Korkein hallinto-oikeus on tänään 18.9.2020 antamassaan päätöksessään ratkaisut, että tuomiokapituli voinut pitää avioliittolain sallimaa samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoon vihkimistä pappisviran velvollisuuksien ja pappislupauksen vastaisena toimintana ja antaa asiasta varoituksen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen mukaan KHO:n ratkaisu selkeyttää oikeudellista tilannetta pitkään jatkuneessa kirkon vihkikäytäntöjä koskeneessa keskustelussa.
Päätöksen perustelujen mukaan kirkolla on perustuslain suojaamaan uskonnonvapauteen perustuva autonomia määrätä omasta opillisesta sisällöstään ja tähän oikeuteen kuuluu myös päättää, missä menettelyssä tuo opillinen sisältö ilmaistaan. Yhteiskunnan lainsäädännön muutos ei ole edellyttänyt kirkolta mitään uusia päätöksiä vallitsevan opillisen tilan säilyttämiseksi.
Samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoon vihkimistä siis voidaan pitää pappisviran velvollisuuksien ja pappislupauksen vastaisena toimintana ja siitä voidaan määrätä seuraamus, mutta voidaanko seuraamus myös jättää antamatta? Nähdäkseni voidaan.
Kukin tuomiokapituli on itsenäinen ja niiden ratkaisut riippuvat kulloisestakin kokoonpanosta, eikä edes piispojen sitoutuminen keskinäiseen konsensukseen muuttaisi tilannetta. Korrektia kuitenkin olisi, että sama tuomiokapituli päätyisi samalla kokoonpanolla samankaltaisissa tapauksissa samaan lopputulokseen. Jokaista tapausta tulee kuitenkin käsitellä erikseen ja ottaa huomioon tilanne kokonaisuutena.
Sitä seikkaa, ettei jotain tapausta ole tuotu edes tuomiokapitulin käsittelyyn, ei kuitenkaan voida pitää ratkaisuna, ettei muitakaan tapauksia pitäisi ottaa käsittelyyn. Pappi, joka tietoisesti uhmaa viranhoitoon saamiaan ohjeita asettaa itsensä alttiiksi seuraamuksille, eikä nähdäkseni voi vedota siihen, ettei jotakuta toista kenties ole rangaistu.
Rangaistusten jakaminen taikka jakamatta jättäminen ei kuitenkaan ole asiassa olennaista. Olennaista on se, että valta kirkon avioliittokäsityksestä päättämisestä säilyy niillä toimijoilla, joille se kuuluu. Kirkolla ei ole kahta rinnakkaista avioliittokäsitystä. Kirkon yksitäisillä jäsenillä voi olla.
KHO:n päätös:
Piispojen tiedote:
Korkeimman hallinto-oikeuden linjaus on sisällöltään samanlainen, kuin aikoinaan myös avioliittolain valmisteluissa on linjattu. Uudella avioliittolailla ei haluttu sitoa uskonnollisten yhteisöjen käsiä mitenkään. Niiden valta päättää omista avioliittokäsityksistään on selkeästi tuotu julki valmisteluasiakirjoissa.
On myös huomattava, että tuon uuden avioliittolain mukaisesti vihkitoimitusta toimittava pappi ei ole maallisen vihkimistoimittajan jatke vaan nimenomaan kirkollisen vihkimisen toimittaja, joka tunnustetaan juridisesti yhtä päteväksi kuin maistaraatissa tehty vihkiminen.
Me kaikki ihmiset synnymme tänne maailmaan ihmisarvostuksen suhteen samanarvoisia. Tämä on Korkeimman ratkaisu ja se jatkuu läpi elämämme.
Jukka Kivimäki. ”Rangaistusten jakaminen taikka jakamatta jättäminen ei kuitenkaan ole asiassa olennaista. Olennaista on se, että valta kirkon avioliittokäsityksestä päättämisestä säilyy niillä toimijoilla, joille se kuuluu. Kirkolla ei ole kahta rinnakkaista avioliittokäsitystä. Kirkon yksitäisillä jäsenillä voi olla”.
Aivan, jos kirkko olisi nyt menettänyt autonomiansa tässä kysymyksessä se olisi kertaheitolla lakannut olemasta kirkko hengellisesä mielessä. KHO:n päätös minusta sisältää ajatuksen että siellä ymmärretään myös ”lain henkeä” ja tässä tapauksessa kirkon hengellistä olemusta.
Juurikin näin.
Miten turvataan kirkon pitäytyminen omassa tunnustusperustassaan.
Kirkkojärjestyksen mukaan piispan tehtävänä on valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan.
Mitenkö käy, jos piispat eivät enää hallinnollisten seikkojen täyttyessä voisi puuttua tunnustuksellisiin kysymyksiin?
Otan esimerkin:
Kirkkomme uskontunnustuksen mukaan Jeesus Kristus on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua ja on samaa olemusta kuin Isä.
Miten käy jos yksittäinen pappi jossakin hengellisessä puheessaan vaikkapa ”tuoreemman tieteellisen teorian valossa” opettaa asiasta toisin? Saako pappia rangaista?
KHO:n tuoreen päätöksen valossa uskallan olettaa, ettei varoitus ja viimekädessä pappisviran pois ottaminen tuottaisi oikeudellista ongelmaa.
Mielestäni tässä nyt ihan tahallaan yritetään luoda sellaista kuvaa ikään kuin kirkon autonomia olisi ollut vaarassa. Tämä on suoranaista valehtelua.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ja KHO ottivat kantaa siihen, on lainsäädännöllinen tila riittävän selkeä varoituksen antamiseksi Oulun hiippakunnan papille. Ensiksi mainitun mielestä ei ollut. Jälkimmäinen katsoi että kyllä oli.
Riippumatta mitä KHO olisi päättänyt, kirkolliskokous olisi koska tahansa voinut muuttaa kirkkojärjestystä oikeustilan selkeyttämiseksi kirjaamalla kirkkojärjestykseen, miten samaa sukupuolta olevien parien vihkimisessä toimitaan.
Kirkon autonomia ei ole ollut prosessin missään vaiheessa vaarassa. Se, että kirkolliskokous on ollut määrävähemmistösäädösten takia kykenemätön tekemään päätöstä ei poista sitä tosiasiaa, että päätösvalta asiassa on kaiken aikaa ollut kirkolla itsellään.
Mikko Nieminen
KHO: n mukaan kuvaamasi uuden päätöksen vaatiminen olisi ollut perustuslain takaaman uskonnonvapauden vastaista.
Myöskään ortodoksikirkko ei ole tehtyy asiasta mitään uutta päätöstä.
Olipa uskonnonvapauslain vastaista tai ei, kirkolla on silti ollut autonomia asiassa kaiken aikaa.
Aivan ja KHO:n ratkaisun jälkeen on edeelleenkin.
Seikka, että määräenemmistön puuttuminen olisi johtanut kirkossa opilliseen muutokseen vastoin kirkolliskokouksen silloisen enemmistön tahtoa, olisi ollut räikeästi uskonnonvapauden vastaista.
Kyvyttömyys tehdä päätöstä on eri asia kuin autonomian puuttuminen.
Tarkoittanet tilannetta, jossa ”kyvyttömyys päätöksetekoon” aiheuttaisi vastentahtoisen muutoksen.
Aloite avioliittokäsityksen laajentamisesta jätettiin enemmistöpäätöksellä ratkeamaan.
Itseasiassa olisi absurdia vaatia opillisen kannan säilyttämiselle yhteiskunnallisessa muutostilanteessa määräenemmistöpäätöstä.
Vastentahtoisuus on aina subjektiivista tilanteessa, jossa on kaksi toisistaan poikkeavaa vahtoehtoa. Se mikä on toisille vastentahtoista on toisille toivottavaa.
Kirkolliskokouksen enemmistö vastusti muutosta, joten kanta ei jäänyt epäselväksi. Kannan muuttaminen vaatii määräenemmistöllä.
Niin. Ja mun alkuperäinen pointti oli siis se, että tämä oikeusprosessi ei missään vaiheessa ole estänyt kirkolliskokousta tekemästä autonomisesti haluamiaan päätöksiä. Olisipa KHO ratkaissut tämän yksittäisen varoituksen laillisuuden kumpaan suuntaan tahansa.
Mikko Nieminen
Syyttelit asiasta huolissaan olleita valehtelusta.
Tämän oikeusprosessin lopputulemasta ollaan oltu kiinnostuneita luterilaisen kansankirkkomme ohella myös muissa kirkkokunnissa. Olivatko hekin huolissaan ”valheellisin perustein”.
Tässä keskustelussa on puhuttu siitä, että valta kirkon avioliittokäsityksestä päättämisestä säilyy niillä, joille se kuuluu. Ja tässä on puhuttu siitä, että toisenlainen päätös KHO:lta olisi loukannut kirkon päätöksenteon autonomiaa.
Ja minun kommenttini on se, että tällainen puhe on hyvin löysää puhetta, ideologian ja retoriikan täyttämää ja suoranaisesti vääristelee tilannetta.
Hallinto-oikeuksissa ratkaistiin se, onko vallitseva oikeustilanne riittävän selkeä, että papille voitiin antaa rangaistus. Ymmärtääkseni Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisu perustui pitkälti epäselvään tilanteeseen, joka johtuu siitä, että tätä kyseessä olevaa vihkimisen ehtoa ei ole mainittu kirkkojärjestyksessä.
KHO ei päätä kirkon avioliittokäsityksestä. KHO ei riistä kirkolliskokoukselta oikeutta muuttaa kirkkojärjestystä (jos se olisi katsonut, että lainsäädäntö on liian epäselvä rangaistuksen antamiseksi). Päätöksenteko on ja on ollut kaiken aikaa kirkolliskokouksen käsissä. Kirkon päätöksenteko ja autonomia eivät olisi olleet millään tavalla uhattuna, olisipa KHO vahvistanut tai kumonnut Oulun tuomiokapitulin antaman kirjallisen varoituksen.
Tuomioistuimen tehtävä on tässä tapauksessa valvoa, että viranomainen noudattaa toiminnassaan lakia. Se ei ole tuomioistuimen ongelma, jos kirkon päätöksentekokoneisto ei pysty päätöstä tekemään.
Nieminen. ”Riippumatta mitä KHO olisi päättänyt, kirkolliskokous olisi koska tahansa voinut muuttaa kirkkojärjestystä oikeustilan selkeyttämiseksi kirjaamalla kirkkojärjestykseen, miten samaa sukupuolta olevien parien vihkimisessä toimitaan”.
KHO:n selkeä näkemys on, ettei mitään oikeustilan selvittämistä tarvita, vaan kirkon policy on se omien dokumenttien valossa selkeä. Näinhän on ollut koko ajan, mutta sitten kaikkien mielestä ei tähän olla tyydytty. Tämä on ollut aika surullista seurattavaa. Hyvä kysymys on, että mitä olisi seurannut siit, jos KHO olisi päätynyt alemman oikeusasteen kannalle? Kapinapapeille lisää häkää pönttöön.
> Hyvä kysymys on, että mitä olisi seurannut siit, jos KHO olisi päätynyt alemman oikeusasteen kannalle?
Jos KHO olisi katsonut Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tavoin, että oikeustila asian ympärillä on liian epäselvä pappien rankaisemiseksi, kirkolliskokous olisi voinut selväntää oikeustilaa muuttamalla kirkkojärjestystä siten, että parin sukupuolet oltaisiin lisätty sinne vihkimisen ehdoksi.
Jukka Kivimäki. Kirkossamme on jo pappeja, joiden mukaan Jeesus oli Marian ja joko Joosefin tai jonkun tuntemattomaksi jääneen isän jälkeläinen, joka kantoi isättömyyden ja au-lapsen häpeää…
Aivan ja jos piispat hoitavat hommansa, he myös puuttuvat tämän kaltaiseen opetukseen.
Helsingin Sanomat 20.9.2020: ”Perjantaisen päätöksen jälkeen sateenkaaripappien nettisivuille ja Facebook-ryhmään on ilmoittautunut lisää pappeja, jotka ilmoittavat vihkivänsä samaa sukupuolta olevia. Aika moni ilmoitti, ettei ole aiemmin halunnut antaa julkisesti nimeään listaan, mutta haluaa nyt ilmoittautua mukaan.
Jos siis joku ajatteli, että KHO:n päätös oli kuolinisku tälle asialle, ei se ollut, vaan asia lähti uuteen nousuun.”
Niinpä.
Kiitoksia Jukka Kivimäki asiallisesta kirjoituksesta. KHO:n päätöksen perusteella on selvää, että jokainen sateenkaariparin vihkivä pappi toimii kirkon tunnustuksen ja pappislupauksensa vastaisesti ja siitä voi seurata sanktio. Mutta yhtä selvää on, että piispat, jotka kenties jopa kehottavat pappeja tällaiseen toimintaan, toimivat kirkon tunnustuksen vastaisesti ja, jos he eivät puutu tunnustuksen vastaiseen toimintaan, he laiminlyövät piispallisen kaitsentavastuunsa.
Ns. kapinapappien uhoa en voi ymmärtää, nyt olisi parempi ottaa ns. lusikka kauniiseen käteen ja noudattaa kirkon pelisääntöjä.
No jos voit ajatella , et tässä perimmältään on kyse hengellisestä ongelmasta, niin tällainen käytös käy ymmärrettävämmäksi. Minä voin hyvin nähdä, että tässä on ”laittomuuden hengen” vaikutusta, mikä on Raamtun mukaan hengellinen ongelma. Esitän tämän vain tällaisena näkemyksenä, koska perimmältäänhän kirkko on hengellinen instituutio. Ja minusta juuri tästä sen hengellisestä autonomiasta koko tässä kinassa on kysymys.
Varmasti näinkin, mutta virkaoikeudellisesti pappien työt ovat kelpoja, ja saavathan parit myös kirkon ja sen alttarin siunauksen samansukupuolisen konsensuksen vahvistamisissa.
Kun näin ei voisi menetellä tulisi olla avionmääritelmässä koonti katsoa vain miestä ja naista kirkon kirjaimessa niin aviolakia kuin järjestystä koskien.
Kun sitten mentäisiin virkarikoksiin olisi suhteellisuusperiaatteen mukaan haasteellista katsoa mitä vastaan todella on rikottu kirkon epäselvää ohjeistusta katsoen.
Eli, odetetaanko tätäkin päätöstä.
Risto Tuori, tuomiokapitulit eivät ole syyttäneet samaa sukupuolta olevia pareja vihkiviä pappeja sen enempää kuin naispuolisten pappien kanssa yhteistyöstä kieltäytyviä pappeja tunnustuksen vastaisesta toiminnasta. Syytökset ovat perustuneet muihin asioihin.
Vesa Hirvoselle: Nyt on kysymys Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksestä 3.10.2017, jossa tuomiokapituli muun ohella toteaa, että ”Pappisvihkimyksen yhteydessä annettavassa pappislupauksessa pappi sitoutuu pysymään kirkon tunnustuksessa ja noudattamaan kirkon lakia ja järjestystä.” Sen jälkeen tuomiokapituli toteaa seuraavaa: ”Pastori Árpád Kovács on ollut tietoinen kirkon avioliittokäsityksestä ja ohjeistuksesta, että papin ei tule vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria. Tuomiokapituli antanee pastori Árpád Kovácsille kirjallisen varoituksen toimimisesta vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta.”
Risto Tuori: niin. Papin katsotaan toimineen vastoin virkavelvollisuuksia ja pappislupausta. Papin ei sanota toimineen vastoin tunnustusta tai olevan harhaoppinen.
Hirvonen. ”Papin katsotaan toimineen vastoin virkavelvollisuuksia ja pappislupausta. Papin ei sanota toimineen vastoin tunnustusta tai olevan harhaoppinen”.
Kyllä kai kaikki ymmärtävät sen, ettei KHO:n tehtävä ole määritellä onko jokin harhaoppia tai kirkon tunnustusten vastaista. Se nyt kuitenkin on määrittänyt, että nykyvalossa tuomiokapituilla oli oikeus varoittaa pastori Kovacicia. Tämähän nyt on oleellista. Jos se olisi päätynyt sanomaan ettei tuomiokapituli voi näin tehdä tilanne nyt olisi aika toisenlainen. Eli se vaatisi toimenpiteitä käytäntöjen tarkistamiseksi. Nythän näin ei ole, vaantilanne pysyy ennallaan. Eivät katoliset tai ortodoksitkaan ole tehneet mitään erillistä kirjausta vihkikäytäntöönsä maallisen avioliittonäkemyksen muututtua sukupuolineutraaliksi.Jos kirkon aviloliittonäkemys muutetaan se tapahtuu kirkolliskokouksessa eika joidenkin kapinapappien painostuksesta. Koko tällainen toimintatapa on epähengellinen ja nolo. Ei kirkossa päämäärä pyhitä keinoja.
> Jos kirkon aviloliittonäkemys muutetaan se tapahtuu kirkolliskokouksessa eika joidenkin kapinapappien painostuksesta.
Kirkossa, kuten kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa, päätöksenteko voi tapahtua ylhäältä alas tai alhaalta ylös.
Jos ylhäältä alaspäin (kirkolliskokous ja piispat) tapahtuva päätöksenteko epäonnistuu ja vallitseva epäkohta koetaan organisaatiossa riittävän merkittäväksi ja kestämättömäksi, se väistämättä synnyttää alhaalta ylöspäin (kansalaistottelemattomuus, sääntöjen tietoinen rikkominen) tapahtuvaa päätöksentekoa.
Edellä mainittu tapahtumaketju on väistämätön kaikessa inhimillisessä toiminnassa eikä kirkolliskokouksen tai piispojen arvovallalla pystytä ylläpitämään sellaisia kulisseja, jotka koetaan arvottomiksi tai eettisesti kestämättömiksi.
Olisi konservatiiviselta siiveltä hyvin naiivia kuvitella, että KHO:n päätöksen jälkeen asia olisi ratkennut ja pään voi työntää pensaaseen piiloon.
Nieminen. ”Jos ylhäältä alaspäin (kirkolliskokous ja piispat) tapahtuva päätöksenteko epäonnistuu ja vallitseva epäkohta koetaan organisaatiossa riittävän merkittäväksi ja kestämättömäksi, se väistämättä synnyttää alhaalta ylöspäin (kansalaistottelemattomuus, sääntöjen tietoinen rikkominen) tapahtuvaa päätöksentekoa”.
Eihän mikään päätöksenteko ole epäonnistunut, koska mitään uutta päätöstä ei tarvita. Menettelytapa avioliittoonäkemyksen muuttamiseksi on aivan selkeä. Näin suuressa ja tärkeässä asiassa edellytetään kirkolliskokouksen 3/4 enemmistöpäätöstä. Jos ei näin olisi, meillähän voisi olla jatkuvasti vastaavia kiistoja milloin mistäkin opillisesta asiasta ja erilaiset ryhmät tai lahkot penäämässä ”oikeuksiaan” milloin mihinkin asiaan.
Nythän kaikki parit vihitään Maistraatissa ja kirkossa saa käydä kuka vaan. Ei pitäisi olla valittamista, kaikki pääsevät naimisiin.
Minut aikanaan vihittiin Maistraatissa ja vapaakristillinen pastori jolla ei silloin ollut vihkimisoikeutta siunasi liittomme ravintolan kabinetissa. Avioliittoini oli oikein hyvä ilman kirkkohäitäkin.
> Eihän mikään päätöksenteko ole epäonnistunut, koska mitään uutta päätöstä ei tarvita.
Tämä asenne tässä on varmaan yksi suurimmista ongelmista.
Valitettavasti Antti tämä ongelma ei poistu sulkemalla silmät.
Nieminen. ”Tämä asenne tässä on varmaan yksi suurimmista ongelmista.
Valitettavasti Antti tämä ongelma ei poistu sulkemalla silmät”.
No minä olen kyllä silmät avoimina aika pitkään seurannut tätä kuviota ja itsekin osallistunut keskusteluihin.
Aivan varteenotettava vaihtoehto minusta olisi, että kapinapapit lähtisivät perustamaan oman kirkkokunnan. Kirkko jätettäisiin rauhaan ja kaikki saisivat mitä haluavat.
> Kirkko jätettäisiin rauhaan ja kaikki saisivat mitä haluavat.
Sinä ehkä saisit, mitä sinä haluaisit, mitä pidän vähän itsekkäänä lähestymistapana. Kannattaa kuitenkin muistaa, että samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiä kannattaa puolet kirkon työntekijöistä ja yli puolet sen jäsenistä.
Suosittelisin katsomaan tätä asiaa myös hieman muiden ihmisten näkökulmasta, jos mahdollista.
Nieminen. ”Suosittelisin katsomaan tätä asiaa myös hieman muiden ihmisten näkökulmasta, jos mahdollista”.
Juuri näinhän teen. En ole valittanut siitä, että homoja vihitään Maistraatissa. Minulle kyse on ainoastaan siitä, että heitä ei tule vihkiä kirkossa, koska Raamattu ei suosita homoseksiä. Sitten jos tämän tarpeen ympärille perustetaan oma kirkko, siellä kaikki saavat siunauksen taipumukselleen.
Katsoin Areenalta Pride-viikon päättävää konserttia, ja kyllä minusta oli aivan paikallaan, että kirkko ei ollut tässä yhteistyökumppanina. Jokaisen esiintyjän ohjelmistossa oli ikävällä tavalla kristillisyyttä halventavia lauluja. Muutenkin olisi kyllä ollut vaikea kuvitella miten kirkon edustajat olisivat tähän kuvioon sopineet. Tietysti voidaan sanoa että Jeesuskin oli syntisten ystävä tms. mutta kuvio olisi kyllä ollut aika nolo jos papistoa olisi ollut jameissa mukana. Sen verran härskit olivat laulut.
Antti Hämäläiselle ja muillekin huomioksi, että MCC kirkko on jo perustettu. Tiettävästi viettävät Helsingissä messua Paavalin seurakunnan tiloissa.
MCC kirkon kantavana ajatuksena on, että sen toiminta kävisi ajan myötä tarpeettomaksi, kun kirkkojen avoimuus moninaisuuden suhteen lisääntyisi ja sateenkaari-ihmiset voisivat palata mukaan omien seurakuntiensa toimintaan.
Kivimäki. ”MCC kirkko on jo perustettu. Tiettävästi viettävät Helsingissä messua Paavalin seurakunnan tiloissa”.
”Lika barn leka bäst” sanotaan ruotsinkielisellä puolella. Tällainen MCC kuitenkin vaikuttaa olevan kuin jonkunlainen ”käenpoika” oikean kirkon tiloissa. Minä siis tarkoitan oikean kirkkokunnan perustamista, eikä mitään tällaisia väliaikaisia hätäratkaisuja.Siis että sukupuolineutraalia avioliittoa kannattavat lähtisivät kirkosta ja perustaisivat kokonaan uuden kirkon oppiensa varaan. Silloin myös toteutuisi ”uusi viini kaadetaan uusiin leileihin” -periaate. Nythän ”vanha leili” on vaarassa särkyä tämän uuden viinin vaikutuksesta , senhän kai kaikki tajuavat.
Metropolitan Community Churches (MCC) kirkkokunta on yhdysvaltalaista ”tuontitavaraa” ja on siellä perustettu 1968. MCC on siis vanhoihin kirkkokuntiin nähden varsin tuore, mutta ei toki ihan tilapäinen ilmiö.
MCC ei ole Suomessa vielä rekisteröitynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, eikä sen papilla ole tästä syystä vihkioikeutta.
https://www.mccchurch.org/
http://www.elavavesimcc.fi/