Aina kun kuulen tämänkaltaista puhetta hartauksissa, alkaa niskassa kihelmöidä. Miten näin löysää puhetta aina vaan pidetään yllä ajattelematta ollenkaan sen vaikutusta ihmisiin? Jumalalle saatamme kelvata, ja ken ei kelpaa, sitä me ihmiset emme voi tietää. Jumalan yksin on tuomiovalta. Mutta me täällä maailmassa elämme ihmisten kesken ja heidän kanssaan pitäisi tulla toimeen. Eikö olisi parempi rohkaista ihmisiä muuttamaan edes vähän suhtautumistaan kanssaihmisiin? Siitä koituisi heille hyötyä monissa ihmissuhteissa, ennen muuta yksinäisyysongelmassa. Sanotaan, että ihminen ei pysty muuttamaan mitään muuta maailmassa kuin omaa itseään, ja itsessämmekin etupäässä vain sitä, miten kohtelemme toisia ihmisiä.
Itselläni on 20 vuoden kokemus yhteisössä elämisestä. Ensin on jonkin aikaa aivan ihanaa ja toisista on juttuseuraa ja iloa. Mutta sitten alkaa arki ja jotkut piirteet toisissa alkavat sanomattomasti ärsyttää eikä tee enää mieli olla hänen kanssaan tekemisissä. Pitäisikö silloin sanoa molemmille: Kelpaat toki sellaisena kuin olet?! Eikö pikemminkin pitäisi etsiä syitä siihen, miksi ei mene hyvin, ja sitten pyrkiä poistamaan itsestä tuo todellinen tai kuviteltu vastanmielisyys. Useimmiten siinä onnistutaan keskustelun avulla, mutta joskus ei sitten millään. Silloin ei yhteisö ole paras paikka tällaisen henkilön kohdalla. Mutta minun kokemusteni mukaan 95 % ihmisistä on aivan kelvollista yhteisöasumiseen ja he saavat iloa ja hyötyä tästä asumismuodosta.
Minun yhteisöni on Heinolan Juliana-yhteisö (naisyhteisosaatio.wixsite.com/juliana). Pari tyhjää asuntoa siellä nyt on halukkaille kokeilla yhteisöasumista. Monet sanovat, että jos yhteisömme olisi Helsingissä, sinne olisi jonoa, mutta kun Heinolan idyllinen pikkukaupunki on kaukana kaikesta, se ei vedä puoleensa. No, 20 vuotta olemme kuitenkin olleet olemassa, ja aiomme olla vielä ainakin toiset 20 vuotta. Sillä yksinäisyys ei poistu lähiaikoina Suomesta…
Kiitos. Hyvää asiaa. Esim.minä en varmaan sattuneesta syystä kelpaisi naisyhteisöön, vaikka mieluummin asuisinkin Heinolassa kuin Helsingissä…
Yhteisön nettisivujen perusteella sinne ”mahtuu myös muutama mies.”
Hyvin kirjoitettu blogi, kiitos.
Hmm…
Jos tarkoitat että sattunut syy on se, että olet mies, se ei ole syy. Juliana yhteisöön otetaan myös miehiä – tosin tiukan seulan läpi.
Yhteisöön tutustuminen voi näköjään tapahtua vieras asunnon kautta, jossa on viikkovuokra. Itsellä tuli kesän kaipuu, kun katselin tuota yhtä kuvaa. Ei vielä voi edes siemeniä laittaa multaan, eikä tuoda kellarista kukkia ylös.
Sitä juuri tarkoitin. En ole myöskään hyvä tiukoista seuloista pääsemisissä…
Tuota otsikon lausetta on käytetty löysästi myös hengellisissä puheissa. Teologisesti asia ei ole kuitenkaan niin, että ”kelpaat Jumalalle sellaisena kuin olet”. Täsmällisemmin asia on niin, että kelpaamme jokainen Jumalalle huolimatta siitä, millaisia me olemme, Kristuksen ja armon tähden! Armon saamisen ja kokemisen tulee puolestaan johtaa kilvoitteluun, ei pelastuksen saamiseksi vaan Kristuksen seuraamiseksi sekä lähimmäisten ja maailman palvelemiseksi!
Kuulin tänään saarnan, jossa aika voimakkaasti korostettiin tuota Jumalalle kelpaamista. Jäin asettamaan kysymysmerkkejä mielessäni, vaikka en ihan osannut sanoa miksi. Toivo sanoittaa oivaltavasti juuri sen, mikä jäi minua vaivaamaan.
Juu. tohon lankaan helposti menee, jonka Merja hienosti muutamalla sanalla kuvasi.
Alkuun mene hyvin, kun kuvitellaan, että uskovien yhteisöstä puuttuu, tavanomaiset ongelmat. Onhan kaikki uskovia ja vielä aikuisia.
Oikeastaan juuri näissä yhteisöissä saattaa piillä kaikkein vaikeimmat vuorovaikutusongelmat. Ehkäpä juuri tuon virheellisen alku-olettaman tähden.
Tässä on yksi syy siihenkin miksi kirkon työyhteisöissä on usein hankalaa.
Usein olen kuullut yhteisöissä vedottavan siihen että, olemmehan kaikki aikuisia.
Tärkeimmät vuorovaikutustaitomme on yleensä opittu varhaisessa lapsuudessa omien vanhempien ja sisarusten kanssa. Heidän kanssaan ne varmaan toimivatkin. Aikuisten ja vielä uskovien kanssa, ne ei välttämättä toimi lainkaan.
Varsinkaan sen jälkeen kun, karu totuus ihmisestä on muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen alkanut paljastua. Sellaista yhteisöä ei vielä ole syntynyt, jossa ei ongelmia olisi. On vain opittava selvittämään ne ja se vaatii paneutumista oppimiseen kaikilta yhteisön jäseniltä.
Juliana-yhteisö on hyvä yhteisö ja kuten ESS:ssa 29.9.2015 ollutta artikkelia http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/09/29/kiusattu-ortodoksipappi-odottaa-turvapaikkapaatosta-heinolassa kommentoin,
”Заступќ, спасќ, помќлуй и сохранќ нас, Бћже, твољю благодђтию.” [ortodoksi.net]
https://www.youtube.com/watch?v=JcORqsEkyHE
Jos kaikki ovat sairaita ja yhteisössä on vain synnin saastuttamia, niin synnin tunnustaminen toiselle sairaalan potilaille on hyvä lääke tuohon kelpaamisen ongelmaan. On hyvä oppia näkemään itsensä alhaisten joukossa. Olemme kaikki spitaalisia.
Jumalan on sovittanut meidän synnit jo Ristillä, mutta me niin kovasti vielä peittelemme niitä ja salaamme ne toisiltamme. Olemmeko ikäänkuin toinen toistamme parempia, niin, että vertailemme toinen toistamme kuka on enempi ja kuka vähempi sairas?
Voinko uskoa että, kanssa kulkijan synnit ovat myös sovitettu Jumalan toimesta?
Vai uskonko, että hänen olisi vielä tehtävä vähän parannusta, että olisi kelvollinen ihminen? Kuinka hyvin me itse siedämme toisia ihmisiä?
Jumalan Armo kasvattaa meitä, mutta se ei välttämättä ole kovin nopea prosessi.
”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.”
Jos Armo kasvattaa ihmistä, niin ihmisestä tulee armollisempi itseään ja muita kohtaan, jolloin myös opimme sietämään heikkoutta ja odottamaan kärsivällisesti, kun Jumalan Armo riisuu myös meistä itsestämme kaikkea synnin kuonaa, joka näkyy meissä katkeruutensa, kärsimättömyytenä, kiivastuksessa ja monelaisena lihallisuutena. Katsomalla peittämättömin kasvoin me muutumme.
(Ilman lain ja rangaistuksen tuomaa pelkoa) Eli Armo kasvattaa.
”Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.”
Nykyaikana tosiaan usein kuulee radiohartauksissa ja saarnoissakin tuota uutta evankeliumia, että ihminen kelpaa Jumalalle sellaisena kuin on. Se on täysin väärin tulkittua Raamattua.
Ei ihminen kelpaa Jumalalle sellaisena kuin on, hän kelpaa Jumalalle vain Kristuksessa, vain Häneen uskossa turvautuen ja hänen sovitustyönsä vuoksi. Muutenhan Kristus olisi aivan turhaan kuollut.
Se on eri asia, että ihminen saa tulla Kristuksen luo, hänen puhdistettavakseen, aivan niin kelvottomana kuin on. Ei tarvitse yhtään yrittää parannella itseään, koska siitä ei tule yhtään parempaa. Omin voimin ja omien parannusyritysten avulla ihmisestä ei koskaan tule Jumalalle kelpaavaa.
Mutta tämähän ei ollut blogin ydin. Siinä käsiteltiin ihmisten kelpaamista toinen toiselleen. Siinä voimme ja tulee yrittää tehdä parannusta tosissamme ja niin hyvin kuin voimme.
Anita Ojala tuo osittaista evankeliumia hyvin esille seuraavassa:”Ei ihminen kelpaa Jumalalle sellaisena kuin on, hän kelpaa Jumalalle vain Kristuksessa, vain Häneen uskossa turvautuen ja hänen sovitustyönsä vuoksi. Muutenhan Kristus olisi aivan turhaan kuollut.
Se on eri asia, että ihminen saa tulla Kristuksen luo, hänen puhdistettavakseen, aivan niin kelvottomana kuin on. Ei tarvitse yhtään yrittää parannella itseään, koska siitä ei tule yhtään parempaa. Omin voimin ja omien parannusyritysten avulla ihmisestä ei koskaan tule Jumalalle kelpaavaa. ”
Siis olipa ihminen kuinka syntinen tahansa eli vaikka olisi tehnyt mitä tahansa niin Jumalan kutsuessa kuullessaan tämän kutsun eli evankeliumin tekee parannuksen uskoo evankeliumin ja ottaa kasteen niin saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen.
Nyt tässä uudessa luomuksessa ollaan vasta Kristuksessa ja kykeneviä elämään Jumalan tahdossa Pyhän Hengen voimassa.
Jos tuo Ari olisi totta, niin silloin syntiä ei enää uskova voisi tehdä. En ole tavannut muita, kuin syntisiä uskovia. Kaikki muut ovat osoittautuneet lopulta valheveljiksi.
Pekka kun Jumala lupaa voiman niin silloin se ei ole voimasta kiinni vai valehteleeko Jumala kun lupaa?
Kun kerran tunnut kaipaavan synnitöntä ketä uskoa niin seuraa Jeesusta, eihän evankeliumissa Sanota että etsikään synnitön ihminen ja seuratkaa häntä vaan uskovat seuraavat Jeesusta .
Kuinka oli opetuslasten laita kun he seurasivat Jeesusta, eivät he synnissä eläneet koska Jeesus varjeli heitä, sen jälkeen kun Jeesus nousi ylös tuli Pyhä Henki uskoville puolustajaksi.
15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
18 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.
19 Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää.
20 Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.
21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”
22 Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: ”Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?”
23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
25 Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.
26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.(Joh.14) (anteeksi pitkä Evankeliumin lainaus)
Anita nosti tärkeän asian esiin, me kelpaamme Jumalalle vain ja ainoastaan yksin Kristuksessa.
Jeesus sanoi tuossa, Arin lainaamassa kohdassa: ”Jos te rakastatte minua, niin te pidätette minun käskyni” ja myöhemmin samassa: Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani”
1.Joh.2:1-12 Johannes kirjoittaa:
”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.
Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet.
Ja kuitenkin minä kirjoitan teille uuden käskyn, sen, mikä on totta hänessä ja teissä; sillä pimeys katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa.
Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.
Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta.
Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.
Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.
Jumalan käskyjen pitäminen on, että me uskomme Häneen, jonka on lähettänyt meitä pelastamaan, sillä Hän on tullut syntisiä Pelastamaan.