Haluan usein, jostain syystä, päästä keskustelemaan uskon peruskysymyksistä. Täällä keskustelut käydään omalla nimellä, niin pysytään yleensä asiassa. Silloinkin, kun mielipiteet menevät pahasti ristiin. Joten ajattelin uskaltaa kokeilla tätäkin aihetta.
Kasteesta yleensä syntyy tiukkoja keskusteluja. Mitäpä tuumaatte tuon kirjoittajan tekstistä, jonka löysin tänä aamuna? Olisikohan tuossa asiassa se keskeinen erimielisyys, melko hyvin kuvattuna, josta kiivaimmat erimielisyydet syntyy?
”Ei näin, rakas veli , että minä sellaista tietä ole sinulle osoittanut, että kaste antaisi sinulle vapauden tehdä syntiä, päin vastoin. Syntisi on annettu anteeksi ja olet saanut armon, sen vuoksi, että eläisit nyt uutta elämää, etkä tekisi enää syntiä. Kaste ja synnissä elämien eivät sovi yhteen. Kaste ei voi sinua auttaa, jollet kunnioita sitä ja pidä sitä puhtaana. Vaikka sinulla on kristillinen nimi, itse Kristuksen sinä olet hyljännyt, eikä sinulla ole muuta kuin kristillinen ulkokuori, jolla petät itsesi.”
Monet papit julistavat kansalle pelastusta, pelkän kasteen armon perusteella. Onko sitten tuon kirjoittaja erehtynyt?
Hänen tekstinsä kumoaa tuon ajatuksen täysin. Kertokaa ystävät, mihin perustuu se ”kasteen armo”, josta kirkossa hyvin usein kuulee puhuttavan?
Kiitos Ismo. Tuota hain, kysymykselläni, jota en edes osannut oikein sanoittaa. Avasit minulle asian ytimen. Kysymys kasteesta ja siitä nousevat erimielisyydet juontuvat erilaisesta käsityksestä siitä, mitä pyhitys on.
Kasteen armo on oikeasti olemassa, mutta jollei sitä joka kerta selitetä, se johtaa väkisinkin harhaan.
Muutoin kastetoimituksesta tulee kuulijan mielessä se, minkä tähden ihminen pelastuu. Tällainen kasteopetus syrjäyttää Vapahtajan Golgatan työn ja asettaa tilalle pelkän kasteen.
Kasteen armo on teologien käsite, joka pelkkänä ilmaisuna johtaa kuulijat harhaan. Kasteen armo, kuluu avaintenvaltaan. Eikä sitä pidä viljellä missä tahansa tilanteissa.
Kasteen ja pyhityksen suhde tulee kirjoituksesi kautta ilmeiseksi.
Pekka,
kyllä sinä osasit yhtä hyvin tuoda esille ristiriitaisen kannan, mikä tulee ilmi Ismonkin kommentissa.
Olette kumpikin todistuksena siitä, että lapsikaste ei ole etu eikä haitta uskoontulolle. Jeesus-tiellä vaeltamisessa se osoittautuu TARPEETTOMAKSI ”kapulaksi” rattaissa.
Sinä yrität päästä pureutumaan Itse Asiaan, muttet halua luopua siitä, mikä pelastusoppiin on ympätty Raamatun lisäksi ja sen ilmestymisen jälkeen.
Käytät määritelmää ”avaintenvalta”. Se on RKK:n juttu, joka takaa heidän yksinoikeutensa taivaaseen. Asiaa kun Raamatulla perustelee, niin päätyy ryhmään, jossa on mm. ”toisenlainen jeesus”. Katolinen kirkko myöntyy sinun ja Ismon ”syvällisyyteen”, joka kuitenkin on sekavuutta. Pienikin nyökkäys lapsikasteelle pistää välit RKK:n kanssa kuntoon. Tästä todistuksena on Luther, Zwingly ja Calvin, jotka yhdistyivät mätkimään niitä, jotka uudestisyntyivät Pyhästä Hengestä j siten ottivat kasteen vastaan.
Kun tunnut mieltyvän tuohon avaintenvalta-määrittelyyn, niin kehoitan sinua selvittämään, mihin iankaikkiseen olotilaan johtavaan oveen se sopii. Lievin muoto paikasta on ”katolinen taivas”.
Reijo
Kaste ei ole tarpeeton kapula, vaan täysin välttämätön pelastukseen. Mehän pelastumme vain Kristuksen Golgatan työn ja ylösnousemuksen pelastustyön takia ja tähän työhön me olemme liitetyt pyhän kasteen kautta. Ilman kastetta olemme osattomia Kristuksesta ja hänen pelastustyöstään.
Yksi elämän luonnollinen vaatimus on syödä, silloin kun on nälkä. Hengellistä ruokaa kaipaavalle kasteen armo on välttämätöntä jokapäiväistä ravintoa. Itseensä tyytyväinen ei koe sitä tarvitsevansa, eikä pidä sitä minään arvokkaana. Heille se on helmiä sikojen edessä.
Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. EF.4:5-6
Kunpa me vain pääsisimme tuohon yhteiseen tunnustukseen, niin voisimme kaikki hyväksyä toistemme kasteen riittäväksi. Olemmehan kuitenkin kaikki saman Jumalan todisteena maailmassa, kansana yhden todellisen Israelin, alkaen Juutalaista, jotka uskovat sydämestään ja tunnustavat Jeesuksen Herraksi
(Lue Ef. 2:8-22)
Ismo, kirjoitita: ”niin voisimme kaikki hyväksyä toistemme kasteen riittäväksi. ”
Riittäväksi mihin?
Riittäväksi pelastukseen?
Vai tarkoitatko, että lapsikaste on riittävä täyttämään täyttämään raamatullisen kastetuksi tulemisen ehdon tai vaatimuksen?
Vai mihin sinä ajattelet vauvakasteen olevan riittävä?
Tässä se ero näkyy.
Jos ajatellaan, että vesikaste nyt on vain jotain, joka ihmisen on joskus jossain vaiheessa elämäänsä saatava, että Jumalan asettama pelastuksen ehto täyttyisi, niin tältä pohjalta vauvakaste on tietysti ihan ”riittävä”. Homma on tullut hoidetuksi jo vauvana. Ja hyvä niin. Tältä pohjalta sitten onkin fiksua kastaa kaikki jo vauvoina. Asiaa ei sitten enää tarvitse myöhemmin ollenkaan miettiä.
Mutta veden valuttaminen ihmisen päähän samalla kun sanotaan joitain sanoja ei ole varsinaisesti se asia, joka Jumalalle olisi muka tärkeää, niin että hän voisi sen seurauksena päästää jonkun iankaikkiseen iloon.
Hänelle on oleellista se, että ihminen tunnustaa Jeesuksen siksi Herraksi, joka Hän on. Ja samalla tulee tunnustaa itsensä syntiseksi ja pelastusta tarvitsevaksi. Nämä tehtiin alussa Jeesuksen asettamassa kasteessa. Mutta suun tunnustus ajaa saman asian Paavalin mukaan.
Tuo ajattelu, että vauvakasteella olisi yhtään mitäään merkitystä kenenkään pelastumiselle, on ikävä erehdys. Se on juuri sitä, mitä Reijo Mänttäri sanoi: tarpeeton kapula rattaissa.
Eikä pelkästään tarpeeton vaan haitallinen, koska sillä hämätään ihmisiä. Entisenä luterilaisena voin sanoa … I know… I’ve been there.
Risto
Jos kerran olet entinen luterilainen, niin sinulla siis on jo tuo yksi ja ainoa pelastava kaste. Sen sijaan jos olet tuon jälkeen käynyt toiselle ”kasteelle”, niin tuo jälkimmäinen on epäuskon teko. Olet silloin kääntänyt selkäsi Pelastajallesi, joka sinut on jo kasteessa ottanut omakseen.
Galattalaiskirjeessähän sanotaan.
3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Jos nyt olet tämän hyljännyt niin olet samalla hyljännyt Kristuksen johon sinut on kasteessa puettu.
Huomaa että tuossa kasteesta ei puhuta aktiivissa eli ihmisen omana tunnustustekona, vaan passiivissa eli siis Jumalan antamana lahjana. Kasteessa siis ihminen on täysin passiivinen ja vain
_ J u m a l a _
_ t o i m i i _
vain hän eikä kukaan muu.
ebaptisthēte , ἐβαπτίσθητε,
aoristi, indikatiivi ja _ p a s s i i v i _, mitä tulee subjektin ilmaisevaan monikon toiseen persoonaan.
Voi, voi, Matias. Ei se vauvakaste pelastanut minua yhtään mistään. Olin Herramme lunastamana hänen omansa heti syntymästäni. Mikään ei erottanut minua hänestä. Ei Aadamilta peritty syntivelka eikä mikään. Usko vain. Herra on hyvin armollinen ja rakastava, eivät vauvat ole Hänen tuomionsa alla pelkän syntymänsä perusteella. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.
Tuo passivum divinum -ajattelu, jota markkinoit lopussa, on aikansa elänyt.
Ehkä pitäisi kaivaa netistä artikkeli, jossa ruoditaan tuota muistaakseni 1800-luvun lopulla nousutta teologiaa. Se punnitaan köykäiseksi. Sitä ovat kovasti nostaneet esiin mm. Matti Väisänen ja jotkut muutkin suomalaiset kirkon teologit. Väitetään esimerkiksi, että se viittaa kasteen olevan Jumalan teko.
Passiivi ilmaisee, että tekijä on tuntematon. Ja vain sitä ja nimenomaan sitä.
Ei passiivin perustella voi väittää, että passiivi ilmaisisi kastamisen suorittajaksi Jumalan tms. Hain joskus mielenkiinnosta vastaavia passivimuotoja Novumista ja löysin kohtia, joissa selvästikin kyse oli IHMISTEN toiminnasta vaikka käytettiin passiivia.
Kirjoitat: ”Kasteessa siis ihminen on täysin passiivinen”. En kyllä mitenkään saa tuota mahtumaan UT:n kastekertomuksiin. Kantoivatko apostolit veteen ne 3000, jotka kastettiin Apt 2:n kertomuksessa? Hakiko Ananias ihan varmasti kastemaljan jostain Paavalin luokse kastaessaan hänet?
Risto
Kaste on Jumalan teko. Tämä tulee esille jo Vanhan testamentin puolella.
Hesekielin tekstissä.
1) Jumala itse vihmoo veden pisaroina niin kuin kylväjä sormiensa välistä ripottelee siemeniä maahan (hepreassa sama verbi).
2) Jumala itse pesee synnistä ja saastasta.
3) Jumala itse poistaa epäjumalanpalveluksen ja siirtää elävän Jumalan palvelijaksi.
4) Jumala itse antaa Pyhän Henkensä kastetulle.
5) Jumala itse ripottelemansa _ v e d e n _ välityksellä antaa elämän uudistuksen
Hesekiel 36: 25-27
36:25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
36:26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
36:27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Risto
Tuntien juutalaisen ja vanhan kirkon kastekäytännön niin noiden 3000 helluntaijuhlan aamupäivän klo 9 hetkirukouksen juhlapuhujan saarnan vastaanottajan ja heidän perheidensä kastamisessa on mennyt melkoisesti aikaa.
Kaste on käytännössä toteutettu sitä mukaa kuin kastettavien kelpoisuus ”haksios” on voitu todeta.
Yksikään käännynnäisperhe ei voinut saada juutalaisuuteen kääntymyksen kastetta ennen kuin rabbi oli todennut tuon kelpoisuuden. Sama käytäntö jatkui kirkossa. Esimerkiksi Korneliuksen kääntymyksessä Pietari teki tuon rabbin tehtävän ja Pyhän Hengen erityinen asioihin puuttuminen teki mahdolliseksi tuon kelpoisuudesta päättämisen nopeutetussa aikataulussa.
Samaa kelpoisuusvaatimusta tarkoittava kysymys oli ajankohtainen myös Filippuksen kastaessa etiopialaista rahaministeriä. Siinä Filippus totesi tuon kelpoisuuden perusteet ja toimitti kasteen.
Risto
Vihjailetko sinä että mukama voisi olla jotain kastetta ilman vettä? Tämä on sekä kielellisesti että Raamatullisesti täysin nurinkurinen opetus.
Vertaapa kielellisesti sanontoja
Minä kastelin kukat ilman vettä.
Minä juotin karjan ilman vettä.
Minä kastelin puutarhan ilman vettä.
Minä sain nääntyneen autiomaan puhkeamaan kukkiin ilman vettä.
Tai ajatellaan Raamatullisesti
Turha mennä kauemmaksi kuin luomiseen aivan alussa:
Autiomaan eloon heräämisen mielikuva edellytti ehdottomasti että kyseessä oli konkreettinen vesi, kun Pyhä Henki liikkui vetten päällä.
Maa oli autio ja tyhjä, mutta kun Pyhä Henki vaikutti vesisateen vihmonnalla elämää luovan veden maahan, niin valo koitti, kasvit nousivat maasta ja elämän vilinä luotiin maan päälle.
Kaste on tämän alkuperäisen Pyhän Hengen luovan työn jatkoa. Kaste on uudeksi luova Jumalan teko. Uudesti luova.
Tästä Pietari sanoo vuoden 1938 käännöksen mukaisesti.
3:21 Tämän vertauskuvan mukaan _ v e s i _ nyt teidätkin pelastaa, kasteena.
Kuvitelmat että kaste muka olisi kastetta ilman vettä ovat virvatulten tavoittelua.
Matias, kun usein otat kantasi tueksi VT:n esikuvia, niin sinun pitää huomioida tarkkaan miihn esikuvallisuus kohdistuu.
Oliko Israel esimerkiksi esikuva kansasta, jonka jäseneksi tullaan vauvalle syntyperän vaikutuksesta suoritettavan riitin kautta niin kuin juutalaiseksi tultiin vauvana saadun ympärileikkauksen kautta. Ei.
Pitää ymmärtää, minkä esikuva Israel todellisuudessa oli. Esikuvallisuus kohdistui niihin, jotka todella ovat Jeesuksen opetuslapsia eli kristittyjä. Niihin, joilla on elävä usko. Jumala ei enää uudessa liitossa kokoa itselleen kansaa ulkonaisen riitin kautta vaan Sanansa kutsun kautta, sen evankeliumin kautta, joka saa aikaan muutoksen sydämessä. Todellisia kristittyjä ovat Jeesuksen seuraajat. Eivät suinkaan kaikki ne, jotka ovat syntyperän johdosta kristinuskon piirissä.
Vanhan liiton jäsenyyteen tultiin fyysisen syntymän kautta. Uuden liiton jäsenyys tulee Sanan kuulemista seuraavassa hengessä syntymisestä, eikä vauvalle automaattisesti suoritettavasta kasteesta. Se ei anna ”uutta henkeä” vauvalle. Näiden asioiden sekoittaminen on johtanut siihen, että edustamasi pohjimmaltaan lakihenkinen seurakuntamalli tuli alun raittiudesta harhautuvaan kristikuntaan.
Lisään vielä, että kasteella sinänsä ulkonaisena riittinä oli ja on merkityksensä. Se todella erotti alussa elävät kristityt maailmasta. Ja niin on tarkoitus olla tänäänkin. Vauvakaste vain tuli ihmisen (ja ties kenen) aikaansaannoksena sotkemaan kuviot. Se ei erota ketään maailmasta.
Risto
Vanhan testamentin käyttöni on erittäin tarkkaa ja harkittua.
Opiskeluissani Vanhan testamentin eksegetiikka on ollut pääaineeni. Olen opiskellut Vanhan testamentin molempia alkukieliä hepreaa ja arameaa. Olen teksteissäni käyttänyt heprean lisäksi arameankielistä Targumia, kreikankielistä Septuagintaa, latinankielistä Vulgataa. Olen tutkinut kiilakirjoituksia akkadiksi ja sumeriksi, tehnyt Vanhan testamentin tekstin vertailua vanhan Orientin akkadilaisiin, heetiläisiin, egyptiläisiin ja kanaanilaisiin teksteihin. Toisinaan on mielenkiintoista ollut nähdä miten 600 -luvulla arabialaiset käsittivät joitakin Raamatun kohtia esim. Koraanissa.
Anabaptistien harrastama selitysperinne on suurelta osin anakronistista selittelyä, käsitteitä käytetään täysin toisin kuin Raamatun aikana. Sitten näiden väärin ymmärrettyjen käsitteiden pohjalta tehdään teksteistä mitä kummallisempia tulkintoja. Historiallisen Raamatun tulkinnan kanssa näillä tulkinnoilla ei ole yhtymäkohtaa.
Jos joku omassa yksityisessä raamatuntulkinnassaan altistuu väärin ymmärtämiseen niin tässä ei vielä ole mitään hätää. Ongelmaksi muodostuu jos näiden yksittäisten väärinymmärtämisten pohjalta aletaan levittämään näitä uusia oppeja ikään kuin ne olisivat ”Hengen” opettamia ja näiden väärinkäsitysten pohjalta sotimaan kirkon perinteistä oppia, niin silloin ollaan todella tuhoisalla tiellä. Lutherin aikana Zwickaun profeettojen omien haihattelujen pohjalla saamat ”ilmoitukset” jotka he harkitusti asettivat Raamatun vastaisesti, ovat sitten myöhempien selittelyjen aikana yritetty ”perustella” Raamatulla ja nykyään tuo liike kuvittelee opettavansa vain ja ainoastaan Raamatun opetusta ymmärtämättä, että ensimmäiset tuolle tielle lähteneet avoimesti julistivat opetuksensa olevan ”Hengen ilmoituksen” tuotetta ja tärkeämpää kuin Raamatun kirjaimellinen sana.
Risto
Haukut väärää puuta.
Lapsikasteen kieltäminen 1520 -luvulla tuli sotkemaan kirkon selkeää pelastussanomaa kasteen armosta ja synnytti pian jo 500 -vuotisen sodan levittämällä jumalatonta kasteen pelastuksen kieltävää opetustaan.
Näissä keskusteluissa on tullut esille muutamissa puheenvuoroissa sellainen ajattelu, että ihmisen omalla ajattelulla ja toiminnalla olisi edes jotain osuutta ihmisen pelastukseen. Tällainen itsensä ja oman ajattelunsa korottaminen on hybristä eli ylpeyden synnin tuotetta. Ei tyydytä siihen pelastukseen, minkä Jumala on jo täysin valmiiksi tehnyt Golgatan sovintotyöllä ja jonka hän antaa lahjaksi kasteen välityksellä ja johon kasteessa ojennettuun pelastukseen usko sitten panee toivonsa.
Verrattakoon keskelle valtamerta joutunutta ihmistä. Vaikka hän mielessään tekisi kuinka kääntymystä pahuudestaan joka hänet on tuohon tilaan heittänyt niin tuolla ajattelun muutoksella hänen hukkumisensa tilassa oleminen ei tippaakaan katoa. Eli siis ihminen ei koskaan voi pelkästään omien ajatustensa muuttumisella parantaa asemaansa. Tarvitaan apu ulkoa päin. Tarvitaan laiva joka tms. joka tuo pelastuksen veden varaan joutuneen luo.
Näin kirkko-laiva tuo pelastuksen ikuiseen kadotukseen vajoamassa olevan elämään. Tämä kirkon luokse tulo on välttämätöntä pelastuksen vastaanottamiseen. Extra ecclesiam nulla salus, Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Kirkko sitten antaa kadotuksen vallassa olevalle ihmiselle kasteen. Vertauksen laivassa pelastusrengas tai pelastusvene tai pelastusuimari tms.
Kaste on se ulkonainen apu, jonka kirkko antaa ihmisen saattamiseksi kirkon jäseneksi eli Jumalan valtakunnan kansalaiseksi eli Jumalan perheen jäseneksi eli Jumalan lapseksi.
Ihmisen pelastuksen kannalta on tärkeätä nähdä asioiden oikea järjestys:
ensiksi Jumalan sana ja sakramentit,
sitten tulee usko ja lahjaksi saatu elämä Hengen johdossa.
Matias, kirjoitit: ”Näissä keskusteluissa on tullut esille muutamissa puheenvuoroissa sellainen ajattelu, että ihmisen omalla ajattelulla ja toiminnalla olisi edes jotain osuutta ihmisen pelastukseen.” Ja sitten tuomitset sellaisen ajattelun.
Olet jotenkin ristiriitainen. Sinähän sanot kuitenkin myöhemmin, että ”kirkon luokse tulo on välttämätöntä pelastuksen vastaanottamiseen”.
Jos luetaan vaikkapa Apt. 2 lukua, niin ymmärretään, että Pietarin saarnaa kuulleiden ja sen uskoneiden kasteelle meno oli heidän omaa toimintaansa. Eikö ollutkin. Siis heidän toimintansa vaikutti heidän pelastumiseensa. Ja kuitenkin väitit, ettei ihmisen toiminnalla ole merkitystä pelastuksen kannalta?
Miten selität tuon?
Ja kun Paavali sanoo, että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastustaan, niin pitääkö se paikkansa? Tietysti pitää. Ja eikö suun tunnustus ole ihmisen omaa toimintaa?
Tässäkin on suora yhteys ihmisen toiminnalla ja pelastumisella. Perustat ajattelusi varmaan Lutherin väärään tulkintaan lain teoista. Kun Paavali kirjoitti, että kukaan ei tule vanhurskaaksi lain teoista, niin hän tarkoitti juutalaisia tooran säädöksiä eli ennen kaikkea ympärileikkausta ja myös ruoka- ja sapattisäädöksiä ym. Paavali vastusti niiden riittien ym merkitystä. Teologit ovat todenneet, että Luther laajensi väärin ”lain tekojen käsitteen”. Ei tarvitse pitkään lukea esimerkiksi Galatalaiskirjeen selitystä, niin huomaa, että Luther luulee Paavalin tarkoittaneen aivan kaikkea ihmisen tekemistä. Oli se sitten Jeesuksen tunnustamista tai lähimmäisen rakastamista tai mitä vain. Ja siinä hän teki traagisen virheen. Ne johtopäätökset, joita tuolta pohjalta on tehty, ovat olleet surullisia.
Lue vaikka James D. G. Dunnin kirja New Perspective on Paul -kirja tai joku vastaava NPP-teologian selvitys.
Ylipäänsä sanon, että Jeesus pelastaa, eikä ”kirkkolaivan” jäsenyys. Eikä varsinkaan vauvakaste pelasta.
Risto
Kaste pelastaa. Tässä ei ole ikärajoitusta.
Apostolien teoissa kerrotussa juutalaisten suuren kansallisen juhlan juhlapuhujan Pietarin puheessa vedottiin kasteen vastaanottamiseen. Saarnattu saarna toimi armovälineenä ja noin 3000 ihmisten sitten vähitellen otettiin parannuksen osallisuuteen pyhän kasteen toimituksella.
Näissä kasteissa noudatettiin juutalaisten tapaa että kaste koskettaa koko perhettä. Tämän tavan oikeellisuuden oli Pietari maininnut jo omassa saarnassaan, kun hän sanoi, että
1) kaste antaa syntien anteeksiantamuksen,
2) kaste antaa Pyhän Hengen lahjan,
3) kaste kuuluu sekä perheiden aikuisille että lapsille, ”teille ja teidän lapsillenne”,
4) kasteeseen ei kuulu eriseuraisuus eikä lahkolaisuus vaan se kuuluu ihan kaikille, hekastos ,
ἕκαστος, mikä on luonnollista koska kyseessä ei ole Jumalan salaseuraan vaan Jumalan kansaan liittäminen,
5) jne.
6) Tässäkin kaste on vastaanottajan oma osuus on täysin passiivissa.
baptisthētō , βαπτισθήτω
Koska edellä luet kreikan passiivia ikään kuin suomalaista epämääräisen subjektin käsitteen mukaisena passiivina, niin voin kertoa että lingvistisesti suomen kielen ”passiivi” on hyvin erilainen kuin kreikan kielen todellinen passiivi. Kreikan kielessä passiivi-ilmauksen subjekti on koko teon tapahtuman keskus, alusta ja pohja kaikelle tekemiselle ilman, että subjekti pienimmässäkään määrässä itse myötävaikuttaa tekemisen tapahtumaan. Suomalainen joutuu ilmaisemaan selittävällä ilmauksella tuon passiivin merkityksen, kun meidän objektia käyttäen pitää sanoa, että teko kohdistuu tuohon ihmiseen, esineeseen tai asiaan, vaikka kreikan kielessä kyseessä ei ole teon objekti, vaan subjekti.
Matias, kirjoitit: ”…kasteeseen ei kuulu eriseuraisuus eikä lahkolaisuus vaan se kuuluu ihan kaikille, hekastos , ἕκαστος, mikä on luonnollista koska kyseessä ei ole Jumalan salaseuraan vaan Jumalan kansaan liittäminen”.
Paavalia kutsuttiin nasarealaisen lahkon päämieheksi. Todelliset kristityt ovat Jeesuksen mukaan maailmassa, mutta eivät maailmasta. Me olemme piskuinen joukko ja olemme uloskutsuttuja. Olemme ulkopuolella leirin Kristuksen pilkkaa kantaen. Emme etsi maailman ystävyyttä (Jaak. 4:4).
Tässä taas näkyy perustavaa laatua oleva virheesi. Pidät uskoa ja Jumalan kansan jäsenyyttä syntyperän mukaan välittyvinä. Sellaisia ne eivät kuitenkaan ole. Nimikristillisyys ei ole kristillisyyttä. Jäsenyys kirkossa ei tee kenestäkään kristittyä.
Risto
Jumalan kansa on yhteisö, kirkko, ”kyriake ecclesia”, ”Jumalan kansa”. Siihen synnytään kasteen toimituksessa. Silloin saatanan kakarasta tulee Jumalan lapsi. Kastetoimitus on koko maailman yleisin liturginen toimenpide saatanan ulosajamisesta ja ihmisen vapauttamiseksi Jumalan lapsen vapauteen.
Kasteessa ihminen otetaan Jumalan nimeen eli Jumalan yhteyteen. Puhe nimikristitystä on siis erittäin altis väärinymmärtämiselle. Jumalan nimeen otettu nimittäin tarkoittaa sitä että kyseinen ihminen on otettu Jumalan omaksi.
Toki sanalla nimikristitty on myös oikea käyttönsä, kun tarkoitetaan sellaista joka teeskentelee olevansa jotain muuta kun on. Mutta eri puolilla maailmaa esiintyvässä helluntailaisten käyttämässä muodossaan sanaa käytetään pyhää kristikuntaa halventavassa merkityksessä, koska siinä leimataan kaikkien muiden kirkkokuntien ihmiset epäuskoisiksi. Kyseessä siis on mitä räikein toisten uskovien uskon halventaminen.
Helluntailaisen ”supersaarnaajan” saadessa kysymyksen mitä hänen voittamansa ”sielut” olivat ennen, tulee esille vakiofraasi ”a namechristian”, ”nimikristitty”. Tämä on elävän uskon halventamista mitä suurimmassa määrin, kun sellaista joka panee toivonsa Jeesukseen haukutaan epäuskoiseksi eli siis pakanan vertaiseksi.
Lähtökohta on Raamatussa selkeä, Jumala on Lähettänyt Poikansa Evankeliumin, eli tiedon, joka lahjoittaa ihmiselle uskon. Usko on siis syntynyt ihmiselle Sanan kautta eli ilman Sanaa (Kristus) ei ole myöskään Uskoa.
On Raamatullista ajatella, että usko on Jumalan lahja, jonka Jumala lahjoittaa Evankeluimissa maailmaan Poikansa kautta. Usko ei siis ole ihmisestä, eikä näin ollen ole ihmisen teko, vaan Jumalan.
Kun Jumala näin antaa ihmiselle uskon, niin kukaan ei voi myöskään sanoa, että ihminen on valinnut uskoa, uskominen ei ole ihmisen vallassa.
Kun ihminen uskoo, niin lapsi kaste ei ole ongelma, koska ihminen tietää, että Jumala vaikuttaa kaiken oman tahtonsa mukaan, eikä ihmisen. Kun kastamme lapsemme, niin me uskomme Jumalaan ja Hänen kaikkivoipaan ominaisuutensa. Ei meidän tarvitse epäile Jumalaa, vaan uskomme (Luotamme) Jumalan lupauksiin ja siihen, että Hän on läsnä Sanansa kautta, kun kastamme lapsemme.
On mielenkiintoista nähdä tämä kaste-asia armovalinta kysymyksen kautta, joka oikeastaan avaa tämän erimilisyyden syvimmän olemuksen. On myös jotenkin avartavaa nähdä, kuinka toisille usko on selkeästi Jumalan teko ihmisessä, joka pois sulkee kaiken ihmisen oman operoimisen Palstuksen asiassa ja sitten on toisia, jotka pitävät ihmisen omaa toimintaa merkityksellisenä.
On varmasti totta, että ihminen tuossa Pietarin (Ap.teot.2) kohdassa menee kasteelle, mutta ilman Jumalan sanaa he eivät olisi saaneet pistoa sydämeensä, eli Jumalan Sana on tässäkin liikkeelle paneva Voima, ei ihminen itse. Näin ymmärrettynä kaikki on Jumalan tekoa. Jumalan Sana saa aikaan kaiken. Jolla on korva se kuulkoon.
Lopulta meille jää vain kysymys, siitä kuka voi pelastua?
Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista”
Paavali sanoo toisaalla: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Room.8:28-33
Tällä foorumilla ei ole ollut vuosikausiin tuollaista selkeää kirjoittajaa kuin on Risto Kauppinen. En tunne häntä, mutta tähän mennessä kaikki on sitä minkä tunnen Raamatusta ja jonka olen kohdannut uskovien yhteydessä ympäri maailmaa. Nämä yhteydet eivät ole olleet missään kirjattuja tai sovittuja yhteisiä vuorosanoja, vaan niinkuin luemme Raamatusta niinkuin siellä on kirjoitettu. Paavalia lainatakseni,että:
”Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän”. 2. Kor. 1:13
Kun ja jos Raamatusta luetaan sellaista mitä siellä ei ole luettavissa tarvitaan paljon hermeneutiikkaa. tulkintaa, jotta omatkaan jutut täsmäisivät.
Aika hankala tämä kaste aihe on. Reijo kehuu Riston näkemystä. Risto ei kuitenkaan käsitä mitä Matias tahtoo sanoa pelastuksen ja kasteen merkityksistä. Varmaankin voin kaikkien teidän kanssa joskus päästä kokemaan syvää hengen yhteyttä. Mikäli tapaamme joskus. Jostain kumman syystä toistemme näkemykset menevät jatkuvasti ohi. Miksiköhän ei edes sellaista perusymmärrystä löydy, että oikeasti käsittäisimme toisiamme? Selvästi tässä on nyt jotain muutakin, kuin pelkästään kaksi aivan erilaista käsitystä. Miksi ihmeessä ei edes löydy sitä käsitystä, miksi toiset ajattelevat toisin.
En kehu R i s t o n näkemyksiä, vaan Raamatun opetusta, joihin minäkin vetoan.
Opastaja, Pyhä Henki, jonka Jeesus omilleen, seuraajilleen lähetti, ei johdata eri vaihtoehtoihin, etenkään kun pelastuopista on kysymys.
Reijo
Pietari sanoo, että kasteen vesi pelastaa. Miksi sinä sanot ettei kasteen vesi pelasta?
Pietari sanoo, että kasteen lupaama syntien anteeksianto ja Pyhän Hengen lahja kuuluu myös lapsille. Miksi sinä sanot ettei kuulu?
Pyhä Henki on antanut meille Raamatun. Pyhä Henki on Totuuden Henki. Hän ei voi antaa mitään Raamatun vastaista ”henkeä”. Totuus ei ole ristiriidassa itsensä kanssa.
Minä ja minun perheeni, me palvelemme Jumalaa ja siksi torjumme kaiken sellaisen opetuksen missä tippaakaan puhutaan Pyhän Hengen antamaa Raamatun sanaa vastaan.
Suosittelen sinullekin että luovut harhaopetuksesta ja alat uskomaan sen mitä Pyhä Henki sanassaan opettaa.
Pekka, ensinnäkin uskon ymmärtäväni, mitä Matias haluaa sanoa kasteen ja pelastuksen suhteesta. En vain ole samaa mieltä siitä. En siis hyväksy, mitä hän sanoo, enkä pidä hänen argumenttejaan pätevinä vaan lakihenkisinä. Hän on kirjoittanut, että kastamattomina kuolleet lapset eivät pelastu vaan hän oletettavasti siis luulee heidän joutuvan kadotukseen. Kovin täsmällinen hän ei ole ollut, mutta muita vaihtoehtoja ei kai ole, jos ei sitten oleteta annihilaatiota.
Minähän en näe, että kastetta ollenkaan asetettiin vauvoja varten. Uuden testamentin lähetystilanteessa sen saivat selvästi vain ne, jotka uskoivat evankeliumin.
Eikä ole ollut mitään syytä muuttaa käytäntöä, että kaste on ihmisen henkilökohtainen vastaus Jumalan kutsuun.
Matiakselle olen varmaan riittävän monta kertaa selittänyt näkemykseni hänen Reijolle mainitsemistaan asioista.
Merkillistä kuitenkin, Matias, että et vieläkään osaa lukea jaetta Apt. 2:38. Siinä sanotaan selvästi selvästi, mikä on se lupaus, joka on annettu lapsiin liittyen. Se lupaus on, että kun hekin kääntyvät eli tekevät parannuksen eli metanoian ja ottavat kasteen syntien anteeksisaamiseksi, niin he saavat Pyhän Hengen lahjan.
Jos lupaus olisi se suppea kontekstista irrottamisen kautta tehty tulkintasi, että lapsetkin saavat kasteessa anteeksi perisynnin, niin miksei sitten samassa tilaisuudessa olisi kastettu vauvoja? Nyt kuitenkin sanotaan: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin…”
Jos Pietarin sanat olisivat sisältäneet sen, mitä väität, niin pitäisi lukea: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin yhdessä heidän lastensa ja vauvojensa kanssa.” Mutta niin ei lue, vaan selkeästi vain ne, jotka ottivat sanan vastaan kastettiin. Osaatko ajatella miksi niin olisi?
En välitä enää tässä käydä läpi 1. Piet. 3:21:ta. Totean, että pitää osata tulkita esikuvia. Ja totean, myös että vesikaste pelasti ensimmäisenä henkilökohtaisena tunnustautumisena Jeesukseen ja erottautumisena maailmasta. Mutta se ei pelasta jo pelastunutta eikö myökään vauvaa, joka ei ole pelkän syntymänsä perusteella kadotettu, vaikka niin sitkeästi väitätkin.
Risto
Turhaan yrität mollata käsitystäni Apostolien tekojen 2:38-39 tulkinnasta.
Vaikka kuinka panet omia tekstinvastaisi tulkintojasi tuohon kohtaan, niin siitä ei lapsi -sana siitä poistu. Ei Jumalan teko kasteen välityksellä horju sillä että yrität väkisin ympätä siihen mukaan ihmisen omia pyrkimyksiä. Keskellä valtamerta uiva ihminen ei pelastu yrittäköön tehdä vaikka minkä muotoisia sielullisia temppuja tahansa. Hän pelastuu vain pelastavan laivan paikalle tulon kautta. Pelastuksen saamiseen tarvitaan ulkonainen, ulkopuolelta tuleva apu. Ihmisen omat voimat ja räpiköinnit eivät riitä.
Kaste on se Jumalan teko missä pelastus tarjotaan. Pietarin helluntaisaarnassa syntien anteeksianto ja Pyhän Hengen lahja ovat vain ja ainoastaan
Jumalan antamaa _ l a h j a a _ .
Kuvitelmasi että ihmisen kääntymys eli metanoia muka olisi joku muu tapahtuma kuin itse kaste vie pahasti harhaan.
Kaste on kääntymyksen kaste, ei siis sellainen kaste jota kääntymys on edeltänyt tai jonka jälkeen vasta kääntymys tulee ihmisen osaksi.
Kääntymyksen lahja eli syntien anteeksianto annetaan kasteen veden välityksellä.
Ja muista että tuo sana kastetuksi tuleminen on muodoltaan passiivissa. Subjekti siis ei tee mitään, vaan teko kohdistuu häneen, muovaa häntä ja toimii hänessä ilman hänen omaa toimintaansa tai myötävaikuttamistansa. Synergismi on ehdottomasti ulos suljettu. Kääntymys on sitä että Jumala itse kääntää ihmisen. Heprean professorini itämaisten kielten professori Jussi Aro kuvasi heprealaista Raamatun kielen käyttöä niin että monen suomalaisen kuvitteleman ihmisen oman kääntymyksen sijaan hepreassa kääntymys onkin sitä että Jumala kääntyy ihmisen puoleen, ”kääntää kasvonsa meidän puoleemme”. Vain tämä Jumalan kääntymine meidän puoleemme tuo pelastuksen.
Jotenkin käsittämättömän kummallista. Varmaankaan emme voisi löytää toistemme uskon perusteista Vapahtajamme sovitustyön suhteen, yhtään mitään eroa. Miksi sitten tämä kaste asia lyö väliimme heti ylittämättömän kuilun? Olisikohan perusvirheemme siinä että lähtöoletuksemme on se, että vastustajamme ovat väärässä?
Pekka,
Jos ottaisimme pelkäksi ohjeeksi sen mitä Jeesus Nikodeemukselle opetti, jotain poistuisi. Jeesus puhui vain uskoontulosta, uudestisyntymisestä. Tullaan ensin uskoon ja sitten vasta voidaan alottaa Ainoalla Tiellä kulkeminen eteenpäin.
Reijo
Ota sinäkin todesta se mitä Jeesus sanoi keskustelussa Nikodemuksen kanssa. Hehän viettivät klo 18 liturgista hetkihartautta vesperiä. (Yö alkoi klo 18 ja silloin vietettiin vesperiä, missä juutalaiset miehet pitkäänkin saattoivat tutkia Raamattua. Tällä kertaa tekstinä oli luomiskertomuksessa olevat sanat siitä että Pyhä Henki liikkui vetten päällä.)
Jeesus sanoi että kukaan ei pääse Jumalan valtakuntaan sisälle muutoin kuin kasteen kautta. Jotta pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan pitää saada kaste: Syntyä vedestä ja Hengestä.
Niin kuin Pyhän Hengen liikkuminen veden päällä ripotti ensimmäisen luomisen autioon ja tyhjään maahan elämän veden niin että maa alkoi kasvaa ruohoa ja vilistä eläimiä, niin kasteen veden pisarat antavat uuden luomisen eli Jumalasta syntymisen kastettavalle.
Ilman vettä ei ole elämääkään: Autiomaa jäisi autioksi. Ilman kasteen vettä ihminen jäisi oman lihallisen tahtonsa ja omien kuvitelmiensa varaan eikä siis pääse pelastuksen osallisuuteen: Mikä lihasta on syntynyt on liha.
Jos otamme vain sen mitä Raamatussa on , niin emme voi sen perusteella todeta toisen olevan kokonaan väärässä. Kasteen suorittamisesta puhutaan siellä hyvin vähän. mitään tarkkoja ohjeita ei ole annettu. Useimmat väittämät perustuvat tekstistä nouseviin päätelmiin. Eivät itse tekstiin. Joten uskon ettemme pelkän tekstin pohjalta pääse kovin pitkälle.
Pekka,
Etsit yhtymäkohtaa, yhteyttä. Vain ykseys Kristuksessa merkitsee. Ei ole mitään, jos ei ole alkua, uskoontulemista. Sen jälkeen alkaa matka. Tälle matkalle on kaikki ohjeet Raamatussa ja lisäksi Jeesus lähetti Pyhän Hengen, Opastajan kaikkeen ja koko totuuteen.
Olen todella sitä mieltä, että alkuun täytyy päästä, täytyy syntyä Ylhäältä, Pyhästä Hengestä. Ongelma on se, että Jeesus-tien toinen etappi, kaste, väännetään ensimmäiseksi.
Reijo
Ensiksi on synnyttävä ennen kuin voi elää. Siksi pitää syntyä uudesti ylhäältä ennen kuin ihminen voi elää uskonelämää. Kaste on tämä uudestisyntymä, jossa Pyhä Henki ottaa meidät Jumalan lapseksi.
Jeesuksen ja Nikodemuksen keskustelussa Jeesus sanoo että on synnyttävä ”anothen”, ”alkuperäisestä” eli siis Jumalasta.
Tiituksen kirjeen 3:3-7 sanoo että kaste antaa syntien anteeksiannon ja Pyhän Hengen uudistuksen. Tämän pohjalta tulkiet vanhan kirkon isät alkoivat käyttää Joh. 3:3,5 kohdassa sanaa uudestisyntymä, vaikka anothen sanan varsinainen merkitys on ”alkuperäinen” ja siitä johdettu merkitys ”ylhäältä”. Sen sijaan merkitys uudestisyntymä tälle kohdalle on annettu kasteen takia Tiituksen kirjeen kohdasta. Niinpä koko klassisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa merkitys ”uudesti” esiintyy vain ja ainoastaan niissä yhteyksissä missä viitataan tai lainataan tätä Johanneksen evankeliumin kohtaa.
Tässä pieni näyte siitä miten vanha kirkko on johdonmukaisesti pitäytynyt siinä opissa että ihminen uudestisyntyy vain ja ainoastaan kasteen välityksellä.
Reijo
Koska osaat kreikkaa niin huomaappa että Joh. 3:3 ja 5 tuo syntyä sana on passiivissa.
gennēthē , γεννηθῇ , on tullut synnytetyksi, on synnytetty,
aoristi, subjunktiivi, passiivi. Tämä passiivi siis sulkee pois kaiken oman aktiivisuuden tuossa ”alkuperäisestä syntymisessä”.