Kelpaat juuri sellaisena kuin olet? – todellako?

Aina kun kuulen tämänkaltaista puhetta hartauksissa, alkaa niskassa kihelmöidä. Miten näin löysää puhetta aina vaan pidetään yllä ajattelematta ollenkaan sen vaikutusta ihmisiin?  Jumalalle saatamme kelvata, ja ken ei kelpaa, sitä me ihmiset emme voi tietää. Jumalan yksin on tuomiovalta. Mutta me täällä maailmassa elämme ihmisten kesken ja heidän kanssaan pitäisi tulla toimeen. Eikö olisi parempi rohkaista ihmisiä muuttamaan edes vähän suhtautumistaan kanssaihmisiin? Siitä koituisi heille hyötyä monissa ihmissuhteissa, ennen muuta yksinäisyysongelmassa. Sanotaan, että ihminen ei pysty muuttamaan mitään muuta maailmassa kuin omaa itseään, ja itsessämmekin etupäässä vain sitä, miten kohtelemme toisia ihmisiä.

Itselläni on 20 vuoden kokemus yhteisössä elämisestä. Ensin on jonkin aikaa aivan ihanaa ja toisista on juttuseuraa ja iloa. Mutta sitten alkaa arki ja jotkut piirteet toisissa alkavat sanomattomasti ärsyttää eikä tee enää mieli olla hänen kanssaan tekemisissä. Pitäisikö silloin sanoa molemmille: Kelpaat toki sellaisena kuin olet?! Eikö pikemminkin pitäisi etsiä syitä siihen, miksi ei mene hyvin, ja sitten pyrkiä poistamaan itsestä tuo todellinen tai kuviteltu vastanmielisyys. Useimmiten siinä onnistutaan keskustelun avulla, mutta joskus ei sitten millään. Silloin ei yhteisö ole paras paikka tällaisen henkilön kohdalla. Mutta minun kokemusteni mukaan 95 % ihmisistä on aivan kelvollista yhteisöasumiseen ja he saavat iloa ja hyötyä tästä asumismuodosta.

Minun yhteisöni on Heinolan Juliana-yhteisö (naisyhteisosaatio.wixsite.com/juliana). Pari tyhjää  asuntoa siellä nyt on halukkaille kokeilla yhteisöasumista. Monet sanovat, että jos yhteisömme olisi Helsingissä, sinne olisi jonoa, mutta kun Heinolan idyllinen pikkukaupunki on kaukana kaikesta, se ei vedä puoleensa. No, 20 vuotta olemme kuitenkin olleet olemassa, ja aiomme olla vielä ainakin toiset 20 vuotta. Sillä yksinäisyys ei poistu lähiaikoina Suomesta…

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Elias Tanni miksi et keskustele aiheesta vaan käännät katseen minuun?

    Mietippä mitä vastaat nuorelle joka kysyyseuraavasta mitä se tarkoittaa:

    Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.

    Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois.
    (http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html) (Martin Luther)

    Onko tuo sitä mitä opetat rippikoulussa?

    Siis on lainaus ev.lut kirkon sivuilta vähä katekismuksesta ohjeita papeille, mitä sanoisit tälle kirjoittajalle ”vihan hallinnasta”?

    Minäkö siis suurin roisto kun tuon esille kirkon oppia?

  2. Olisin Lutherillekin suositellut vihanhallintaterapiaa, jos olisin hänen aikanaan elänyt ja jos silloin olisi sellaista ollut. Erityisesti Lutherin vanhoilla päivillään (ilmeisesti kipujen, mm.sappikivien, johdosta kärttyisenä) harrastama antisemitismi ei ollut tervettä.

    Miehuutensa parhaina aikoina hän sen sijaan opetti kelvollista kristinoppia uskosta ja armosta Kristuksen tähden. Rippikoulua en ole opettanut sitten vuoden 2014, mutta jos opettaisin, korostaisin edelleen armoa ja Kristusta, en ihmisen omaa uskoontuloa tai muutakaan pyhityskristillisyyttä.

    • Luterilaiset eivät paljon piittaa Lutherin lupauksista. Jumalan lupaukset löytyvät luterilaistenkin Raamatusta.

  3. Martti Pentti no heitäppä siis tunnustuskirjat roskiin ja kuuntele evankeliumia niin voit kysyä siitä. Varmasti yllättyisit kun sen sanoma on aivan erilainen, siis tietysti sinun tulisi ottaa se vastaan lapsenmielisesti eikä Jumala sitä sinulta salaisi niinkuin nyt kun tukeudut omaan viisauteesi ja ymmärrykseesi.

    Matt. 11:25
    Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

    • Olen kuullut evankeliumin taatusti lapsenmielisesti. Se tapahtui niin varhain lapsuudessani, että en muistakaan. ”Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa. Vaikka olen heikkokin, Hän mua hoitaa hellimmin. Mua Jeesus rakastaa, sen sana opettaa.”

    • Ainoa lainaamasi jakeen asia, joka tuosta laulun säkeistöstä näyttää puuttuvan, on käskyjen pitäminen. Niinpä lainaan viimeisenkin säkeistön: ”Jesus mua rakastaa, Häntä seuraan, kunnes saa Hän mun johtaa ilohon, Mikä Luojan luona on.”

    • Kuuletko sinä Jeesusta? Mitä Hän sanoi sinulle nähtyään, mitä olet tänne nettiin kirjoitellut?

  4. Martti Pentti Jeesuksen käskyjen pitäminen on esim kavahtaa huonoa hedelmää tekeviä opettajia kuten Lutheria, toisaalta kun Jeesus Sanoo tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi niin siinä on ensimmäinen askel Hänen seuraamisessaan ja jatkuu kaiken vanhan pois jättämisellä, siis kun tarttuu auraan ei katso taakse.

    Jeesus puhuu evankeliumeissa ja sitä kirkastaa Pyhä Henki kellä on.

    • Jeesus elää seurakunnassaan eikä ole jäänyt vain kirjaimiksi Raamatun lehdille. Häneen saa yhteyden rukouksen kautta. Hän kuulee meitä. Kuulemmeko me Häntä?

      Irrota sinäkin katseesi 500 vuotta vanhoista asioista ja tartu auraan, mitä se sitten sinun kohdallasi merkinneekään!

  5. Martti Pentti:” Hän kuulee meitä. Kuulemmeko me Häntä?”

    Siis pienenä lapsi kohtaa esim isän lyövän äitiä ja rukoilee, niin mitä kun isä jatkaa ja yhä uudemman kerran lyö, kirkossa kyllä käyvät ”rakastavana” perheenä ”tunnustamassa” syntinsä ja näin saamassa ne anteeksi, mitä luulet lapsen oppivan ” oikeasta” uskosta?

Merja Merras
Merja Merras
fil.tri, raamatun ja ortodoksisen kirkon tutkija, Aiemmat raamattublogini: merjamerras.blogspot.com