Isänmaamme on meille kaikille arvokas ja me kaikki olemme isänmaallemme yhtä arvokkaita.
Isänmaamme tulevaisuus on meille tärkeää. Siksi saamme rukoilla kotomaamme puolesta ja pyytää rauhaa ja rakkautta, keskinäistä kunnioitusta ja ystävällisyyttä kaikkia kansalaisiamme kohtaan.
Tässä blogissani keskityn itsenäisyyspäivän ensimmäisen lukukappaleen toiseen raamatunkohtaan.
Perjantai 06.12.2019
Itsenäisyyspäivä
Kiitos isänmaasta
1. lukukappale: 5. Moos. 8:10-17 tai Saarn. 9:13-18
Sananlaskujen kirjassa puhutaan paljon viisaudesta. Viisaus on ennen kaikkea Jumalan antamaa viisautta. Jumalan pelko on viisauden alku ja tätä viisautta kehotetaan hankkimaan kaikin voimin.
Viisaus voi pelastaa kansakunnan
Viisaus voi pelastaa kansakunnan. Pienten maiden tulevaisuus ei ole väkimäärän suuruudessa eikä ulkonaisen voiman osoituksessa. Sellaisen yrittäminen on harkitsematonta. Sen sijaan viisaalla ja järkevällä asioiden hoidolla maan asiat tulevat kuntoon ja ne järjestyvät. Maa pystyy elämään rauhassa ja sen asukkaat turvassa.
Ulkonainen voima ei riitä
Sen sijaan suurinkaan maa ei voi kestää loputtomiin, jos sen perustana on vain ulkonainen voima ja väkivallan käyttö. Maailmanhistoria on täynnään suurvaltoja, jotka ovat olleet suuria ja mahtavia omana aikanaan. Aikansa ne ovat pöyhistelleet ja sortaneet toisia kansoja. Sitten niiden aika on käynyt ohi ja toiset ovat tulleet tilalle. Edelliset suurvallat ovat kukistuneet ja uudet ovat tulleet sijaan.
Myös suurten ja ennen niin mahtavien kaupunkien on käynyt samalla tavalla. Aikoinaan suurtenkin valtakuntien pääkaupunkeja on raunioina. Niiden asukkaiden jälkeensä jättämä aineisto on tässä maailmassa vain arkeologisia muinaismuistoja, mutta elämä on jo lakannut. Tutkijoiden käyttöön niissä saattaa olla paljonkin ainesta, mutta noiden kaupunkien kaduilta on jo vaiennut lasten ilakointi ja riemullisten leikkien ääni.
Kuunnelkaamme viisauden ääntä
Sananlaskujen suuri opetus on, että meidän kannattaa kuunnella viisaiden ääntä. Suurin viisaus on Jumalan pelko, hänen pyhä kunnioittamisensa. Vanhurskaus rakentaa valtakunnan, mutta jumalattomuus sen tuhoaa. Jumalan käsissä on koko maailman historia. Siksi myös hänen kunnioittamisensa on tulevaisuuden suurin tae. Kun kuljemme Jumalan tietä eteenpäin niin meidän Herramme vahvat käsivarret varjelevat meitä ja taluttavat eteenpäin, sitä tulevaisuutta kohti, joka on niin vahva toivomme tässä ajassa kuin toivomme täyttymys kerran iankaikkisuudessa.
Kun kuuntelemme Jumalan sanan opetusta, niin silloin tämä ajallinen isänmaamme on ikäänkuin näköala tulevaisuuden isänmaahan, tulevan maailman iankaikkiseen valtakuntaan, Jumalan kirkkauden saleissa, missä kerran kaikki kansat kaikista roduista, kielistä ja kaikilta ajoilta saavat yhdessä laulaa ylistystä Vapahtajallemme:
”Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia, iankaikkisesti. Amen.”
Itsenäisyyspäivän ensimmäinen lukukappale toinen vaihtoehto
Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla:
Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Niinpä minä sanon:
Viisaus on parempi kuin voima,
mutta köyhän viisautta vähätellään
eikä hänen sanojaan kuunnella.
On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja
kuin houkkien johtajan huutoa.
Viisaus on sota-aseita parempi.
Kansamme juhlapäivän teksteihin voi tutustua osoitteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20191206_2
På svenska
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20191206_2
Isäni Paavo Roto oli mukana sodassa Laguksen porukoissa.
Itse olen toiminut Sotainvalidien veljesliiton Kanta-Hämeen piirin veljespappina.
Saamme olla kiitollisia siitä, että kansamme tuolloinen sukupolvi asettui puolustamaan isänmaatamme, kun vihollinen hyökkäsi maahamme.
Toisaalta menneet saavat olla menneitä eikä rauhan tultua enää pidä ylläpitää vihollisuuksia naapureihimme, vaan pyrkiä kaikin tavoin rauhan ja ystävyyden täyttämään yhteiseloon.
Vaikka olen syntynyt suomessa ja maallinen isäni on suomalainen niin Isänmaani ei ole suomi vaan taivasten valtakunta.
Ari
Näköalasi siis on saman linjainen kuin yllä kirjoitan että tämä maallinen isänmaamme on ikäänkuin näköala taivaalliseen isänmaahan, Jumalan antamaan tulevaan elämään.
Matias Roto ei todellakaan, täällä maan päällä hallitsee pimeyden ruhtinas ja ihmiset rakastavat pimeyttä eivätkä tule valoon. Siis tämä on taivasten valtakunnan vastakohta.
Ari
Jeesus sanoo:
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä —”
Matias Roto lopulta Jeesus voittaa, nyt kuitenkin maanpäällä vallitsee pimeys ja Jeesus kutsuu pimeydessä vaeltavia parannukseen ja ketkä ottavat Hänen Sanansa vastaan saavat voiman tulla Jumalan lapsiksi.
Tässä näkyy juuri tuo Jeesuksen valta, siis ei sielun vihollinen voi hävittää yhtään ihmistä ellei Jumala sitä salli vaan jokaisella on mahdollisuus Jumalan kutsuessa tehdä parannus, ei sitä voi paholainen estää.
Ari
Täsmennettäköön siten että todetaan että pelastuksen kutsun antaa Jumala itse.
Roomalaiskirje:
1:6 joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte:
1:7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
On myös huomattava, että valinta on Jumalan ei meidän oma tekomme
Markuksen evankeliumi:
13:20 Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.
Johanneksen evankeliumi:
6:70 Jeesus vastasi heille: ”Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista?
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Roomalaiskirje:
9:11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden –
11:5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
11:6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
Näin siis voimme todeta että pelastus on yksin uskosta ei teoista, yksi armosta eikä ansioista, yksin Kristuksen tähden eikä vähimmässäkään määrin kenenkään muun tekoa, ei siis omaa toimintaa pienimmässäkään määrin vaan ainoastaan Jumalan hyvyyden mielisuosion lukemista meidän hyväksemme.