Kenen joukoissa seisot?

Saako kristitty poltaa tupakkaa? Jos kysyt etiopialaiselta luterilaiselta asiasta, vastaus on  ehdoton ei.  Kun kysyt saman kysymyksen Suomessa vanhoillislestadiolaiselta luterilaiselta kristityltä, saatat  hyvinkin saada vastaukseksi kyllä.

Moraalikoodit, myös kristilliset sellaiset, ovat mielenkiintoisia kulttuureihin sidottuja asioita. Niiden avulla yhteisö mm. määrittelee kuka kuuluu joukkoon ja ennen kaikkea, kuka ei kuulu joukkoon. Ulkopuolinen saattaakin olla asiasta täysin pihalla. Moraalisääntöjen logiikka tuntuisi vaihtelevan varsin suuresti maanosasta ja kontekstista riippuen.

Työskenneltyäni lähetystyössä ensin Papua-Uudessa-Guineassa ja sen jälkeen Etiopiassa ja nyt Venäjällä olen oppinut, että moraalikoodeja on totisesti moneksi kontekstista riippuen. Lisäksi olen suomalainen, ja suomalaisen kulttuurin vaikutus ja oman yhteisöni koodisto on tatuoituna rintaani.

Uuteen kulttuuriin muutettaessa on hyvä oppia ensimmäiseksi ainakin se, miten eri tilanteissa ei pitäisi käyttäytyä. Työskentelin neljä vuotta Etiopiassa Suomen Lähetysseuran työyhteydessä.  Siellä vierailevia suomalaisia piti aivan ensiksi muistuttaa siitä, mitä ei saa tehdä. Ensinnäkin paikallisten luterilaisten keskuudessa tupakanpoltto tarkoittaa automaattisesti, ettet ole kunnon kristitty. Kessua ei missään nimessä siis saanut tuprutella pihamaalla. Toinen sikäläisen luterilaisten yhteisön ohje on täysi pidättäytyminen alkoholista. Alkoholin nauttiminen on ehdoton ”nou nou”. Päivällisellä on varsin huono idea tiedustella paikallisilta kirkon ihmisiltä, että maistuisiko olut tai kenties lasi viiniä. Monenlaisia mielenkiintoisia tilanteita on tähän liittyen tullut vastaan, joissa suomalaiset paikalliseen luterilaiseen kulttuuriin vihkiytymättömät vierailijat ovat toimineet ajattelemattomasti. Oppia ikä kaikki!

Kolmas etiopialaisen kristityn käytökseen vaikuttava tekijä on musiikki, mitä musiikkia kuuntelet ja miten tanssit. Jos olet protestanttikristitty, saat kuunnella vain kristllistä musiikkia. Samoin vain tietynlainen ylistystanssi on kristitylle sopivaa. Hartioiden pyörittely väärällä tavalla tai lantion heilutus on pahasta ja syntiä. Jos siis kuulut kirkkoon, tanssit vain tietyllä tavalla ja hillitysti kristillisen musiikin säestyksellä. Yhteisön kontrolli on kova ja ihmisiä nuhdellaan julkisesti vääristä valinnoista ja teoista.

Seksuaalista käytöstä koskevat moraalisäännöt ovat tiukinta lajia. Kaikissa tuntemissani uskonnollisissa yhteisöissä asia on kuuma peruna. Sääntöjen avulla kontrolloidaan vaikkapa nuorten oikeutta tavata toisiaan vapaasti tai valita itselleen sopivin puoliso. Erityisesti tytöt ovat kovan kyttäyksen ja valvonnan alla. Seksuaalisuus ja synti kulkevat käsi kädessä. Sopivaa  tai sopimatonta seksuaalista käytöstä määritellään eri tavoin kulttuurista ja kontekstista riippuen. Kulttuurisia moraalikoodeja yhdistää valitettavan usein armottomuus, julmuus ja halu kontrolloida yhteisön jäsenten elämää. Havaintojeni mukaan myös luterilaisten kristittyjen koodit ovat valitettavasti usein kaukana Lutherin oivalluksesta: ”Yksin uskosta, yksin armosta”.

Moraalikoodien erilaisuus lienee yksi merkittävimmistä syistä eri luterilaisten kirkkojen ja yhteisöjen välisiin erimielisyyksiin. Usein vaikuttaisikin siltä, että tärkeimmiksi kysymyksiksi  yhteisöissä nousee se, kuka tai ketkä ovat moraalisesti oikeassa ja siten parempia kristittyjä.

Asuin perheineni kaksi vuotta maailman suurimmalla lähetysasemalla Papua-Uudessa-Guineassa. Siellä sain todellisen moraalikoodikylvyn. Yhteisöön oli helppo sopeutua, kunhan vain tiesi, mikä on syntiä ja kiellettyä. Jo lähetysaseman kirjoitetuissa säännöissä kerrottiin tarkasti, mitä siellä ei saa tehdä tai miten ei saa toimia. Muistutettiin myös, että sääntöjen rikkominen johtaisi ”konsultointiin” ja että jos sekään ei toisi takaisin kaidalle polulle, olisi edessä kotiinlähtö. Näiden  lisäksi oli sitten olemassa iso joukko kirjoittamattomia sääntöjä. Mielenkiintoinen ja julma ilmiö tämä moraalikoodisto. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Yksi asia on ainakin tullut selväksi. Ihminen on julma otus lajitovereitaan kohtaan.  Kontekstista riippuen valtaa käytetään ja vapautta pyritään rajoittamaan erilaisilla toimenpiteillä yhteisön kirjoitettujen ja kirjoittamattomien moraalisäädösten ohjeistamina. Kaikkia koskeviin yhteisiin sääntöihin voidaan vedota ja ns. väärille teille ajautunutta yhteisön jäsentä voidaan rangaista ja nöyryyttää julkisesti rikkomuksistaan.

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”

Ammi Kallio
Venäjän alueen tiedottaja

  1. Hyvä kirjoitus!

    Ei voisi tosiaan arvata että kristityt pelastuvat ”yksin uskosta”, niin kovasti ja julmilla tavoilla he kontrolloivat toistensa elämäntapaa ja käyttäytymistä.

    Ja usein se menee niin että mitä tiukemmat elämäntapanormit ja säännöt, sitä enemmän ihmiset viettävät kaksoiselämää. Jotkut enemmän, toiset vähemmän. Uskonnollisen yhteisön tilaisuuksissa ja uskovien kesken käyttäydytään normien mukaan mutta sitten on se rinnakkaiselämä.

  2. Sopivaisuussäännöt muuttuvat ajan mukana. Muistan, että 50-luvun Ambomaalla rummutus oli ilman muuta pakanallista. Tanssimistakin paheksuttiin kristitylle sopimattomana. Hääseurueet kulkivat kauas kirkolta ennen kuin tohtivat pistää tanssiksi. Nyt rummut ja tanssi ovat mukana messussa.

  3. Blogistin kuvaamat elämäntapavaatimukset, kontrolleineen ja ulkopuolisten ihmisten asiaan puuttumisineen voisivat ihan yhtä hyvin kertoa lestadiolaisten tai jehovantodistajien moraalisäännöistä. Eipä noissa isoja eroja tunnu olevan.

    Moraali, on nippu paikkaan (yhteiskuntaan) ja aikaan sidottuja yhteisesti sovittuja menettelytapoja, arvoja ja normeja, joiden mukaan elämällä pyritään tulemaan toimeen ja tekemään yhteistyötä lajitoverien kanssa. Moraalikäsitykset voivat muuttua ja muuttuvat jatkuvasti. Joskus oli täysin moraalisesti hyväksyttävää Suomessakin kurittaa lapsia fyysisesti, mikä on tänä päivänä paitsi moraalitonta, myös rikollista. Monissa maissa ei vieläkään koeta vaikkapa kuolemantuomiota moraalittomaksi. Noitien polttaminen roviolla ja toisten ihmisten alistaminen ja nöyryyttäminen orjuuteen oli niin ikään vielä muutama vuosisata sitten kristillisenkin moraalikäsityksen mukaan täysin hyväksyttävää, ei kuitenkaan onneksi enää. Niin se moraali muuttuu erilaisissa yhteiskunnissa ajankulun myötä. Kukapa tietäisi tulevaisuuden moraalikäsityksistä vielä yhtään mitään.

    Onneksi on kuitenkin kaiken aikaa, ainakin sivistyneissä länsimaissa, menty parempaan suuntaan.

  4. Tässä ev.lut yhteisön jäsenten mielipiteitä (vuosi 2001):

    ( http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/huh2001/synti2.htm )

    Pari poimintaa:

    ” tupakanpolton ja alkoholinkäytön katsoo synniksi 8 % ”

    ”Maksullisen seksin käyttöä pitää syntinä kolmannes suomalaisista…”

    Siis 66% ei pitänyt maksullisen seksin käyttöä syntinä.

    ”Seksuaalietiikan alueella kaikkein jyrkimmin suhtaudutaan avioliiton ulkopuoliseen sukupuolisuhteeseen. Sitä pitää syntinä 61 % suomalaisista. ”

    Kyse lienee avioliitossa olevain henkilöiden tekosista, siis 39% ei pitänyt puolison pettämistä syntinä.

    • Voi olla, että jos vastaava kysely tehtäisiin nyt, niin juuri mitään ei enää pidettäisi syntinä. Sana ”synti” on kokenut sisällön merkityksen muutoksen.

      Oikeastaan synti on sitä, että elää erossa Jumalasta. Yhteys Jumalaan luodaan Jeesuksen kautta, häneen ja ristintyöhönsä omalle kohdalleen uskomalla. Ellei tuota yhteyttä ole, niin ihminen elää erossa Jumalasta eikä osaa/ymmärrä Raamatussa Jumalan ihmiselle antamia terveen elämän ohjeita.

Missioblogi
Missioblogihttps://felm.suomenlahetysseura.fi/
Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa. Tuoreimman Missioblogin on kirjoittanut Suomen Lähetysseuran yhteisöasiantuntija Mikko Pyhtilä.