekset on puuta ja heinää. Kirjoitukset on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikuttamana. Niiden ymmärtäminen, sulautuminen on mahdollista vain Pyhän Hengen vaikuttamassa uskossa.
Teemu Kakkuri
27.10.2021 20:30
”Ilmassa on vahvaa ohipuhuntaa siitä, mitä tarkoitetaan sanalla ”tulkinta”. Toinen merkitys on tulkinta osana normaalia lukuprosessia. Ilman sitä mikään lukeminen ei ole mahdollista. Jos luemme lauseen ”Joona astui veneeseen”, piirrämme mielessämme kuvat Joonasta, astumisesta ja veneestä. Koska Joonasta ei ole säilynyt kuvaa, emme tiedä laiturin mallia tai veneen kokoa, muodostuu kuva arvailun ja todennäköisyyden mukaiseksi. Tulkitsemme tekstiä. Sitten on ihan toinen juttu tulkita koko lause metaforaksi. Esimerkiksi Joonan voi väittää tarkoittavan Juudan kansaa. Astuminen voisi olla joko luopumista turvallisesta uskosta tai pakenemista. Vene voisi olla pelastuksen arkki tai kuoleman lautta. Jotkut harrastavat metaforia ja allegorioita, ja esimerkiksi Ilmestyskirjan selittäminen suorastaan yllyttää siihen.”
Ei ole Joonan veneeseenastuminen tulkintaa tai se on ohipuhuntaa. Raamattu puhuu asioista olemassaolevilla asioiden määreillä. Kertomus on Jumalan ihme profeettansa ohjaamisesta oikeaan. Ei tarvi tulkintaa, jos on Raamatun lukenut, niin tulkitsematta itse asia on selvä. Joona katui, teki parannusta ja Jumala palautti hänet tehtäväänsä. Sen jälkeinen sisältää sanoman, mikä on selkeä Jumalan edessä nöyrtymisellä ja silti Joonan minä mutkitteli. Mielestäni täysin tulkintavapaata, etenkin hengellisesti. Hengetön pseudotieteellinen tai jopa tieteellinen, rakentaa jutusta toisenlaisen rakennuksen, mutta oljista ja puusta, eli kuolemaan asti kestävän ja sitten poroksi palavan.
Totta, että monet Raamatun kertomukset kuvaavat jopa faktisesti ennustavat eri asioita, mutta ne ovat profetioita. Joonan kertomus ei ole profetia, eli Juuda ei nouse keskipisteeksi.
Ilmestyskirja on ilmestys ja koskee lopun aikoja ja maailman loppua. Niistä on sanottu, että ajan rajan tuolla puolen asiat ovat toisessa tilassa, mutta yritetään kuvailla nyt ihmisen käytössä olevilla ilmaisuilla. Kaikki profetiat, ennustukset, ilmestykset ilmoittavat asian etukäteen ja lähes aina kuvakielen kautta. Ennustukset selviävät kun ne toteutuu. Niitä luemme saamme lohtua, varoitusta ja voimaa siihen asti niiden sanomasta.
Joonan kirja on erikoinen profeettakirja. On jopa esitetty, että Joonan hahmo on kuvitteellinen ja kirja on todellisuudessa satiiri. Pääasiassa profeettakirjoissa kuvataan sanoma ja miten vain harva profeettaa kuuntelee. Profeetta toimii vuosikymmeniä ja saa osakseen lokaa niskaan ja vastustusta. Harva tekee parannuksen ja profetiat toteutuvat.
Joona sen sijaan on toisenlainen – änkyräprofeetta, joka toimii juuri päinvastoin kuin profeetta edes toimi. Ensin paineli karkuun ja kalan nielaistua hänet, hän pistää pystyyn ison valituslaulun asiasta, jonka itse aiheutti. Saavuttuaan Niniveen hän pitää koko Raamatun lyhyimmän parannussaarnaan ja viesti menee perille heti. Kaupunki katuu kuningasta myöten, jopa eläimet laitetaan tekemään parannusta säkkikankaaseen vaatetettuina. Kun viesti menee perille, niin mitä tekee profeetta? Hän suuttuu ja kokee, että tulee petetyksi. Lopulta profeetta toivoo omaa kuolemaansa masentuneena onnistuneena työstään.
Siinä mielessä satiirinen näkökulma on perusteltu. Kaikki menee juuri päinvastoin – profeetta on enemmän riippa kuin julistaja, viesti menee perille ja kaikki menevät siinä mielessä hyvin – profeetta on tyytymätön tulokseen, kun hänen pitäisi olla tyytyväinen ja ylistää Jumalaa.
Jos tästä perspektiivistä Joonan kirjaa lukee, niin tekstistä avautuu uutta ja paljon. Tämä on tulkintaa, mutta onko se mennyt silti pieleen?
Ville,
Aivan loistavaa, mitä kirjoitit!
Joonan kertomus ei tietenkään ole kertomus kertomuksen vuoksi, vaan niinkuin kaikki, mikä Raamattuun on kirjoitettu, vt. 2.Tim.
15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
Tässä Paavali painottaa viisautta, mikä on Pyhien Kirjoitusten tuotos. Sekä, että ”jokainen kirjoitus”, ei niiden tulkinnat, on …
Siis sellaisenaan kuin ne on luettavissa.
Room.15:
4 Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.
Näin ei voida, mielestäni, kirjoittaa, ellei ne sellaisenaan, ei tulkintojen kautta, olisi meille hyödyksi. On kysymys Jumalan Hengen vaikutuksesta.
Olisi pitänyt käyttää jotain muuta nimeä kuin Joona, vaikkapa Risto. Yritin vain rautalangasta taivuttaa, mitä tulkitsemisella tervejärkiset ihmiset tarkoittavat.
Paavali kirjoittaessaan Timoteukselle viittaa tuossa kirjeessä niihin pyhiin kirjoituksiin, jotka hän on jo lapsuudesta asti tuntenut. Näinollen jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta koskee paitsi VT:a luonnollisesti myös UT:a. Tämän vahvistaa myös (2Piet1:21).
Niin, nähdäkseni Paavali ei viitatessaan Timoteuksen tuntemiin pyhiin kirjoituksiin laajenna niitä yleisellä tasolla seurakunnan kokouksiin eikä muihinkaan kokouksiin. Mihin silloin raja vedettäisiin kirjaimellisesti?
Kosti ja Martti. Mielenkiintoista tämä Raamatun kirjaimellisuus, jonka tässä Kosti kohdisti yhteen sanaan jakeessa 2.Tim3:16: ”kirjoitus”. Alkuteksti käyttää sanaa ”graphē”, joka kreikkalaisella puolella esiintyy noin 50 kertaa. Näyttää siltä, että se viittaa tuon ajan Raamattuun kokonaisuutena, siis siihen alunperin hepreaksi kirjoitettuun..
Jeesus käyttää toistuvasti sanaan ”graphē” ja viittaa usein koko käytössä olleeseen Vanhaan testamenttiin. Tuskin voi tulla muuhun johtopäätökseen esimerkiksi seuraavista jakeista ja monista muista vastaavista.
”Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet:”(Mat21:42)
”Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.”(22:29)
”Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän — ja nehän juuri todistavat minusta.”(Joh5:39)
Uudella puolella siteerataan usein Daavidin kirjoittamia sanoja, joista kuninkaallinen kirjailija itse totesi vaatimattomasti: ”Herran henki puhuu minun kauttani, hänen sanansa on minun kielelläni.”(2.Sam23:2) Edes oivallinen runous hänen kirjoittamissaan Psalmeissa ei ole siis ihmisrunouden mestarillisuutta vaan korkeammasta lähteestä peräisin.
Kaikki edellä mainittu ei poista sitä tosiasiaa, että teksteistä pitää pystyä arvioimaan kuka sanoo ja missä tilanteessa. Jottei usko ihan kaikkea Raamattuun kirjoitettua, esimerkiksi sen ensimmäistä valhetta ”Ette suinkaan kuole”.
Rauli. Alkuteksti oli kyllä mielessäni, vaan en kirjoittanut sitä auki. Kokonaisuus hahmottuu tässäkin tapauksessa paremmin. Hyvä, että otit sen esille. Totta on myös, ettei kannata ihan kaikkea uskoa mitä Raamatussa sanotaan. Kuten vaikkapa Sanheribin oletuksia: ”Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: Älköön sinua pettäkö jumalasi, johon luotat, kun sanot: ’Jerusalem ei joudu Assyrian kuninkaan käsiin.’ Olethan kuullut, mitä Assyrian kuninkaat ovat tehneet kaikille muille maille: he ovat hävittäneet ne. Sinäkö vain pelastuisit.” (2Kun19:10-11)
Lopputulos: ”Niin Herran enkeli lähti yöllä liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita. Silloin Sanherib, Assyrian kuningas, purki leirinsä ja lähti. (2Kun19:35-36) Ja sille tielle jäi Nisrokin pyhäkössä miekan lävistämänä!
Reijo, sanoisin, että tuo asia, jonka nostat aiemmin esille sanojen, lauseiden ja ilmaisujen takaa – se on se tulkinta.
Teemu Kakkuri kuvasi hyvin tulkintaa. Allekirjoitan hänen kantansa.
Tieteellinen tutkimus raamatunteksteihin parhaimmillaan tuo apuja. Esimerkiksi Markuksen evankeliumin kohdalla on tullut esille, että Markus käyttää tekstissään antiikin aikaista näytelmärakennetta. Eli hän hyödynsi oman aikakautensa kirjallisuustyyliä välittääkseen evankeliumin viestin perille – alkuosa, keskiosan huipennus ja loppuosa. Viisas keino häneltä, sillä tuon tyylin senaikaiset ihmiset ymmärsivät.
Ville toteat, että Markus on ”käyttänyt tekstissään antiikin aikaista näytelmärakennetta”, niin tutkimus kaiketi sijoittaa VT:n Jobin kirjan viisauskirjallisuuteen. Sitä ilmestyi Välimereen sijoittuvalla kulttuurialueella kahdella ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Ehkä tuota Jobin kirjaa voidaan pitää lähinnä psalmeihin verrattavana valitusrunona. Job oli todennäköisesti edomilainen mutta kirjan kirjoittajasta ei liene varmaa tietoa.
Jobin kirjan rakennetta on verrattu kolmiosaiseen alttariin, jossa on suuri keskikuva ja rinnalla kaksi sivumaalausta. Prologi ja epilogi ja keskellä laaja Job-runoelma, dialogi. Tuossa runoelmassa ei pohdita pelkästään Jobin asiaa, vaan Jumalan maailmanhallintaa. Keskusteluun eivät osallistu vain eräät ihmiset, vaan myös Jumala ja saatana, jotka taistelevat keskenään Jobin sielusta. Saatana saa luvan koetella Jobin uskoa toinen toistaan kovemmilla kärsimyksillä ja ja ahdistuksilla. Draama on valmis. Pyhä kärsimys alkaa ja Jumala vaikenee, koska hän rakastaa – ?
Reijo ja Erkko. En ole ihan varma haluatteko tahallaan ymmärtää meidät muut väärin vai ajatteletteko ihan tosissanne niin, että ”tulkinta” on automaattisesti poikkeamista oikeasta Raamatun ymmärtämisestä. Ja olette niin vakuuttuneita asiastanne, että mikään keskustelu, mielipiteiden vaihto ja varsinkaan teidän käsityksistänne poikkeavien näkökulmien esittäminen ei ole mielekästä.
Miksi ihmeessä sitten itse Herramme puhui usein vertauksilla, jotka ihan lähtökohtaisesti voidaan ymmärtää hiukan eri tavoin? Olen totta kai itsekin sillä kannalla, että Raamattua ymmärretään oikein viime kädessä vain Kristuksesta käsin. Mutta kristikunnassa ei ole koskaan ollut yhtä ainoaa ”oikeaa” ymmärrystä monista Raamatun teksteistä edes sikäli kuin selittäjät ovat olleet hurskaita Kristukseen uskovia (sikäli kuin tuo asia ylipäänsä on jotenkin ihmisten arvioitavissa).
Marko,
Ei tosiaankaan ole mitään ”automaattista” poikkeamaa. Niinkuin muussa yhteydessä tulee esille, että Itse Asia on sanojen ja lauseiden takana. Kun Asiasta, eli Kirjoitusten sanomasta poiketaan, sen pitää oll ailmeistä, niinkuin Kirjoituksissa pysyminenkin. Ei ole niinkutsuttua ”moniäänisyyttä”, mitä Raamatun sanomaan tulee. Tämä ilmaisu on kuitenkin lähes vallitseva, aivan piisparankkia myöten.
Reijo. En tarkoita sitä ”moniäänisyyttä” jossa koko Raamatun perustavanlaatuinen yhtenäisyys ja Kristus-keskeisyys passitetaan roskakoriin. Vaan sitä, että monia Raamatun tekstejä voidaan ja on lupa niiden oman tyylin ja luonteen mukaisesti ymmärtää eri tavoin. Samalla kun käsitys Kristuksesta ja Hänen sovitustyöstään sekä uskonvanhurskaudesta (=pelastusoppi) säilyy kirkkaana.
Raamattu yksin on kristillisen uskon ylin ohje ja normi, kokonaan ja varsinaisesti Jumalan sanaa sekä aitojen ihmisten kirjoittamaa, toimittamaa ja kokoamaa. Samalla ja ensisijaisesti Raamattu synnyttää ja vahvistaa uskoa Kristukseen. Tuo Olli Löytyn kirjoitus tarkastelee juuri sitä Raamatun inhimillistä puolta ja sen lukemista. Totta kai Raamatun lukeminen tapahtuu rukoillen ja sen sisältö avautuu varsinaisesti (vain) uskon kautta Kristukseen. Hyvää yötä!
Marko,
Kiitos, mitä sanoit! Olen aistinut sinussa oikeaa!
Olli Löytystä ja muista kirkon tietäjistä. He ovat sidottu muuhun(kin) kuin Raamattuun. Olli L. ei poikkea muista kirkon palveluksesta tai kirkosta riippuvista teologi-psykologi-filosofeista. He pysyvät ”palkkalistoilla” kunhan eivät kiistä sakramentaalista oppia.
Tämä sama kriteeri on tullut esille paavien vuosittaisesta kohtaamisesta tiedemaailman kanssa. He rohkaisevat tutkimaan, niin mitä? Olen kuunnellut näiden tilaisuuksien paavien puheita. Lopputulos on, että kunhan et paljasta lapsikasteen autuuttavaa voimaa, voit sanoa mitä tahansa.
Mites tämä Raamatun kertomus Genesis 6 jae 4 aukeaa vain uskon kautta:
4 הַנְּפִלִים הָיוּ בָאָרֶץ, בַּיָּמִים הָהֵם, וְגַם אַחֲרֵי-כֵן אֲשֶׁר יָבֹאוּ בְּנֵי הָאֱלֹהִים אֶל-בְּנוֹת הָאָדָם, וְיָלְדוּ לָהֶם: הֵמָּה הַגִּבֹּרִים אֲשֶׁר מֵעםוֹלָ, אַנְשֵׁי הַשֵּׁם.
4 1)The Nephilim were in the earth in those days, and also after that, when the sons of God came in unto the daughters of men, and they bore children to them; the same were the 2) mighty men that were 3) of old, the men 4) of renown.
Alkaen kirjaimesta mim sanassa shem saadaanj 13 kirjaimen skipein 6 kirjainta M A D M SH M
ja huomataan että krypta päättyy saman sh m sanaan kuin mistä on alkanutkin. Englantilaisella käännöksellä et tee mitään, sillä alleviivatut sanat ovat oikeasti 1) alaslaskeutuneet 2) ylösnousevat 3) avaruudesta 4) tulipatsaan.
Näin saadaan ensin tarkasti käännetyn teksti: Alaslaskeutuneet olivat noina päivinä maassa ja sen jälkeen kun jumalien pojat tulivat ihmisten tyttärien luo ja ottivat vaimoikseen kaikki kauneiksi katsomansa. Nämä olivat ylösnousevia miehiä avaruudesta tuon tulipatsaan.
Nyt muistettakoon, että Madm on yksi Marsin heprealainen nimi. Joten krypta selventää mistä tulipatsaasta oli kyse: madm ha shem = Marsin tulipatsas.
Kun saatu els 13:sta tuottama yhdistelmä madm päättyy vielä jumala eli elohjim sanan loppupäätteeseen -im els-sanssa shem, voimme ilman suurtakaan tuskaa lukea koodin sanaksi madim, joka nykyhepreassa kuten vanhassakin tarkoittaa – Mars planeettaa !
En ole koskaan lukenut Olli Löyttyä enkä paljon muitakaan Löyttyjä. Sen voin kuitenkin todeta, ettei hän ole kirkon palveluksessa, teologi, psykologi eikä filosofi. 🙂
Näin ymmärsin, ettei hänellä ole hengellistä tekemistä evlut kirkon parissa.
Minun kohdistukseni tässä Löytyn tikunnokkaan ottamisessani on se mitä Raamattu sanoo, Ps. 50:
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Tässä puututaan jo mainittuun ”moniäänisyyteen”, sen tuomittavimmassa mielessä. Eli ulkopuolelta tuleva neuvominen yrittää ja yritetään ottaa ”avaamaan” Kirjoituksia.
Kristillisessä uskossa on kyse juuri kirjaimellisesta tulkinnasta. Ilman sitä, on vai kristillisyyttä ilman uskoa. Usko nimittäin nojaa pelkästään Jumalan lupaukseen, ei siihen mitä järjen tulkinta tekstistä sanoo. On täysin järjen vastaista uskoa siihen, että syntimme on kaikki jo maksettu ja olemme siksi jo nyt pyhiä ja puhtaita yksin Jumalan armon tähden. Näemmehän itsessämme paljon vajavauutta ja heikkoutta siinä, miten me Jumalan tahtoa noudatammme. Järki sanoo meille: ” Sinä et voi mitenkään olla pyhä ja nuhteeton , jollet ole Jeesuksen kaltainen. Vain Jeesus on ollut sellainen. Sinusta ei koskaan tule, etkä voi olla Hänen kaltaisensa”. Järki hyvin rehellinen ja näin väittäessään se ei tiedä mitään uskosta. Järki on täysin sokeka sille, mistä usko tässä asiassa puhuu.
Tässä kohdein järkeä on potkaistava takapuoleen , eikä sen tulkitaa saa kuunnella. Mikäli haluaa elää oikeana kristittynä. Muissa asioissa järki saa kyllä olla mukana, mutta uskoa se ei saa olla mitätöimässä.
Raamattu on kokoelma, jossa on hyvin monenlaisia trkstejä. Yhteistä niille on se, että ne ovat tekstejä Jumalasta ja Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneitä. Mutta erilaisten tekstien sanoma Jumalasta on tekstilajin mukainen. On kertomuksia historian tapahtumista, on runoutta, on aforismeja, on profeetallista saarnaa, on vertauskuvia. Kaikki tämä yhdessä on Jumalan viesti ihmiskunnalle, mutta vertaus ei ole kuvaus tositapahtumista, runo ei ole profeetallinen saarna, vaan kutakin tekstiä on luettava ja ymmärrettävä tekstilajinsa mukaisesti.
Juuri näin, Yrjö.
Martti Pentti
28.10.2021 09:51
””Yksikään profeetallinen sana…” Tämä ei tarkoita välttämättä kaikkia Vanhan ja Uuden testamentin sanoja. Lisäksi se viittaa hyvinkin muihin profetioihin, esimerkiksi seurakunnan kokouksissa lausuttuihin. Kun ollaan ’kirjaimellisia’, ollaan sitten sitä tarkasti!”
Mielestäni tarkkuutesi edellyttäisi, että luet mitä on kirjoitettu. Ei ole ollenkaan suuri vaiva katsoa 2.Piet.1:21 alkuperäinen teksti. Voit myös verrata mikä laitos olisi käyttänyt ”profetaallinen sana” ilmaisua. Kaikki on kääntänyt sen niinkuin se on alkukielessä, eli ”profetia..”.
Tarkkuutesi on epätarkkuutta.
Kysymys KK92 laitoksen lisäyksestä. Kun puhutaan profetiasta, se on kohdistus, ”jokainen sana” ei ole, etenkään kun alkuperäisessä tekstissä ei sana-sanaa ole.
Ville Hassinen
28.10.2021 13:52
”Reijo, sanoisin, että tuo asia, jonka nostat aiemmin esille sanojen, lauseiden ja ilmaisujen takaa – se on se tulkinta.
Teemu Kakkuri kuvasi hyvin tulkintaa. Allekirjoitan hänen kantansa.
Tieteellinen tutkimus raamatunteksteihin parhaimmillaan tuo apuja. Esimerkiksi Markuksen evankeliumin kohdalla on tullut esille, että Markus käyttää tekstissään antiikin aikaista näytelmärakennetta. Eli hän hyödynsi oman aikakautensa kirjallisuustyyliä välittääkseen evankeliumin viestin perille – alkuosa, keskiosan huipennus ja loppuosa. Viisas keino häneltä, sillä tuon tyylin senaikaiset ihmiset ymmärsivät.”
Aikaisemmin mainittu 2.Kor.1:13 ikäänkuin esittelee, “suosittelee” tuota mainitsemaasi hengetöntä lukutapaa, – – – – sinun logiikkasi mukaan. Ei meidän kuvittelut/ tulkinnat henkeytä Kirjoituksia, vaan Pyhä Henki. Hengetön lukija, siis ei uskossa, todellakin kokee Kirjoitukset hengettömiksi. ”Tutkimukset” ja tulkkaukset tekevät ne eläviksi. Eli uskotaan Pyhän Hengen tarvitsevan ”pyllitystä puuhun”.
On kysymys siitä minkä Hebr. 4:2 vahvistaa, “Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
Ne keihin Sanoma, Kirjoitukset ei sulautunut, edustivat tulkinnoista elävää papistoa. Toistan usein, mutta sanon sen taas, että näihin tulkitsijoihin Jeesus osoitti useat moitteensa. Kaikki tulkinta edustaa Alkuperäisen poistoa, sen vääntelyä, siihen lisäämistä. –
Esimerkin vuoksi:
Ensimmäisen kristillisen Seurakunnan alkukertomus, sen perustuskirja on Apostolien tekojen toinen luku. Se kertomus säilyi tulkintavapaana KK-38 asti. Perustuskirjan olennainen osa on, että uskoon tullaan vapaaehtoisesti ja se tapahtuma on ilon päivä ajassa ja ajattomuudessa, taivaassa. Kuitenkin kun elävämpi, hengellis-henkevämpi tulkinta edistyi, niin Apt. 2:41 jakeesta poistettiin “ilolla-vapaaehtoisesti/kr. asmenos”. Samalla tavalla henkeyttävä tulkinta toteutettiin Apt. 1:8, kun Pyhän Hengen kasteen lupauksesta Jeesus muistutti. Prepositio “epi”, mikä tarkoittaa päälle, ylle muuttui tarkoittamaan teihin, minkä muodon prepositio on “en” ja mitä prepositiota ei esiinny, kun uskovat saivat Pyhän Hengen kasteen.
Kun Pyhä Henki lankesi, niin se näyttäytyi itsekunkin henkikastetun päällä/ epi, ikäänkin tuliliekkinä. Puettiin Voimalla Korkeudesta.
Toivon, että sinä ja Teemu olette pysyneet kärryillä, mitä tulkintavapaa kääntäminen on. Se pysyy aina tiukasti alkuperäisessä asiassa. Asia ei muutu, vaikka sana muuttuu.
Kysymys ei ole kielitieteellinen, vaan hengellinen, alkuperäinen Itse Asia.
TM ja TT kredentiaalit “palvelevat” alkuperäisen turhentamista. USA:ssa nämä mainitut tittelit eivät haitanneet uskossa olemista ja uskoon tulemista. Suomessa teologian tutkinnot eivät edes edellytä Raamatun tuntemista ja sillä oikeaksi arviointia. – Mitä sinuun ja Teemuun tulee, niin uskon, että teillä hengetön henkisyys, ei ole saanut yliotetta uskostanne Jeesuksessa.
Arvasin jo etukäteen, että Ari ottaa esiin juuri tuon Jeesuksen toteamuksen 🙂 Toisaalla sanotaan, että Herramme puhui kuulijoilleen sen mukaan kuin nämä pystyivät omaksumaan.
Reijo, oletko koskaan kuullut puhuttavan retoriikasta eli puhetaidosta/puhetavasta? Apostolien teotkin on kirjoitettu alun perin puhekieltä korostavan kulttuurin keskellä. Siksi Luukaskin käytti vaihtelevaa puhetapaa, jonka oikea ymmärrys voidaan menettää, jos luetaan ”liian” kirjaimellisesti. Muutoin vierastan intoasi arvioida meidän hengellisyyttämme/hengettömyyttämme.