Moni miettii, tarjoaako seurakunta oikean hengellisen kodin ja antaako se tilaa sellaiselle raamatunopetukselle, johon itse kokee olevansa omassatunnossaan sidottu. Jotkut puolestaan arkailevat sitä, etteivät he koe edustavansa seurakunnan opettamia ihanteita. Joidenkin mieltä vaivaa nämä molemmat asiat.
Oikea seurakunnan on hengellinen koti, joka kutsuu ihmisiä Vapahtajan ja seurakunnan yhteyteen sekä tukee ja rohkaisee heitä kaikissa elämän vaiheissa.
Seurakunta on siis ”majatalo” joka tarjoaa hengellisen leposijan aivan jokaiselle Kristuksen puoleen kääntyneelle. Siinä on tilaa kaikenlaisille ihmisille, mutta ei kaikenlaiselle opetukselle. Opillinen kaitsenta luo seurakuntaan turvallisuutta. Oikeassa seurakunnassa synti on syntiä ja armo peittää sen kokonaan. Tilaa siis on.
—-
Yllä oleva kirjoitus julkaistaan Esse – lehden vaaliareenalla to 6.11.2014. Tekstin kirjoitin jo lokakuun puolivälissä. Kirjoitus ei siis ole aivan suoraa jatkoa tuoreimpiin kirjoituksiini.
Olennaista on huomata, että kuvaamani kokemus tilanpuutteesta koskee sekä niitä klassisien kristinuskoon pitäytyviä seurakuntalaisia, joiden omatunto ei salli kaikenlaisia uusia virtauksia, että toisaalta monia, jotka kokevat itsensä muihin verrattuna jotenkin erilaisiksi. Erilaisuudella viittaan sekä ihmisen taustaan ja identiteettiin, että ihmisen tapaan elää.
Olennaista on niin ikään huomata, että seurakunta voi olla turvallinen lepopaikka vain jos se pitäytyy kristillisessä opissaan. Siksi on hyvä nähdä ero siinä miten seurakunta opettaa, verrattuna siihen miten suhtaudutaan asiaan, ettei kaikki aina mene kuten hyväksi opetetaan.
Herran veli Jaakob kirjoitti kirjeensä 2. luvussa:
Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
ja saman kirjeen 4. luvussa:
Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. 12 Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?
Toisaalta hän kirjoittaa 5. luvussa:
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin, niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit.
Kehotus olla erotelematta ihmisiä koskee myös sitä, miten suhtaudumme seurakunnassa vallitsevaan erilaiseen syntiin ja syntisiin ihmisiin. Kaikki synti on pahasta ja torjuttavaa, mutta kakki syntiset ovat terve tulleita. Sen minkä Herra on anteeksi antanut, sen hän on pois pyyhkinyt.
Seurakunta joka pysyy Kristuksessa, hyväksyy syntiset, mutta torjuu synnin. Silloin Kristukselle ja kristitylle on tilaa ”majatalossa”. Silloin se on turvallinen lepopaikka. Silloin kristityn ei tarvitse siirtyä ”talliin”.
Kokouksessa keskusteltiin enimmäkseen asiallisesti ja rakentavasti. Aloitteen tekijöillä oli aito huoli työn tulevaisuudesta niinkuin jäsenillä pitääkin. Nyt on vain niin, että samaa työtä, siis lähetystyötä, voidaan tehdä erilaisin painotuksin. En tiedä muuta foorumia, jolla näistä asioista voidaan keskustella näin laajasti ja koko kirkon kaikkien seurakuntien edustajien ollessa paikalla. Keskustelu osoittaa että on paljon ihmisiä, joille lähetystehtävä on niin rakas ja tärkeä, että sydänverellä käydään keskustelua siitä miten se parhaiten toteutetaan. Tämä on toivon merkki. Paikalla olleena totean, että Sodoman tunnelmat oli kaukana siitä. Sen sijaan haastettiin eri tavalla ajattelevat istumaan yhdessä kahvipöydän ääreen ja etsimän yhdessä tietä yhteisessä tehtävässä. Lähetysseurassa on ollut ennenkin tällaisia tiukan keskustelun paikkoja, ja hajaannustakin. Silti eteenpäin on menty rukoillen ja mennään edelleenkin.
Vaikuttaa siltä, että tämän keskustelun osallistujat eivät ole lukeneet vuosikokoukselle tehtyä esitystä, jota ei kokouksessa hyväksytty. Tässä se on kokonaisuudessaan:
”Esitys Suomen Lähetysseuran vuosikokoukselle 2014
Jäsenaloitteen tekijät
Vuoden 2015 Toiminta- ja taloussuunnitelmaan lisätään seuraavat lauseet:
1. Voidakseen nykyistä paremmin sitoutua kokonaisvaltaisen lähetystyön toteuttamiseen, jossa evankeliumin julistus ja kristillinen palvelu toteutuvat tasapuolisesti, Lähetysseura pitää huolta siitä että voimavarat keskitetään ensisijaisesti yhteistyökirkkojen kanssa tehtäviin hankkeisiin. Näin toimimalla tuetaan kirkkoja hoitamaan myös omia diakonisia ja yhteiskunnallisia velvoitteitaan.
Tiedotuksessa kerrotaan nykyistä selvemmin paikallisten yhteistyökumppaneiden osuuksista, jotta voidaan seurata yhteistyökirkkojen kanssa tehtävän työn kehitystä. Lähetysseuran Kehitysyhteistyöohjelmassa vuosille 2011-2016 on ohjelmakauden alkuvuosille asetettu tavoitteeksi, että kehitysyhteistyön osuus Lähetysseuran kokonaisbudjetista on noin 20 prosenttia. Osuuden tulee olla sama myös kauden loppuvuosina.
2. Rekrytoinnissa ja koulutuksessa kiinnitetään ammatillisen pätevyyden ja muun sopivuuden ohella erityistä huomiota seurakuntaelämän tuntemiseen ja sitoutumiseen kristillisen uskoon.
3. Lähetysseura tehostaa ja kehittää viestintäänsä niin, että sen perustehtävä kristillisenä lähetysjärjestönä tulee nykyistä selkeämmin ja monipuolisemmin esille sekä suurelle yleisölle että seuran työn tukijoille.
4. Lähetysseura teettää ulkopuolisella, Kirkon lähetystyön keskuksen nimeämällä taholla, perusteellisen selvityksen kiistanalaisesta rekrytoinnista ja sen seurauksista ja ryhtyy kaikkiin niihin toimiin, joilla katkenneet yhteydet voidaan korjata ja luottamus Lähetysseuraa kohtaan kristillisenä lähetysjärjestönä voidaan palauttaa. ”
Olisikohan niin, että koko asia ratkeaisi aivan helposti, jos SLS ei olisi vanhojen muistojen tähden niin rakas. Olisi kiva palata lähtöruutuun. Ehkäpä onkin aika löytää uusia kanavia yhteisen työn toteuttamiseen. Suurista ja pienistä seurakunnista löytyy usein aivan saman verran aktiivia joukkoa. Niinpä suuri yksikkö ei aina ole se tehokkain tapa toimia. Jakautuminen voisi tässäkin tilanteessa tehostaa lähetystyön toteuttamisen mahdollisuuksia.
”Onko kristitylle tilaa ”majatalossa”?”
Hyvä kysymys. Voisi kysyä myös onko ihmiselle ja ihmisen lapselle enää tilaa majatalossa, vai onko hänet esineellistetty kilpailuyhteiskunnan kauppatavaraksi?
Kun omat jälkeläiset olivat ala-asteikäisiä, esitimme koko perheen voimin yhden luokan pikkujoulussa näytelmän, jonka kirjoitin ja johon olin etsinyt ”kirjoista ja kansista” tietoja joulupukista. Satunäytelmän alku oli poikalapsi, joka syntyi tallissa, johon hänen vanhempiensa oli majoituttava, kun muualla ei ollut tilaa. Tallin eläimet kerääntyivät lapsen ympärille ja lämmittivät häntä hengityksellään, sillä tallissa oli kylmä. Vain nurkassa seisonut vuohipukki kieltäytyi lämmittämästä lasta, ja kun Isä Jumala näki sen, hän suuttui. Rangaistukseksi hän määräsi vuohipukin joka vuosi viemään lapsille lämpöä, että heillä ei olisi kylmä.
Tuosta vuohipukki-sadusta sai alkunsa joulupukki, josta kulttuurien saatossa tuli koko perheen satunäytelmä, jonka tarkoitus on kertoa, että emme koskaan saa unohtaa lasta ja hänen oikeuksiaan.
”Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
(Mika Waltari, Joulu (1928), katkelma)
Ei ole!” Ei ollut silloin ja Hän sanoi, ettei oppilas ole Mestariaan suurempi. Keskilattialla tanssii Herodeksen ”vaimon” tytär niin ihanasti. Kun tanssi tulee valmiiksi niin John Baptistin selliin tulee vieras, jolla on yksi tehtävä.-
Armon aikaa oliisi vielä sen verran, että parannukseen voisi kääntyä, mutta onko halua? Miksi riskeerata tätä elämää, kun tuonpuoleinen on epävarmaa? Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme ja kaikki omaisuutemme jää toisen hallintaan.
Kyllä olisi. Ellei näitä kovasydämisiä vanhauskovaisia olisi majatalon portilla vahtimassa. Me kaikki tiedämme, että nämät samat kovasydämiset vanhauskoiset ovat henkilökohtaisesti ” majatalon ” oven avauskoodeja portilla jakamassa.
Mutta me kaikki myös tiedämme, että näistä kovasydämisistä vanhauskoista huolimatta, heistä jotka jättävät meidät majatalon ulkopuolelle heinien ja härkien kaukaloiden luo – tiedämme lupauksen ( Ilm. 21: 4 ).
Vanhurskas on laupias myös niitä kohtaan, joilla on toinen usko, kovasydänminen ei kuule edes omiaan.
Entä mitenkä lopulta käy niiden, jotka ovat tehneet Herran huoneesta vain omien tapojensa teatterin? Mitenkä käy niiden kovasydämisten ”liberaalien” jotka eivät tahdo päästää sydänmessään Kristukseen uskovaa majataloon? Miten käy näille valheen orjille?
Heille on lopulta luvassa toinen kuolema tulisessa järvessä (ilm 21:8)
Jussi Anttalainen,
jatkuva hokemasi kovasydämisistä vanhauskoisista leimaa enemmän sinua itseäsi kuin konservatiiveja.
Normaalisti kukaan ei sisällytä yhteen kommenttiin kolmea kovasydämistä syytöstä ketään kohtaan.
Salme Kaikusalo, ymmärrätköhän uskonnollisena asiantuntijana toimiessasi, että sinulla on iso vastuu uskontoymmärryksen levittäjänä ? Pitkäaikaisena järkyttävän konservatiivisena kommentoijana K24lla oikeuttaa sinut suuren yleisön silmissä automaattisesti auktoriteetin asemaan ja sanomisesi otetaan totuutena.
Tämän takia puheesi ovat kristillisyyden ja ihmisyyden kannalta kestämättömiä.
Meillä taviksilla ja sinulla tosi konservatiivisella asiantuntijalla on omat vastuumme. Jos haluamme, että tunnustamme todellisuuden ja jonka me kohtaamme, et voi vain todeta, että maailman edessä pitää olla kova.
Siksi toivon, että lopetat välittömästi edellä kuvatun haitallisen hölynpölysi levittämisesi. Tämä vaatii sinulta Salme valmiutta ja rohkeutta muutokseen.
Muutosvastarintainen mieli nimittäin keksii syyt pitäytyä menneissä kovasydämisissä käsityksissä, uskomuksissa ja toimintatavoissa, jotka eivät anna tilaa aidolle kristillisyydelle ja Ristiinnaulitulle.
Muutos itsessään ei yleensä pelota, mutta sen vaikutus omaan asemaan pelottaa. Tämä pelko ilmenee, Salme hyvä, usein informaation torjumisena ja välinpitämättömyytenä, jota sinäkin kommenteillasi osoitat.
@Jussi Anttalainen,
kiitän mielenkiintoisesta kommentistasi, koska olit nähnyt kovasti vaivaa sen kirjoittamisessa.
Mutta samalla ilmoitan, että aion pysyä vakuamuksessani edelleenkin. Uskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja uskontunnustukseen, jossa kristinuskon perustotuudet on kerrottu. Uskon myös että uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön pelastumme, niin sinä kuin minäkin. Jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu.
En vastusta naispappeutta (en ole koskaan vastustanut). Kannatan perinteistä avioliittomallia. En vihaa homoseksuaaleja, en karta heitä vaan käyn heidän kanssaan dialogia esim. täällä.
Jos tällainen näkökanta on kristillisyyden ja ihmisyyden kannalta kestämätön, kuten sanot sen olevan, niin ihmettelen, sillä vakaumukseni on täysin ev-lut.kirkon tämän hetkisen kannan mukainen.
Siunausta elämääsi!
Salme Kaikusalo : esiintymisesi,, satoja ellei tuhansia kommenttejasi K24lla, olet nähnyt kovasti, tosi kovasti vaivaa esiintyä K24n sivulla.
Kun tiedämme sinun jatkossakin toimivan uskonnollisena asiantuntijana K24lla, niin toivomme kristillisyyden edun nimissä, että voitat pelkosi ja päivität uskonnollista kantaasi.
Hyvää jatkoa elämääsi!
”Seurakunta on siis ”majatalo” joka tarjoaa hengellisen leposijan aivan jokaiselle Kristuksen puoleen kääntyneelle. Siinä on tilaa kaikenlaisille ihmisille, mutta ei kaikenlaiselle opetukselle. Opillinen kaitsenta luo seurakuntaan turvallisuutta. Oikeassa seurakunnassa synti on syntiä ja armo peittää sen kokonaan. Tilaa siis on.” blogisti
Allekirjoitan ylläolevan.
Valitetavasti tämä vain nin kovin usein unohtuu näissä verkkokeskusteluissa. Toiset karttavat syntisiä ja toiset synnistä puhumista. Usein vaikuttaa siltä etteivät kaikki edes haluaisi hengelliseen ykseyteen kaikenlaisten kristittyjen kanssa.
Syntikysymys on keskeinen. Paavali käsittelee Roomalaiskirjeessä asian perusteellisesti. Syntien takia Jeesus oli ristillä. Siellä ristillä oli kaikki se mitä Sana synniksi määrittää. Täydellinen maksu on suoritettu vain niistä synneistä, jotka annamme olla Hänen päällään ja siis tunnustamme synniksi. Muista asioista joudumme vastaamaan itse ja niitä asioita ei viimeisellä tuomiolla sovi olla kovin montaa. Ei siis yhtään sanasta poikkeavaa asiaa.
Jukka Kivimäki kirjoittaa kommentissaan (6.11. klo 04.50) seuraavasti:
”Entä mitenkä käy lopulta niiden jotka ovat tehneet Herran huoneesta vain omien tapojensa teatterin? Mitenkä käy niiden kovasydämisten ”liberaalien”, jotka eivät tahdo päästää sydämessään Kristukseen uskovaa majataloon? Mitenkä käy näille valheen orjille? Heille on luvassa toinen kuolema tulisessa järvessä (ilm.21:8).”
Kovaa ja julmaa puhetta!
Sari Roman-Lagerspetz
Reagoit aika ennakoidusti. Valitettavasti
Uskon tusustuksessamme, johon sinäkin Sari olet kirkkoon liityessäsi sitoutunut, todetaan että Kristus on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Viitaamassani ilmestyskirjan kohdassa puolestaan todetaan:”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”
Meille on kuitenkin lupaus että tässä ajassa syneistään armoa anovat säästyvät tuosta tulisesta järvestä. Mitenkä tämä on mielstäsi kovaa ja julmaa puhetta?
Jukka,
Miksi viittaat tässä yhteydessä ”liberaaleihin” ja sanot että näille ”valheen orjille” on luvassa ”toinen kuolema tulisessa järvessä”?
Sari,
Juuri liberaaliteologien keskuudessa ilmenee sellaista ajatelua, ettei raamattua tarvitse ottaa huomioon etiikan läheenä. Juuri lieraaliteologien keskuudessa ilmenee taipumusta jättää lampaan oman onnensa nojaan ilman opillista kaitsentaa.
Hengellinen heitteillejätö on kovasydämmisyyttä.
Kovasydämmisyyttä on niin ikään heittää kirkosta ulos niitä jotka yrittävät ylläpitää rakkaudellista kaitsentaa ja huolenpitoa niistä, jotka ovat synnin ahdistamia.
Jukka Kivimäki,
Tarkoitatko siis, että liberaaliteologit (joita moitit hengellisiksi heitteillejättäjiksi jne. mainitsematta kuitenkaan ketään nimeltä) ovat kovasydämisiä valheen orjia, joille on luvassa toinen kuolema tulisessa järvessä?
Aikaisemmin et puhunut pelkästään ”liberaaliteologeista” vaan ylipäätään ”liberaaleista” (joille on siis mielestäsi luvassa toinen kuolema tulisessa järvessä).
Liberaaliteologit ja kirkolliset liberaalit voidaan erottaa lähinnä vain siinä suhteessa, että jälkimmäiset eivät välttämättä useinkaan ole teologeja. Käytännössä kyseessä on sama ilmiö.
Muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa kirkollisista liberaaleista noin puolet (46%)ilmoitti, että ei lue lainkaan Raamattua. Kirkollisista liberaaleista edelleen noin puolet ei myöskään usko persoonalliseen Jumalaan. Aika kammottavia lukuja.
Julkisuudessa elää sellainen eriskummallinen käsitys, että konservatiivit ovat armottomia ja lakihenkisiä ja kirkon liberaalit kivoja ja armollisia.
Tämä ei puidä paikkaansa. Liberaaliteologia ei ainoastaan hylkää ilmoitusta, vaan sekoittaa lisäksi lain ja evankeliumin pahan kerran. Liberaaliteologian ainut sisältö – maailmoja syleilevä lähimmäisen rakkaus – muuttuu lakihenkiseksi vaatimukseksi. Armo kadotetaan.
Liberaaliteologia on kivaa keskiluokkaisten ihmisten vihertävää näpertelyä, mutta mitä annettavaa sillä on syntiselle ihmiselle, kun armo menettää merkityksensä? Ei mitään. Tai korkeintaan: seläntaputus ja tekopirteä vakuuttelu, ettei syntiä ole.
Kari-Matti,
sanot että liberaalit hylkäävät armon jne. Hyvin tuomitsevaa puhetta jolle et anna mitään perusteita.
Jukka Kivimäki puolestaan sanoo, että ”liberaaleille on luvassa toinen kuolema tulisessa järvessä”.
Kietä nämä liberaalit ovat joista puhutte?
Ja voitko antaa viitteen siihen tutkimukseen jonka mukaan 46% kirkon liberaaleista ei lue yhtään Raamattua.
Perusta 6/2011. Hanna Salomäen tutkimus.
Silloin kun kristinuskon ainoaksi sisällöksi jää vaatimus rakastaa (lähimmäistä), muuttuu kristinusko lakihenkiseksi uskonnoksi, ja armo, evankeliumi, syntien anteeksiantamus kadottaa merkityksensä. Se ei ole enää kristinuskoa, vaan jotain muuta.
Syntiselle ihmiselle sillä ei ole enää mitään annettavaa. Siinä eräs keskeinen syy, miksi evankelilais-luterilainen kirkko menettää jatkuvasti paitsi jäseniä, myös ja ennenkaikkea uskottavuuttaan. Jumalaa kaipaavalle ihmiselle ateistisella liberaaliteologialla ei ole mitään annettavaa.
Tulkaa Kaikki-liike rakentaa mielestäni ohjelmansa juuri liberaaliteologian ympärille.
Kari-Matti,
Löysin tuon Hanna Salomäen artikkelin ”Liberaalien ja konservatiivien oppi, uskonnonharjoitus ja moraalinäkemykset” (Perusta 6/2011).
En ehdi nyt lukea artikkelia enempää mutta tarkistin tuon luvun liberaalien Raamatunlukutiheydestä. Olet siinä varsin oikeassa. Jätit tosin mainitsematta konservatiivien luvun. Laitan senkin tähän.
46% liberaaliksi itsensä mieltävistä ei ole lukenut lainkaan Raamattua viime vuosina.
Konservatiiviseksi itsensä mieltävistä yksi kolmesta (33%) ei ole lukenut lainkaan Raamattua viime vuosina.
Toinen asia:
En voi mitenkään jakaa käsitystäsi Tulkaa Kaikki-liikkeen ”armottomasta, lakihenkisestä ja evankeliumin merkityksettömäksi tekevästä” teologiasta. Me sitoudumme ev.lut.kirkon oppiin ja teologiaan.
Jos taas naispappien ja seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen syrjintään puuttuminen ilmentää mielestäsi armottomuutta ja lakihenkisyyttä niin sille en voi mitään.
Jukka Kivimäki sanoo täällä, että liberaalit ja liberaaliteologit ovat ”kovasydämisiä valheen orjia” joille on luvassa ”toinen kuolema tulijärvessä”.
Sitä pohdiskelen että ilmentävätkö nämä kanssakristityille osoitetut tuomion sanat mahdollisesti sitten (ei-liberaalia), armollista teologiaa? Käsittääkseni Jukka Kivimäki ei ole – tai miellä itseään – liberaaliksi tai liberaaliteologiksi.
Ei kyse ole tuomion sanoista vaan varoituksen sanoista. Ei minun asiani ole ketään tuomita. Lähimmäisen rakkautta on kuitenkin muistuttaa siitä mitä Raamatussa lukee.
Roomalaiskirjeen 1. luku kuuluu Raamattuun, samoin 2. ja 3. luku, mutta niin kuuluu myös 10.,11., 12. ja 14. luku. Myös 1. Korinttilaiskirjeen 1. , 5. ja 6. luku kuuluvat Raamattuun, samoin 13. luku.
Kúkin lukekoon tarkkaan, mitä on kirjoitettu Ilmestyskirjan 22:18-21. Mitään ei saa lisätä eikä mitään jättää pois.
Lähimmäisen rakkautta on myös kertoa evankeliumista. Se kenen synnit ovat suuremmat, sille on luvassa myös suurempi armo.
Jukka,
Lähetit siis mielestäsi varoituksen sanan liberaaleille ja liberaaliteologeille, että he ovat ”kovasydämisiä valheen orjia”, ja jos linja ei muutu, niin ”luvassa on toinen kuolema tulisessa järvessä”, kuten Ilmestyskirjassa sanotaan.
Ja tämän varoituksen sanan lähetit siis lähimmäisenrakkauden hengessä, kuten sanot.