Katolisen ja luterilaisen kirkon keskeiset erot vessakäyttäytymisessä

 

Siinä missä Suomen evl kirkon arkipiispa McInen fundeeraa syvällisiä (eikä useinkaan muista kertoa aatoksistaan muille), Vatikaanin pomo duunaa käytännöllisiä uudistuksia ja on aina median keskiössä. Keskiviikkona 19.11. vietettyyn kans.väl. käymäläpäivään luterilainen kirkko ei virallisesti osallistunut millään lailla. Katoliset taas kävivät innolla muuttamaan Vatikaanin vessoja suihkullisiksi. Siis isontivat tiloja niin, että vessaan mahtuu suihkukin vielä pöntön lisäksi.  Suihkutiloihin peseytymään toivotaan kodittomien lisäksi myös Vatikaanissa vuosittain käyviä miljoonia pyhiinvaeltajia ja turisteja. Vesihanoja ei tiettävästi ole suunniteltu kasteen ottamista varten.

Paavolla on käytännönläheinen suhtautuminen inhimilliseen hädänalaisuuteen. Tämän kirjoittaja ei ole vieläkään toipunut siitä v. 1999 kokemastaan järkytyksestä, että Hellsingin Huomiokirkon miesten vessa muutettiin sielunhoito+lastenhoito+morsiuskammio-huoneeksi. Ei puhettakaan siitä, että tuohon tilaan olisi tullut suihkuhuone. En ymmärrä, miksi oma kirkkoni haluaa pestä kätensä tällaisista arkisista asioista. Toki tarvitsemme kirkkoihinkin huoneita, joissa keisaritkin käyvät yksin. Sisäpaisti: Peseytyminen on kautta aikain ollut tärkeä osa uskonnollisia rituaaleja.

Juuri luterilaisen kirkon perusideaanhan kuuluisivat nämä arjen arkiset asiat. Tohtori Lutteri osasi olla kunnon kansanmies, joka taisi kuuluttaa asioitaan myös varsin karkealla kielellä, etenkin jos kyseessä oli sonta-Paavo (Lutterin antama arvonimi). Jälkipolvet puhuvat sievistelevästi uskonpuhdistajan tornikokemuksesta viitaten Lutterin perusoivalluksiin. On varsin todennäköistä, että heikkovatsainen Lutteri istui idisten iskiessä juuri vessassa. Usko puhdistui siinä missä suoli tyhjeni. Huojennus ja helpotus oli sekä ulkoisesti että sisäisesti suuri.

Ortodoksit nauttivat Suomessa suurta suosiota, kun taas luteraaneja aina vain haukutaan. Moni Lutterin seuraaja onkin näinä vaikeina aikoina kääntänyt silmänsä anoen Paavon puoleen. Minkälaisen suihkun kautta meidän tulisi kulkea päästäksemme veljellisesti paiskaamaan Paavon kättä? Voisiko noilla uusilla suihkuilla olla vilvoittava vaikutus myös opilliseen kiirastuleen?

Lukijakysymys: Luuletteko, että Putin suunnittelee hyökkäävänsä suihkuhävittäjillä Suomeen?

 

Ruttopuiston rovastilta pääsi taas kerran mopo lapasesta, kun luin tämän K-24-uutisen: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/vatikaani-hankkii-vessoihin-lisaa-suihkuja/

    • Koko vertailutilanne on tietysti epäreilu, sillä Luttereita on vain yksi, mutta Paavoja paljon. Toisaalta on muistettava, että ei Lutterikaan ehtinyt toimia protestanttina kovinkaan monelle Paavolle.

      Mistä herääkin toive siitä, että aina ei tarvitse olla näin. Eiköhän v. 1054 tapahtunut idän ja lännen kirkon ero aika pitkälti johtunut siitäkin, että kaksi vanhaa mutta vallanhaluista gubbea ei mahtunut samaan kirkkoon? Pitääkö meidän aina ja iankaikkisesti olla eri leireissä tämmöisen törppöilyn takia?

    • Kamoon, Jorma. Uskonpuhdistaja huolehti jo eläessään omalla karkealla käytöksellään siitä, että sadekehä putosi hänen päästään varsin varhaisessa vaiheessa. Ehkä se olikin hyvä, sillä nyt meidän ei tarvitse häntä minään pyhimyksenä pitää.

      Auts, älä taas suutu, Jorma…

      Vielä on tähän lisättävä muuan muistelus: Nuorena pappina saarnasin ensimmäistä kertaa Marianpäivänä Vanhassa kirkossa. Halusin luterilaisena muistuttaa kuulijoitani siitä, että ei edes Jeesuksen äitiä pidä palvoa. Taisin esittää asiani turhan havainnollisesti todetessani: Jos meistä tuntuu siltä, että jonkun hyvän ihmisen pään päällä on sädekehä, niin kannattaa muistaa, että ylhäältä päin katsellessaan Jumala näkee nollan. Kollegani yhdistivät sanomani tietty niin, että olisin pitänyt Mariaa nollana. Moni kantoi minulle noista sanoista kaunaa aina siihen saakka, kunnes kuulivat seuraavan saarnani. Ja järkyttyivät taas…

    • Juha: En minä ajatellut irtopisteitä ihmisiltä kerätä. Ajattelin, että josko tällä olisi jotakin tekemistä sen Jeesuksen rukouksen kanssa, että he yhtä olisivat. Jos näin ajatellen saan taivaasta taputuksia, niin en pane pahakseni.

      PS: Olen ensiksi kristitty, Kristuksen oma. Vasta toiseksi olen luteraani, Lutterin näkemysten kannattaja.

    • Juha: Olen ymmärtänyt, että tänä päivänä katolisen kirkon olisi helpompi ”niellä” tuo vanhurskauttamisoppi kuin silloin reformaation aikana.Nykyinen Paavo hoitaa virkaansa vallan mainiosti.

    • Luin Erikssonin opuksen jotain parikymppisenä, montakymmentä vuotta sitten, enkä paljoa muuta muista. Ja tokihan asia voidaan varmuuden vuoksi sivuuttaa pelkkänä anakronismina. 🙂 Vaikkei minua ole koskaan häirinnyt uskonhahmojen syvä inhimillisyys, päinvastoin.

    • Juha: Ostin kirjamessuilta Katolisen kirkon katekismuksen. Esim. Vanhurskauttamista koskevassa luvussa kappaleessa nro 1991 sanotaan:
      ”Vanhurskauttaminen on samalla sitä, että ihminen ottaa vastaan Jumalan vanhurskauden uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Vanhurskaus tarkoittaa tässä yhteydessä Jumalan vilpitöntä ja avointa rakkautta. Vanhurskauttamisessa sydämiimme vuodatetaan usko, toivo ja rakkaus ja meille lahjoitetaan kuuliaisuus Jumalan tahtoa kohtaan.”

      Edellä (1989) kirjoitetaan:
      ”Pyhän Hengen armon ensimmäinen teko on kääntymys, joka aikaansaa vanhurskauttamisen… Armo saa ihmisen kääntymään Jumalan puoleen ja kääntymään pois synnistä. Näin hän saa anteeksiantamuksen ja vanhurskauden ylhäältä. Vanhurskauttaminen ei ole pelkkä syntien anteeksiantaminen; siihen kuuluu myös pyhittyminen ja ihmisen sisäinen uudistuminen.”

    • Hannu, en näe, että kukaan katolinen voisi sanoa ja uskoa, että vanhurskauttaminen tapahtuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Voin olla toki väärässä.

  1. Ei se Luteeruksen inhimillisyyttä lisää sen paremmin kuin ekumeniaakaan, että
    miehen toiminta nähdään hyyskässä istumisen tuloksena, kuten nyt tehtiin.
    Hyyskässä meistä on istunut jokainen, mutta tuskin kenenkään teologin
    Lutherin rinnalla varsin vaatimattomaksi jäävä virkaura on tuon
    porsliinipytyn funktio.
    Uusi testamentti tuli varsin pikaisesti siellä Wartburgissa käännettyä.
    Minusta se vaati vallan muuta kuin kovan vatsan.

    • Tuohon Hannu Kiurun kirjamessuopukseen sen verran, että ei siinä Lutherin ymmärrykseen ole muuta puuttumassa kuin puhe uskosta mikä on uskomassa. Ehtoollisasiassa nämä kirkot koskaan eivät tule samalle viivalle. Tässä hätä asiassa lähentymisen ekumenian merkeissä mahdollisuus on sitten parempi jos sitten vatsat voivat sitä henkisyydessään hyväksyä.

  2. Vaan huomatkaa, arvon lukijat, mikä oli varsinainen lukijakysymys. Niin vessassa istuville kuin suihkun alla laulaville tule yhtä lailla hätä, kun suihkuhävittäjät ilmestyvät horisonttiin.

    Eli pieniä ovat kiistojemme aiheet sen rinnalla, että tämä kaikki voidaan meiltä hetkessä ottaa pois. Sielunvihollinen juhlii, kun kirkoissa nillitetään tästä tai tuosta asiasta. Onhan se aika kokonaan pois kristittyjen yhteisestä todistuksesta.

    Venäjällä näyttää menevän nyt niin lujaa, että ensimmäiset tutkijat ovat jo ennustaneet, että Venäjä voi jopa romahtaa…

    No, hyökkääpä Venäjä eli romahtaa, niin meidän kaikkien on kuitenkin syytä ottaa ensi sunnuntaina tietoisuuteemme jysähtävän Tuomiosunnuntain sanoma vakavasti. Kyse on vakavasta viestistä, jonka pitää saada tulla ns. iholle: MInä tarvitsin apua… ja te ette auttaneet!

    • Hienosti oivallettu ja sanailtu. On näet olemassa syvällä sydämessä oikeaakin ekumeniaa. Uskotaan ja tehdään. Tähän sopii vielä jopa istutaan ja uskotaankin. Sekä nukutaan ja uskotaan Pyhän Hengen tekevän työtä. Valvotaan omakohtaisesti ja annetaan tuomarin hommat Hänelle, jolle ne kuuluvat.

    • Markku: Hienoa, ymmärsit hyvin yskän!

      Juha: Ei nyt puututa tässä aneisiin, tuo aihepiiri ei kuulu tähän bloginaan.

      Tahdon vain muistuttaa suihkuseurapiireille, että suihkuhävittäjät ovat suihkunrakentajien suurin riesa…

  3. Vihdoin tuli tärkeästä asiasta! Itse ihailen Lutherin verevää retoriikkaa. Suosin ja suorastaan imitoin itsekin. Pidän hyveenä. Toisin kuin vaikkapa sitä että hymistelyretoriikalla toinen käsi korostaa liberaaleille että Räsänen ei edusta kirkon virallista kantaa homokysymyksessä samalla kun toinen käsi antaa virallisen kannan eduskunnalle jossa lakia ei pidä muuttaa. (Kyllä minä kestän jopa avoimesti homofobin kirkon valtiossa mutta en kaksinaamaista valehtelijaa. Instituutti joka pettää ja koijaa ei ansaitse olemassaoloa. Etenkään jos on Lutherin rehellistä linjaa kuulemma edustamassa ; Luther jos joku oli Wormsissa sillä asenteella että ollaan rehellisiä vaikka tulisi sitä paljon puhuttua peräsuolen täytettä niskaan. Tämänlainen riskivalmius onkin sitä ainoaa rehellisyyttä jolla on merkitystä. Muu on tyhjää, eikä sillä helpottavalla tavalla kuin tyhjä suoli. Vaan niin kuin tyhjä maha.)

    Mieleeni tulee sekin että miltei ainut kerta kun olen innostunut islamilaisesta teologiasta oli se kun kuulin erään imaamin mietinnöistä jotka käsittelevät niinkin tärkeää asiaa kui moskeijassa piereskelyä. Että miten pitää toimia kun pois ei voi mennä kesken rituaalin ja äänekäs paukku on jotenkin … loukkaava ja epäpyhä. Olisiko kirkolla tähän tärkeään asiaan virallinen kanta? Miten ruttopuistossa on asiallista päästellä flautuksensa?

    • Käskystä, sir.

      Pääsääntönä on että moskeija on siisti paikka. Siellä ei siis nypitä kainalokarvoja, kaiveta nenää tai tuoda sinne tietoisesti likaa.
      Rukouksen ajan pitää olla puhdas. Mutta paha tilanne on paha tilanne. Siksi jos joku tulee moskeijaan pahalta haisten hänet on syytä saattaa kohteliaasti ulos.

      Pieruja laskettiin kahteen tyyppiin:
      1: On tauollista pierua. Wudoo ja rukous on asetettava hetkiin jolloin on tämä tauko. Molemmista päistä ei saa tulla samaan aikaan rukousta ja pierua.
      2: Kun pieru on pitkää ja pakottvaa, silloin on syytä osallistua rukouksiin eikä tämä pikaa rukousta. Tilanne on pakottava ja kova eikä Allah ole tässä sitten niin tiukka.

    • Tuomo: Tämä on mielenkiintoista. Eipä ole ennen tullutkaan vastaan ajatus, miten muslimit vaientavat väärän pään aukomiset.

      Mitä taas Vanhaan kirkkoon tulee, niin paukut sopii päästää vessassa. Ja koska Helsingin kaupunki on ystävällisesti rakentanut vihreän city-vessan ihan kirkkomme sakastin oven viereen, niin sinne sopisi mennä piereen. Onhan pieru kaasu, joka syttyy helposti. Parempi, että posahtaa se kaupungin pytinki kuin meidän kirkko.

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121