Piispainkokouksen selvityksessä 2010 muistutetaan niistä periaatteista, jotka kuuluvat kunnioittavaan kohtaamiseen. Selvityksen mukaan ”kirkko on valmis kohtaamaan jokaisen ihmisen ja tukemaan häntä erilaisista elämänvalinnoista riippumatta, vaikka kirkko opetuksessaan pitää kiinni ihanteestaan, jonka mukaan avioliitto on Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan ainoastaan miehen ja naisen välinen.” (Parisuhdelain seuraukset kirkossa, s. 129).
Minua vaaditaan siis määrittelemään 1.3.2017 alkaen joidenkin lähimmäiseni laillisesti soplmittu avioliitto ei-avioliitoksi.
Kieltäydyn luopumasta luterilaisuuden periaatteesta, että avioliitto on maallinen järjestys, jonka ehdoista säätää valtiovalta CA 16, CA 28, VK liite: Avioliittoon vihkiminen. Jos kirkon tunnustusta tässä asiassa muutetaan, joudun luonnollisesti harkitsemaan syntynyttä tilannetta. On tärkeä huomata, että Tunnustuskirjojen kohdat, joissa puhutaan miehen ja naisen välisestä avioliitosta, liittyvä kontekstiin, jossa puolustetaan avioliittoa selibaattivaatimuksia vastaan. Sen sijaan avioliiton määrittäminen maalliseksi järjestykseksi liittyy nimenomaan yhteyksiin, joissa halutaan rajata avioliittoasiat pois kirkollisesta vallankäytöstä.
Kohta puoli vuosituhatta luterilainen kirkko on vihkinyt ne, jotka valtio on pyytänyt vihkimään. Avioliittokäsitys on ollut yhtenevä valtion kanssa. Kun valtion laki ja käytännöt ovat muuttuneet, myös kirkko on seurannut ilman eri päätöstä. Kieltäydyn hyväksymästä sitä, että tämä vuosisatainen käytäntö hylätään ilman perusteellista valmistelua ja laintasoista päätöstä, pelkällä toteamisella.
Kieltäydyn rikkomasta valtion virkamiehen valaani, jossa olen sitoutunut yhteiskunnan laillisiin järjestyksiin, joihin Suomen lain mukainen avioliitto kuuluu.
Avioliittoon vihkimisen ja avioliiton siunaamisen kaavojen opastustekstejä ei ole hyväksytty sitä varten, että niillä määriteltäisiin sitä, mikä kuka voidaan vihkiä avioliittoon. Sen sijaan KJ:ssä on säädetty kirkollisen avioliittoon vihkimisen ehdot: kirkon jäsenyys ja rippikoulun käyminen. Avioliiton siunaamisen ehdot ovat vielä yksiselitteisemmät: ”Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata.” KJ2:20. Pidän arveluttavana sitä, että jossain toisessa tilanteessa päätettyjen toimituksen sanamuotojen perusteella rajoitetaan seurakuntalaisen laissa säädettyjä oikeuksia.
Kieltäydyn suostumasta siihen, että minulle määrätään virkavelvollisuudeksi olla pitämättä lähimmäiseni avioliittoa avioliittona.
Eikös tuo tuomitsemisen tuomitseminenkin ole tuomitsemista? Millä valtuudella joku voi tuomita minua jos toisia tuomitsen? Jokainen, joka minua siitä syyttää, syyllistyy tuomitsemiseen.
”Millä valtuudella joku voi tuomita minua jos toisia tuomitsen?” Tuomiovalta on Jumalalla. Hänen edessään olemme kaikki ansainneet tuomion. Jeesus on kuolemallaan ja ylösnousemisellaan vapauttanut meidät ja voittanut kuoleman. Tätä armoa meidät kristityt on kutsuttu julistamaan.