Siinä missä Suomen evl kirkon arkipiispa McInen fundeeraa syvällisiä (eikä useinkaan muista kertoa aatoksistaan muille), Vatikaanin pomo duunaa käytännöllisiä uudistuksia ja on aina median keskiössä. Keskiviikkona 19.11. vietettyyn kans.väl. käymäläpäivään luterilainen kirkko ei virallisesti osallistunut millään lailla. Katoliset taas kävivät innolla muuttamaan Vatikaanin vessoja suihkullisiksi. Siis isontivat tiloja niin, että vessaan mahtuu suihkukin vielä pöntön lisäksi. Suihkutiloihin peseytymään toivotaan kodittomien lisäksi myös Vatikaanissa vuosittain käyviä miljoonia pyhiinvaeltajia ja turisteja. Vesihanoja ei tiettävästi ole suunniteltu kasteen ottamista varten.
Paavolla on käytännönläheinen suhtautuminen inhimilliseen hädänalaisuuteen. Tämän kirjoittaja ei ole vieläkään toipunut siitä v. 1999 kokemastaan järkytyksestä, että Hellsingin Huomiokirkon miesten vessa muutettiin sielunhoito+lastenhoito+morsiuskammio-huoneeksi. Ei puhettakaan siitä, että tuohon tilaan olisi tullut suihkuhuone. En ymmärrä, miksi oma kirkkoni haluaa pestä kätensä tällaisista arkisista asioista. Toki tarvitsemme kirkkoihinkin huoneita, joissa keisaritkin käyvät yksin. Sisäpaisti: Peseytyminen on kautta aikain ollut tärkeä osa uskonnollisia rituaaleja.
Juuri luterilaisen kirkon perusideaanhan kuuluisivat nämä arjen arkiset asiat. Tohtori Lutteri osasi olla kunnon kansanmies, joka taisi kuuluttaa asioitaan myös varsin karkealla kielellä, etenkin jos kyseessä oli sonta-Paavo (Lutterin antama arvonimi). Jälkipolvet puhuvat sievistelevästi uskonpuhdistajan tornikokemuksesta viitaten Lutterin perusoivalluksiin. On varsin todennäköistä, että heikkovatsainen Lutteri istui idisten iskiessä juuri vessassa. Usko puhdistui siinä missä suoli tyhjeni. Huojennus ja helpotus oli sekä ulkoisesti että sisäisesti suuri.
Ortodoksit nauttivat Suomessa suurta suosiota, kun taas luteraaneja aina vain haukutaan. Moni Lutterin seuraaja onkin näinä vaikeina aikoina kääntänyt silmänsä anoen Paavon puoleen. Minkälaisen suihkun kautta meidän tulisi kulkea päästäksemme veljellisesti paiskaamaan Paavon kättä? Voisiko noilla uusilla suihkuilla olla vilvoittava vaikutus myös opilliseen kiirastuleen?
Lukijakysymys: Luuletteko, että Putin suunnittelee hyökkäävänsä suihkuhävittäjillä Suomeen?
Ruttopuiston rovastilta pääsi taas kerran mopo lapasesta, kun luin tämän K-24-uutisen: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/vatikaani-hankkii-vessoihin-lisaa-suihkuja/
Minä olen ymmärtänyt, että sukupuoli-identiteetti ja korjausleikkaukset ovat lääketieteellinen eikä teologinen kysymys. Ryhtyyköhän baptistikirkko seuraavaksi muodostamaan kantaa ohitusleikkauksiin ja tekoniveliin?
”Samalla kirkko irtisanoutui myös sukupuolenkorjausleikkauksista.”
Hyvänen aika, ovatkos he niitä tähän asti tehneet?
Southern Baptist Conventioniin kuuluvissa seurakunnissa on 15,7 miljoonaa jäsentä.
Onpa iso kirkkokunta. Jäseniä on melkein kolme kertaa yhtä paljon kuin asukkaita koko Suomessa.
Niin tarpeeton ja surullinen päätös.
Täähän veikeää: kirkko toisin sanoen hyväksyy samaa sukupuolta olevien vihkimisen kirkolliseen avioliittoon, tietyillä ehdoilla.
Ärhäkkä homottajapatteri on heti laukomassa irvailuja, kun joku taho vain uskaltaa ilmoittamaan noudattavansa raamatunmukaista parisuhdekäsitystä.
Hyvä että edes jotkut kirkot selkeästi kertovat kantansa, ja tahtovat pysyä kristillisenä kirkkona.
Ari hyvä: kirkon päätös sellaisena kuin se on uutisessa kerrottu siis merkitsee, että se vihkii avioliittoon esim. kaksi miestä (mies merkitsee tässä tapauksessa juridista miestä, miehen nimistä, miehen näköistä mahdollisesti partoineen, kaljamahoineen ja kaljuineen), kunhan toinen heistä on transtaustainen – jos kerran pidetään kiinni syntymässä määritellystä sukupuolesta, joka toisella on tällaisessa tapauksessa nainen.
Tosin en tiedä, tuleeko Yhdysvalloissa transtaustaisen hoitohistoria mitenkään kuitenkaan ilmi esimerkiksi avioliittoa solmittaessa. Joten kirkko voi hyvin tehdä näitä Raamattuun perustumattomia linjauksiaan ja käytännössä silti pitää em. korjaushoidot käynyttä miestä miehenä, joka voidaan vihkiä avioliittoon naisen kanssa.
Isompi ongelma kuin se, että kirkko näin sekoillessaan tuskin enää itsekään tietää keitä vihkisi keiden kanssa, on linjauksen välittämä sanoma. Ihan kiinnostavaa, että kirkko sanoo suoraan osalle jäsenistään: Emme piittaa sinusta, sama vaikka päätät päiväsi.
Rohkaiset lukemaan koko lauselman kokonaisuudessaan: http://www.sbc.net/resolutions/2250/on-transgender-identity.
On sulle suotu haltuus sana,
kuitenkaan ei itse Sana,
muutenkuin vain kerrottuna
pitkin lausein joista syntyy pitkä jana
Ruttopuiston kautta Huomiokirkkoon.
Miks herneen nenääs kerran vetäisit
kun mielin vilpittömin, sanoin yksinkertaisin
sulta mielin tietooni,
kui sun kappelisi puistos kivet naamallans makkaa,
nimet unhottain niin, että madot tekstin ajan saatos unhoon hakkaa?
Selällensä ne kääntää vois,
se iloks Franciscuksen linnuille ja kenties jopa
Vatikaanin suihkumestarille ois!
Lööppi: Kaksi käsistä karannutta mopoa kolaroi keskenään Ruttopuistossa!
Luostarin porrastornissa ei ollut vessaa,
mutt tornissa oli ikkuna ja sen kahden puolen
penkki, niin kuin silloin tapana,
sen näkee vielä Turun linnassa.
Älä suotta Lutterimme oivallusta halvenna,
se turva vieläkin on tuskassa.
Ei uhkaa kilvoittelijaa helvetti vaan
ansioton armo ihana!
Jostakin syystä ajatukseni aina luiskahtavat sinne Warren linnan puolelle. Ajattelen silloin Lutteria raamatunkäännöstyössään. Sijoitin siis Lutterihuussin mielessäni väärään paikkaan. Sori.
Minä puolestani olen kiinnittänyt huomiota luterilaisen ja metodistisen vessakulttuurin eroihin. Helsingin ruotsinkielisessä metodistikirkossa (Kristuskyrkan) vessat ovat sukupuolineutraaleja, kun taas useimmissa luterilaisissa (ja muissakin) kirkoissa on eri vessat naisille ja miehille.
Ensimmäinen teoriani oli, että luterilaiset, baptistit ja muut sen semmoiset ovat saastaisempia kuin pyhittyneemmät metodistit, jotka pärjäävät sukupuolineutraaleilla vessoilla. Suuri oli pettymykseni, kun havaitsin, että suomenkielisessä metodistikirkossa on erillisvessat.
Seuraavaksi pohdin, voisiko vessakulttuurien ero johtua kielestä. Genuskategorian puuttuminen saattaa aiheuttaa suomenkielisille tarpeen korostaa sukupuoltaan muulla tavoin. On kuitenkin olemassa pelkästään ruotsinkielisten käytössä olevia kirkkoja (esimerkiksi Andreaskyrkan), joissa on erillisvessat.
Hellsingin Huomiokirkon vessakurjuus on mennyt siihen, että naiset ovat joutuneet antamaan toisen eriöistään miehille. Kun esim. synodaalikokouksissa 600 pappia pyrkii Hotelli Helpotukseen, niin ryysis on melkoinen. Ja koska pappisnaisia on tätä nykyä etenkin Hellsingissä tosi paljon, hameväen jonot ovat tolkuttoman pitkät.
Minä olen tottunut ajattelemaan, että naiset ensin vaikka heikoille jäille. Tämä tasa-arvoisuusaate hämmentää minua. Periaatteessa pitäisi antaa naisten mennä vessaankin ensin, mutta eihän se mitään tasa-arvoa silloin ole! Takin tahdon daamien päälle laittaa ja ovia eessään availla, vaan korvallehan tuollainen tasa-arvoon tottuneita neitoja lyö. Vaiko eikö?