Muistelen kuulleeni, että yleisradiossa oli joskus ohjelma: Kevyesti keskellä päivää. Silloin soitettiin jotain kevyttä musiikkia. Toinen oli lepopäivän ratoksi. Onko nyt niin, että vanha roomalainen ajatus pätee edelleen: Kansalle leipää ja sirkushuveja! Tosin ne sirkushuvit taisivat olla astetta rankempia mitä nykyisin. Jääkiekko ammattilaistasolla taitaa lähennellä sitä: Ave ceessar kuolemaan menevät tervehtivät sinua! Samoin ammattilaisyrkkeily. Molemmissa tulee korjaamattomia asioita, mutta ilmeisesti se on sen arvoista, saada jotakin ja loppuelämä pyörätuolissa.
Minä tässä ryhdyin havukkaiseksi ja aloin pähkäillä onko myös hengellisessä kentässä tällaista kevytharjoitusta, joka on kuin iskelmien soittoa vai onko myös vaurioittavaa huvia, jossa oikeasti tulee verta kentälle. Valitettavasti tulin siihen tulokseen, että kyllä tätä on. Lähdetään liikkeelle hevimmästä päästä. Herätysliiketaustaisena sain herätyksen ryhtyä tutustumaan Lutheriin, kun hänestä kuitenkin aina jotain mainittiin jopa oppi-isänä. Ryhdyin hankkimaan kirjallisuutta ja mielellään vanhaa ja fraktuuralla kirjoitettua. Sehän on pyhä kirjasin, kun sitä ei osaa kaikki lukea. Sain siis jostain omistukseeni: Tunnustuskirjat-nimisen kirjan. Aloin lukea sitä järjestelmällisesti ja tuntui tosi hyvältä kunnes tulin kohtaan: Perisynti. Siinä oli mielestäni outo asia, jonka koitin työntää ensin syrjään, mutta se tuli aina uudelleen esille. Siis ilman kastetta ei voi pelastua. Olisiko tämä nyt se kohta, jossa puhutaan kevyesti helvetistä?
Mikä lihasta syntyy on liha! Tähän vedotaan! Kahdesta syntisestä ihmisestä ei voi syntyä muuta kuin lihaa! Näihin vedotaan. Onko nyt niin, että luterilaisittain lapsi syntyy ilman sielua eli on niinkuin hirven vasa? Hänet pitää uudestisynnyttää, että hän saa sielun? Mutta Jeesus sanoi: Sallikaa lasten tulla, ja edelleen joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun…
Jeesuksen mukaan lapsella on usko. Jos nyt siis maanpäällä on jotain toimia, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen, niin mihin valoon joutuu Ristintyö? Eikö usko ole ainoa ja tunnustus toinen välttämätön? Tunnustus: Jeesus Kristus on Herra! Minun Herrani, olen Hänen ja Hän minun!
Sitten on erikseen olemassa Sana ja pyhät toimitukset, jotka herättävät ja vahvistavat uskoa ja pitävät sitä uskon liekkiä yllä. Eräs julistaja esitteli taivas-ekin. Hän on mies, jonka oikea puoli on valkoinen ja vasen musta. Se kuvaa ihmisen kahta luontoa, mutta sitä kuvaa voidaan käyttää toiseenkin tarkoitukseen. Kun kristikunnassa on kaksi käsitystä kasteesta ja molempien ääripäät pitävät omaan sa pelastavana, niin olisiko siinäkin kevyttä puhetta helvetistä. Nimittäin se musta puoli sitten joutuu helvettiin erilaisen kasteen takia? Kuka tietää kumpi käsitys on musta ja kumpi valkoinen, sitä sopii miettiä.
Johanna Korhonen: ”Jumala ei ole kirkon jäsen, Pyhä Henki ei piittaa kirkollisveroista ja Kristus potkii hajalle pelon möykyt, ihmisten kyhäämät ja hartaasti varjelemat aarteet.”
Johanna Korhosen kivittämisestä tulee mieleen apostolien aika. Juutalaiset joutuivat raivon valtaan, kun kuulivat, että heidän ”kyhäämät ja hartaasti varjelemat aarteet” eivät ole sitä, miksi he ne näkevät.
Heikki Leppä toi mielenkiintoisesti esiin lain saarnan, joten kohta lain merkityksestä:
”Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.”
Mistä viha Johanna Korhosta vastaan kertoo?
Tapio Tuomaala,
sinulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin (ei mikään ihme näin joulupuuron aikaan).
”Juutalaiset joutuivat raivon valtaan, kun kuulivat, että heidän “kyhäämät ja hartaasti varjelemat aarteet” eivät ole sitä, miksi he ne näkevät.” kirjoitat.
Korhonen kohdistaa tekstinsä kritityille, ei juutalaisille. Juutalaisilla oli valtavasti määräyksiä, jotka nousivat heidän perinnäissäännöistään. Juutalaisten perinnäissäännöt eivät sido kristittyjä. Kristityillä elämän ohjeet nousevat Raamatusta ja noita ohjeita tuleekin varjella kuin aarteita.
Täällä ei kivitetä Korhosta vaan arvioidaan hänen adventtitervehdystään/-saarnaansa, arvioiminen on täysin raamatullinen tapa.
Miksi Korhosen kirjoitusta ei saisi arvioida? Arvosteleehan hänkin kovin sanoin kirkkoa ja kristittyjä, joiden joukkoon hän itsekin kuuluu ja on kirkon luottamustoimissa mukana.
Tapio Tuomaala :”Mistä viha Johanna Korhosta vastaan kertoo?”
Siitä, että käsitykseni mukaan Johanna Korhonen kiusaamis ym- syytöksillään edustaa juuri sitä näkökantaa, jonka mukaan ”viha on hyvä politiikan työkalu” ja kun lainsäädäntö on tehty sellaiseksi, että tuossa ”vihassa” ei tarvitse huomioida esim. yksityisten organisaatioiden toimintaympäristöä, niin tuota ”vihaa” voi sumeilematta käyttää sekä julkisen sektorin verovarojen ohjailuun haluamiinsa kohteisiin että yksityisen sektorin johtajien syyllistämiseen ”syrjinnästä” .
Tuula Hölttä,
mitä tarkoitat ”yksityisen sektorin toimintaympäristöllä”?
Olet muistaakseni joskus ollut sitä mieltä, että Johanna Korhosen potkut Lapin Kansan päätoimittajan asemasta oli perusteltu, liittyen juuri tähän ”yksityisen sektorin toimintaympäristöön”.
Vai muistanko väärin?
Mistä viha Johanna Korhosta vastaan kertoo?
Taitaa Korhonen osua arkaan kohtaan. Ne koirat älähtävät…
Ei tämä ole Johanna Korhosen kivittämistä. Hän itse kivittää omaa kirkkoaan, jota kohtaan hän tuntee syvää vihaa.
Minulla ei ollut aavistustakaan, että Helsingin hiippakunta (tai jokin muu hiippakunta) esittää kotisivuillaan adventtitervehdyksiä. Enkä varmaan olisi lukenut tuota tervehdystä, jos K24 ei olisi siitä kertonut.
(Ai mitä? Onko muitakin joululauluja kuin Sika?)
Juha Kajander
-no on niitä muitakin joululauluja, kuten tämä Lehmä.
https://www.youtube.com/watch?v=xHrXgqCPTT8
(linkki on peräisin toisesta aikaisemmasta keskustelusta. kiitokset vielä osoitteesta)
Juha Kajander :”(Ai mitä? Onko muitakin joululauluja kuin Sika?)”
Kaikkien kolmen seurakunnan nuorisokuoroon kuuluneiden jälkeläistemme jouluaamujen jumiksissa laulamien Maa on niin kaunis -laulujen lisäksi on ainakin tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=mBdKU1zXoFE
Minulle tuli näistä, jotka eivät ole saaneet syntyä, mieleen, että näillä samoilla nimiluetteloille ”ei olevista” henkilöistä on tähän mennessä argumentoitu abortin vastaisia mielipiteitä. Samaan aikaan on ollut täällä toinen teksti eräältä näyttelijätäreltä täällä, joka halusi kouluttautua abortoimaan tyttärensä. Oli kuulemma paratiisissa 80-luvulla. Ja sitten jatkaa ”miksei ase ohimolla vaadita” … . Kuuskyt seiskyt luvut eläneenä siis vasemmistolaisena nuorena ihmettelen, mistä tulee tämä ”humanismi”, joka jotenkin tuntuu irvikuvalle siitä mihin me minun mielestäni uskoimme; Biafran nälkään kuolevat lapset, se on minun päällimmäinen mielikuvani siitä ajasta, siitä teimme taidetta koulussa ja parempi maailma kehitysmaiden ihmisille.
Odotan mielenkiinnolla hiippakuntavaltuuston muiden jäsenten ulostuloa, jos sellainen tapahtuu, vai edustaako tämä joulun sanomaa lapsille ja vanhuksille, niille, joitka haluavat nähdä Jeesuksessa lapsen eikä yhteiskunnallista aktivistia. Minulle on jäänyt mieleen kirkkoherra, joka sanoi vuosi siten jouluna, että Jumala tuli maailmaan lapsena, että kenenkään ei tarvitsisi pelätä kohdata häntä. Yksi Jumalan olemus on Jeesus-lapsessa. En voi kuin miettiä mielessäni olisiko Johanna Korhosen viesti se minkä hän haluaisi esittää joulun sanomana omassa kirkossaan?
Ylen nettiuutisissa on mielenkiintoinen artikkeli liittyen välittämiseen ja auttamiseen.
http://yle.fi/uutiset/nakokulma_nykyfeminismista_on_solidaarisuus_kaukana/7689203
Minusta on murheellista, että liian monet tänne kommentoijat ja Johanna Korhosta sättivät eivät ymmärrä sitä kontekstia, mistä ansiokkaan adventtitervehdyksen kirjoittaja, Johanna Korhonen, hiippakuntavaltuustonsa puheenjohtajana kirjoitti.
1. Adventti on itsetutkiskelun ja Jumalan mysteerin tutkimisen aikaa. Silloin Helsingin hiippakuntalaisien – ja muiden kristityttyjen – on syytä tutkiskella itseään, ympäristöään, kirkkoaan ja yhteiskuntaa siitä perpektiivistä, miksi Jumalan täytyi tulla ihmiseksi ja kärsiä kaikki ihmisten ja helvetin kauhut. Minusta Johanna Korhonen vastuuntuntoisena tehtävänsä hoitajana suorastaan yllytti tähän tehtävään. Se on hienoa ja arvokasta, vaikka monesta on vastenmielistä – ja usein kai peräti mahdotontakin – nähdä itse/ään/mme sorron- , riiston- ja synnintekijän roolissa, mehän haluamme vain rauhaa, jota perustellaan siten, että kaikki muutkin olisivat yhtä mieltä kanssamme. Moni tänne kommentoiva tuntuu kaipaavan kiiltokuva-babya ja rauhanvakuuttelua, vaikka rauhaa ei totisesti ole. Babysta kasvanut mies näyttikin tuovan miekan.
2. Johanna Korhonen on Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. Hänelle on legimitoitu valta, jonka me kirkossa ymmärrämme Pyhän Hengen toiminnaksi. Sitä valtaa, asemaa ja mandaattia ja sen suomia velvoitteita (esim. lausuntojen ja adventtitervehdyksien lausuminen) vastaan purnaa ja niitä mitätöi enimmäkseen ihmiset – jostakin kummasta syystä myös Helsingin hiippakunnan ulkopuolelta – jotka loukkaantuvat eritoten siitä, että Johanna Korhonen on eri mieltä mielensäpahoittajien kanssa. Jotkut heistä katsovat oikeudekseen ”arvioida” julkista puhetta. Mutta arvio perustuu, legimitoituu ja mandatoituu useimmiten vain siihen, että Johanna Korhonen on eri mieltä heidän kanssaan. Mainiota keskustelua!
Hiippakuntaneuvoston puheenjohtajalla, arkkipiispalla ja kirkolliskokouksella (jne) on kirkon opin ja järjestyksen mukaan valta, oikeus ja velvollisuus puhutella kirkon jäseniä, ohjata ja neuvoa kirkon jäseniä niin adventtina, jouluna, pääsiäisenä kuin ihmisten omissa juhlissa. Huono lammas on se, joka vaatii, että kaikkien täytyy määkiä henen laillaan ja viis veisata paimenen äänestä.
Hannu Kilpaläinen
”vastaan purnaa ja niitä mitätöi enimmäkseen ihmiset – jostakin kummasta syystä myös Helsingin hiippakunnan ulkopuolelta”
Haluat rajoittaa sananvapautta täysin unohtaen, että pääkaupunkisudulla on päätetty yhteisestä kirkollisesta lehdestäkin, olkoonkin kahden hiippakunna alueella. Jos mennään yhteen yhteiseen tiedottamiseen, tulee oikeutus yhteiseen kritiikkiinkin meille ihan legitiimisti. Valitettavasti ilmeisesti sinun mielestäsi.
Tämän Baby Jumalan, josta sinä väheksyen puhut, tehtävä joulun sanomana jouluna julistettuna on Luuk 2:14 ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” . Olen siten ”mieleni pahoittaja” kun minusta joulun sanoma on kerran vuodessa tämä sanoma, jolla joulun aika on pyhitetty.
Toivon, että Päivi ei pahastu, että hänen nimensä tässä nyt mainitsen, mainitsen, koska kirkkopolitiikalla lyömisen toivoisin tässä joulun sanomassa loppuvan ja rakennettavan sen varaan mikä kristinuskossa on adventin perinnettä. Puheen Jeesuslapsesta – Jumalasta lapsen muodossa piti vuosi sitten Tapiolan kirkkoherra Päivi Linnoinen silloin, kun pidettiin muistotilaisuus Anna Maija Raittilasta ja samassa hengessä lähestyttiin myös adventtia.
”Mutta arvio perustuu, legimitoituu ja mandatoituu useimmiten vain siihen, että Johanna Korhonen on eri mieltä heidän kanssaan. Mainiota keskustelua!” Hannu Kilpeäläinen
Kaikki täällä käytävä keskustelu perustuu yleensä siihen, että joku on eri mieltä jonkun toisen kanssa. Ihmettelen jos H. Kilpeläinen ei ole tätä vielä huomannut!
”Huono lammas on se, joka vaatii, että kaikkien täytyy määkiä henen laillaan ja viis veisata paimenen äänestä.” Hannu Kilpeäläinen
Tuossa Kilpeläinen osuu naulan kantaan. Korhonen on yksi lammas muiden kirkon lampaiden joukossa ja tervehdyksessään hän ilmaisee (Kilpeläisen tulkinnan mukaan) , että kaikkien tulisi kirkossa määkiä hänen laillaan. Jeesus on hyvä paimen, jonka ääntä niin pappipaimenten kuin lampaidenkin tulee kuulla. Jeesus sanoikin, että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä, ne eivät kuuntele vieraita ääniä.
On todella hyvä, ettei kirkolla ole enempää valttaa, ettei Johanna Korhosen edustama suvaitsemattomuus pääse kukkimaan.
Tienhaara: ”On todella hyvä, ettei kirkolla ole enempää valttaa”
Tästä olen Tienhaaran kanssa samaa mieltä.
Johanna Korhosen kaltaisilla toimittajilla on onneksi valtaa kirkon ulkopuolellakin. Ihan oikeassa elämässä.
Siehän sälli oot!
”Hänelle on legimitoitu valta, jonka me kirkossa ymmärrämme Pyhän Hengen toiminnaksi”
vai oikein legimitoitu valta, kuuleppas allekirjoittanut ei tule legimitoimaan minkäänlaista
valtaa tällaisen adventtitervehdyksen antajalle.
ja luulenpa ettei valtaosa muistakaan kirjoittajista suostu siihen.
Millä oikeutuksella oikein kirjoitat ja mihin pyrit käsittämättömällä
puolustuspuh. vuorollasi.
Vai oikein pyhän hengen toimintaa.
kyllä, hengen toiminnasta on kyse mutta mieluummin riivaajahengen toiminnasta.
vai kiiltokuva beibi ja rauhanvakuuttelu,
kyllä täytyy sanoa että en ymmärrä, eikä varmaan kritisoijatkaan,
en itse ainakaan ymmärrä pätkääkään mitä ajat takaa. muutoin kuin että puolustat vääryyttä.
vai valta oikeus ja velvollisuus, jos itse tapaisin tuosta joukosta yhdenkin mäkinen askola korhonen ym.
niin vois kyllä tuo asetelma vallasta oikeudesta ja velvollisuudesta kääntyä päälaelleen.
ottaisin vallan ja oikeuden kyllä omiin käsiini ja nuhtelisin raittiista opista
heitä, sillä legitiimillä mikä jokaiselle luodulle on ylhäältä annettu.
väärän opin ja opetuksen vaarallisuudesta ja sen levittämisestä.
vai pitäis tässä nyt kaikkkien tuntea herran pelkoa väärien profeettojen vuoksi.
mikä oot miehiäs jäi kyllä epäselväksi mulle.
Adventti on itsetutkiskelun aikaa, niin yksityisen ihmisen kuin kirkonkin. Juuri tätä Johanna Korhonen tervehdykessään tekee. Hän toteaa sen, minkä jokainen kirkkohistoriaa ( kirkkokuntien historiaa) tunteva kyllä tietää totuudeksi, mm. oman kirkkomme ”virallisessa” suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin. Toisten mielestä kirkko on toiminut oikein, toisten mielestä väärin. Kirkon jäsenistöstä, niin luterilaisen kuin muidenkin kirkkokuntien, on kuitenkin kautta aikojen löytynyt rohkeita ihmisiä, jotka ovat puolustaneet syrjittyjen ja väheksyttyjen (keitä he sitten missäkin yhteiskunnassa ja maassa ovatkin olleet) ihmisten oikeutta. Tällaiset kirkon (kirkkojen) jäsenet, jotka eivät ole sokeasti mukautuneet yhteisön tai johtajien mielipiteisiin vaan ovat rehellisesti, omaatuntoaan seuraten toteuttaneet Jeesuksen opetusta, ovat se voima, joka on ylläpitänyt kristinuskoa sellaisena, kuin se parhaimmillaan on. Tällaiset ihmiset on usein tuomittu taustayhteisönsä piirissä (esim. Luther). Toivon itselleni ja kanssakristityilleni tällaista rehellisyyttä ja rohkeutta. tutkiskelkaamme itseämme ja käsityksiämme (ja kirkkomme käsityksiä) tällaisella miellellä!
Kirkko syntyi aikoinaan uudistusliikkeeksi ja uuden suunnan näyttäjäksi, puolustamaan kaikkien ihmisten ihmisarvoa ja antamaan sorretuille toivoa ja vapauttamaan heidät. Vuosisatojen kuluessa uudistusliike on vaihtunut jarrumiehen rooliin.
Mutta kirkko on monta. Kirkossa tehdään paljon hyvää, moni on saanut toivon ja armon ja monien elämä on uudistunut ja monet kristityt ovat uudistaneet maailmaa.
”Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon….” Otetaan se todesta.
Kuka laittaisi linkin kirkon johdon adventtitervehdykseen, josta välittyisi lämpö ja rakkaus, jonka Jumalan Poika toi taivaasta tänne syntiseen maailmaan kaikkien kurjien ja vaivattujen autuudeksi? Kyllä ainakin minä kaipaisin tällaisena sekavana aikana kirkoltani sitä ikiaikaista riemuviestiä, jota on kaksi vuosituhatta viety kujille ja aitovierille; teille on tänä päivänä Vapahtaja! Eikö tämä viesti pitäisi kuulua sitä selkeämmin, mitä arvovaltaisempi kirkon edustaja kirkkoväkeä tervehtii?
Vaan taitaa olla sama kylmyys näissä nykyajan majataloissa kuin Jeesuksen syntymän aikaan. Ei löydy tilaa. Maailman juhlajoukko syö ja juo. He täyttävät tilansa tavaralla, ajatuksensa ylpeydellä ja vieraiksi kutsuvat maailman silmissä jotain olevat. Köyhät Maria ja Josef saavat astua syrjäiseen talliin tänäkin jouluna. Sieltä käsin kuitenkin leviää Ilosanoma, vaikka Herodes yrittää sen vaientaa. Se sanoma kiirii meidän syntisten ja kiusattujen sydämille. Se tuo mukanaan rauhan, joka on ymmärrystä suurempi. Se antaa uskon ja vakuutuksen siitä, että vaikka Perkele koko voimallansa käy kristillisyyttä vastaan, tulee Jumalan valtakunta pysymään voimassa maailman loppuun asti. Sitä ei helvetin portit voita! Sen Herra on pieni Lapsi, jonka maailma hylkäsi. Hänen turvissaan saan minäkin tässä joulua odotella, kiitosmielellä.
Kiitos omasta lämpimästä adventtitervehdyksestäsi, Joni Toivonen!
”Kuka laittaisi linkin kirkon johdon adventtitervehdykseen, josta välittyisi lämpö ja rakkaus,
jonka Jumalan Poika toi taivaasta tänne syntiseen maailmaan kaikkien kurjien ja vaivattujen autuudeksi? ”
kysyy jani toivonen, hieno kysymys tällaistta tervehhdystä tänä suurena
hajaannuksen ja jopa luopumisen aikana kaivattaisiin oikeasti.
Mutta mitäs teet ei tyhjästä voi nyhjästä
mäkinen askarteloo ja puliveivaa homokysymyksen kanssa ja todennnäköisesti
ei muuta mahdu hänen agendalleen koko loppu virkakautenaan,
joka ikävä kyllä taitaa olla suomen kansalle melkoinen erämaavaellus,
tai jospa kuitenjin taivhan herra tarttuisi asiaan ja
suojaisi pientä eksyksissä olevaa laumansa/kansaansa.
ja esim. johdattaisi asiat niin että tämä ”kirkonmies” ymmärtäisi erota,
syyllä että ei ole sopiva enää johtamaan laumaansa.
Tähän laitamme toivomme.
tässä kuitenkin pientä lohtua Jani Toivoselle
ja meille muillekin adventtiajalle
eilisen ”adventtitervehdyksen sijaan,
unohtakaamme se, ja todetkaamme
että sen alkuperä oli sylttytehdas,
ja sinne myös kuulukoon ja hautautukoon!
kiitos piispa revolle tästä
http://tampereenhiippakunta.fi/piispan-adventtitervehdys-kynttiloiden-voimalla/
hyvää adventtiaikaa!
”mäkinen askarteloo ja puliveivaa homokysymyksen kanssa ja todennnäköisesti ei muuta mahdu hänen agendalleen koko loppu virkakautenaan, joka ikävä kyllä taitaa olla suomen kansalle melkoinen erämaavaellus,” Homokysymys taisi olla arkkipiispamme agendalla vain sikäli, että häneltä odotettiin kannanottoa ajankohtaiseen asiaan. Kun asia on nyt eduskunnassa tältä erää loppuun käsitelty, hänellä on aikaa askaroida muiden virkaansa kuuluvien aiheiden parissa. Lämmintä juhlaan valmistautumista ja rauhallista joulua hänellekin!
Kuokka: ”mäkinen askarteloo ja puliveivaa homokysymyksen kanssa ja todennnäköisesti ei muuta mahdu hänen agendalleen koko loppu virkakautenaan, joka ikävä kyllä taitaa olla suomen kansalle melkoinen erämaavaellus, tai jospa kuitenjin taivhan herra tarttuisi asiaan ja suojaisi pientä eksyksissä olevaa laumansa/kansaansa. ja esim. johdattaisi asiat niin että tämä “kirkonmies” ymmärtäisi erota, syyllä että ei ole sopiva enää johtamaan laumaansa. Tähän laitamme toivomme.”
Mistä noita happamia pihlajanmarjoja Kallen pureskeltavaksi riittää aina vaan? Johtuneeko Kalle Kuokan raivoisasta kiihkosta vai sivistyksen puutteesta hänen halveksuntansa kauniin äidinkieleni oikeinkirjoitusta kohtaan?
Kotimaa24 toi Helsingin hiippakunnan puheenjohtajan adventtitervehdyksen julkisuuteen kaiken kansan nähtäville ja keskusteltavaksi. Ja toki toimitus tiesi etukäteen, että keskustelua syntyy.
Uskon varmasti, että Kotimaa24 tuo esille myös toisenlaisia joulutervehdyksiä. Jouluunhan on vielä aikaa ja tämän ’joulusaarnan’ pölyt ehtivät laskeutua ja tämäkin uutinen painuu uutiskarusellin uumeniin.
Näin uskomme. Tuolla aiemmin onkin jo linkki piispa Revon kauniiseen ja asialliseen adventtitervehdykseen.
Monet täällä toivovat sellaisia rakkauden ja rauhan tervehdyksiä, joissa ei mitenkään mainita epäkohtia.
Rakkauteen ja rauhaan kun ei saisi kuulua, ainakaan kirkossa se, että puhutaan rakkaudettomuudesta tai syrjinnästä. Rakkauteen ja rauhaan kuuluu se, että rakkaudettomuudesta vaietaan, sekä Jouluna että myös muina aikoina. Etenkin kirkon sisäisestä rakkaudettomuudesta tulee visusti vaieta, jotta käsitys kirkosta rakkauden ja rauhan instituutiona ei hämärtyisi. Rakkaudettomuudesta puhuminen kun aiheuttaa rauhattomuutta. Jos joitain ihmisiä kohdellaan kirkossa huonommin kuin joitain toisia, niin siitä tulee vaieta, ja muistaa vain se, että kirkko kohtelee monia ihmisiä myös hyvin. Sitä paitsi kirkon sisäisitä epäkohdista puhuminen uhkaa kirkon ykseyttä. Epäkohdista vaikeneminen sen sijaan tukee ja edistää kirkon ykseyttä.
Rakkauden ja rauhan voi kuitenkin ymmärtää myös toisella tavalla. Rakkauden voi ymmärtää myös siten, että se pyrkii puuttumaan rakkaudettomuuteen. Kiltteyden voi ymmärtää myös siten, että on kilttiä, että syrjittyjä puolustetaan. Ei ole kilttiä seurata vierestä kun joitain ihmisiä kohdellaan huonosti, ei sittenkään, vaikka joitain ihmisiä samanaikaisesti kohdeltaisiinkin hyvin. Rauhan voi ymmärtää myös siten, että rauha ei ole itseisarvo, jonka nimissä pitää vaieta epäkohdista.
Edellamainitussa mielessä yhteiskunta on mielestäni eettisesti edellä ns. virallista kirkkoa, joka esim. ”kirkon ykseyteen” vedoten pyrkii useinkin vaientamaan kriittistä eettistä keskustelua, trivialisoimalla ja vähättelemällä sitä esimerkiksi kutsumalla sitä ”hajottavaksi riitelyksi”.
Hyviä kommentteja (yllä) esim. Hannu Kilpeläiseltä, Anne Puumalaiselta ja Markku Jalavalta, ja varmaan muiltakin, mutta en ole lukenut koko tätä pitkää kommenttiketjua.
Sari. Minun näkökulmastani Johanna Korhosen homotervehdys adventtitervehdyksenä on kirkossa yksi epäkohta. Mitäpä tuosta enempää jauhamaan, tuollainen laatu ei taida poistua kuin paastolla ja rukouksella.
Elävässä kristillisyydessä on totuttu vuosituhansien aikana siihen, että todellinen Rakkaus ja siitä puhuminen synnyttävät vihaa kääntymättömässä ihmisessä. On myös jouduttu hyväksymään se, että missä on Kristuksen kirkko, siihen viereen rakentaa Perkele temppelinsä. Suurin epäkohta tässä maailmassa on synti, joka uhkaa kadottaa helvettiin epäuskoisen ihmisen. Epäilen, että Korhosella ei taida löytyä lääkettä tälle todelliselle epäkohdalle. Haluatko, Sari, olla mukana taistelemassa tätä epäkohtaa vastaan? Siinä ei erotella ihmisiä homoihin tmv., vaan saarnataan parannusta ja syntien anteeksi antamista ihmisen muotoon katsomatta. Kirkon ei pidä olla homojen asianajotoimisto, vaan syntisten sairaala. Seta on käsittääkseni enemmän teidän asiallanne ? Kirkolla on tärkeämpää tekemistä. Tässä valossa varmaan ymmärrät Korhosen homoviestin synnyttämiä reaktioita kristityissä tämän homorummutuksen aikana. Ja kyllä kristitty haluaa kuulla ehdottomasta Rakkaudesta, Kristuksesta. Myös adventtina.
”Siinä ei erotella ihmisiä homoihin tmv., vaan saarnataan parannusta ja syntien anteeksi antamista ihmisen muotoon katsomatta.” Evankeliumin julistus ei katsokaan ihmisen muotoon. Parannussaarnassakin tulee opettaa, että lähimmäisiä ei tule jaotella ’meihin’, ’teihin’ ja ’noihin’ millään perusteella. Tämän päivän Suomessa sukupuolinen suuntautuminen näyttää olevan tärkein tällainen peruste, josta meidän kristittyjen pitää päästä eroon. Siksi on tärkeää, että se sanotaan ääneen. Synti on sanottava synniksi, tällainenkin.
Martti. Homoilu on syntiä. Synnin puolustus on myös syntiä.
Aika iso heteroilustakin on syntiä. Siitä ei nyt ole kysymys. Olemme kaikki syntisiä eikä kukaan ole syntisempi toista. Armokin kuuluu kaikille, joille se kelpaa.
Armo ei silloin kelpaa, kun eletään tahallaan piittaamatta Jumalan tahdosta.
Hengen johdatuksessa eläminen (Room 8:1) vie kristityn parannukseen ja sisäiseen taisteluun syntiä vastaan.
”Armo ei silloin kelpaa, kun eletään tahallaan piittaamatta Jumalan tahdosta.” Jos luokittelemme toisiamme kelvollisiin ja kelvottomiin, toimimme vastoin Jumalan tahtoa. Jos teemme sen tietoisesti ja tahallamme, täytämme edellä olevan määritelmän. Jollemme tee sitä tahallamme, meidän on syytä tarkkailla ja tutkistella itseämme, ettemme tekisi niin tietämättämme.