”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi”
Joosef sai unessa kehotuksen: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin.” (Matt 2:13-21). Jeesus-lapsi oli vaarassa. Hän ja Maria lähtivät etsimään turvaa naapurimaasta. Näin Jeesuksen perhe jakoi monien pakolaisten kohtalon.
Joulun pyhiin kuuluva Viattomien lasten päivä jatkaa kuvausta Jeesuksen syntymästä. Käy selväksi, että Jeesus syntyi keskelle kodittomuutta, pakolaisuutta ja väkivaltaa – pimeään maailmaan, joka kaipaa Vapahtajaa toivon valoksi ja pelastukseksi.
_ _ _
”Ota lapsi ja hänen äitinsä”. Kehotus korostaa perheen jäsenten tukea toisilleen. Perhe kestää vaikeuksissa, kun vanhemmat ja lähipiiri ottavat yhdessä vastuun hyvinvoinnista. Perheet ovat kovilla toimeentulon ja kasvatuskysymysten kanssa. Monet perheet tarvitsevat rohkaisua ja tukea. Perheyhteyttä kannattaa vaalia, sillä se tuo turvaa silloinkin kun yhteiskunnan auttamiskeinot vähenevät.
Pieni lapsi on annettu meille vaalittavaksi. Hauraat lapset ovat usein kärsijöitä. Aikuiset eivät aina piittaa lapsen hyvästä, tai sitten he vahingoittavat lasta tarkoituksella. Tätä on vaikea käsittää. Viattomia lapsia ovat tänään ne, jotka joutuvat liian aikaisin töihin eivätkä saa käydä koulua. Viattomista lapsista voi tulla lapsisotilaita tai huumeiden käyttäjiä.
Omassa maassamme viattomia lapsia ovat ne, jotka eivät saa lapsuudessaan eväitä tulevaan opiskelu- ja työelämään, hyvän ja pahan erottamiseen tai vastuunkantamiseen. He ovat myös niitä lapsia, jotka joutuvat eri tavoin hyväksikäytön uhreiksi.
_ _ _
Viattomien lasten päivän evankeliumi puhuu vaaraan joutuneista lapsista. Mutta erityisesti se on evankeliumi, ilosanoma Jeesus-lapsen varjeltumisesta vaarasta. Näin hän saattoi myöhemmin täyttää tehtävänsä, julistaa Jumalan valtakuntaa ja sovittaa ristillä maailman synnin.
Edelleen evankeliumien Jeesus tarvitsee kantajia ja varjelijoita, heitä joiden kautta Jeesuksen valo pääsee valaisemaan maailmaamme ja tuomaan uuden elämän. Jokainen kristitty kantaa Kristusta mukanaan. Kunpa meistä voisi välittyä Jeesuksen maailmaan tuoma ilon ja toivon valo.
Joulu on lamavuosinakin ennen kaikkea ilon ja rakkauden juhla. Jumalan rakkaus tuli näkyviin Jeesus-lapsen syntymässä. Tämä rakkaus on kaikkia varten.
_ _ _
Monet sotilaat ovat isiä tai äitejä, sekä suurin osa vuosittain palvelevista varusmiehistä tulevia lasten vanhempia ja kasvattajia. Joulun pyhinä lapset odottavat meiltä vanhemmilta yhteistä aikaa ja raitista joulua. Annetaan se heille!
Tällä kirjeellä tervehdin myös eri reservin järjestöjen jäseniä. Vapaaehtoisella maanpuolustuksella on tärkeä sija maanpuolustushengen ja vapaaehtoisen koulutuksen ylläpitämisessä.
Alkuvuoden perinteisiin kuuluu puolustusvoimien kirkkojuhla, jota vietetään Helsingin tuomiokirkossa 23.1. klo 18. Kenraali Ari Puheloinen esittää tervehdyksen, kenttäpiispa puhuu, Cantores Minores -kuoro laulaa ja Kaartin soittokunta soittaa. Kirkkotilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa!
Toivotan tämän joulukirjeen kautta joulurauhaa.
Jouluaattona 2013 Lahdessa,
Pekka Särkiö, kenttäpiispa
Rauli
4) Temppelin vihkiminen voitelulla ja samaten kaikkien siinä käytettävien pyhien esineitten tehtäväänsä siunaaminen oli osa sitä toimintaa, missä erotettiin kyseinen rakennus tai esine Jumalan huoneeksi käyttöä ja siellä tapahtuvaa toimintaa varten Jumalan sanan palvelukseen. Kyseessä olevaa esineitten pyhittämistä on muinaisessa Orientissa käytetty kaikkialla.
Esimerkiksi lukiessani sumeria huomasin kerta toisensa jälkeen miten erilaiset rakennukset pyhitettiin epäjumalille, mikä temppeli milloinkin millekin jumalalle tai jumalattarelle. Tästä pyhittämisestä tehtiin myös piirtokirjoituksia, joissa rakennuttaja pyytää asianosaiselta jumalalta tai jumalattarelta suosionosoituksia tästä rakentamisestaan. Samaten kaikkiin tiilien valamisiin käytetyissä muoteissa oli elämää tarkoittava ristin merkki. Näin rakennettavan temppelin jokaisessa tiilessä oli merkki sen pyhittämsiestä elämää varten.
Leipomisessa on vastaava käytäntö ollut vielä minunkin aikanani vanhemmalla väellä. Kun he saivat taikinan valmiiksi leivän muotoiseksi, niin lopuksi siihen merkattiin ristin merkki kämmenen syrjällä kahdesti painaen.
Ortodokseilla tämä käytäntö esineitten pyhittämiseksi on vieläkin aktiivista. Niinpä ensimmäisen tietokoneen hankkimisen Valamon luostariin suurin kysymys ei ollut mikä kone ja mikä ohjelmisto piti valita vaan se, minkälainen erineen pyhittämiseen käytettävän rukouksen pitäisi olla, koska vastaavaa tapausta ei vanhemmassa perinteessä ollut olemassa.
Kun omaisuuskansa pyhitti eli asetti erilleen palvonnassa käytettäviä esineitä, ohjeet tulivat aina Mooseksen välityksellä suoraan Jehovalta/Jahvelta. Kuten totesit, tuon tapahtuman jälkeen meillä ihmisillä on ollut taipumus voidella tai muuten pyhittää yhtä ja toista uskonnolliseen käyttöön uskoen, että tarkoitus pyhittää keinot.
Israelilaiset saivat kokea, että ilman ylhäältä tulevaa ohjeistusta ja hyväksyntää ei esineiden pyhityksellä ollut siunausta. Kuuluisa kultainen vasikkakin syntyi vilpittömästä yrityksestä: ”Aaron rakensi alttarin sonnin eteen ja julisti: ”Huomenna vietetään Herralle(JHVH) pyhitettyä juhlaa.”(2.Mo32:5)
No, huonot seuraamukset voi lukea kyseisestä raamatunkertomuksesta. Jumalan henki ei ollut palvontavälineessä mukana, vaikka kultaa ja kimallusta ei oltu säästetty.
Rauli
Esineitten siunaaminen tehtäväänsä on myönteinen asia. Alkukirkkokin toimi siten että jokapäiväiset tarve-esineetkin siunattiin käyttöönsä. Niinpä esimerkiksi maanviljelijän auratkin siunattiin ainakin ristin merkin tekemisellä. Mutta hyvin usein myös pidemmällä siunauksen kaavalla.
Peltojen siunaamisesta meillä on pitkä perinne kotimaisessa kirkossammekin. Rukoussunnuntaista helatorstaihin papin menivät pitäjän pellot ympäriinsä ja toimitti kylvön siunauksen.
Somerolla on järjestetty kylvön siunaus vielä nykyäänkin siihen kuuluvine hartauksineen, mutta kierroksen sijaan toimitus on pidetty yhdellä pellolla eri kylillä eri vuosina kiertäen ja samalla rukoillaan siunausta kaikille kylvöille koko pitäjässä.
Erilaisten järjestöjen lippuja on siunattu kirkoissamme vielä nykyaikanakin.
Kodin siunauksen kaavakin on käsikirjassamme ja aina silloin tällöin sitä myös käytetään.
Piispa Kansanaho kävi aikoinaan siunaamassa Humppilan lasitehtaan kun sen toiminta alkoi uusissa tiloissa. Tämä on sellainen käytäntö, jota voisi suositella laajemmallekin käyttöön. Esirukoukset työpaikkojemme puolesta ovat erittäin suotavia.
Kouluun lähtevien siunaus toimitetaan monessa seurakunnassa, myös Somerolla.
Jne kyllä näille aivan erinomaisen hyville toimituksille on runsaastikin käyttöä kunhan vain ihmiset voisivat tiedostaa niiden mahdollisuuden.
Olen samaa mieltä siitä, että ”Esineitten siunaaminen tehtäväänsä on myönteinen asia.” Ainakin sen tarkoitus on pyytää Kaikkivaltiaan siunausta. Ja varmaankin ”alkukirkkokin toimi siten, että jokapäiväiset tarve-esineetkin siunattiin käyttöönsä,” vaikka taidan kyllä luottaa tuohon ”alkukirkon viitoittamaan tiehen vähemmän kuin sinä. Siinä tiessä kun on niin kovin mutkia, tietenkin riippuen siitä, mitä ajanjaksoa alkukirkolla tarkoitetaan.
Lakiliiton aikana esineiden voitelu kohdistettiin palvonnassa käytettyihin välineisiin, vaikka toki juutalainen kansa sai siunauksia ihan arkiseen aherrukseensa silloin kun Jehovalle/Jahvelle oltiin tottelevaisia.
Nykyisisin tämä ”voitelu” on mennyt aika pitkälle. Ostoskeskuksia on siunattu sekä laskettelukeskusksia. Mitä ajattelet: voisiko jopa pörssisalkunkin siunata? Näinä talouselämän ihmeellisinä aikoina sellasella olisi suuri tilaus?
(Kysymykseni oli hiukan kieli poskella esitetty, minkä varmaan ymmärrätkin.)
Rauli
Kiitos puheenvuoroistasi
Jatkoa kohtaan 4)
Kirkon alkuaikoina on toki esiintynyt monenlaista oman linjan hakemista, jota on ilmennyt erilaisten ratkaisujen hakemista eri puolilla kristikuntaa kulloistenkin olosuhteiden mukaisiin oloihin sopeutumisen myötä.
Yleisesti ottaen kuitenkin tuohon aikaan oli erittäin suuri määrä toimintoja, joilla oli kosketuskohta aivan käytännön tason kristityn elämään.
Niinpä Tobitin kirjassakin kerrotaan miten Tobia ja Saara rukoilivat ennen aviovuoteelle käymistä. Tobit 8 luku.
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/TOB.8/Tobit-apokr.-8
Ristin merkki on ollut käytössä jo alusta alkaen. Siinä käsi viedään otsaan, sitten rinnalle ja vielä hartioiden tasolle. Sen rukouksena on vanhastaan ollut: Siunaa minun ajatukseni, sydämeni ja kätteni työt.
Teen ristin merkin useissa tilanteissa. Myös autoa ajamaan lähteissä teen toisinaan ristin merkin ohjauspyörän päälle ja joka matkan edellä rukoilen: ”Siunaa Jeesus matkamme, ole aina kanssamme!”
Olet varmaan huomannut miten moni urheilija tekee ristin merkin ennen kilpailusuoritusta.
Ruokailun yhteydessä myös rukoilen säännöllisesti. Toisinaan myös isomman väkijoukonkin aloittaessa ruokailun saatan toimittaa yhteisen ruokarukouksen.
Ruokarukouksien kaava on luettavissa osoitteessa
http://katekismus.fi/raamatturippi/42.html
Kiitos, että taasen sait minutkin tutkimaan asioita, jotka liittyvät Raamattuun, ja nyt erityisesti heti kirjoittamisen jälkeiseen historiaan. Ja tuon mäkihyppääjien ristinmerkin otin esille paikallislehden kirjoitusvuorossani, joten voiteluiden ja rukousten taustoihin on kovasti mielenkiintoa.
Kirjoitit näin: ”Ristin merkki on ollut käytössä jo alusta alkaen.” Nyt tietysti herää kysymys, mitä alkua sinä tarkoitat. Katolisesta encyclopediasta Wkipedian kautta saamani tieto kertoo, että Tertullianus oli ensimmäinen, joka ristin merkkiä käytti, sellaista pinempää mallia, sanotaan. Ja tuo ”alku” on yli sata vuotta Raamatun kirjoituksen päättymisestä! Aika paljon on ehtinyt hengellisessä virrassa vettä virrata sen jälkeen kun Johannes kirjoitusvälineensä pakkasi.
Tällaisen havainnon olen tehnyt noista mäkihyppääjistä: Vielä Nykäsen alkuvuosina usein puolalaisen tekemä ristin merkki hyppytornissa tiesi sitä, että hyppy töyssähti kummulle. Nykyisin saman maan ristin merkin tekijät ovat maailman huippua.
Epäilen, että nykytulokset perustuvat enemmän inhimillisen valmennuksen pidentämään loikkaan kuin ristin merkin tuottamaan lisälentoon. Joskus tulee jopa mieleen, että tuollaiset uskonnolliset eleet ovat lähempänä taikuutta kuin Raamatun opetusta. Näetkö sinä lainkaan sellaista vaaraa, että Jumalalta tulevaa hengen voitelua ryyditetään omintakeisilla, jopa pakanuudesta peräisin olevilla keksinnöillä?
Tuosta ruokarukouksesta on Vapahtajamme antama malli Raamatussa, hän tosin kiitti Isäänsä eikä itseään?
Rauli
5) Kyyroksen nimittäminen ”voidelluksi” ei ole sanomaltaan samaa luokkaa olevaa kuin pyhän kansan jäsenille tuleva Pyhän Hengen voitelu tai Hänen antamansa siunaus esineille, vaan mielestäni kuvaa ennemmininkin sitä, että Jumala on koko maailman Luoja ja Ylläpitäjä. Näin myös historian käänteiden toisinaan monimuotoisetkaan kiemurat eivät tapahdu hänen sallimattaan tai kuulumatta hänen maailmanhallintaansa.
Kyyros tuli valtaan 539 eKr.. Noin puoli vuosisataa Jerusalemin hävityksen 587/586 eKr. jälkeen hän antoi ediktin 530 -luvulla eKr., että juutalaiset saattoivat palata synnyinseuduilleen. Tämän jälkeen Jerusalemin temppeli rakennettiin uudelleen vuosina 520 – 515 eKr. eli siis noin 70 vuotta entisen hävityksen jälkeen, kuten Jeremia oli ennustanut.
Koska tämän takaisin muutto ja temppelin uudelleen rakentaminen olivat mahdollisia Kyyroksen ajaman politiikan vuoksi, niin todettiin tämän itsessään pakanallisen hallitsijan kuitenkin toteuttaneen sellaista politiikkaa, että Jumalan kansalle avautui uusi tulevaisuus ja uusi toivo. Tähän tulevaisuuden avautuminen nähtiin Jumalan työnä Kyyroksen toimien vaikutuksesta. Tehtävänannon kannalta siis voideltu -käsite toteutui, vaikkakaan siihen ei sisältynyt sen paremmin Kyyroksen kääntymys kuin hänen pyhittämisensä erityisenä Jumalaan uskovana. Tämä on niitä harvoja kohtia missä voitelusta puhutaan vain tehtävän kannalta ilman että siihen suoranaisesti liittyisi öljyn käyttö voitelun liturgian osana.
”Tehtävänannon kannalta siis voideltu -käsite toteutui, vaikkakaan siihen ei sisältynyt sen paremmin Kyyroksen kääntymys kuin hänen pyhittämisensä erityisenä Jumalaan uskovana.”
Juuri näin minäkin asian ymmärrän.
Rauli
6) Ihmisen herääminen Jumalan palvelukseen saa toteutumansa pyhässä kasteessa. Tässä Pyhä Henki käyttää aineellisena välineenään vettä.
Roomalaiskirjeen kahdeksannen luvun ihanaa toivoa on edeltänyt kuudennessa luvussa kerrottu kasteen merkitys meidän yhdistämiseksemme Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Tästä kasteen uudeksi luovasta voimasta sitten aukeaa tulevaisuus ja toivo, josta luvussa kahdeksan kerrotaan. Kasteen antama suoja ja turva on meidänkin elämämme varjeluksen takeena eikä mikään mahti maailmassa voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka meidän osaksemme on veden sakramentin elämää luovassa voimassa.
Varsinainen sana uudestisyntyminen, palingenesia, παλιγγενεσία, ας, ἡ , esiintyy Uudessa testamentissa vain kahdesti. Matteuksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa se kertoo koko maailmankaikkeuden muuttumisesta Jeesuksen takaisin tulon yhteydessä ja Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa se kertoo kasteen pesun lahjana tulevasta uudestisyntymästä ja Pyhän Hengen lahjasta. Jakeissa 4-7 kerrotaan, että kaikki tämä on Jumalan armosta antamaa hyvyyden lahjaa. Ihmisen omia tekoja ei tämän ansaitsemiseksi tarvita. Kaikki on Jumalan omaa laupeutta ja yksistään hänen aloitteestaan tapahtuvaa.
Tästä Tiituksen kirjeen kohdasta on sitten sana ”uudestisyntyminen” siirretty Johanneksen evankeliumin kolmanteen lukuun, missä kerrotaan kahden rabbin Jeesuksen ja Nikodemuksen välisestä keskustelusta vesperin yhteydessä. Ilta alkoi jo meidän iltapäivämme puolesta välistä ja yö alkoi noin klo 18 auringon laskiessa. Vesperissä juutalaisilla oli tapana pitää raamattutuntien tapaisia keskusteluja liturgian yhteydessä. Niin kävi tässäkin ja tutkittavana aiheena oli luomiskertomus. Se näkyy keskustelun aikana nousseiden ajatusten syntyperää arvioitaessa. Luomiskertomuksessa Pyhä Henki kulki vesipilvien mukana aution ja tyhjän maan yllä ja niin autioon maahan luotiin elämä, sekä vihreää kasvillisuutta että vilisevää elämää. Tämän luomisen uudistumiseen eli elämän uudelleen luomiseen eli ihmisen liittämiseen alkuperäiseen luomistarkoitukseensa takaisin, ἄνωθεν, anōthen, alkuperäiseen elämän luomisen tarkoitukseen palaamista eli siihen olotilaan syntymistä. Nikodemus pohti mahtaakohan syntyminen olla hyvä sana, kun kukaan ei voi mennä takaisin äitinsä kohtuun. Jeesus puolestaan pitää sanaa sopivana ilmaisemaan kasteen antamaa suurta elämän muutosta, niin kuin luonnollisessa syntymässä synnytään tähän elämään, niin kasteessa synnytään Jumalan perheväkeen, Jumalan kansaan, taivasten valtakuntaan, kun siinäkin luomiskertomuksen tavoin Pyhä Henki toimii veden välityksellä elämää luoden, ”vedestä ja Hengestä”.
Vanha kirkko liitti kasteen ja uudestisyntymisen niin lujasti toisiinsa, että niitä saatettiin käyttää lähes synonyymien tavoin.
Kiitos Rauli puheenvuorostasi, joka herätti ajatukset moneenkin eri tahoille viittaavaan mietiskelyyn.
Sivuutan nyt tässä kommentissa kokonaan tuon vesikasteen ja laitan fokuksen Jumalan hengen ”uudestisynnyttävään” vaikutukseen, joka on hyvin lähellä tuota sinun otsikkoasi ”Pyhän Hengen voitelu”.
Jeesus kertoo taivaaseen pääsyn vaativan aivan erityislaatuista syntymistä: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.”(Joh3:3) Suomalaiset käännökset käyttävät varmuuden vuoksi(?) sekä sanaa ”uudesti” että ”ylhäältä”, useimmat englantilaiset puhuvat vain ”uudelleen” syntymisestä, loytyy niistä kyllä sitten myös muoto ”born from above”.
Kyseisessä kohdassa kreikkalainen teksti käyttää adverbiä ”anōthen ”, jonka perusmerkitys on ”ylhäältä”, vaikka Strong esimerkiksi mainitsee harvinaisempana merkityksenä juuri tuon ”uudelleen”. Ja sitähän se Jumalan lapseksi syntyminen on: lihaa ja verta oleva ihmisyksilö Jumalan hengen vaikutuksesta syntyy uudelleen, jotta hän aikanaan voi palvella Kristuksen rinnalla henkenä Jumalan valtakunnassa. Liha ja veri kun ei sellaista voi tehdä, sanotaan Korinttilaiskirjeessä.
Se, että tuo ”gennaō anōthen” viittaisi munaiseen luomistapahtumaan, jäi minulle hiukan epäselväksi. Eikö Jeesus tässä puhu nimenomaan tapahtumasta, joka mahdollistaa ”Jumalan valtakunnan näkemisen”, siis taivaaseen pääsyn tulevaisuudessa?
Tuo verbi ”palingenesia” esiintyy vain kaksi kertaa Raamatussa, kuten totesit, ja uudistumiseen Jumalan hengen vaikutuksesta sekin viittaa. Matteuksen kohdassa kyse on laadullisesti erilaisesta muuntumisesta kuin ihmisen kohdalla. Siinä puhutaan koko maailman korvaamisesta paremmalla: ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä(”palingenesia) istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin…”(Mat19:28)
Englantilaiset käännökset kertovat usein vain ”uudistumisesta”, ”in the regeneration”(KJ), mutta myös muita ilmaisuja käytetään. Esimerkiksi näin: ”the renewal of all things”(NIV), ”in the new world”(ESV), ”In the age when all things are renewed”(NET),”when the world is made new”(NLT)
Rauli
Tuon anothen sanan alkuperäinen merkitys on ”alkuperäinen”. Tämä on sanan käyttö klassisessa kreikassa.
Kun tuon vesperin keskustelussa aivan selvästikin on puhetta Jumalasta syntymisestä, niin sen takia tuo alkuperäisemmän merkityksen sijaan on pantu Jumalan asuinsijaan viittaavaa ”ylhäältä” syntyminen. Näin toisen käskyn sisältämä ajatus Jumalan nimen väärinkäytön välttämisestä toteutuu niin että tavallinen ihminen paremmin ymmärtää asian koskevan Jumalasta syntymää eikä vain minkälaisesta alusta tahansa syntymää. Näin tuli tavaksi puhu ylhäältä syntymisestä.
Kun sitten yhä enemmän ja enemmän tavalisessa puheenparressa kaste ja uudestisyntyminen alkoivat muodostua synonyymeiksi, niin siinä vaiheessa tuohon kohtaan alettiin käyttää Tiituksen kirjeen 3:5 käytettyn sanan merkitystä ”uudesti” syntyminen.
Klassisessa kreikassa anothen sanan tulkinta uudesti syntymiseksi esiintyy vain ja ainoastaan sellaisissa yhteyksissä, missä teksti on saanut vaikutteensa tästä kahden rabbin syvällisestä teologisesta keskustelusta.
Muualla sen käytössä esiintyy alkuperäinen -merkitys tai siitä johdettu joku muu samaan perusajatukseen liittyvä täsmemmin tilanteeseen sovellettu merkityksen muunnos.
”Tuon anothen sanan alkuperäinen merkitys on “alkuperäinen””.
Näyttäisi siltä, että Raamatussa käytetyn sanan alkuperä ei aina ratkaise sen merkitystä käännöksessä, vaan se, miten ilmausta muualla Raamatussa käytetään.
Samaisessa Johanneksen 3. luvussa Jeesus käyttää toisenkin kerran tuota sanaa: ”Hän, joka tulee ylhäältä(anōthen ), on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta(gē), on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista.”(Joh3:31) Ja sitten Jeesus vielä selittää, mihin tuo ”ylhäältä” viittaa vastakohtana ”maasta”: ” Hän, joka tulee taivaasta todistaa…”
Johanneksen teksti Raamatussa sisältää myös maininnan ”Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä(anōthen)”.(19:11) Lienee selvää, että tässäkin viitatataan taivaasta annettuun?
Kun siis Jeesus Nikodemokselle kertoo, että hänen taivaallinen Isänsä luokse taivaaseen ei voi mennä ilman ”syntymistä ylhäältä(anōthen)”, täytyy sen mielestäni viitata tekoon, jonka vain Jeesuksen Isä kykenee tekemään. Heprealaiskirjeen 2. luku kertoo sitten, että näistä Jumalan hengen synnyttämistä tulee ”Jeesuksen veljiä”, KR92 on jopa otsikoinut kohdan ”Poika, ihmisten veli”, kun käsitellään ”tulevan maailman” hallintoa ja Kristuksen ja hänen veljiensä osuutta siinä.
———————————————————
Viittaat ilmeisesti Raamatun jälkeiseen aikaan, kun kirjoitat ”Kun sitten yhä enemmän ja enemmän tavalisessa puheenparressa kaste ja uudestisyntyminen alkoivat muodostua synonyymeiksi, niin siinä vaiheessa…” Vesikasteen ja Jumalan hengellä voitelun/kastamisen aikataulusta meillä oli tuolla aiemmin hyvä keskustelu, jossa oli myös luterilaista papistoa mukana.
Harri Ahdesmäki todisteli, etteivät vesikaste ja kaste Juamalan hengellä voivat tulla eri aikaan, vaikka silloin ensimmäisenä helluntaina näin tapahtuikin heti saman päivän aikana.
Esimerkiksi meille kerrotaan seuraavaa: ”Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?”(Apt10:47) Vesikaste oli siis vasta sen jälkeen, kun ”olivat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin”. Ainutkertainen tapahtuma Raamatun sivuilla, mutta osoitus siitä, että ”kaste ja uudestisyntyminen alkoivat muodostua synonyymeiksi” vasta Raamatun tapahtumien jälkeen.
Useimmiten vesikaste tulee Raamatussa ensin, esimerkiksi tähän tapaan: ”Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. ”(Apt19:5,6) Tässäkin kaksi erilaista tapahtumaa on selkeästi eritelty toisistaan, eivät päällekkäisiä tapahtumia.
Rauli
Jatkoa kohtaan 6) Kiitos noista täydennyksistä anothen -sanan käytöstä Johanneksen evankeliumissa. Juuri tuo vastakohtaisuus maan kanssa on ollut perusteluna sille, että alkuperäinen -sanan merkityskenttää on laajennettu ylhäällä -merkityksen mukaan ottaen.
Uudestisyntymän ja kasteen muodostuminen synonyymeiksi on tapahtunut jo kahden ensimmäisen vuosisadan aikana. Jo alusta asti on pidetty selvänä, että ihminen tehdään Kristuksen opetuslapseksi kasteessa. Tässä on perusteluna ollut sama, mikä sisältyy jo Matteuksen lähetyskäskyyn, että opetuslapseksi tehdään pyhän kasteen toimittamisella Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Viittaat toisen blogistin ketjussa käytyyn keskusteluun. En viittaa siihen vaan vain pariin kohtaan Apostolien tekojen yhteydessä.
Kesarean kaupungin toisen piispan Korneliuksen kääntymyksestä kertovassa jutussa mainitaan Pyhän Hengen vaikutuksen tulleen näkyviin jo enne konkreettista kasteen toimitusta. Siinä näkyy, että asiallinen yhteenkuuluvuus ei ole mekaanista yhteenkuuluvuutta vaan se liikkuu syvemmällä tasolla. Pietarin toimiessa kasteen toimittavana rabbina hänen suuri ongelmansa oli tehdä päätös kastekelpoisuuden edellytyksistä. Oliko vastaanottava perhe ”arvollinen” saamaan kasteen. Pietarin joutuessa tämän tilanteen eteen Pyhän Hengen erityinen tapahtumien kulkuun vaikuttaminen vakuutti häntä, että perhe oli valmis, ”arvollinen”, ottamaan vastaan pyhän kasteen eli siirtymään pakanuudesta Jumalan kansan yhteyteen. Näin siis Pyhän Hengen lahjan saaminen ja kaste ulkonaisesta järjestyksestä riippumatta sisällöllisesti kuuluivat yhteen. Pyhä Henki johdatti uudestisynnyttävän kasteen kautta Jumalan valtakunnan yhteyteen.
Efeson tapauksessa näyttää siltä, että mirhavoitelu toimitettiin välittömästi kasteen jälkeen. Vanhan kirkon käytännön perusteella tämä näyttää todennäköiseltä. Nykyaikana tätä perinnettä jatkavat ortodoksit, kuten jo yllä blogissani kerroin tästä.
Samarian tapauksessa konfirmaatio tapahtui vasta myöhemmin, kun Pietari ja Johannes pääsivät paikalle Pyhän Hengen voitelun toimittamaan. Siinäkin mainitaan sanallisesti vain ”kätten päälle paneminen”, mutta vanhan kirkon käytännön valossa voitelu näyttää olevan luonnollisin toteutustapa.
Jälleen osoitus Pyhän Hengen toiminnasta kokonaisvaltaisesti ilman mekanistisesti tulkittavaa kronometristä aikataulutusta.
Rauli
Kiitos kommenteistasi ja niissä esiin tuomista näkökohdista.
Erinomainen on perustelusi tuolle vesikasteelle: ”Sisältyy jo Matteuksen lähetyskäskyyn, että opetuslapseksi tehdään pyhän kasteen toimittamisella Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Jeesuksen edeltäjuoksija Johannes Kastaja puhui kahdenlaisesta kastamisesta: ”Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.”(Mark1:8) Ja tämä toteutui niissä kohden, joita mekin olemme tässä tarkastelleet, ja kasteiden järjestys ei siis Raamatun kertoman mukaan ollut aivan vakio.
On kuitenkin merkille pantavaa, ettei Jeesus käskenyt seuraajiaan kastamaan Jumalan hengellä vaan ainoastaan vedellä. Ja tämä lienee meille selvää: Jumala ja hänen Poikansa vaikuttavat siihen toiseen kasteeseen, emme me ihmiset voi sitä panna toimeen. Vaikka Vanha testamentti kertoo monista hyvin uskollisista Jumalan palvelijoista, vasta Jeesuksesta kerrotaan, että ”hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä”.
Olisiko tähän sijoitettuna sellainen Raamatun opetus, että ensimmäisten tuhansien vuosien ajan kerättiin ihmisiä, jotka tulevat ”perimään maan”, ja sitten Jeesuksen myötä avautui ovi niille Jumalan hengen uudesti synnyttämille, jotka ”näkevät Jumalan valtakunnan”?
Matias
Puhut siellä kauniisti kuninkaista valtion symbolina ja yhtenäisyyden luojana,
ikäänkuin taivaan tappina, johon kansalaiset kiinnittyvät, ja pappi ilmeisesti seisoo siellä kuninkaan rinnalla, kuin poika isänsä oikealla puolella.
Ja kuninkaan sana on laki, vaikka neuvonantaja voikin olla se pappi, kuten profeetta oli aikoinaan kuninkaan neuvonantaja.
Muistan erään dokumentin Francosta ja kirkollisista henkilöistä, jotka suojelivat kuningasta kävellen hänen rinnallaan paraateissa vahvistamassa valtaa.
Mutta mitä siellä sisällä tapahtui ?
” Franco nousi valtaan vuonna 1939 ja pian sen jälkeen Espanjassa säädettiin laki, joka antoi valtiolle oikeuden huostaanottaa lapset, joiden ”moraalisesta kasvatuksesta” ei ollut takeita. Lapsia vietiin erityisesti vasemmistolaisilta vanhemmilta ja sijoitettiin katolisen kirkon laitoksiin tai myytiin Francon hallintoa tukeneille perheille. ”
Kirkon hyväksymää lapsikauppaa siis.
”Pakkoadoptioiden uhreja edustavien järjestöjen mukaan vuosikymmenten aikana jopa 300 000 lasta vietiin vanhemmiltaan. Järjestelmän pyörittämiseen osallistuivat niin lääkärit, sairaanhoitajat, papit kuin nunnatkin.
Rikokset nousivat päivänvaloon todenteolla vasta 2000-luvulla. Nyt syytteessä oleva lääkäri on ensimmäinen, joka joutuu oikeuden eteen. Häntä uhkaa 11 vuoden vankeustuomio. ”
https://www.ess.fi/paikalliset/80802
Tietysti tämäkin asia voidaan sanoilla koristella kauniiiksi ja hyväksi ja lasten eduksi, mutta siinä haisee kuitenkin ryöstö ja raha. Jeesus ilmeisesti armahtaa tämänkin toimen, pakkohan se on, jos sanat suuhun tungetaan. Mutta onko sillä merkitystä, kun jälkipelvet tuomitsevat ja katsovat tuomitsevasti tehtyjä tekoja.
Tämä ei tietenkään ole ainoa asia mitä Francon aikana tehtiin, katolisen kirkon myötävaikutuksella ja mielivaltaisella vallankäytöllä.
Tarja
13) Francon aikakaudesta
Historian kuluessa on ollut monenlaisia tapahtumia. Monia eri näkökohtia sisältyy myös Francon hallintokauteen.
Yksi hänen suurista saavutuksistaan oli Espanjan pitäminen sodan ulkopuolella. Hän hallitsi tilanteen erinomaisesti toimien. Hitlerin hän sai pois tolaltaan tahallisella myöhästymisellään heidän tapaamiseltaan. Tämän tilanteen aikana hän pystyi pelastamaan maansa sotaan ajautumiselta.
Toisaalta Espanjan sisällissota ennen Francon valtaan nousua ja sitä seurannut erittäin kireän jollei muutamissa kohdin suorastaan tiukkapipoisen valvonnan aikansa toimenpiteet aluksia nostivat hänet valtaan ja sen jälkeen myös pitivät hänet vallassa.
Vasta nyt näyttää ajan kypsyneen hänen aikansa ongelmien setvimiseen, jotta voidaan saada selkeyttä sekä kansan moraaliseen että oikeudelliseen kokonaistajuntaan.
Kiitos kommentistasi Tarja
Tarja, tuossa ei nyt ole mitään uutta ja ihmeellistä. Näitä tarinoita ja tapauksia on tässä elämässä, oli sitten kysymys uskonnosta, politiikasta, järjestötoiminnasta tai ihan tavallisesta arjesta. Väärä käyttö ei poista oikeaa käyttöä.
Sami
Kiitos kommentistasi.
Kiva että osallistut keskusteluun.
Ajankohtaiseen keskusteluun suomalaisesta karjankasvatuksesta liittyen voin todeta, että Daavid oli karjaa hoitamassa Samuelin tullessa häntä voitelemaan kuninkaaksi.
Itämailla kuninkaat ovat kutsuneet itseään hyviksi paimeniksi jo ainakin Lagašin kuningas Gudeasta alkaen. Eläinten hoito siis oli erittäin korkealle arvostettua itämaisessa kulttuurissa.
On valitettavaa, että maahamme on päässyt iskostumaan maataloustuottajiin kohdistuvaa väärää asenteellisuutta, joissa elämälle vierain perustein yritetään syyllistää maamme mitä laadukkaimman ruuan tuotannon ahertajat ylilyödyin syytöksin.
Toisinaan vaikuttaa että noiden syytösten takana on useammin syyttelijöitten omien ongelmien projisointia toisten niskaan kuin asiallista tuotanto-olosuhteiden tuntemusta. Eivät aina tajua kuinka hyvin karjamme hyvinvoinnista huolehditaan.
Yhdelläkään järkevällä tuottajalla ei nimittäin ole varaa tehdä miljoona investointeja tuotantolaitoksiin voidakseen saman tien tärvellä sijoitustaan huonolla eläinten hoidolla. Sellainenhan olisi tahallista rahojensa polttamista tyhjän pantiksi ja eläinten kiusaksi. Vain erittäin hyvällä eläinten vaalimisella nimittäin saavutetaan parhaat tuotantotulokset. Sen tajuaa jokainen tuottaja.
On muistettava että maaseutuväestö on jo vuosisatoja ollut maamme parhain ympäristön hoitoa harjoittanut väestöryhmä. Useat upeat kulttuurimaisemat ovat monen sukupolven aikaisen aherruksen hedelmiä.
Tähän on myös aivan käytännön peruste, miksi näin on toimittu.
Nimittäin:
Se mikä monelle ”luonnonsuojelijalle” on tavoite, on tuottajalle toiminnan perustava lähtökohta.
Lihan syönti oli Raamatun maailmassa mitä luonnollisin asia.
Patriarkat olivat paimentolaisia, jotka laumoineen menivät laitumelta toiselle ja vesipaikalta toiselle.
Kertomuksissa Siinain autiomaan ruokintaihmeestä mainitaan myös kanalintuihin kuuluvien viiriäisten mukaan tuomisesta kansan ruokavaliota monipuolistamaan.
Vanhan testamentin uhreissa lihan syönti sai jopa pyhän aseman. Uhrieläimen liha oli juhlallinen tilanne lihan syönnille. Näin myös lukukappaleemme liturgian yhteydessä toimitetun Daavidin voitelun uhrijuhlassa syötiin yksi vohla.
Eläinten käyttö ihmisten tarpeita varten tulee esille jo paratiisin tapauksen jälkipyykissä. Jumala puki Aatamin ja Eevan nahka-asuun. Juutalaisessa ympäristössä toki tuohon saattoi liittyä myös ajatus eläimen teurastamisesta jonkinlaisena synnin paikkaamiseksi tehtynä uhrina ja näin syntyneen vuodan hyötykäyttö ensimmäisen pariskunnan pukeutumiseen.
Aivan oma lukunsa sitten on se, että sallittakoon kasvissyöntiin pitäytyminen niille, jotka haluavat pitäytyä vain kasviksiin.
Jotta ymmärtäisimme kuinka suuri lihantuotanto on maassamme panen tähän vuoden 2019 jKr. tilaston. Se on viimeisin koko vuoden tilasto.
Maamme lihantuotanto oli 399 105 099 kg .
Tämä on Luonnonvarakeskuksen Luken tilastosta, josta voi sen tarkistaa osoitteesta
https://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__06%20Lihantuotanto/02_Lihantuotanto_teurastamoissa_v.px/table/tableViewLayout1/