On kysymys Raamatusta, oppineen lausumasta, vt. Olli Löytty, kolumni Kotimaa-lehdessä.
Kirjaimellinen ja tulkinta ovat sanoja, jotka eivät toimi yhdessä, ei millään kielellä!
Raamattu itse kertoo, mitä se / Hän on.
Paavali, joka oli aikalaisistaan edistynein, mitä juutalaisuuteen tulee, päätyi tilanteeseen, että kaikki tulkinta osoittautui roskaksi, kun hän tuli tuntemaan Itse Sanan, Jeesuksen. Eli tuli uskoon.
Paavalin tietämykseen sisältyi Vanha Testamentti/ Alkuperäinen ja “talmudit” mikä nimitys kattaa kaikki tulkinnat alkuperäiseen. Ensimmäinen on tänäänkin sama, ymmärrettävässä muodossa ja luettavissa eri kielillä. Toiselle ei näy loppua tulevan, koska tulkinnat ei ole sidottu mihinkään, eivätkä perustu mihinkään, mitä Raamattuun tulee.
Uusi Testamentti on täydellisessä sopusoinnussa Vanhan Testamentin kanssa. Kaikki näihin lisätty, tulkittu rikkoo kokonaisuutta, tasapainoa. Tietokirjailija, kuten Olli Löytty edustaa Kirjoitusten tulkintaa, minkä ainekset on puuta ja heinää. Kirjoitukset on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikuttamana. Niiden ymmärtäminen, sulautuminen on mahdollista vain Pyhän Hengen vaikuttamassa uskossa.
No miten se Pyhän Hengen antama usko auttaa kääntämään absolut varmasti oikein ne 3800 ns. kerranlausuttua raamattukäsitettä, joiden merkitystä eivät tunne varmasti edes parhaat heprealaiset kielitieteilijät?
Seppo,
Et ota huomioon, että Totuus on Asia ja on ehdoton, vailla vaihtoehtoja. ”Olkoon teidän sananne on, on tai ei, ei”.
Ei tällaista mustavalkoisuutta voida edes neuvoa Taivaasta, ellei ole kuin oikea ja väärä. Jo pelkästään Hebr. 4:2 pitäisi selvittää Tien ehdottomuuteen.
Muunmuassa Jesaja 30
21 Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ”Tässä on tie, sitä käykää”.
22 Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: ”Ulos!”
Jumala puhuu niille, joilla on ”korva” kuulla ja näyttää Totuuden niille, joilla on ”silmä” nähdä. On kysymys uskosta, Jumalan Hengen vaikuttamasta uskosta. Tämä on ainoa Jumalan kommunikointikanava ihmisille.
Martti,
Tämä ”kaikkihan on tulkintaa”-lause on erittäin miellyttävä, kun Raamattu ei riitä. Se ei ”riitä” ohjeeksi eikä takaa kuulu sanaa, milloin vasemmalle, milloin oikealle.
Vannomisesta voidaan keskustella sen omassa yhteydessä.
Et siis vastannut kysymykseen, koska tiedät ettet tiedä. Ymmärrätkö, että yhdenkin tietyn tällaisen ns. ones pronaunced -sanan varmistuminen saattaa keikauttaa koko teologisen paradigmalaivan kumolleen? (Vrt. esim. vaikkapa ns. Gargo kultti)
Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän. 2. Kor. 1:13
Mielestäni tässä on ohje olla tulkitsematta. Se, että Sana uskossa sulautuu on juttu sinänsä tai ei ole juttu ollenkaan, jos ei ole Jumalan Pojan vaikuttamaa uskoa.
Jankutuksessasi alat olla epätoivoinen:
Jumalan Sana on niin ja aamen. Tähän ei pidä sekoittaa sanan eri merkityksiä, vaan se ”aamen” on tai pitää olla yksittäisen sanan takana.
Kirkastuu ja sulautuu on Pyhän Hengen työ, Hengen, jonka uskoontulossa saamme. Ei ole kysymys omista löydöistä, vaan siitä mikä on luettavissa. Kuitenkin uskosta osaton ei ”lue” niinkuin on kirjoitettu.
”Kuitenkin uskosta osaton ei ”lue” niin kuin on kirjoitettu.”
Ja usein uskosta osallinen ei lue niin kuin on tarkoitettu….
Raamattua lukiessa sitä tulkitaan aina.
Kun jotain kysytään Raamatusta, vastaus on raamatuntulkintaa.
Tulkitsematon Raamatun lukeminen on tekstin lukemista ilman, että siitä nousee mitään ajatuksia tai sovelluksia, mitään uusia ideoita yms. Ja jos joku kysyy, mitä Raamattu sanoo jostain asiasta, niin käytännössä pitäisi lukea suoraan tekstiä eikä avata sitä yhtään.
Siksi, kaikki mitä Raamatusta sanotaan, on aina tulkitaa. Siitä ei pääsee mihinkään. Myös sinä Reijo tulkitset Raamattua sitä lukiessasi.
Samalla tavalla Martti, samalla tavalla. Yhdyn huomioosi.
Ilmassa on vahvaa ohipuhuntaa siitä, mitä tarkoitetaan sanalla ”tulkinta”.
Toinen merkitys on tulkinta osana normaalia lukuprosessia. Ilman sitä mikään lukeminen ei ole mahdollista. Jos luemme lauseen ”Joona astui veneeseen”, piirrämme mielessämme kuvat Joonasta, astumisesta ja veneestä. Koska Joonasta ei ole säilynyt kuvaa, emme tiedä laiturin mallia tai veneen kokoa, muodostuu kuva arvailun ja todennäköisyyden mukaiseksi. Tulkitsemme tekstiä.
Sitten on ihan toinen juttu tulkita koko lause metaforaksi. Esimerkiksi Joonan voi väittää tarkoittavan Juudan kansaa. Astuminen voisi olla joko luopumista turvallisesta uskosta tai pakenemista. Vene voisi olla pelastuksen arkki tai kuoleman lautta. Jotkut harrastavat metaforia ja allegorioita, ja esimerkiksi Ilmestyskirjan selittäminen suorastaan yllyttää siihen.
Ville,
”Raamattua lukiessa sitä tulkitaan aina.
Kun jotain kysytään Raamatusta, vastaus on raamatuntulkintaa.”
Olen toistellut, että aina sanan, lauseiden ja ilmaisujen takana on asia. Ei tunnu sytyttävän.
Kun puhutaan ainoasta tavasta tutkiskella Raamattua, niin se on HENGELLINEN.
Tässä Raamattu tarkoittaa sitä hengellisyyttä mikä on Jumalasta lähtöisin. Se on aina yksiselitteistä. Filosofia, teologia, psykologia ei ole hengellisyyttä. Tämä kolminaisuus on aina Raamatun ulkopuolista rakennusainetta, puuta ja olkia.
Jo mainittu Raamatun paikka 2. Kor. 1:13, ”Sillä eihän siinä, mita teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös TIEDÄTTE (epiginosko kr.) ja minä toivon teidän loppuun asti TIETÄVÄN.”
Ei siis, ymmärtää. Tätä väärään johdatusta tukee kirkkojen käsitys itsestään, jonka mukaan heidän opetusvirka/itseymmärrys edellyttää tulkitsemista. Tullaankin siihen itseymmärrettyyn tulkintaan, että mikään ei ole sitä mikä on kirjoitettu, vaan se täytyy tulkita, mielummin oikein, mutta aina tulkita.
Tieto on hengellistä ja se lisääntyy tarpeen mukaan.
Maallista, ajallisuuteen liittyvää tietoa esiintyy, vaikkei olla uskossakaan. Se ei kuitenkaan ole koskaan toista kuin hengellinen, uskossa sulautunut tieto on.
”Tulkinta” on myös tulikannanvarainen sana. Riippuu paljon siitä mitä sanalalla kulloinkin tarkoitetaan.
Väärässä Raamatun tulkitsemisessa on kyse siitä, että se mitä Raamatussa sanotaan onkin ihan jotain muuta ja sellainen tulkinta johtaa metsään.
Seppo Heinola
27.10.2021 17:27
”Et siis vastannut kysymykseen, koska tiedät ettet tiedä. Ymmärrätkö, että yhdenkin tietyn tällaisen ns. ones pronaunced -sanan varmistuminen saattaa keikauttaa koko teologisen paradigmalaivan kumolleen? (Vrt. esim. vaikkapa ns. Gargo kultti)”
Viittaan vastaukseeni ja kysyn, että onko sinulle käsittämätöntä, mitä Jesaja ja muu Raamattu kertoo, että kuulet ja näet edessäsi Jumalan tien:
”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ”Tässä on tie, sitä käykää”.
Jumala kommunikoi vain uskovan, hänen eloon herättämänsä ihmiseen ”puhaltaman” ikuisuusosan kanssa.
Tuo kuullut sanat ovat yhteneviä Kirjoitusten kanssa. Eli periaatteessa, Jumalan puhe ihmiselle ei poikkea siitä, mikä on jo ilmoitettu. Nämä vaan ei sulaudu, yhdy ihmiseen muuten kuin uskossa ja sitäkin sulautumista prosessia, lihamme häiritsee.
Martti,
Jos et voi perustella, niin alan rajoitella. Ei kaikki Raamatunkaan ”hihkaisut” liity joka asiaan.
Tulkinta tarkoittaa tulkintaa. Sama sana voi tarkoittaaa monta eri asiaa. Kääntäjät ovat aikoinaan tehneet tulkinnan sanojen välillä ja valinneet mielestään sopivimman. Se saattaa olla kontekstiin sopiva/sopimaton. Koskee kaikkea käännöskirjallisuutta.
Charlotta,
kyllä sanoilla on kaikissa kielissä merkityksiä. Ne kuitenkin kertovat Itse Asiasta, niinkuin se on Raamatussa kaikkialla. Eli yhtäpitävyys karsii tulkinnat.
Jos Kristus otetaan pois kirjoituksista, mitä jää jäljelle? Kuten Kristus itse sanoo: ”Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. (Joh5:46)” Näinollen tämä periaate lienee se, jolla voidaan tutkia kirjoituksia alusta sen loppuun. Tekstien tulkinta liittyy siten Kristuksen merkitykseen koko kaanonissa. Eikö Raamatun punainen lanka ole juurikin tuo, mihin Kristus meitä kehoittaa. Uskomaan yksin Häneen ja hänen vanhurskauteensa (Ro3:21).
Reijo hyvä, Raamattua tulkitaan aina, kun sen tekstistä, lyhyemmästä tai pitemmästä, tehdään jokin havainto, johtopäätös (tai vaikkapa käännös). Vastakkain eivät ole Totuus/Asia ja tulkinta vaan perustellut ja perustelemattomat tulkinnat. Löytyllä on ihan hyviä ajatuksia. Sitten voidaan ja pitää tietysti pohtia sitä, voiko Raamattua ymmärtää oikein ilman uskoa Kristukseen.
Marko,
Viimeinen virke voisi vaikka riittää tulkinnan poistamiseen. Eli
” voiko Raamattua ymmärtää oikein ilman uskoa Kristukseen.”
Löytty tai kukaan tietotutkija, eikä juuri nk. teologitkaan pidä arvosteluperustana Jumalan Hengen vaikuttamaan uskoa, siis uskoontuloa.
Marko S. Raamattua pitää tulkita kokonaisuutena, eikä osissa. Kaikki tieto, jonka Pyhä Henki ilmoittaa, niin siitä ei voi saada kahta erilaista Asiaa. Kirjaimellisen tulkinnan heikkous on ettei Pyhä Henki ei ole useinkaan mukana.
Mielestäni Reijo Mänttäriä on tulkittu väärin.
Erkko J.,
”Kaikki tieto, jonka Pyhä Henki ilmoittaa, niin siitä ei voi saada kahta erilaista Asiaa.”
Tämä on olennainen, niinkuin on, .Kor. 1:13.
Ei ole kehittynyttä tulkintaa. On vain alkuperäinen Totuus, se mikä luettavissa on.
Mikään Raamatun teksti ei muuta, tai etenkään kumoa toista kohtaa Raamatusta. Siksi Jeesus ankarasti arvosteli isien perinnäissääntöjä, jotka tulkitsivat ja kumosivat Kirjoitukset.
Marko Sjöblom ei tuota niiden tarvii miettiä keille Jumala ilmoittaa, viisaat ja ymmärtäväiset sitä pohtii.
Eihän sokea ”näe” mihin on menossa, siis viisaat ja ymmärtäväiset kuvittelelevat tietävänsä, siis vain kuvittelevat.