Kihlattu Kristukselle

Koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hänellä on kuolematon sielu, on hänen arvonsa äärettömän paljoa suurempi kuin kaikkien muiden luotujen olentojen. Mutta tähän tulee vielä lisäksi – ja tämä on tärkeämpää kuin kaikki muu -, että hän on Kristuksen kalliisti ostama ja lunastama sekä, jos hän on kastettu, kihlattu Kristukselle ja puettu hänen vanhurskauteensa.
Johannes Bäck: Terveellinen oppi / saarnoja (3. vuosikerta) sivu 301.

 

Minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran. (Hoos. 2:19-20)

Kihlattu Kristukselle

Missä ja milloin meidät on kihlattu Kristukselle; mitä kihlaus sinulle merkitsee? 

 

Mistä tiedämme, että Jumalan rakkaus kohdistuu myös meihin?

 

Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia tämä kihlaus meille antaa (vert. Hepr. 4:14-16)?

 

Hääjuhla on vasta Taivaissa, jaksammeko odottaa kunnes Jeesus saapuu hakemaan meitä hääjuhlaan (vert. Ilm. 19:6-8)?

 

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Haeskelin tekstiä Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta:

    Ne siis, joissa Kristus ei lainkaan vaikuta, eivät ole Kristuksen jäseniä. Myöntäväthän vastustajammekin sen, että jumalattomat ovat kirkon kuolleita jäseniä. Sen tähden ihmettelemmekin, miksi he moittivat huonoksi meidän määritelmäämme, jossa puhutaan elävistä jäsenistä….
    Kirkossa itsessään on ääretön määrä jumalattomia ihmisiä, jotka sortavat sitä.
    On näet välttämättä ymmärrettävä, mikä seikka varsinaisesti tekee meistä kirkon jäseniä, nimittäin sen eläviä jäseniä.
    Näin ollen ovat evankeliumin mukaan Jumalan kansaa vain ne, jotka ottavat vastaan luvatun Pyhän Hengen. Lisäksi vielä kirkko on Kristuksen valtakunta, erotukseksi Perkeleen valtakunnasta. Sillä varmaa on, että jumalattomat ovat Perkeleen vallassa ja hänen valtakuntansa jäseniä, niin kuin Paavali opettaa sanoessaan, (Ef. 2:2) että Perkele tekee työtään epäuskoisissa.

    PS
    Rakkaita terveisiä sinne ylläpitoon
    Otan aivan rauhallisesti, ja pulssini on noin 55, mutta debatti on aluillaan ja silloin vastataan.
    Kiitos huolenpidosta.

    • Jorma, kiitos erinomaisesta kommentista. Pyhässä kasteessa meille Jumala on lahjoittanut uskon ja Pyhän Hengen. Valitettavasti moni meistä on luopunut uskosta, mutta onneksi moni on palannut tuhlaajapoikana takaisin. Miten vietämme kihla-ajan?

    • Yksityinen kristitty – joita on miljoonia – on Jeesuksen ystävä, sisar, veli tai jopa äiti. Näitä nimityksiä käytetään Uudessa testamentissa. Kristuksen morsian sen sijaan on yksi ja ainoa, kristillinen kirkko. Uskontunnustuksessakin puhutaan pyhästä yhteisestä seurakunnasta ja pyhien yhteydestä.

  2. Onko Jeesus meille kaikkein tärkein ja rakkain ?
    Raamatun mukaan meidät on kihlattu yhdelle ainoalle ( 2.Kor.11:2, Ef.5:26-27 ), että hän olisi kaikessa ensimmäinen ( Kol.1:18 ).
    Kyllä Jeesus rakasti seurakuntaa, niin paljon, että hän puhdisti mustan morsiaimen hohtavan valkoiseksi.
    Mutta ennen kaikkea tuon lunastustyön Hän valmisti jokaiselle nimeltä kutsuen aivan henkilökohtaisesti Pyhässä kasteessa.
    Nämä Kristuksen kuolemaan kastetut, kuuluvat liitettiin Kristuksen kirkkoon. Heistä koostuu seurakunta.
    Heille Herra sanoo: ” Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, rakkaudella ja hyvyydellä. Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein, ja sinä tulet tuntemaan Herran” ( Hoos.2: 21 -22 )

    • tässä hipaistaan taas tätä palstojen ikuisuusaihetta, Pylkkänen ja Heinilä, kasteen lisäksi tarvitaan usko. Olemme tästä Heinilän kanssa varsin rattoisasti keskustelleet. Viimeksi olimme muistaakseni samoissa ajatuksissa.

    • Jorma, näin ollaan. Samoin ajatellaan. Kasteen lisäksi tarvitaan usko. Harva meistä on ollut kasteesta asti uskossa, mutta niitäkin on. Minä luovuin uskosta, mutta onneksi 1989 käännyin ja tulin takaisin.

  3. ”Jeesuksen rakkaus on väkevä kuin kuolema” ( Kork.veisu 8:6 ) Sillä hän on käynyt läpi kuoleman kauhut. ”Hänen rakkautensa on Herran liekki, sillä onhan hän Jumala. Sitä eivät mitkään vedet sammuta eivätkä virrat upota. Rahalla Kristuksen rakkautta ei mitata ( Kork.veisu 8: 7 )
    ” Niin kuin ylkä iloitsee morsiaimestaan niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta” Tähän saan aivan jokainen joka on kastettu, ja uskoo Herran Jeesuksen Vapahtajakseen turvansa laittaa. Eikä siinä tarvita suurta viisautta, eikä teoloogista tietämystä.
    Ei lainkaan vaan sen sijaan uskoa ja luottamusta siihen, että Jeesuksessa ja hänen siunatussa nimesä on aivan kaikki mitä autuuteen tarvitaan.

  4. Martti Pylkkänen, kiitos hyvästä kommentista. Jeesuksessa ja hänen nimessä meillä on kaikki, mitä autuuteen tarvitaan.

    Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:16-18)

  5. ”Koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja hänellä on kuolematon sielu, on hänen arvonsa äärettömän paljoa suurempi kuin kaikkien muiden luotujen olentojen.”

    Ihmisellä on toki kuolematon sielu, mutta onko ihminen arvokas Jumalan edessä pelkästään tämän takia, ei ole, Sanoohan Jeesus:

    Matt. 10: 28 Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

    Siis Jumala on se joka voi sielun hukuttaa helvettiin, siis ei ihminen itsessään ole arvokas, se joka väittää ihmisen olevan on itsensä ylentänyt.

    Se mikä ihmisessä on arvokasta Jumalan edessä on Jumalalta itseltään saatua:

    Jaak. 4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?

    Siis kun ihminen uudestisyntyy ja Jumala laittaa henkensä ihmiseen on ihmisessä jotain arvokasta.

    Jaak.4:1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
    2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
    3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
    4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
    5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?
    6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
    7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
    8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
    9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
    10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.

  6. Raamatun luomiskertomuksessa sanotaan, että Jumala loi ihmisen kuvakseen. Sen vuoksi meiltä vaaditaan enemmän, kuin muilta luoduilta. Ihminen kykenee ja hänellä on taju oikeasta ja väärästä myöskin tajuamme,ettei pitäisi kostaa paha pahalla ja tunnemme syyllisyyttä, kun teemme väärin.
    Tämän lisäksi ihmisellä on jotakin sellaista, että me tahdomme kaikesta vajamittaisuudestamme huolimatta oppia tuntemaan luojaamme ja etsimme yhteyttä häneen.
    Kirkkoisä Augustinus on sanonut syvän ajatuksen: ” Ihmisen sydän on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa”, Eikö se tarkoita sitä, että ihminen on Jumalan kuva, ja tarkoitettu elämään niin, että elää yhteys Jumalaan on kunnossa.
    Jos tätä yhteyttä Jumalaan ole, silloin ihminen elää itsensä varassa ja toteuttaa aivan muuta kuin sitä, miten Jumala tahtoisi ihmisen elävän.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.