Piispa Irja Askolan ilmoitus eläkkeelle jäännistään ensivuoden marraskuussa, merkitsee että Helsingin hiippakunta siirtyy reformaation juhlavuoteen piispanvaalien valistelun merkeissä. Vaali toimitetaan alustavien aikataulujen perusteella elo–syyskuussa 2017. Vaalien ehdokasasettelu ei ole vielä alkanut, mutta otetaan asiassa varaslähtö.
Palautetaan ensin mieliin keitä Askolalla oli vastaehdokkaina vuonna 2010. Voisiko jotkut heistä olla edelleen kinostuneita virasta. Askolan kanssa valin toiselle kierrokselle ylsi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovasti Matti Poutiainen, joka edelleen toimii kyseisessä virassa. Hän sai ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä mutta hävisi toisella kierroksella Askolalle. Matti Poutiainen on syntynyt vuonna 1955 ja on noin kaksi ja puolivuotta Askolaa nuorempi.
Lisäksi ensimmäisellä vaalikierroksella mukana oli Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra Leo Glad ja silloinen Huopalahden seurakunnan kirkkoherra Hannu Vapaavuori sekä silloinen tuomiokirkkoseurakunnan johtava kappalainen Marja Heltelä. Vuonna 1953 syntynyt Glad toimiin edelleen kirkkoherranvirassaan, Hannu Vapaavuori jäi eläkkeelle vuonna 2014. Marja Heltelä toimiin nykyään Haagan seurakunnan kirkkoherrana ja on toiminut myös pappisasessorina. Hän on syntynyt vuonna 1961.
Henkilöiltä itseltään mitään kysymättä arvelen että piispanvirkaa vuonna 2010 tavoitelleista Poutiaisella ja Heltelällä on nyt pohdinnan paikka lähteekö tavoittelemaan virkaa jälleen.
Helsingin muista kirkkoherroista esiin nousee todennäköisesti Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo, joka toimii tällä hetkellä myös pappisasessorina ja ensi vuoden alusta Helsingin seurakuntayhtymän johtajana.
Laajasalon ohella Helsingin kirkkoherrakaartista mediajulkisuutta ovat saaneet ainakin kaksi muuta miespuolista kirkkoherraa, nimittäni Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala, oltuaan TV kasvona Ensitreffit alttarilla TV-sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella ja Pitäjänmäen seurakunnan kirkkoherra, kirkolliskokousedustaja Arto Antturi, joka on toiminut aktiivisesti Aito avioliitto yhdistyksessä. En väitä, että kumpikaan heistä olisi virasta kiinnostunut.
Piispaehdokkaan ei tarvitse olla kirkkoherra. Arvelisin että Helsingin hiippakunnan muutoshakuisimmat luottamushenkilöt nostavat omaksi ehdokkaakseen hiippakuntadekaani Reijo Liimataisen. Liimataisen valituksi tulo voisi olla jopa todennäköistä, mikäli piispanvaali käytäisiin Helsingin hiippakuntavaltuustossa. Vaikka piispanvaalissa äänioikeutettut ovat kutakuinkin samoja henkilöitä kuin hiippakuntavaltuuston vaalissa, arvelisin kuitenkin lopullisen valinnan kohdistuvan maltillisempaan ehdokkaaseen.
Helsingin hiippakunnan uusi piispa voi tulla myös hiippakunnan ulkopuolella. Ehdokasasettelu on avoin myös muiden hiippakuntien papistolle. Kuka lopulta valitaan piispa Irja Askolan työn jatkajaksi, sen tiedämme vasta vaalien jälkeen vuonna 2017.
Valitaan piispaksi kuka tahansa, ainakaan nykyistä huonompi ei voi olla.
Valitettavasti voi olla ja tiedät sen Juhani myös ihan itse. Joku Irja Askolaakin enemmän mollaamasi henkilö voi tulla valituksi.
En minä ole häntä mollannut, olen arvostellut.
Jorma Hentilän esiin ottamassa kysymyksessä riittänee, että uusi piispa sitoutuu vuonna 2010 määriteltyyn konsensukseen ja sen jälkeisiin yhteisiin linjauksiin. Eettisissä asioissa kirkkoon mahtuu erilaisia käsityksiä, mutta opillisissa kysymyksissä opetuksen tulee olla yhtenäistä. Kirkossa ei voida opettaa kahta tai useampaa toisensa kokonaan poissulkevaa oppia.
Tähän liittyy myös konsensus siitä mitä kirkko meidän ajassamme on. Luterilaiseksi Piispaksi ei sovellu henkilö joka suhtautuu kirkkoon ensisijaisesti muuna kuin uskonyhteisönä. Pyrkimys kohti oikeudenmukaisuutta ajallisissa asioissa on uskon hedelmää, ei uskon edellytys eikä kirkon varsinainen tehtävä.
Jukka Kivimäki,
asiat ovat muuttuneet sitten vuoden 2010, jolloin piispat linjasivat suhtautumista samaa sukupuolta olevien rekisteröityyn parisuhteeseen. Silloinen konsensus oli enin, mihin yhdessä ylettyivät, pienin yhteinen nimittäjä.
Arkkipiispanvaalin paneelissa, johon minut oli ulkopuolisena haastettu käyttämään viiden minuutin puheenvuoro kirkon ja sateenkaariväen suhteista. vain osa arkkipiispaehdokkaista sanoi olevansa valmis vihkimään rekisteröidyssä parisuhteessa elävän teologian maisterin papiksi, jos vaadittavat edellytykset vihkimiselle ovat olemassa. Jotkut ehdokkaat olivat siis – poiketen konsensuksesta – valmiit asettamaan parisuhteensa rekisteröineen pappiskandidaatin eriarvoiseen asemaan.
Avioliittolaki astuu muutettuna voimaan 1.3. Sen lisäksi, että jotkut pappisvirassa jo toimivat saattavat solmia avioliiton samaa sukupuolta olevansa kanssa, myös pappisvihkimystä hakeva voi elää sateenkaariavioliitossa. Tässä koetellaan piispojen konsensusta.
Löytyisikö jostain maalaispappilasta Tapio Luoman tapainen selkeäsanainen ehdokas joka jaksaisi kertoa syntiä rakastaville pääkaupunkiseutulaisille ikäviä asioita joita ihmiset eivät halua kuulla, neuvoja joista kumminkin seuraisi menestys. Ja vaikka kansansuosio ei olisi aluksi suuri. Hän jaksaisi kumminkin uudestaan ja selkeämmin sanoa mitä patavanhoillinen jeesus sanoo tälle ajalle. Sellainen joka ei niiailisi joka suuntaan.
Eipä +Tapio ole patavanhollinen, jos sellaista kaipaat. Selkeäsanainen kylläkin ja kaikin puolin hyvä piispa.
Olisi kohteliasta kirjoittaa erisnimet isolla. Varsinkin nimen Jeesus kohdalla se on aina ollut tapana. Oliko sanonta ’patavanhoillinen jeesus’ kuitenkin jonkinlainen konservatiivisiin kristittyihin viittaava hauskaksi tarkoitettu yleisnimi?
Eihän tässä Herra Luomaa patavanhoilliseksi arvioitukaan. Todettiin vaan miten maalaiskaupungin pappilasta voi tulla selkeäsanainen ehdokas jossa on jotain pohjaalaista reippautta joka voisi tuoda raitista ilmaa ja ajatuksia Helsingin ilmanlaadun parantamiseksi. Ja arveltiin, että tuo toinen kaveri on patavanhoillinen. Jos se on totta siinä ei ole mitään hauskaa.
Toisen hiippakunnan pappina en ketään henkilöä ehdottele.
Mietin, että nyt tarvitaan kokoavaa voimaa, kirkon työntekijöitä ja jäseniä yhdistävää personaa.
Äärisuunnista ei siihen ole. Ei patavanhoillisista eikä yhden asian ajajista.
Pitää olla reipas ripaus uudistusmielisyyttä ja rohkeutta astua siilipuolustuksen poteroista esiin, vaikka rokki ryvettyisi ja saisi siipeensä. Pitää kestää paineita eikä provosoitua…
Hetkinen. Taitaa olla mahdoton yhtälö. Liekö tuommoisia ihmisiä?
Lähdetään yksinkertaisemmasta. Älyä päässä, luja usko, sydän paikallaan. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.
JUKKA NEVALA Vantaan lääninrovasti Hämeenkylän Kirkkoherra Helsingin maalaispitäjästä. On ollut hyvällä näköalapaikalla seurakuntatyössä ja hallinnossa. Hyvillä pikatieyhteyksillä Turkuun, Helsinkiin, Tampereelle, Mikkeliin, Porvooseen ja lentokentälle.
Jukalla on selvät sanat ja johtajuutta. On ollut luomassa ystävällisesti vastaanottavan seurakunnan. Jalat maassa. On ehtinyt juurtua tukevasti, ei irtoa rajunilmassa.
Jukka Nevala on valmis opettelemaan kantamaan piispantehtävän vastuuta.
Hyvä ehdotus, Werner! Tarvitsee 10 äänivaltaista laittamaan ehdolle ja tietysti häneltä suostumuksen (ja varmaan vetoa virkaa kohtaan!).
Jukka Nevala ehdotettu ja kannatettu. Jukka Nevala tämän blokin viimeinen ja korkein huuto.