Anssi Saarela kommentoi Sodoma-blogissa Jumalan katsoneen vedenpaisumuksen olleen virhe (1. Moos. 8:21). Anssi Saarela: ”Onhan se toki suurta armoa, jos kokonaisia kaupunkeja säästetään 10 ihmisen vuoksi, mutta vielä suurempaa armoa olisi säästää kaupunkeja 1 ihmisen vuoksi, tai olla tuhoamatta niitä ollenkaan. Juuri jälkimmäisen kaltaiseen ratkaisuun Jumala päätyy vedenpaisumuskertomuksessa. Hän huomaa pahojen ihmisten surmaamisen olleen virhe. Edellä mainittu jae (1. Ms. 8:21) on mielestäni Raamatun ihmeellisimpiä.“
Tässä jakeessa ei kerrota Jumalan katuneen vedenpaisumusta tai pitäneensä sitä virheenä. Kyseisessä kohdassa sanotaan nimittäin vuoden 1992 käännöksen mukaan näin: ”Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, sanoi hän mielessään: ”minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.” Ja vuoden 1933 käännöksen mukaan: ”Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niin kuin nyt olen tehnyt.”
Totean vain, että Anssi Saarela inhimillistää Jumalan ja tulkitsee jakeessa olevan sellaista mitä siinä ei ole. Kuitenkin hän blogin kommenteissa syyttää siitä muita (Raamatun kirjaimellisesti ottavia). Olisi siis ymmärrettävä ettei hän itsekään tulkitse ikään kuin jossain ”tyhjiössä”, vaan on ennakkokäsityksiensä vanki
Raamatussa sanotaan Jumalan kyllä katuneen. Esim. 1.Moos. 6:5-9 ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: ’Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni’. Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä. Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.
”Luther selittää Ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksessä 1. Moos. 8:21 jaetta näin (kirjoitin tähän vain osia selityksestä):
”Ja Herra tunsi suloisen tuoksun”. (8-21)
Tässä ilmaistaan se, että Jumala hyväksyi Nooan uhrin, jonka hän oli virallisena pappina toimittanut isien esikuvan mukaan…Tässä käytetty sana ei ilmaise varsinaisesti ”suloista” tuoksua vaan varsinaisesti ”levon” tuoksua. Se johtuu sanasta ’noah’, jota Mooses käyttää edellä sanoessaan, että arkki asettui Araratin vuorille. On siis kysymyksessä ’levon tuoksu’, koska Jumala silloin sai levon vihastaan, luopui vihasta ja leppyi ollen siis täysin tyytyväinen.
[….]
Tähän liittyen voidaan sanoa, että Jumala oli pannut pahakseen jumalattomuuden kamalan löyhkän ja siitä kärsittyään tavallaan virkistyi nähdessään tämän yhden ainoan papin vyöttäytyvän uhria toimittamaan antaakseen jonkinlaisen näytteen kiitollisuudesta ja osoittaakseen julkisesti, ettei hän ole jumalaton vaan hänellä on Jumalansa, jota hän kunnioittaa; tämähän on uhrin varsinainen tarkoitusperä. Jne.
Samoin kuin Herra tähän saakka oli ollut hyvillään, kun sai hävittää ihmissuvun, samoin hän nyt iloitsee siitä, että hän jälleen saa sitä enentää. Meidän tähtemme Mooses ottaa suuhunsa siis tällaisen sanonnan, että omaksuisimme armon ja oppisimme Jumalan iloitsevan siitä, että saa tehdä meille hyvää.
”Ja Herra sanoi sydämessänsä: (”8:21)
Mooses tahtoo osoittaa, ettei ole vain ohimenevästi ja pinnallisesti lausunut tätä vaan koko olemuksensa pohjasta. Heprean sanat näet ilmaisevat ”Jumalan puhuneen sydämellensä”.
”Minä en koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden. (8:21)
Jumala puhuu siihen tapaan kuin häntä kaduttaisi maan rankaiseminen ihmisen tähden, samoin kuin edellä luomisen tähden ja hän panee pahakseen sen, että hän on noin raivonnut ihmistä vastaan.
Tätä ei ole nyt kumminkaan käsitettävä siten, että Jumalassa voisi tapahtua tahdon muutos. Tämä kaikki tarkoittaa meidän lohdutustamme. Siitä syystä hän näet syyttää ja moittii itseään, että hän rohkaisisi vähäistä laumaansa varmasti päättelemään, että Jumala tahtoo tästä perin olla suopea.
Tätä lohdutusta ihmiset kyllä tarvitsevat, kun heidän sydämensä olivat säikähtäneet Jumalan vihasta nähdessään sen hurjasti riehuvan. Mutta koska usko joutuu pakostakin horjumaan ihmisen katsellessa tämän valtavan vihan riehumista, Jumalan on tavallaan pakko sovittaa käyttäytymisensä ja sanansa sillä tavoin, että ihmiset sydämessään odottavan häneltä sulaa armoa ja laupeutta. Siitä syystä hän nyt puhuu heille, tulee paikalle kun he uhraavat, ilmaisee ilonsa sen johdosta, moittii tekemäänsä päätöstä ja lupaa, ettei enää koskaan tee mitään tällaista. Sanalla sanottuna: nyt hän alkaa olla toisenlainen kuin hän tähän asti oli ollut. Ei niin, että Jumala miksikään muuttuisi vaan hän tahtoo, että ihmiset muuttuvat, kun he ovat jo melkein menehtyneet noihin vihan syövereihin niitä ajatellessaankin.
[…]
Vielä on pantava merkille se, että hän sanoo: ”En koskaan enää kiroa maata”. Hän puhuu maan täydellisestä tuhoutumisesta, ei osittaisesta, siitä että hän tuhoaa maita, kaupunkeja ja valtakuntiakin.
Tätä tapaa hän näet käyttää toisten pelottamiseen, niin kuin Maria sanoo: ”Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta” (Luuk. 1:52)
[…]
Sillä ihmisen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. (8:21)
Tässä meillä on erinomaisen tärkeä kohta perisynnistä. Ne, jotka perisyntiä kaventavat, kulkevat eksyksissä niin kuin sokeat auringon paisteessa eivätkä näe sitä, mitä he joka päivä tekevät ja kokevat. Luo katseesi jo kehtoomme: huomaat, kuinka monin tavoin synti käy ilmi jo elämän alkuvaiheessa. Mikä määrä vitsoja tarvitaan siihen, että meidän jotenkin saadaan järjestykseen ja pidetään siinä?
Tätä ikäkautta seuraa nuoruus. Sen aikana todetaan ankarampi kapinanhenki, jota on vaikea saada kesyyntymään, raivokas himo ja himokkuus. Jos solmit avioliiton, on seurauksena kyllästyminen omaan vaimoon ja himo toisille kuuluviin. Jos sinulle uskotaan yhteiskunnallista hallintoa, siellä vasta paheet rehottavat: kilpailu, kunnianhimo, ahneus, viha, halveksunta jne.
[…]
En minä enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niin kuin olen tehnyt (8:21)
Mooses puhuu selvin sanoin kaikkea kohdanneesta tuhosta, mikä oli tapahtunut vedenpaisumuksessa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että Jumala myös tulee luopumaan osittaisesta tuhoamisesta ja ummistaa silmänsä kaikkien synneiltä. Poikkeuksen tästä tekee vain viimeinen päivä, jolloin ei ainoastaan kaikki, mikä elää, vaan myös koko luomakunta tuhotaan tulella.
”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niin kuin se on ollut luomakunnan alusta. Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” 2. Piet 3:3-7
Varmaan jokainen, joka lukee Raamatun ensimmäisiä lukuja ajattelee mielessään, että onpa uskomattoman ihmeellisiä tarinoita. Voisivatko ne olla ihan konkreettista totta? Nooan tarina lienee ehkä se ihmeellisin kaikkine yksityiskohtaisine käänteineen. Luominen tietysti sinällään suurimpana asiana, nimien antaminen eläimille ( joka on kai jatkunut pitkään meidän aikaamme asti aina kun uusia lajeja löydetään), syntiinlankeemuskertomus ihmeellisine yksityiskohtineen… Jumala kävi henkilökohtaisesti vaatettamassakin ne alastomat syntisraukat, jotka menivät Häntä piiloon ja myöhemmin Hän kävi painimassa Jaakobin kanssa. Kaikki maailman eläimetkin mahtuivat Nooan (yksin?) rakentamaan valtavaan arkkiin. Nainenkin rakennettiin miehen kylkiluusta.
Ihmeellistä on elämä silloin ollut, mutta voiko se olla ihan konkreettista totta? Vai jotain symboliikkaa? Eiväthän ne ihan tosilta tunnu, jos totta puhutaan. Mutta mistä ja miksi nuo kertomukset ovat sitten tulleet Raamattuumme? Toisaalta, jos Jumala LOI tämän kaiken, niin eikö Hän pystyisi sitten ihan mihin tahansa muuhunkin…
Emme varmaan juuri parempaan pysty näitä pähkäillessämme. Uskokaa tai älkää.
Anssi Saarela. Minä näen Raamatun alkukertomukset mosaiikkina, josta erottuu erilaisia kuvia tarkasteluetäisyydestä ja -kulmasta riippuen. Samalla jokainen pala on tärkeä ja luovuttamaton. Kommentoin muistinvaraisesti, siitä tietty ”ympäripyöreys”. Viittaan mainitsemiini John H. Waltonin opuksiin (katso vaikka amazon.com ista). Niissä puolustetaan mm. vedenpaisumusta ”koko maailmaa” = Raamatun kirjoittajien tuntemaa maailmaa tapahtumapaikkana. En siis rupea lähtökohtaisestikaan erottelemaan jotenkin historiallista epähistoriallisesta. Yritän palata myöhemmin tuohon tulva-sota rinnastukseeni.
Jos historiallista ja epähistoriallista ei osata tai haluta erottaa toisistaan (olettaen että teksti on niiden mikstuura), niin en ymmärrä, miten sellainen lukutapa lopulta poikkeaa vierastamastasi fundamentalismista. Missä kohden tiet eroavat?
Walton on minulle nimenä tuttu ja olen häntä googlannut. Työskennellyt Moody Bible Institutessa ja Wheaton Collegessa. Tunnettuja ja arvostettuja evankelikaalisia oppilaitoksia, mutteivät välttämättä VT:n eksegetiikan maailmanlaajuisia huippuyksiköitä ja hermokeskuksia.
Minusta on kyllä käsittämätöntä, että joku voi lukea Raamatun vedenpaisumuskertomusta pelkkänä paikallisena paisumuksena. Painotetaanhan siinä moneen kertaan, että Jumala ”pyyhkäisi maan päältä k a i k k i elävät olennot” arkin väkeä lukuun ottamatta. Jumala katui i h m i s e n luomista, ei ollut raivoissaan jollekin erityisen pahalle ihmisryhmälle. Vedenpaisumusta ei esitetä paikallisena vesivahinkona vaan vastakohtana l u o m i s e l l e, ja sitä seuraa luominen 2.0. ja ikuinen liitto kaiken elollisen kanssa. Jos tuollainen tuho tapahtuisi meidän aikanamme, CNN ei olisi sitä kuvaamassa.
Tulvan maailmanlaajuisuudesta ja kokonaisvaltaisuudesta tingitään nähdäkseni vain siksi, että siihen liittyvät loogiset, logistiset, luonnontieteelliset ja moraaliset ongelmat sekä todistustaakat vaikuttavat skandaalimaisen ylipääsemättömiltä. Antero S. on näistä ongelmista täällä kirjoittanutkin.
Hienoinen ympäripyöreytesi tulee mielestäni esiin käyttämässäsi kielessä. Esim. seuraavat lauseet ovat kauniita mutta käsittämättömiä: ”Minä näen Raamatun alkukertomukset mosaiikkina, josta erottuu erilaisia kuvia tarkasteluetäisyydestä ja -kulmasta riippuen. Samalla jokainen pala on tärkeä ja luovuttamaton.” Anteeksi mitä? Tuo ei kyllä aukene ainakaan minulle ilman tarkempaa selitystä. Esittämäni konkreettiset kysymykset viittaamastasi ”menneisyyden tekstilajista” ja vedenpaisumuskertomuksen sisällöstä pysyvät ja niihin tulisi pystyä vastaamaan.
Voit muuten kutsua minua ihan vain Anssiksi. (Huomautan siis samasta asiasta kuin Kari taannoin Riitalle.)
Anssi: ”Jumala ”pyyhkäisi maan päältä k a i k k i elävät olennot”
Mitenkäs mahtoi kalojen käydä, niin ja muitten merenelävien? Ne kun tiettävästi eivät huku veteen, eivät ainakaan nykyään. Vai olikos Nooalla arkissaan myös hurjan suuret akvaariot niitä varten? Jokos lasi oli noihin aikoihin keksitty, vai mistä ne akvaariot olisi tehty?
Hyvä kysymys, Kimmo, klassikko. Sitä pitää kuitenkin kysyä niiltä, jotka pitävät kertomusta historiallisena eivätkä vertauskuvallisena. Vertauskuvallisessa tulkinnassa tuollaisilla yksityiskohdilla ei ole merkitystä.
Niin hyvä kysymys, miten kaloille kävi? Ehkä kannattaa lukea hieman tarkemmin, mitä Jumalan erehtymätön sana sanoo (1Mo7:22). Ja tähän klassinen vastaus. ”Kaikki, joiden sieraimissa oli elämän henki, kaikki, jotka olivat kuivalla maalla kuolivat.” Siis kaikki, jotka ”olivat KUIVALLA MAALLA kuolivat.”
Lisään vielä edelliseen. Nimenomaan pienillä yksityiskohdilla on nimenomaan jumalallinen merkitys.
Lukiessani Riitan kommenttiin sisällytettyä Lutherin tekstiä, jossa hän ”mielikuvittelee” Jumalan ajatuksia ja sanoja, tuli mieleen, että onko myös Raamatussa tällaista vastaavaa kuvittelua siitä, mitä Jumala ajattelee mielessään. Eikö Lutherin teksti silloin voitaisi ajatella aivan vastaavana ”Jumalan sanana” kuin Raamatunkin tekstit?
Varmasti on. Joskus rivien välissä ja joskus riveilläkin (1. Ms. 6:6; 8:21; 18:17). Tiukan kirjaimellisen lukutavan kannattajan pitäisi selittää, miten kirjoittaja on pystynyt lukemaan Jumalan ajatuksia ja tunteita. Tai kuuntelemaan taivaassa käytyjä keskusteluja kuten Jobin kirjassa.
Kari, Lutherhan juuri selitti yhdessä lainaamassani kohdassa, että hänen mielestään voidaan ajatella niin että nuo pyhät miehet( Nooa, Lemek..) ovat Jumalan Hengen vaikutuksesta sydämessään tunteneet Jumalan murehtivan, katuvan jne. Todellisuudessa se on tapahtunut näiden ihmisten sydämessä. Emmehän tiedä Jumalan mieltä. Minusta tässähän on juuri se juju. Jumala ilmoittaa asioita ihmiselle, puhuu hänelle.vtämä on sitä sanainspiraatiota, mitä olet penännyt.
Näin ainakin itse koen kun luen Jumalan sanaa, että jokin asia kirkastuu Pyhän Hengen avulla. Jos uskoa Kristukseen ja Pyhää Henkeä ei ihmisellä ole, niin Raamattu on käsittämätön, ristiriitainen kirja.
Heb. 11:6: ” Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”. Raamattua on luettava rukoillen ja pyydettävä että Pyhä Henki avaa sanan. Tätä on tietysti turha yrittää selittää uskosta osattomalle, joka tutkii Raamattua vain huvikseen kuin mitä tahansa romaania. Ei hän voi sitä käsittää.
En ota kantaa tieteelliseen tutkimukseen kun en ole teologi. Löydän Raamatusta ikuisen elämän sanat ja sanat jotka ravitsevat uskoani. Se on se tärkein asia. Jos joku kokee samoin, meillä on Hengen yhteys keskenämme. Voimme iloita yhteisestä uskostamme.
Tämä on sitä
Ei kai tuossa olisi mitään ongelmaa, kunhan vain suostuisimme tajumaan sen, että emme elä missään kristityssä maassa. Tälle kansalle ei voi laittaa sellaisia odotuksia, että se ryhtyisi kyselemään Jumalan tahtoa. On ihan ihan turha odottaa, että kansa heräisi. Varsinkin kun viisaat neitsyetkin nukkuvat yhä.
Pekka Veli, tarvitaan rukousta. Ei vaivuta epätoivoon. Niin kauan kuin on päivä tehkäämme työtä, tulee yö jolloin kukaan ei voi työtä tehdä. Näin Jeesus sanoi.
Pekka: ”On ihan ihan turha odottaa, että kansa heräisi.”
Totta. Onneksi ihmiset osaavat ja saavat ajatella jo omilla aivoillaan vapaassa maassa.
Sistonen: ”tulee yö jolloin kukaan ei voi työtä tehdä”
Aika moni voi nykyään. Oletko koskaan kuullut yövuorolaisista tai -työntekijöistä? Sitä harrastetaan nykyään ihan kristillisissäkin piireissä.
Kiitos Marko Sjöblom jäĺleen kerran hyvistä ja ajatuksia herättävistä kommenteista.
Kommenttini lähti vahingossa liian aikaisin. Siis ”otollinen= Jumalan mielen mukainen. (Käännös -92) Muut sanat ovat varmaan ymmärrettävää nykysuomea.
Sanon vielä keskusteluun eri käännöksistä ja muka hurkasteleviin sanoihin tämän:
Olen itse ammatiltani kielenkääntäjä ja luulenpa kyllä käyttäväni täysin ymmärrettävää nykysuomea. Käännös 33/38 on mielestäni ihan ymmärrettävää suomea.
Mitä hurskasteleviin sanoihin tulee, niin yleensä ongelma on lukijassa/kuulijassa. En yritä olla mieliksi maailmalle. Evankeliumi ei ole näet ihmisten mielen mukaista kuten Paavali sanoo. Se loukkaa uskosta osatonta. Ja tämähän näkyy täälläkin keskusteluissa jopa täysin härskinä alatyylisenä kirjoitteluna. Olen ihmetellytkin eräiden henkilöiden kohdalla ovatko he kasvaneet aikuiseksi vai ehkä vielä esipuberteettivaiheessa.??
Anssi Saarela, kyse oli Jumalan mielestä niin pahoista ihmisistä, että heidät piti tuhota. Ajatukset olivat kaiken aikaa pahat….jopa nuoruudesta saakka.
Minusta vain näyttää siltä, samoin kuin oli Sodoma-blogissa, että tämä ymmärtämättömyys ja kysymyksiin vastauksien penääminen tieteellisine todisteineen johtuu siitä, ettei haluta myöntää ihmisen pahuutta ja syntisyyttä ja uskoa sitä että niistä joutuu vastaamaan kerran Kaikkivaltiaalle. Eikö tämä pahuus näy nykymaailmassakin aivan kyllin hyvin? Katsotteko että Jumalalla ei ole oikeutta rangaista ja tuomita? Jos nyt edes Jumalaan uskotte. Jos ette usko niin miksi edes kommentoitte? Ettehän halua edes ymmärtää Raamattua ja mitä Jumala siinä haluaa meille puhua.
Minulle tulee näistä tiedejutuista Jehovat mieleen. Heillä on aina näitä tieteellisesti todistettuja juttuja. Minä en rakenna uskoani tieteellä vaan haluan tietää Jumalan tahdon ja totuuden. Luen Raamatusta mitä Kristus on tehnyt puolestani ja haluan päästä kuolemani jälkeen hänen luokseen. Löydän Raamatusta sen totuuden, jonka varassa voin turvallisesti kuolla. Ilman rehellistä totuuden etsintää, vanhurskauden nälkää ja janoa kaikki on turhaa.
”Anssi Saarela, kyse oli Jumalan mielestä niin pahoista ihmisistä, että heidät piti tuhota. Ajatukset olivat kaiken aikaa pahat….jopa nuoruudesta saakka.”
Ettäkö ihan sikiöilläkin oli jo kuoleman ansaitsevat rikokset niskassaan ja vastasyntyneillä?
Blogin otsikossa esitetään kysymys ”Katuiko Jumala vedenpaisumusta pitäen sitä virheenä?” Vastaus on: Jumalan töissä ei ole epäonnistumisia, joten katumus sanan tavanomaisessa merkityksessä ei mahdu Raamatun Jumalasta antamaan kokonaiskuvaan.
Kaikkivaltias totesi vedenpaisumuksen jälkeen, että ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.”(1.Mo8:21) Herää kysymys: milloin maa oli kirottu?
Aiempana Raamatussa on vastaus: ”Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät.”(1. Mo3:17) Seuraava jae viittaa ongelmiin: ” Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta.”
Nooa sai nyt paremmat olosuhteet eteensä ja ryhtyi harjoittamaan maanviljelijän ammattia varmana maapallon hienosta tulevaisuudesta: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”(22)
On oikeastaan melkoisen rohkaisevaa se, että Luojamme ymmärtää meidän olevan vajavaisia: ”ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka.” Tämä perusnäkemys tulee esille monissa muissakin Raamatun opetuksissa, ja moni rehellisesti itseään tutkiva havaitsee itsessään vinosuuntauksia. Onneksi Raamatun mukaan Jumala noteeraa meissä olevan hyvän eikä erehdykaiämme.
Mutta katuiko Jumala samassa yhteydessä jopa luomistöitään? Eikö seuraavanlainen jae viimeistään osoita, että jotakin meni jo alussa pieleen: ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään”?(1. Mo6:5,6)
Eivät kuitenkaan suinkaan kaikkien ”ajatukset ja pyrkimykset olleet kauttaaltaan pahat”. Nooa ja hänen perheensä oli poikkeus. Varsin monet englantilaiset käännökset käyttävätkin tässä kohden muotoa ”the LORD was sorry that He had made man on the earth”.(NKJV)) Ja jatkossa: ”It broke his heart.”(NLT) Miksi Jumalalle tuli niin paha mieli, että oikein sydän murtui? Luomistyökö se murehdutti, vaikka lopputulos oli aina ”sangen hyvä”?
Perimmäisenä syynä syvään murheeseen olivat pahat ihmiset. Pietarin 2. kirje antaa jälkikäteen tällaista täsmätietoa: ”Eikä hän säästänyt muinaisajan maailmaa, vaan antoi vedenpaisumuksen hyökyä yli jumalattoman ihmiskunnan. Kuitenkin hän pelasti Nooan, vanhurskauden julistajan, ja seitsemän muuta.”(2.Piet3:4,5)
Elämänantajaa harmitti se, etteivät ihmiset osanneet käyttää saamaansa elämää oikein. Siksi Hän koki Nooan päivinä sydäntä särkevää murhetta joutuessaan ottamaan rakkailta luomuksiltaan pois jopa elämän, vaikka tietenkin Hänellä oli oikeus omaansa. Tulevaisuutta koskien aivan samankaltaisen murheen Raamattu esittää näin: ” Ei Herra hidastele täyttäessään lupaustaan, vaikka jotkut ajattelevatkin niin. Hän on vain kärsivällinen teitä kohtaan. Hän ei tahdo kenenkään tuhoutuvan vaan toivoo, että kaikki muuttaisivat elämänsä suunnan.”(2. Piet3:9UT2020)
Raamattu antaa sen kuvan, että kun Jumalan tahto aikanaan ”tapahtuu niin maan päällä kuin taivaassa”, kenenkään ei tarvitse enää tekemisiään katua. Silloin kun eletään sitä Paavalin mainitsemaa ”todellista elämää”. (1.Tim6:19)
Rauli Toivonen: ”On oikeastaan melkoisen rohkaisevaa se, että Luojamme ymmärtää meidän olevan vajavaisia: ”ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka.””
Melko pessimististä. Ihminen ei suinkaan ole paha eikä hänen ajatuksensa ja tekonsa ole pahoja nuoruudesta saakka. Me ihmiset olemme valtaosan ajasta neutraaleja toimijoita, jotka elämme elämäämme aiheuttamatta muille harmia tai ajattelematta pahuuksia. Sen päälle monet käyttävät aikaansa tehdäkseen myös paljon hyvää läheisilleen tai muille.
Miksei Jumala painota tätä tosiasiaa? Miksi hän näkee ainoastaan pahuuden, jota ei edes ole olemassa siinä määrin kuin hän väittää? Hyvin harva herää aamulla ja alkaa miettimään, mitä pahaa sitä tänään tekisi ja kenelle. Ja nekin jotka miettivät, kärsivät todennäköisesti jostain psyykkisestä sairaudesta.
Jehovan todistajilla pahuuteen keskittyminen on mennyt monia muita uskonsuuntia vielä pidemmälle. He näkevät ulkopuolisissa, ”maailmallisissa”, lähes pelkästään pahuutta. Myös ulkopuolinen maailma on täynnä pahuutta heidän mielestään. Silti he elävät monissa maissa aivan erinomaisissa olosuhteissa ja käyttävät pahan maailman yhteiskunnallisia palveluita hyvin mielellään. Jotkut heistä ovat työttömiä ja yhteiskunta elättää heidät niin ettei heidän tarvitse nähdä nälkää tai asua taivasalla. Silti he voivottelevat keskenään, kuinka maailma on paha.
Tähän on kuitenkin olemassa syy. Uskonnolliset kultit elävät jäsenistään. Ja millainen ihminen pysyy kultissa todennäköisimmin? Elämäänsä ja maailmaan tyytyväinen, vai ihminen, joka on epävarma ja kokee ahdistusta elämästä ja maailmasta? Tietysti jälkimmäinen. Ja juuri siitä syystä uskonnolliset kultit ylläpitävät maailmankuvaa, jossa maailma on pahan vallassa. Kultit elävät jäsentensä ahdistuksesta. Jos maailman ja ihmiset näkee positiivisemmin, tai edes neutraalisti ja objektiivisesti, kulttia ei tarvitse mihinkään.
”Elämänantajaa harmitti se, etteivät ihmiset osanneet käyttää saamaansa elämää oikein.”
Eli Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon, mutta heti kun ihminen käytti vapaata tahtoaan, Jumala tappoi ihmisen. Melko kohtuullista.
”Elämänantajaa harmitti se, etteivät ihmiset osanneet käyttää saamaansa elämää oikein.”
Jos Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoipa kaikkivaltias, niin eikö hän siinä tapauksessa olisi tiennyt mitä siitä vapaan tahdon antamisesta seuraa? Ja kun hän oletettavasti tiesi (eihän hän muuten mikään kaikkitietävä olisi), niin eikö ollut alun alkaenkin täysin pöhköä se vapaa tahto ihmiselle antaa.
Täysin vastuuntunnotonta oli mielestäni myös sinne paratiisiin sen hyvän- ja pahanttiedon puun istuttaminen. Täytyihän Jumalan sekin kaikkitietävänä tietää, mitä siitä seuraisi. Käärmehän sen Eevan tulisi houkuttelemaan puun hedelmiä syömään ja Aatamillekin syöttämään. Jos se käärme oli paha, niin miksi sekin piti sinne paratiisiin luoda ihmisten kiusaksi.
Ja sitten kun tapahtuu juuri niin kuin oletettua (ja taatusti Jumalan tiedossa jo ennakkoon) oli, niin sitten tämä Jumala ottaa nokkiinsa, polttaa hihansa ja tappaa koko sakin, vaikka koko homma oli täysin oma moka ihmisen toimiessa sen Jumalalta saamansa vapaan tahdon mukaan.
Antero Syrjänen, Raamatussa ei väitetä, että ihminen on demoni. Henkivallat, Perkele demoneineen on olemassa. Luonnollinen, uudestisyntymätön ihminen on turmeltunut syntiinlakeemuksen seurauksena, erossa Jumalasta, hengellisesti kuollut ja siksi kykenemätön Jumalalle kelpaavaan, vanhurskaaseen elämään. Ihmiset voivat silti elää maallisten lakien mukaan niitä rikkomatta. Eivät murhaa, tapa, varasta…Jos ihmiset lukisivat Lutheria, niin tämäkin asia selviäisi.
Maallinen esivalta eli maallinen regimentti on olemassa Jumalan tahdosta ja käyttää miekkaa ihmisten pahuuden rajoitettamiseksi ja rankaisemiseksi kun he rikkovat maallisia lakeja. Ihminen voi tehdä hyväntekeväisyyttä, kohdella muita ihmisiä sivistyneesti ja olla tekemättä rikoksia, elää siis yhteiskunnallisesti kelpaavasti. Hän ei ole siis demoni.
Raamatun mukaan, siis huom! kyseessä on nyt hengellinen regimentti, ei riitä Jumalan edessä, että elää kelpo kansalaisena totellen maallista esivaltaa. Siksi Raamatussa sanotaan, että ihmisten ajatukset ja aivoitukset ovat nuoruudesta saakka pahat, koska ne eivät kestä Jumalan pyhyyden vaatimusten edessä. Syynä on siis turmeltunut luonto. Tästä Raamattu puhuu, ei se puhu kansalaistottelevaisuudesta!
Kristinuskolla ja 10. käskyllä on ollut valtavan suuri vaikutus lainsäädäntöömme. Nyt se halutaan poistaa. Seuraukset tulevat olemaan kauheat!
Nyt kaikki halutaan sekoittaa. Maalliset ja hengelliset lait eivät ”paini samassa sarjassa”. Vaikka kuinka huudetaan ja raivotaan, näin ei asia ole.
Nähdäkseni juuri tämän sekavuuden tähden esim. Räsästä ja Pohjolaa syytetään, kun ei tajuta, ehkä ei halutakaan, ei edes ev.lut. kirkossa tätä eroa ja pidetä näitä kahta asiaa erillään. Kirkko sekaantuu maallisen regimentin asioihin. Lainsäädännöstä poistetaan kristinuskon terve vaikutus ja kaikki suistuu lopulta kaaokseen. Kun ei ole edes suurimmalla osalla kirkon johtoa nämä asiat kirkkaita, niin miten sitten kansalla!
On olemassa hengellinen regimentti. Ihmisellä ei ole siinä vapaata tahtoa. Jumalan edessä ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Et voi ottaa itsellesi uskoa Jumalaan, alkaa rakastaa häntä siten kuin Raamatussa laki vaatii. Et tietenkään myöskään voi alkaa rakastaa lähimmäistä niin kuin itseäsi siten kuin Jumalan laki vaatii. Tätä ei luonnollinen ihminen millään keinoin voi pusertaa itsestään. Hän elää hengellisessä sokeudessa tekopyhänä eli luulee siihen pystyvänsä. Tästä Jeesuskin puhuu.
Monet kirkkokunnat opettavat, että ihminen on pohjiltaan hyvä ja pystyy vapaasti valitsemaan Jumalalle kelpaavan elämän. Tämä ei ole totta.
Käsittääkseeni siis sen perusteella mitä olen lukenut kommenttejasi, et usko mihinkään yliluonnolliseen, vaan katselet kaikkea materialistisen maailmankuvan vinkkelistä. Siksi siitä vinkkelistä miten maailmaa katselet ihmisen elämää yhteiskunnallisesti kelpo lainkuuliaisena kansalaisena, on se mitä kirjoitat tietenkin aivan totta. Näinhän se juuri on. Mutta ei Raamattu puhu tästä, vaan ihmisen hengellisestä puolesta ns. ihmisen sydämestä, hengellisestä todellisuudesta.
Siitä sydämestä täällä jatkuvasti virnuillaan ala-arvoiseen tyyliin verta pumppaavana elimenä, kun ei ymmärretä ulkopuolisena näistä asioista yhtään mitään. Varmaan tämäkin selitykseni valuu kuin vesi hanhen selästä.
Riitta Sistonen: ”Antero Syrjänen, Raamatussa ei väitetä, että ihminen on demoni.”
Kiitos informaatiosta. Tiesin sen, enkä tiedä miksi tämä piti tähdentää minulle, koska ei ole väittänyt että ihminen on demoni. 🙂
”Kristinuskolla ja 10. käskyllä on ollut valtavan suuri vaikutus lainsäädäntöömme. Nyt se halutaan poistaa. Seuraukset tulevat olemaan kauheat!”
Ainakaan nykyään kristinuskolla ei ole lainsäädäntöön mitään merkitystä. Lainsäädäntö on täysin sekulaari ja perustuu maallisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Jossain maissa toki vannotaan vielä käsi Raamatun päällä oikeudessa, mutta se on alueellista. Kymmentä käskyä ei haluta poistaa lainsäädännöstä, koska se ei vaikuta siihen – ainakaan nykyään – millään tavalla. Varkaus ja tappo ovat rangaistavia toimia aivan muista syistä kuin kymmenen käskyn takia. Ja vaikka kymmenen käskyä hävitettäisiin koko maailmasta, se ei hävittäisi varkauteen ja tappoon liittyviä lainsaadäntöjä millään tavalla.
”Henkivallat, Perkele demoneineen on olemassa.”
Mistä tiedät, oletko tavannut?
Kimmo Wallenti, en tiedä miksi paratiisissa oli se hyvän ja pahan tiedon puu. Ihmisellä oli silloin vapaa tahto Jumalan yhteydessä eläessään, mutta syötyään siitä puusta ei sitten enää ollut. Miksi se puu oli? Osaako kukaan vastata?
Seuraukset lankeemuksesta ovat maailmassa nähtävissä. Jumala lupasi kuitenkin jo samassa yhteydessä heti lankeemuksen jälkeen vaimon siemenen, Kristuksen, joka polkee rikki käärmeen pään.
Kun pääsemme tämän Kristuksen ristinsovitusuhrin kautta uskossa yhteyteen uudestaan Jumalan kanssa, saamme elää Jumalan armosta Kristuksen tähden vapaina Jumalan lapsina, synnit sovitettuina ja omatunto puhtaana.
Rouva Sistosen höpötys on juuri sitä ihteään: kristillistä jumalajargonia mistä ei logiikan häivää löydy.
Eikös juuri aikaisemmin täälläkin ole todettu, että Jumala suuressa viisaudessaan ja kaikkitietävässä kaikkivaltiudessaan loi ihmisen omaksi kuvakseen ja oli hommiinsa sangen tyytyväinen, eikä muka tiennyt, että luomansa otus oli täyttä sekundaa varpaista hiustupsuun asti vapaine tahtoinen. Sitten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tappaa koko sekundasakki jotta vältyttäisiin enemmiltä murheilta lukuunottamatta yhtä äijää perheineen.
Eikä mitä, sama homma ja mieletön meno toistuu sukupolvesta toiseen muuttumatta yhtään sen kummemmaksi tai paremmaksi sen ainoan henkiinjätetyn äijän jälkeläisten keskuudessa tai heistä huolimatta.
Olisi Jumala tehnyt viisaasti, jos olisi jättänyt koko ihmisotuksen luomatta. Olisi selvitty Telluksellakin paljon vähemmällä harmilla. Ja mitä järkeä nyt oli luoda yhtään mitään, onhan noita muita planeettoja ja aurinkokuntia jo ihan riittämiin muutenkin.