Aina kun kuulen tämänkaltaista puhetta hartauksissa, alkaa niskassa kihelmöidä. Miten näin löysää puhetta aina vaan pidetään yllä ajattelematta ollenkaan sen vaikutusta ihmisiin? Jumalalle saatamme kelvata, ja ken ei kelpaa, sitä me ihmiset emme voi tietää. Jumalan yksin on tuomiovalta. Mutta me täällä maailmassa elämme ihmisten kesken ja heidän kanssaan pitäisi tulla toimeen. Eikö olisi parempi rohkaista ihmisiä muuttamaan edes vähän suhtautumistaan kanssaihmisiin? Siitä koituisi heille hyötyä monissa ihmissuhteissa, ennen muuta yksinäisyysongelmassa. Sanotaan, että ihminen ei pysty muuttamaan mitään muuta maailmassa kuin omaa itseään, ja itsessämmekin etupäässä vain sitä, miten kohtelemme toisia ihmisiä.
Itselläni on 20 vuoden kokemus yhteisössä elämisestä. Ensin on jonkin aikaa aivan ihanaa ja toisista on juttuseuraa ja iloa. Mutta sitten alkaa arki ja jotkut piirteet toisissa alkavat sanomattomasti ärsyttää eikä tee enää mieli olla hänen kanssaan tekemisissä. Pitäisikö silloin sanoa molemmille: Kelpaat toki sellaisena kuin olet?! Eikö pikemminkin pitäisi etsiä syitä siihen, miksi ei mene hyvin, ja sitten pyrkiä poistamaan itsestä tuo todellinen tai kuviteltu vastanmielisyys. Useimmiten siinä onnistutaan keskustelun avulla, mutta joskus ei sitten millään. Silloin ei yhteisö ole paras paikka tällaisen henkilön kohdalla. Mutta minun kokemusteni mukaan 95 % ihmisistä on aivan kelvollista yhteisöasumiseen ja he saavat iloa ja hyötyä tästä asumismuodosta.
Minun yhteisöni on Heinolan Juliana-yhteisö (naisyhteisosaatio.wixsite.com/juliana). Pari tyhjää asuntoa siellä nyt on halukkaille kokeilla yhteisöasumista. Monet sanovat, että jos yhteisömme olisi Helsingissä, sinne olisi jonoa, mutta kun Heinolan idyllinen pikkukaupunki on kaukana kaikesta, se ei vedä puoleensa. No, 20 vuotta olemme kuitenkin olleet olemassa, ja aiomme olla vielä ainakin toiset 20 vuotta. Sillä yksinäisyys ei poistu lähiaikoina Suomesta…
Ismo Malinen tuot esille seuraavan:”“Jos te rakastatte minua, niin te pidätette minun käskyni” ja myöhemmin samassa: Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani” ”
Siis kaikessa on kyse rakastamisesta, kykeneekö ihminen luonnostaan rakastamaan niinkuin Jumala tahtoo, onko ihmisessä Jumalan rakkaus syntyessään?
Ainakin minun Raamatussa Jumalan rakkaus vuodatetaan Pyhän Hengen kautta ja tästä voin todistaa omasta elämästäni.
Kun Jeesus Sanoo että tulee luopua omasta elämästä ja seurata Häntä niin mitä tämä merkitsee, uskovat joilla on Pyhä Henki kykynevät tämän ymmärtämään ja tekemään. Siis kun minulle Pyhä Henki kirkasti ”älä tee huorin” niin sen jälkeen en ole naiseen (enkä mieheen) seksuaalisesti koskenut.
Siis marttyyrit Raamatussa luopuivat jopa kuolemaan asti tämän Jumalan rakkauden tähden, eivät puolustaneet itseään (eikä uskoaan) väkivallalla.
Jokainen voi kysyä itseltään ”rakastanko Jumalaa yli kaiken?” vai rakastanko omaa viisauttanij a elämääni yli kaiken?
Ari, olenko ymmärtänyt oikein, että käsityksesi Pyhästä Hengestä on, että se on tullut sinussa voimaksi elää käskyjen mukaan?
Ismo Malinen ihmisenkö omaa voimaako evankeliumi julistaa?
Kun saa Pyhän Hengen ja Jumalan rakkaus vuodatetaan ja Jumalan laki eli käskyt laitetaan sydämeen niin kyllä siinä elämä muuttuu, jos näillä tarkoitat sitä Jumalan voimaa elää Hänen tahdossaan niin vastaus on kyllä ja aamen.
Kannattaa olla varovainen kun puhuu Pyhän Hengen voimasta ettei sitä vähättele ja näin pilkkaisi Häntä.
Olet oikeassa. On hienoa, jos Jumala saanut elämääsi hyvän muutoksen. Täytyy vain muistaa, että laki ohjaa ihmisen Kristuksen luo, eikä niin, että Kristus ohjaa ihmisen lain luokse.
Toisin sanoen Rakkaus on lain täyttymys ja lain päämäärä, eikä toisin päin eli Jumalasta meihin tullut Rakkaus, joka on vuodatettu meihin, saa aikaan kaiken tahtomisen ja tekemisen, kun olemme Kristuksessa. Oma kunnollisuutemme voi olla vaikka kuinka hyvää, mutta se ei ole sitä joka Jumalalle kelpaa, koska Jumalle kelpaa vain Kristuksen Vanhurskaus. Olemme siis Kristuksessa Vanhurskaat uskon kautta, emme tekojemme tähden.
Ismo Malinen pyörittelet sanoja kauniitakin ja hyvältäkin kuullostavia muttet ymmärrä niitä, kuten ”kristuksessa”, siis kun uskova on ”kristuksessa” niin hänellä on sama henki, rakkaus ja voima kuin Jeesuksella, siis täydellisesti kykenevä elämään Jumalan tahdossa täydellisen vapaana synnin orjuudesta.
Se mistä näkyy paatunut sydän on se ettei ymmärretä esim kuinka juutalaiset vainosivat alkuseurakuntaa eli tappoivat heitä ja sitä kuinka marttyyrit alistuivat kohtaloonsa käsiäŋsä nostamatta puolustaakseen itseään, nyt ei siis nähdä kuinka sama paatuneisuus on saanut ns ”kristitytkin” vainoamaan ja tappamaan toisia kristittyjä kuten Luther, ei Jumalan rakkaus ole murhaajassa ja vainoojassa.
Joh. 15:1-17 kuvaa viinipuuhun verraten, mitä tarkoittaa ’olla Kristuksessa’. Paitsi kristityn yhteyttä Kristukseen, viinipuun runkoon, vertaus on kuvaus seurakunnan ykseydestä. ’Olla Kristuksessa’ on siis seurakunnan jäsenyyttä.
Juuri näin, kuten Martti toteaa. Vanhastaan on myös sanonta: ”Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”, joka tarkoittaa juuri oikein ymmärrettynä, vain Kristuksessa olemme kelvolliset Jumalan silmissä.
Jumala ei siis lue meille enää syntejä Kristuksen tähden, kun uskomme Jumalan ilmoituksen, joka on käytännössä sitä, että uskomme Kristuksen Evankeliumin. Tämä on Jumala käsky ja tahto, josta myös Johannes kirjoittaa:
”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.” 1.Joh.3:23 Tuossa on kaikki laki ja profeetat.
Kun siis olemme Kristuksessa, niin sen jälkeen meitä ei auta enää mikään tekeminen tai tekemättä jättäminen Jumalan edessä, sillä Jumala näkee meidät vain Kristuksessa, eikä enää omissa teoissamme. Olemme tulleet uskon kautta vanhurskaiksi. Emme sen tähden, että me olemme tehneet tai valinneet jotain oikein, vaan sen tähden, että Jumala on tehnyt jotain meidän hyväksemme, vaikka emme olleet edes syntyneet, kun lähetti Kristuksen meitä lunastamaan.
Paavali puhuu myös kaikesta lihassa tehdystä ja tekemättömästä turhana sen uskon rinnalla, joka vaikuttaa meissä, joihin Jumalan vuodattanut rakkautensa, lahjoittamalla meille uskon.
”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko” Gal 5:6
Olemme siis saaneet uskon lahjaksi Evankeliumin Sanan kautta, ja sen kautta kaiken, mitä Jumalisuuteen tarvitaan.
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä- siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi. Ef.1:3-14
Martti Pentti ja Ismo Malinen jos teidän kirkko olisi yhteydessä Jeesukseen niin teot sen tòdistaisivat eli kun siellä rakkaus vallitsisi niin eihän kukaan tekisi toisille pahaa mutta nyt kautta kirkon historian on sitä hallinnut väkivalta jolta te ummistatte silmänne, hedelmästä yhteys Jeesukseen tunnetaan.
Todistatte itse itsestänne että olette Jeesuksessa mutta puheenne todistaa aivan muuta hyväksyessänne sen kaiken väkivallan.
”Kautta kirkon historian on sitä hallinnut väkivalta.” Tämä ei ole totta. Historiankirjoitus on usein kertomusta kriiseistä ja kumouksista. Se jättää helposti huomiotta rauhallisen edistyksen sekä aineellisen ja henkisen hyvän leviämisen ja enenemisen. Niinpä kirkkohistoriastakin nousevat merkittävinä tapahtumina sen räikeimmät ongelmat ja ylilyönnit. Usein jää huomioimatta sekin, että maallisten mahtimiesten rikokset on toistuvasti tehty kirkon nimissä vastoin kirkon tahtoa.
Heppoisesti teet meistä väkivallan hyväksyjiä. Onko mielestäsi rehellisempää tunnustaa vääryys, kuin kieltää se, vaikka ihmisten välistä raadollisuutta todellisuudessa esiintyykin? Luuleeko joku täällä elävänsä vääryydestä vapaana? Etkö ole lukenut mitä Raamattu sanoo?
”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.” Jaak.2:10
Pyhät Apostolit olivat yhtä vajavaisia kuin me kaikki, eivät he olleet vääryydestä vapaita, mutta he olivat silti täynnä Totuutta ja Armoa. Tiellä kuljetaan ja kohdataan vastoinkäymisiä, mutta niistä selvitään Kristuksessa, kerran kuolemme ja siitäkin selvitään Kristuksessa. Niistä taas en uskalla sanoa mitään, jotka eivät ole Kristuksessa, päättäköön Jumala, mutta meille, jotka uskomme on lupaus annettu.
Eihän meidän tarvitse pyytää enää syntejämme anteeksi, eikä pahoitella läheisillemme, kun olemme toimineet vastoin lakia, joka käskee rakastamaan lähimmäisiä, jos olemme saaneet kerran sellaisen Voiman Pyhältä Hengeltä, ettemme enää koskaan lankea ja kompastu?
Totuuden Henki on paljastava synnin, vanhurskauden ja tuomion. Tosiasiassa, me emme tietäisi synnistä mitään, ilman Pyhää Henkeä, joka asuu Jumalan Sanassa.
On tosin sellaisiakin uskovia, jotka eivät alistu Jumalan vanhurskauden alle, eivätkä edes tunne Jumalan vanhurskautta ja sen tähden pystytttävät omaa vanhurskauttaan, sellaista joka ei perusta uskoon, vaan lakiin, josta Paavalikin kirjoittaa:
”Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Room.10:2-4
Ismo Maline:”Heppoisesti teet meistä väkivallan hyväksyjiä. Onko mielestäsi rehellisempää tunnustaa vääryys, kuin kieltää se, vaikka ihmisten välistä raadollisuutta todellisuudessa esiintyykin? Luuleeko joku täällä elävänsä vääryydestä vapaana? Etkö ole lukenut mitä Raamattu sanoo? ”
Se mitä tarkoitan ”väkivallan hyväksymisellä” on juuri kun historia selkeästi näyttää esim luterilaisten ja katolilaisten sodat tai Lutherin hyväksymät vainot, niin kun pidätte näitä oikeina uskovina niin silloin väitätte että myös uudestisyntynyt voi tappaa eli hyväksytte tappamisen mot
Uudestisyntynyt on todella vapaa, minun evankeliumissa Sanoo Jeesus niin.
34 Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.(Joh.8)
Otat Jaakobin kirjeestä lainauksen, entä jatko:
13 Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
….
17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19SINÄ USKOT, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
Usko ilman tekoja ei ole Kristillistä uskoa lainkaan. Jumalasta tullut usko ei ole ihmisestä ja se on toimelias ja kaikessa hyvässä ahkeroiva, syntinsä tunnustava ja teeskentelemätön.
Ei kuitenkaan täyttääkseen lakia tai mittaa, vaan sulasta Rakkaudesta, joka Jumalan sydämmestä vuotaa.
Lopuksi laitan apostolin terveiset, niille jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin Pietarikin :
”Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.
Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:1-11