Haluan usein, jostain syystä, päästä keskustelemaan uskon peruskysymyksistä. Täällä keskustelut käydään omalla nimellä, niin pysytään yleensä asiassa. Silloinkin, kun mielipiteet menevät pahasti ristiin. Joten ajattelin uskaltaa kokeilla tätäkin aihetta.
Kasteesta yleensä syntyy tiukkoja keskusteluja. Mitäpä tuumaatte tuon kirjoittajan tekstistä, jonka löysin tänä aamuna? Olisikohan tuossa asiassa se keskeinen erimielisyys, melko hyvin kuvattuna, josta kiivaimmat erimielisyydet syntyy?
”Ei näin, rakas veli , että minä sellaista tietä ole sinulle osoittanut, että kaste antaisi sinulle vapauden tehdä syntiä, päin vastoin. Syntisi on annettu anteeksi ja olet saanut armon, sen vuoksi, että eläisit nyt uutta elämää, etkä tekisi enää syntiä. Kaste ja synnissä elämien eivät sovi yhteen. Kaste ei voi sinua auttaa, jollet kunnioita sitä ja pidä sitä puhtaana. Vaikka sinulla on kristillinen nimi, itse Kristuksen sinä olet hyljännyt, eikä sinulla ole muuta kuin kristillinen ulkokuori, jolla petät itsesi.”
Monet papit julistavat kansalle pelastusta, pelkän kasteen armon perusteella. Onko sitten tuon kirjoittaja erehtynyt?
Hänen tekstinsä kumoaa tuon ajatuksen täysin. Kertokaa ystävät, mihin perustuu se ”kasteen armo”, josta kirkossa hyvin usein kuulee puhuttavan?
AI. Ai. Ku sanoitit hyvin taas kerran Ismo.
Kaste on niitä asioita joista monet ovat hyvin kiinnostuneita. Saamani kommentit tuovat hyvin esiin asiaan liittyvät erilaiset näköalat. Näitä lukemalla on mahdollista päästä hyvin perille asiasta.
Yllättävää, miten paljon lukijoita palstalleni on kertynyt. En muista koskaan vastaavaa rynnistystä nähneeni. Ehkäpä nämä keskustelut korvaavat joidenkin kohdalla sitä puutetta, mitä erityisesti kirkon opetuksessa kaivattaisiin.
Nyt on aika paljastaa, että tuo lainaamani kohta, jota moni taisi kehua on Lutherin Marin kynästä. Roomalaiskirjeen 6:4 selitystä.
Voiko joku olla vauvasta asti jeesuksen seuraaja?
Voi.
Siis täyttääkö vauva seuraavan Jeesuksen Sanan?
26 ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk.14)
Ari
Tuossa Jeesuksen sanassa tulee esille se ettei heprean kielessä ole komparatiivia. Niin se mitä me sanomme rakastaa enemmän, pitää hepreassa ilmaista vastakohtana vihata><rakastaa.
Se mitä meiden tavallamme sanotaan että Jumala rakasti Jaakobia enemmän kuin Eesauta on heprealaisesti ilmaistu sanoin Jaakobia minä rakastin mutta Eesauta vihasin. Siitä lauseesta missä sanotaan että molempia siunattiin tulee ilmi että kyseessä oli molempiin kohdistunut rakkaus mutta Jaakobia enemmän.
Vauvan rakkauden vanhempiinsa voi kokea jokainen joka itse rakastaa lastaan.
Mitä tulee kasteoppiin niin vauvan kohdalla kasteen ajatus tulee esille jopa paremmin kuin aikuisen.
Kasteessa kirkko synnyttää uudesti lhmisen ilman kastettavan pienintäkään myötävaiktusta., samalla tavalla kuin isä tai äiti kantaa vauvaa sinne minne hän haluaa ilman että kysyy vauvalta mielipidettä vienkö sinut nyt istumaan sylissäni tuolla vaiko tuolla tuolilla.
Tämä vauvan suostuminen vanhempiensa sylissä istumiseen on juuri se sisältö mitä Jeesus tarkoittaa siteeraamassasi raamatunkohdassa. Siinä sanotaan että suostutaan menemään Jumalan mukaan aivan minne tahansa hän meitä tahtoo sylissään kantaa.
On tuon raamatunkohdan vastaista nostaa esiiin omat minäkeskeiset suorituspaineet ja turhat juoksentelut tai häärimiset muka pelastuakseen. Nuo tuollaiset omat rakenteet ovat aina yhtä lailla haitaksi pelastuksen vastaanottamisessa kuin pesäpallomailan pano polkkupyörän pyörän pinnojen väliin. Kaikki omatekoinen on vain esteenä Jumalan rauhan löytämisessä.
Jos olet suorittanut uimamaisterin tutkinnon niin tiedät että hengenpelastuksessa pelastettavan räpiköinti on suurena vaarana pelastustyön onnistumisen estämisenä. Samalla tavalla kasteen pelastuksen saamisessa pelastettavan eli kastettavan omat työt voivat sotkea kaiken, kun ihminen alkaa luottamaan omaan kelpoisuuteensa ilman että jättäytyy yksistään Vapahtajan pelastettavaksi.
Jeesuskin tuotiin temppeliin jo vauvana. Hän tuli sinne Marian ja Joosefin mukana myös kaksitoistavuotiaana. Miksi kristityt eivät saisi toimia tämän esikuvan mukaan ja saattaa lapsiaan Jumalan seurakunnan jäseniksi?
Matias Roto jos vauvakaste olisi täysin jumalanne teko niin miksi ei kaikkia lapsia kasteta? Miksi ennen oli melkein pakko kastattaa, nyt vanhemmat päättävät?
Pasanen! Nyt on väärä suunta! Jos etsimme selityksiä ihmisten käyttäytymisestä ja todisteita oman käsityksemme vahvistukseksi, olemme hukassa eli metsässä. Meidän pitää etsiä Jumalaa ja Hänen tahtoaan Jumalan sanasta eli Hänen ilmoituksestaan.
Keskustelu on ollut mielenkiintoista ja avartavaa. Kiitos kaikille. Niillekin, joiden kanssa olen eri mieltä.
Saako heittää tällaisen yleisen kysymyksen?
Mitä yleisesti ottaen katsotte, että menetettäisiin, jos koko kristikunta siirtyisi kredobaptistiseen käytäntöön, jossa kasteen saisivat tai kaste annettaisiin sellaisille, joilla on henkilökohtainen usko. Toisin sanoen vanhemmat kasvattaisivat lapsensa uskomaan Jeesukseen ja nämä sitten ottaisivat omasta halustaan kasteen Kristukseen. Minä toimin juuri niin ja puoli miljardia muutakin kristittyä toimii. Ja ainakaan minun lapseni eivät ole puolella sanallakaan arvostelleet toimintaani. He hyväksyvät kasteteologiani, eivätkä ymmärrä tai hyväksy vauvakastetta saati ajatusta, että sillä voisi olla vaikutusta pelastumiseen.
Mitä te sanotte? Jos lopetettaisiin vauvojen kastaminen, niin mistä jäätäisiin paitsi? Kysymystä voi lähestyä vauvan itsensä kannalta ja seurakunnan tai kirkon kannalta tai myös vaikkapa uskosta osattomien kannalta. Mitkä olisivat teidän mielestänne mahdolliset ongelmat tai kielteiset ongelmat tällaisessa käytännössä? Oletteko selvittäneet sitä itsellenne ja haluaako joku kertoa näkemyksiään muillekin?
Hups. Piti kirjoittaa: ” Mitkä olisivat teidän mielestänne mahdolliset ongelmat tai kielteiset SEURAUKSET tällaisessa käytännössä?”
Tuntui aika hölmöltä lauseelta. :/
Risto
Anabaptistisen kastekäytännön hedelmät ovat tuhoisat. Sen kielteiset seuraukset olisivat sitä että siinä hylätään ihmisten ainoa tie pelastuksen yhteyteen, koska meidät otetaan Kristuksen omaksi pyhän kasteen kautta. Samalla tämä merkitsee että myös kaikilta lapsilta kielletään pelastus.
Kaste on pelastavan uskon välttämätön edellytys. Mark 16:16.
Kaste antaa meille Kristuksen. Gal. 3:27.
Kaste pelastaa. 1. Piet. 3:21.
Kukaan ei pelastus ilman kastetta. Joh, 3: 3,5.
Kasteessa ihminen otetaan Jeesuksen sovintotyön yhteyteen. Room. 6:2-11.
Kaste antaa pyhyyden ja vanhurskauden. 1. Kor. 6:11.
Kaste antaa ihmiselle taivasosuuden. Ilm. 7:14.
Kasteessa ihminen saa syntien anteeksiannon ja Pyhän Hengen lahjan. Ap.t. 2:38-39.
Kasteessa ihminen saa uudestisyntymän ja Pyhän Hengen uudistuksen. Tiit. 3:5.
Kasteessa ihmiselle annetaan lahjaksi parannus eli kääntymys Jumala tykö. Mark. 1:4; Luuk. 3:3.
Juupajuu.
Nuo lupauksethan sopivat alkuperäiseen raamatulliseen kasteeseen, joka otettiin heti evankeliumin kuulemisen ja uskomisen jälkeen.
Mutta ne eivät sovi imeväiskasteeseen, jonka Lutherkin myönsi protestanttien saaneen paavilta. Raamattuhan ei sellaista tunne.
Ja miten voi kirjoittaa kasteesta, että se on ”ainoa tie pelastuksen yhteyteen”, kun Raamatussa on vaikka kuinka paljon lupauksia pelastumisesta ja syntien anteeksisaamisesta, jotka eivät mitenkään liity kasteeseen?
No, tämä menee kohta jankkaamiseksi.
Mihin te muut keskustelijat katositte? Olisi mukava kuulla teidänkin näkemyksiänne siitä, mitä menetettäisiin, jos imeväiskasteesta luovuttaisiin.
Tuossa Matiaksen vakuuttavan tuntuisessa kommentissa on KAIKKI VÄÄRIN!
Täytyy sanoa näin tylysti, koska olen muutaman sata kertaa käynnyt Matiaksen muutaman sata kommenttia näistä kohdista Raamatussa. Matiaksen perustelut on nk kirkkoisiltä. Tietysti, jos Augustinus-paavi-Luther ketjua pidetään Sanan kumoavana Kirjoitusten jatkona, niin Matiaksen joka sana pätee.
Reijo Mänttäri, yhdyn kommenttiisi. Sangen hyvin tiivistetty.
Yksi havainto mietittäväksi. Osallistuin konfirmaatiotilaisuuteen, jossa konfirmoitiin babtistitaustainen henkilö, joka oli halunnut liittyä kirkkoon. Konfirmoinnin yhteydessä toimitusta suorittanut pappi totesi, että henkilö on kastettu Babtistiseurakunnassa ja siitä on ollut myös valokuva nähtävänä eli hänet oli kastettu jossain järvessä uskovien kasteella. Luterilaisessa kirkossa on määräys, että jos ihminen on kastettu niin, että on käytetty vettä, ei saa kastaa uudestaan.
Nyt herää kysymys: Kun uskovien kaste on hyväksytty viralliseksi ksateeksi, niin tapahtuiko uudestisyntyminen siinä Luterilaisen opin mukaan, siitä huolimatta, että kasteen toimitti ei-luterilainen?
Hyvä kysymys, Lauri Lahtinen. Uudestisyntyykö vauvana kastamaton ihminen, joka saa varttuessaan tai aikuisena uskon, vasta siinä vaiheessa, kun saa kasteen? Mikä on luterilainen oppi? Onko hän siis uudestisyntymätön kastehetkeen asti? Tuskin kasteen suorittaja vaikuttaa. Augsburg VIII: ”Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.”
Mutta tapahtuuko aikuisellakin uudestisyntyminen vain ja ainoastaan kasteessa? Minulla on tietysti oma näkemykseni ja omat perusteluni, mutta ev. lut. tunnustus oikeastaan sanoo ja mitä te sanotte?
Kyllä baptistien kastekin on kristillinen kaste ja siinä tullaan Jumalan lapseksi. Siksi luterilainen kirkko ei kasta uudelleen. Uudelleen kastaminen on synti ja Jumalan työn halveksuntaa.
Aika hankala on todentaa sitä, uudestisyntyykö lapsi kasteessa. Sen voi kyllä havaita, jos rankkaa elämää elänyt vaarallinen vanki; tulee uskoon ja muuttuu täysin. Entäpä vauva? Miten voi tietää mitä siinä kasteessa tapahtuu, tai väittää että, ei tapahdu mitään? Molemmissa tilanteissa on vain uskottava.
Toinen uskoo, ettei tapahdu ja toinen uskoo että siinä tapahtuu jotain merkittävää. Ainoa ratkaisu olisi tähän kiistaan siinä, että meidän silmät avattaisiin näkemään hengelliseen maailmaan ja siellä vallitsevaan todellisuuteen.
Entäpä ne henkilöt, jotka ovat lapsena kastettuja ja ovat vain kasvaneet uskon todellisuuteen sisään. Eivätkä ole koskaan kokeneet mitään varsinaista uskoon tuloa. Tuskinpa kukaan uskaltaa heidän uskonelämäänsä seurattuaan väittää, etteikö heidän uskonsa ole todellista uskoa.
Juuri näin, Pekka. Emme me omiin kokemuksiimme voi katsoa tässä asiassa, vaan Jumalan sanan lupauksiin. Jumalan sana puhuu uudestisyntymisen pesosta ja siitä, että kasteessa solmittu hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa pelastaa. Luotetaan tähän.
Ajatus kaikkien kastamisesta on tavallaan vastoin Kirkon opetusta, sillä ei kirkko kasta ketään vastentahtoisesti. Vanhemmat, jotka kastavat lapsensa, uskovat lapsensa Jumalan huolenpitoon ja lahjoittavat tämän uskon mukaan kasteessa lapsilleen kaikki Jumalan lupaukset. Seurakunta opettaa lapsille Kristuksen Evankeliumin, rukouksen ja Pyhät kirjoitukset. Onko tässä jotain väärää? Ei ole.
Jos emme usko siihen, että Jumala on kasteessa läsnä Sanansa ja kaikken Pyhiensä kanssa, niin kuinka me voimme uskoa siihen, että Jumala kuulee meidän rukoukset?
Entä niiden lukemattomien esirukoilijoiden, jotka rukoilevat kastetun lapsen puolesta? Entä seurakunta, Pyhien yhteisö, jonka uskomme ja tunnustamme? Eikö juuri heidän kätensä kautta auteta Jumalan lapsia maailmaan, uskosta uskoon.
Henkilökohtaisen uskon kautta ihminen ymmärtää saaneensa Kristuksessa lahjaksi kaiken, mutta olemmeko me niitä uskovaisia, jotka eivät usko Jumalan voivan herättää itselleen lapsia vaikka kivistä. Jos taas uskomme, että Hän voi kuolleita herättää, niin miksei voi antaa uskoa kasteessa seimi lapselle?
Ristolle voisi esittää vastakysymyksen (kaikella kunnioituksella): Mitä menettäisimme, jos kaikki uskovat kastaisivat lapsensa heti syntymän jälkeen ja opettaisivat lapsillensa kaiken, mitä Jeesus on käskenyt opettamaan?
Kun maailman lähetyskentillä on kastettu aikuisia, jotka ovat kuulleet Evankeliumin, niin on luontevaa, että heidän lapsensa kastetaan heti kohta Pelastuksesta osalliseksi ja he näin liittyvät Kristilliseen Kirkkoon ja Jumalan tekemään liittoon.
Uudelleensyntymä kasteessa on myös lapseksi ottamista (Room.8:23) joka juontaa
myös ajatukseen Kristukseen kasvattamisesta. Uudesta testamentista löytyy myös selkeä teologia siitä, että vettä ja henkeä ei voida erottaa, vaan ne ovat yhtä, eli mitään erillistä hengestä syntymää ei ole, on vain vedestä ja hengestä syntymä.
Lopuksi elävä todellisuus osoittaa, että vauvana kastetut ovat saaneet kaikki samat lupaukset kasteessa, kuin aikuisena kastetutkin ja näin ollen tämä todistaa vain sen, että usko on se joka ratkaisee, ei kasteen ajankohta. Pyhä Henki asuu Sanassa ja tulee ihmisen luokse Kristuksen kautta.
”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Room.10:9-10
Ismo, kirjoitit” ”Vanhemmat, jotka kastavat lapsensa, uskovat lapsensa Jumalan huolenpitoon ja lahjoittavat tämän uskon mukaan kasteessa lapsilleen kaikki Jumalan lupaukset. Seurakunta opettaa lapsille Kristuksen Evankeliumin, rukouksen ja Pyhät kirjoitukset. Onko tässä jotain väärää? Ei ole.”
Lapsen voi uskoa Jumalan huolenpitoon ja hänelle voivat sekä seurakunta että vanhemmat opettaa evankeliumin , vaikka häntä ei kastettaisi vauvana kirkon jäseneksi (ja tulevaksi kirkollisveron maksajaksi). Meillä vapaissa suunnissa opetetaan lapsia koko ajan. Menee väärin päin, jos vauva ensin kastetaan kirkon jäseneksi ja sitten odotetaan, että jospa hän uskoisi.
Kysyit: ”Mitä menettäisimme, jos kaikki uskovat kastaisivat lapsensa heti syntymän jälkeen ja opettaisivat lapsillensa kaiken, mitä Jeesus on käskenyt opettamaan?”
Paljon on menetetty:
Kun ihminen saa seurakunnan täysivaltaisen jäsenyyden ja kristityn nimen ilman, että hän on uudestisyntynyt Hengestä, se vain hämää. Sellainen toiminta antaa aivan väärää kuvaa kristillisyydestä. Sillä petetään. Olin itse yksi niistä monista petetyistä aivouskoisista tai jollain tapaa korkeintaan uskonnollisista ihmisistä, jotka eivät tajunneet, että elävä usko on jotain aivan muuta kuin mitä meille on opetettu. Minua piti ja varmaan montaa muutakin Herran on pitänyt viedä syvien vesien kautta, että silmämme avautuivat. Sellaisilta mutkilta vältyttäisiin, jos johdatettaisiin opetuksella nuoret itse ratkaisemaan suhteensa Jeesukseen jo varhaisessa vaiheessa. Kaste on sellainen ratkaisun paikka. Vauvakasteen puolustajat haluavat edistää todellisesta uskosta osattomien pettämistä ja heidän tuudittamistaan väärään rauhaan. Ja sitä he tekevät hyvin uskollisesti.
Tuollaista ”uskovien” lasten kastamista vauvoina on harjoitettu ja jäljet ovat olleet kauan näkyvissä. Kirkkoon on kauan tullut sitä kautta ihmisiä vailla todellista uskoa ja kuuliaisuutta Jumalan sanalle. Heitä on päätynyt kaikilla palleille paavin istuinta myöten. Kirkko ei pysty muuttamaan kaikkia vaan heidän mukanaan tullut hapatus on hapattanut kirkkoa. Kirkosta tulee maailman kaltainen, jossa Jumalan sanalla ei ole auktoriteettia.
Kirjoitit: ” ja opettaisivat lapsillensa kaiken, mitä Jeesus on käskenyt opettamaan?” Jos opetus todella olisi sitä, mitä Jeesus on käskenyt opettamaan, niin se olisi hyvä. Mutta ensinnäkin – kuten sanoin – voi opettaa ilman kastettakin. Toisaalta ei pelkkä opetus tee kenestäkään opetuslasta. ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani”. Kaikki kuulijat eivät ota Sanaa vastaan, eikä heidän paikkansa ole pyhien yhteisön eli Jumalan seurakunnan yhteydessä.
Vielä: jos mainitsemasi opetus on sitä, mitä täällä opetatte vauvakasteen armosta, niin silloin kyseessä ei tuo ”mitä Jeesus on käskenyt opettamaan” vaan aivan jotain muuta.
Ajatteletko sinä, Ismo, Matiaksen lailla, että kastamaton vauva on perisynnin syyllisyyden takia vihan lapsi, ilman armoa ja erossa Jumalasta eikä siksi voisi kuollessaan päästä autuaaseen osaan? Siksikö ajat vauvakastetta? Vai onko sinulla muita syitä? Esimerkiksi se, että se on kirkkosi tapa?
Ymmärrätkö, Ismo, muuten sitä, että vauvakaste vie kristillisyydeltä uskottavuutta? Kuka ajatteleva ihminen uskoisi enää sellaiseen keskiaikaiseen harhaan, että Jumala muka pelastaisi kadotuksesta sellaisen vauvan, jonka päähän kirkon pappi valuttaa vettä lausuessaan joitain sanoja? Ja että sellaiset vauvat, joille tällaista riittiä ei suoriteta, olisivat kadotettuja. Tuollainen ajatteluhan on täysin epäuskottavaa ja naurettavaa. Se olisi myös armotonta ja hyvin epäoikeudenmukaista. Ja silti Jumalaa sanotaan armolliseksi ja oikeudenmukaiseksi. Jos kristillisyys leimautuu ihmisten mielissä tuollaiseksi hölynpölyksi, nin sehän vie siltä täysin uskottavuuden. Euroopan maallistuminen ei siis ole mikään ihme. Eihän ymmärtävä ihminen kerta kaikkiaan voi tunnustaa kannattavansa tai uskovansa tuollaista magiaa.
”Kuka ajatteleva ihminen uskoisi enää sellaiseen keskiaikaiseen harhaan, että Jumala muka pelastaisi kadotuksesta sellaisen vauvan, jonka päähän kirkon pappi valuttaa vettä lausuessaan joitain sanoja?” ’Nykyaikaisesti ajatteleva’ ihminen pitää Jumalaa ja kadotustakin ’keskiaikaisena hömppänä’, joten kirkolla ei ole mitään syytä muuttaa oppiaan tai käytäntöjään tähän vedoten.
Martti Pentti, kaikki ajattelevat ihmiset eivät pidä Jumalaa ja synneistä tulevaa rangaistusta hömppänä, mutta pitävät hömppänä kuitenkin sitä, että toisten vauvalle suorittamalla riitillä voisi olla merkitystä hänen pelastumisensa tai kadotukseen joutumisensa suhteen. Sellaisella ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa. Eikä Raamatun kanssa.
Sen sijaan kaste sen alkuperäisessä käytössä on ajattelevalle ihmiselle järkeen käypää. Siinä tapahtui henkilökohtainen tunnustus, että Jeesus on se Herra, joka hän sanoi olevansa. Tunnustus, että hän on noussut kuolleista ja elää. Samalla henkilö tunnusti itsensa pelastusta tarvitsevaksi syntiseksi ja hän myös sai armon, joka poisti rangaistuksen. Hän liittyi todelliseen Kristukseen uskovien seurakuntaan, joka erottautui maailmasta. Ei siis sellaiseen ”seurakuntaan”, jonka kattavuus oli sama kuin maailman eli ympäröivän yhteiskunnan. Sellainen ”seurakunta” ei ole raamatullinen Jumalan seurakunta. Se on jotain muuta.
Havitteletko sinä, Martti Pentti, muuten vielä sitä aikaa, jolloin kaikki suomalaiset lakisääteisesti kastatettiin kirkkoon? Jos havittelet, niin miksi? Mitä sillä saataisiin? Pelastus kaikille vauvoilleko? Ja jos et havittele, niin mitä vikaa siinä vanhassa mallissa näet?
Kiitos perustellusta vastauksesta Risto. Ymmärrän toki nuo ongelmat josta mainitsit ja Kirkko kastaa esim. Aikuisena kastamattomia vasta rippikoulun käymisen jälkeen, jossa toteutuu tuo Helluntalaisten ajatus. En kuitenkaan vetoa siihen, että milloin kastetaan, vaan milloin uskotaan. Raamattu on yksiselitteinen veden ja hengen yhteydestä uudestisyntymässä ja todellisuus paljastaa sen, että vauvana kastettu voi uskoa ja saada kaikki hengen lahjat.
Kaikesta sydämestäni toivon, että kasteesta ei tule este Kristityjen yhteyteen ja suurin teologinen erohan on lopulta siinä miten Lutherilaiset ymmärtävät vapaan tahdon, siltä osin, ettei ihminen voi omasta voimastaan uskoa, vaan sen vaikuttaa YKSIN Jumala ihmisessä. Usko ei ole ihmisen vallassa, vaan Jumalan. Tämän asian edessä me joudumme kaikki nöyrtymään.
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.
2.Tim.2:19
Ismo, kirjoitit: ”Kaikesta sydämestäni toivon, että kasteesta ei tule este Kristityjen yhteyteen…”
Olet ehkä myöhässä sen asian suhteen?
”Raamattu on yksiselitteinen veden ja hengen yhteydestä uudestisyntymässä.” Tähän en yhdy.
Toisaalta voi miettiä käsitettä ”kristittyjen yhteys”.
Jos vaihtoehdot ovat, että annetaan jakaantuneen tilanteen vain jatkua ja ollaan näennäisesti yhtä tai toisena vaihtoehtona, että halutaan etsiä ja löytää Jumalan tahto ja yksi linja kasteasiassa silläkin uhalla, että siitä syntyy riitaa ja eripuraa, niin minä itse haluan ennen kaikkea olla uskollinen Jeesukselle ja Sanalle, vaikka kaikki eivät pitäisi toiminnastani ja vaikka siitä joutuisikin maksamaan hinnankin. Täytyyhän olla vain yksi oikea tapa. Vauvat joko pitää kastaa tai sitten ei pidä.
Tällä ymmärrykselläni sanon, että lasten kastamisesta tulee luopua, koska se on epäraamatullista toimintaa, joka pohjautuu ikivanhaan väärinymmärrykseen. Uskon myös, että sille tulee käymään kuten kommunismille.
Muistetaan sekin, että kristityillä ja nimikristityillä ei voi olla todellista yhteyttä.