Haluan usein, jostain syystä, päästä keskustelemaan uskon peruskysymyksistä. Täällä keskustelut käydään omalla nimellä, niin pysytään yleensä asiassa. Silloinkin, kun mielipiteet menevät pahasti ristiin. Joten ajattelin uskaltaa kokeilla tätäkin aihetta.
Kasteesta yleensä syntyy tiukkoja keskusteluja. Mitäpä tuumaatte tuon kirjoittajan tekstistä, jonka löysin tänä aamuna? Olisikohan tuossa asiassa se keskeinen erimielisyys, melko hyvin kuvattuna, josta kiivaimmat erimielisyydet syntyy?
”Ei näin, rakas veli , että minä sellaista tietä ole sinulle osoittanut, että kaste antaisi sinulle vapauden tehdä syntiä, päin vastoin. Syntisi on annettu anteeksi ja olet saanut armon, sen vuoksi, että eläisit nyt uutta elämää, etkä tekisi enää syntiä. Kaste ja synnissä elämien eivät sovi yhteen. Kaste ei voi sinua auttaa, jollet kunnioita sitä ja pidä sitä puhtaana. Vaikka sinulla on kristillinen nimi, itse Kristuksen sinä olet hyljännyt, eikä sinulla ole muuta kuin kristillinen ulkokuori, jolla petät itsesi.”
Monet papit julistavat kansalle pelastusta, pelkän kasteen armon perusteella. Onko sitten tuon kirjoittaja erehtynyt?
Hänen tekstinsä kumoaa tuon ajatuksen täysin. Kertokaa ystävät, mihin perustuu se ”kasteen armo”, josta kirkossa hyvin usein kuulee puhuttavan?
Kiitos Matias selityksesi kasteesta. Ehkäpä kaikki hyväksyy periaatteessa nuo asiat.
Yritän nyt vielä selventää: Viime kesänä olin messussa, joka oli suurella torilla . Pappi selvästi toi esiin sen että, kun on kastettu niin pelastuu. Riittääkö Matias pelkkä kaste. Jollei aio suostua parannukseen, eli luopumaan syntisestä elämästään. Voiko siis kastettu jättää parannuksen asian hoitamatta ja pelastua siitä huolimatta.
Viittamani henkilö väittää sellaisen henkilön hyljänneen jopa Kristuksen. Mitä sinä sanot?
”Voiko siis kastettu jättää parannuksen asian hoitamatta ja pelastua siitä huolimatta.” Pitäisikö keskustella siitäkin, mitä parannus on? Onko se ihmisen teko? Voiko sen hoitaa kerralla kuntoon? Tarvitseeko kristitty Jumalaa parantajakseen viimeiseen henkäykseensä asti?
Pekka
Kolme kohtaa vastaukseksi.
1. Kasteen tekee kasteeksi vesi ja Jumalan sana. Tämä on kasteen perusta ja tästä myös nousee kasteen lupaus pelastuksesta. Usko sitten liittyy tähän kasteeseen
Luther sanoo tästä
”Tähdennämme vielä sitä, että emme pane suurinta painoa kastettavan uskoon tai sen mahdolliseen puuttumiseen, sillä ei epäusko tee kastetta vääräksi. Kaikki on näet Jumalan sanan ja käskyn varassa. Edellä sanottu vaikuttaa ehkä jossain määrin kärjistetyltä, mutta se nojaa täysin siihen, mitä olen opettanut. Kaste ei ole muuta kuin vettä ja Jumalan sanaa toisiinsa yhdistettynä. Toisin sanoen, kun veden kanssa on sana, kaste on oikea, vaikka siihen ei usko liittyisikään, sillä minun uskoni ei luo kastetta, vaan ottaa kasteen vastaan. Vaikka siis kastetta ei otettaisi vastaan eikä käytettäisi oikealla tavalla, ei se siitä vääräksi muuttuisi, kastehan ei ole sidottu meidän uskoomme, vaan sanaan.”
2. Pelastus tuodaan kasteessa meidän omaksemme ja pelastumiseksemme. Kasteen vaikutuksesta tulemme kokonaan pyhiksi ja autuaiksi.
Luther sanoo tästä
”Mutta kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin: ”Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän.” Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi, mihin tarttua. Mutta koska vesi ja sana yhdessä ovat yksi kaste, niin täytyy myös ruumiin ja sielun yhdessä pelastua ja elää iankaikkisesti. Sielu pelastuu sanan tähden, johon se uskoo, ruumis taas siksi, että se on yhdistynyt sieluun ja ottaa kasteen vastaan sillä tavoin kuin ruumille on mahdollista. Ruumiimme ja sielumme eivät sen vuoksi voi omistaa tätä suurempaa aarretta. Sen vaikutuksesta me näet tulemme kokonaan pyhiksi ja autuaiksi. Tällaista ei muutoin ikinä voitaisi saavuttaa, ei minkäänlaisella elämänvaelluksella eikä millään teoilla. ”
3. Kasteen voimasta ja vaikutuksesta Luther tuo esille sen että usko liittyy kasteeseen. Usko vastaanottaa kasteen antaman uuden elämän. Ilman uskoa kaste jää hedelmättömäksi merkiksi.
”Mutta siellä, missä ihmiset ovat tulleet kristityiksi, vanha ihminen heikkenee päivä päivältä, kunnes vihdoin häviää kokonaan. Tätä on oikea nöyrtyminen kasteeseen ja nouseminen siitä joka päivä jälleen ylös. Ulkonaista merkkiä ei siis ole asetettu vain vaikuttamaan voimakkaasti, vaan myös jotakin julistamaan. Milloin uskoa harjoitetaan niin, että se tuottaa hedelmää, kaste ei ole tyhjä vertauskuva, vaan siihen liittyy myös vaikutus. Mutta jos uskoa ei ole, se jää pelkästään hedelmättömäksi merkiksi.”
Tässä Pekka joitakin näkökohtia. Koetko että nämä vastasivat kysymykseesi vai menivätkö nämä kysymyksesi ohi?
Yritän vielä tiivistää ajatuksen kulun.
Kaste on kaste Jumalan työnä veden ja Jumalan sanan takia. Tämä kaste on pelastuksen ojentaminen meille. Sen takia pelastus tulee meille. Meidät liitetään kristilliseen uskoon. Tähän kasteen antamaan pelastukseen usko liittyy, tarttuu sen varaan ja taistelee pahuutta vastaan, mutta ilman uskoa kasteen antama lahja jää käyttämättä eikä se pääse vaikuttamaan.
Matias: ” ilman uskoa kasteen antama lahja jää käyttämättä eikä se pääse vaikuttamaan” Siispä julistus jossa taivaan ovi avataan kaikille kastetuille. Niillekin jotka eivät sen lahjoittamaa armoa tahdo ottaa uskolla vastaan, on harhaanjohtavaa opetusta. Väärään rauhaan ja kadotukseen ohjaamista.
Tämän vain halusin varmistaa. Kasteen salaisuuden kyllä tunnen, joten sen sisältöä ja vaikutusta minulla ei ole mitään syytä epäillä. Kauhistuttaa vain tuo kirkon sisällä vaikuttava opetus, jossa puhutaan kasteen armosta. Ikään kuin kastettu pelastuisi, pelkästään sen tähden, että on kastettu.
Uskoa ei ja sydämen puhtautta ei muka tarvittaisi.
Luteherkin sanoi sellaisesta, että se on Kristuksen hylkäämistä.
Pekka kirjoitit: ” Ikään kuin kastettu pelastuisi, pelkästään sen tähden, että on kastettu. Uskoa ei ja sydämen puhtautta ei muka tarvittaisi”
Kasteen sisältö on Jeesus ja kaikki hänen lahjansa. Nämä lahjat saadaan kun vettä valellaan kastetun päälle. Joten on oikein sanoa olen kastettu olen pelastettu. Minulla on sydämmen usko ja puhtaus koska olen kastettu. Kasteessa ihminen astuu taistelevan seurakunnan piiriin. Vauvatkin jolla on usko kasteessa saatuna ja sydämen puhtaus.
Miksi kouristua kiinni kasteeseen, kun Jumalan armo on preesens tarjolla joka hetki syntisen virkistämiseksi?
Missä se armo on tarjolla? Ei ilmassa, vaan sanassa ja sakramenteissa. Siis kasteessa ja ehtoollisessa.
Totta kai kaste välittää armoa. Augsburg IX sanoo, että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä ja siksi lapsetkin tulee kastaa. Ja siinä vielä tuomitaan sellaiset, jotka sanovat lasten pelastuvan ilman kastetta. Eiväthän he tietenkään voi pelastua vaan joutuvat kadotukseen, jos kuolevat kastamattomina!
No, ei vaiskaan. Anteeksi tuo ironia… en voinut hillitä itseäni.
Kaste todella välitti armoa ja pelasti sen alkuperäisessä käytössä. Silloin se oli ihmisen ensimmäinen ensimmäinen responssi hänen evankeliumin julistuksen kautta kuulemaansa Jumalan kutsuun. Se oli vastaus, jonka hän antoi Jeesuksen asettamalla tavalla.
Se oli samalla erottautuminen maailmasta (”antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”). Ja se oli myös tunnustautuminen Jeesukseen. Ja Jeesushan lupaa tunnustaa Isänsä edessä sen, joka tunnustaa hänet ihmisten edessä – erottelematta miten sen tunnustuksen tulee tapahtua. Uskon rinnalla sekä kaste (Mark. 16:16), että suun tunnustus (Room. 10:10) pelastavat. Koska niiden vaikutus on sama, niiden olemuksenkin täytyy olla sama. Tunnustuksella liityttiin tai yhdistyttiin Kristukseen. Evankeliumin ja Jumalan valtakunnan etenemisen kannalta on tärkeintä, että Kristus tunnustetaan ja hänestä todistetaan. Sitä tapahtui, kun synnin tuntoon tullut ihminen otti kasteen. Kasteessa ihminen tunnusti Jeesuksen ja myös oman syntisyytensä ja syyllisyytensä ja sai anteeksi.
Sellainen ajatus, että kaste olisi asetettu sitä tarkoitusta varten, että vauva saisi siinä anteeksi perisynnin syyllisyyden on huomattavan myöhäinen. Imeväiskaste ilmaantui ennen sitä oppia ja sillä perusteltiin, miksi kirkko kastaa lapsia. Vauvakasteesta ovat ensimmäiset merkit Pohjois-Afrikassa luultavasti 100-luvun loppupuolella. Se alkoi todennäköisesti kuolemansairaiden lasten kastamisina. Se näkyy monista hautakivikirjoituksista: kristittyjen vauvat kastettiin vasta vähän ennen kuolemaansa. Siitä tapa lähti leviämään.
Origenes luuli imeväiskastetta apostoliseksi. Moni muu ensimmäisen vuosituhannen kirjoittaja kyllä toteaa, että alussa vauvoja ei kastettu. Jostain syystä vain Origeneen lausumaa lainataan paljon. Hän mietti, että koska kaste on syntien anteeksiantamiseksi, niin mitä syntiä vauvoilla voi olla. Keiden syntien vuoksi hänet kastetaan? Hän ei vielä opettanut perisyntiä, vaan sitä kehitti vasta Kyprianus. Häntä varhaisemmat kristilliset kirjoittajat nimittivät vauvoja viattomiksi. Viimein Augustinus, joka myös erehtyi uskomaan imeväiskastetta apostoleilta tulleeksi, vei opin loogiseen johtopäätökseen. Koska perisynti pitää saada anteeksi, niin kastamattomina kuolleet vauvat joutuvat kadotukseen. Jos siis uskovaisten vauva kuolee kastamattomana, hän joutuu kadotukseen. Jos porton vauva kuolee kastettuna, hän pelastuu. Rooman keisari ja paavi omaksuivat Augustinuksen opin ja sen menestys oli silloin taattu.
Tälle pohjalle perustuu ikävä imeväiskasteen harha-askel. Asia on aika looginen, eikä ole mitenkään vaikea tajuta, että juuri tämä on ollut kehityskulku. Sen vastaanottaminen ja myöntäminen on toisaalta monille hieman vaikeaa, koska perinteet sitovat ihmisiä. Pelissä ovat myös suuret taloudelliset panokset. Mutta asiat pitäisi tietysti laittaa oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Tärkeintähän on, että me kristityt kerromme oikein pelastuksen tien. Senkin, onko kasteella siinä osuus ja jos on, niin millainen osuus. Onko Herrallemme siis jostain syystä tärkeää, että jokaisen ihmisen päähän ihan missä vain elämän vaiheessa valutetaan vettä samalla kun lausutaan tietyt sanat vai olisiko kasteella ollut alun perin sittenkin toinen rooli? Lienee selvä, ettei Jumalalle voi olla mitenkään merkityksellistä, että meille suoritettaisiin vauvoina jokin riitti. Sen sijaan se on tärkeää, että Jeesus tunnustetaan siksi Herraksi, joka hän on – tapahtui se tunnustaminen sitten Jeesuksen asettamassa kasteessa tai vaikkapa suulla, jonka vaikutus on Paavalin mukaan aivan sama.
Kokonaan pitäisi unohtaa sellainen lakihenkinen ja maagissävytteinen ajatus, että vauva pitäisi kastaa hänen pelastumisekseen. Nämä asiat tuntuvat olevan kirkastumassa teologeille globaalisti. Suomi on vielä hiukan takapajula, mutta uskon lujasti, että tulemme perässä.
Risto
Kirkon alkuperäinen kastetapa on ollut kokonaisten huonekuntien kastaminen yhdellä kertaa.
vielä edelleenkin Välimeren maissa yhdessä ainoassa talossa asuu meidän ajattelutapamme mukaan useampi perhe, isovanhemmat, useampi poika perheineen ja pienine lapsineen.
Vanhana aikana talon rakentaminen oli suhteessa vielä suurempi työ. Näin ollen samassa talossa eli perhekunnassa asui vieläkin suurempi väkimäärä kuin nykyisin.
Lähtökohtana oli sama käytäntö kuin juutalaisilla. Kun kaste toimitettiin niin koko talon väki kastettiin samalla kertaa. Jos perheessä oli joku joka vastusti kastetta niin silloin ei kastettu ketään. Ei voitu hyväksyä sellaista tilannetta että pyhän kansan keskuuteen jäisi joku sotkemaan pakanuudellaan pyhitettyä elämää.
Tämä käytäntö jatkui sellaisenaan kirkon sisällä. Korneliuksen, Filippin vanginvartijan jne. kasteet kertovat että tähän ikivanhaan juutalaiseen perinteeseen ei tullut murrosta. Tämä perinne oli niin itsestään selvä ettei siitä tarvinnut edes kirjoittaa missään koska sitä joka tapauksessa noudatettiin itsestään selvyytenä.
Vasta myöhemmin uuden kulttuurin sisälle siirryttäessä tuli ajankohtaiseksi kertoa miten on toimittu. Piispojen ja oppineitten tehtävänä oli kertoa mikä oli ollut käytäntö, kun he valvoivat vanhan perinteen säilymistä kirkon sisällä.
Sekä piispa Ireneus että oppinut Origenes kertovat selkein sanoin, miten vanha käytäntö toimi. Myös vauvoja uudestisynnytettiin pyhän kasteen kautta.
On huomattava että kaste on Jumalan teko. Kuten uskontunnustuksessa kerrotaan Isän teoksi luominen, Pojan teoksi lunastus, niin siinä myös kerrotaan Pyhän Hengen teoksi kirkko, pyhien yhteys sekä kaste syntien anteeksiantamiseksi.
Risto.
Puheenvuorossasi päätelmät tehdään virheellisestä todistustaakasta lähtien. Koska juutalaisen kasteen yhteydessä oli aina kastettu myös lapsia, niin todistustaakka on niillä, jotka 1520 -luvulla keksityn uuden teorian mukaan yrittävät inttää ettei lapsia muka olisi kastettu vanhan kirkon alkuaikoina. Lapsikasteen merkityksen kieltävä opetushan keksittiin vasta tuolloin Hubmeierin elinaikana.
Matias, kopsasin seuraavan pätkän kastetta käsittelevästä blogistani. Se mielestäni vastaa kommentteihisi. Noiden kolmen kohdan lisäksi tuo esiin muitakin seikkoja, joita en tähän laita, ettei tule liian pitkää juttua.
”….hyvin usein vedotaan Uudessa testamentissa mainittuihin ”perhekuntakasteisiin” ja ne esitetään perusteeksi imeväiskasteen käytännölle. Käsittelen siksi niitä.
On usein tuotu esiin, että kyseisissä kertomuksissa kastetuilla ilmaistaan olleen sellaista tietoista toimintaa, johon vain ymmärtävässä iässä oleva kykenee. He puhuivat kielillä kuultuaan sanaa (Korneliuksen perhekunta, Apt. 10:46); kastetuille puhuttiin (Lyydian perhekunta, Apt. 16:13, 15); sanotaan, että koko perhekunta oli tullut Jumalaan uskoviksi (vanginvartijan perhekunta, Apt. 16:34, Krispuksen perhekunta Apt. 18:8). Stefanaan perhekunnasta (1. Kor. 1:16) sanotaan, että he olivat antautuneet pyhien palvelukseen (Apt. 16:15). Näistä on tehnyt perinpohjaisen selvityksen esimerkiksi George Beasley-Murray kirjassaan Baptism in the New Testament. Selvä linja on, että Sanan kuulemisesta uskoviksi tulleet kastettiin.
Toinen lähestymistapa nousee suomenkielisessä Raamatussa perhekunnaksi käännetystä sanasta oikos. Sen alkuperäinen merkitys oli talo. Muuten merkityksiksi on annettu koti, huone, perhekunta, talon asukkaat, huonekunta, perheväki jne. Se, että oikokseen ei automaattisesti sisälly lapsia, näkyy esimerkiksi jakeesta 1. Tim. 3:12: ”hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään (oikos)”. Samaan viittaa jae 1. Tim. 5:8: ”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan…” (oikeos, esim. ”taloon kuuluva”). Koska näissä yhteyksissä ”oikokseen” eivät sisälly lapset, ei voida olettaa, että ”perhekuntakasteiden” yhteydessä mainituissa ”oikoksissakaan” olisivat olleet mukana talon mahdolliset lapset. Ehkä esimerkiksi vanginvartijan huonekunnan tai talonväen öisessä kastetilanteessa ei herätetty mahdollisesti nukkuvia vauvoja? Ehkä Korneliuksen tapauksessa vauvat eivät sisältyneet niihin, jotka kastettiin siitä syystä, että heidän tiedettiin saaneen Pyhän Hengen, koska he kuultuaan sanan ylistivät Jumalaa ja puhuivat kielillä.
Itse asiassa oikoksen kääntäminen perhekunnaksi tuntuu harhaanjohtavalta, koska lapsia ja omaisia ei liitetä sen piiriin ainakaan mainituissa Raamatusta löytyvissä esimerkeissä.
Kolmas huomioitava seikka se, että Raamatussa on useita kollektiivisia ilmauksia, joissa ei kuitenkaan voi olla mukana vauvoja. ”Ja kaikki kansa sanoi: ”Amen”, ja ylisti Herraa” (1. Aik. v16:36). Tuskin sentään vauvat ylistivät? ”Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan” (Matt. 3:2). Hämmästyivätkö imeväisetkin? Eli vaikka kastekuvauksissakin käytetään kollektiivisia ilmauksia koko oikoksesta – ja jos oletettaisiinkin käsitteeseen kuuluneen myös vauvat – niin ei välttämättä voi tietää, onko kyseessä sittenkin vain samanlainen kerronnan sujuvuuden tähden tarpeellinen yleistävä kuvaus kuin lainatuissa tapauksissa.
Näin ollen täytyy huomioida kokonaisilmoitus ja sellaiset selvemmät Raamatun kohdat, joissa kuvataan kastetilanteita. Ja niitä tutkittaessa huomataan, että vain ymmärtävässä iässä olevat kastettiin.”
Tässä lainaus. Enemmän käsittelyä löydät blogistani Demoja ja teologiaa – jos tässä saa mainostaa. Tiputtelen sinne lisää tekstejä pikku hiljaa.
Matiaksella on ollut hyviä kommentteja Risto Kauppisen kirjoituksiin. Luulen, että Riston näkemys uskosta on erilainen. Usko on hänelle suuntunnustus ja jonkinlainen tietonen valinta, uskon ja kasteen mysteerinen luonne häviää. Perisynnin hän kieltää ja pitää lasta viattomana. Lisäksi hän väitää, että alkukirkko ei tuntenut laspikastetta. Mieletäni perisyntiopin kieltäminen johtaa kasteen kieltämiseen. Kaste ei ole synonyymi Jeesukselle vaikka hän on kasteen sisältö, kaste vedessä asuu itse kolmiyhteinen Jumala:
” Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne” ( Gl 3:27)
En halua ärsyttää sinua, vaikka sanonkin, että puhut oppia, joka ei ole Raamatusta. Kastevedessä ei EI ASU EIKÄ YHDY, mitään ikuista tai autuuttavaa.
Uskoontullut pukee Kristuksen ylleen. Se on se pelastuksen vaate, joka näkyy ja kuuluu tälle maailmalle,
Room.10:10: ” sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”.
”Uskoontullut pukee Kristuksen ylleen.” Kielikuva Kristukseen pukeutumisesta liittyy nimenomaan kasteeseen: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.”
Reijo
Puhut Raamattua vastaan. Jumala itse toimii kasteveden välityksellä. Ilman vettä ei autiomaassa ole elämää, vaan se on autiota ja tyhjää. Mutta Jumala antaa veden pisaroiden ropista, niin elämä nousee ja ruskeuttaan ratiseva seutu täyttyy kukista ja konkreettista vettä odottaneet siemenet heräävät henkiin ja ruoho vihertää.
Ajattelepa tätä kuinka Pyhä Henki käytti vettä jo maailman luomisessa. ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”
Samalla tavalla yksittäisen ihmisen uudelleen luomisessa eli uudelleen henkiin herättämisessä eli uudestisynnyttämisessä Pyhä Henki käyttää vettä ja Jumalan sanaa. Kaste on Jumalan oma teko, ilman pienintäkään ihmisen omaa tekoa.
Pelastuksen antamisessa vesi on Jumalan työväline. Siitä 1. Piet. 3:21 sanoo: ”- – – vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – – -”.
Jeesus sanoo ettei kukaan voi päästä Jumalan valtakuntaan ilman kastetta Joh. 3:3,5. Se joka moista yrittää pettää sekä itseään että niitä joille moista esittää.
3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”
3:5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny
_ v e d e s t ä ja H e n g e s t ä _,
ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
Martti,
”.. ovat pukeneet”, viittaa ihmisen pukeutumiseen, tunnustukseen Hänen seuraajaksi, seuraajana. Se liittyy samaan linjaan Daavidin oivalluksen kanssa: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä TEEN mielelläni,” Ps. 40:8. Samoin Jeesus kertoi ratkaisevan tuntomerkin, mistä Hänen seuraajansa tunnetaan: ”Jos te minua rakastatte, niin te PIDÄTTE minun käskyni”. Joh. 14:15
Pukeutuminen, mielellään Jumalan tahdon tekeminen ja Hänen käskyjensä pitäminen on osoituksia uskovan työtoveruuudesta Jumalan kanssa. Se ei ole haaleissa (lapsi)kasteenvesissä lillumista, vaan virtaavissa, kirkkaissa vesissä uimista, yleisen mielipiteen ja uskonnollisuuden vastavirtaan. Pyhä Henki, joka meissä vaikuttaa sinetin ja voiman lailla, ei jätä meitä toimettomiksi, vaan matkanteko jatkuu Jeesus-tiellä, vt. Joh. 15:15.
Tällaista ulottuvutta ei ihmiseen livauteta missään iässä, eikä ole sellaista vettä, johon Jeesuksen sovintoveri liukenisi.
Mieti nyt, Martti, mitä tuo Galataliskirjeen pukeutuminen (enduo) tarkoittaa.
Sami Paajanen, en ole varmaankaan ollut kovin tarkka, koska kirjoitat tällaista minusta:
”Usko on hänelle suuntunnustus ja jonkinlainen tietonen valinta”
Usko on eri asia kuin tunnustus. Usko on Jumalan lahja. Mutta kyllä ihminen itse päättää, tunnustaako vai kieltääkö. Kun juutalaiset helluntaina saivat Pietarin saarnasta piston sydämiinsä, he aivan omasta tahdostaan menivät kastettaviksi. Timoteus aivan omasta tahdostaan ”tunnustautui hyvällä tunnustuksella iankaikkisen elämään” (1. Tim 6:12). Voi toki sanoa, että Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, mutta hän ei pakota. Ja jos joku kieltäytyy kasteesta tai tunnustuksesta, sekin on hänen oma valintansa.
Kirjoitit myös ajattelustani: ”uskon ja kasteen mysteerinen luonne häviää”.
Usko on salattu tai sisäinen asia periaatteessa, mutta kaste ja tunnustus eivät. Ne tuovat uskon julki. Raamatussa ei sanota kastetta tai sen vaikutusta sen kummemmin kuin tunnustuksenkaan vaikutusta mysteereiksi.
”Perisynnin hän kieltää ja pitää lasta viattomana.”
Tämä on totta. Meillä on syntinen luonto ja sen vaikutuksesta varttuessamme emme synniltä välty, mutta en löydä Raamatusta oppia ”perisynnin kadottavasta syyllisyydestä” vauvalla. Sellainen tuli kristillisyyteen vasta 300-400 -luvuilla. Sillä opilla pyrittiin selittämään ja perustelemaan kirkon myöhäsyntyistä tapaa kastaa vauvoja.
Kirjoitat: ”Lisäksi hän väitää, että alkukirkko ei tuntenut laspikastetta.”
Totta. Saman myöntää Kirkkojen maailmanneuvoston teologiryhmä dokumentissaan Baptism, Eucharist and Ministry. Sen mukaan ei voi osoittaa, että apostolisena aikana olisi kastettu imeväisiä.
”Mieletäni perisyntiopin kieltäminen johtaa kasteen kieltämiseen. Kaste ei ole synonyymi Jeesukselle vaikka hän on kasteen sisältö, kaste vedessä asuu itse kolmiyhteinen Jumala”
En kommentoi.
” Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne” ( Gl 3:27)”
Tämä jae kirjoitettiin sellaisille, jotka olivat kuulleet evankeliumin, uskoneet sen ja jotka sen johdosta ottivat kasteen. Se oli tapa alkuseurakunnassa. He olivat Kristuksessa, he ”edustivat” Häntä kristittyinä eli Hänen seuraajikseen tunnustautuneina ihmisinä. He olivat pukeneet ylleen Kristuksen.
Jaetta ei missään tapauksessa voi soveltaa vauvakasteeseen, joka ilmaantui 100-luvun loppupuolella Pohjois-Afrikassa. Ei ole niin, että lähes kaikki suomalaiset olisivat muka vauvakasteessa ”pukeutuneet Kristukseen”. Miten vauvalta muuten onnistuisi pukeutuminen?
”Mieti nyt, Martti, mitä tuo Galataliskirjeen pukeutuminen (enduo) tarkoittaa.” En mieti vain nyt vaan jatkuvasti. Sitä olen miettinyt jo yli kuusikymmentä vuotta. Nyt se tarkoittaa sitä, että kehotan sinua miettimään, mitä ’kaikki, jotka olette Kristukseen kastettuja’ tarkoittaa.
Paljon edellä esitetystä ylittää kasteen konkreettisen toteutumisen kirkossa lapsikasteen muodossa. Miten vastasyntynyt lapsi sidotaan lutherilaiseen katumus-käsitykseen jne.? Millä lapsikastetta perustellaan, kun siihen littyy näin monia lapsen pään yli meneviä odotuksia ja periaatteita? Onko hänen kohdallaan kasteen armo armahdusta perisynnistä? Mitä syntä hän voisi katua?
Kaste tietysti pelastaa, koska se on kristuksen sovitustyöhön kastamista. Jos uskolla omistaa lapsena saadun kasteen, niin samalla omistaa omalle kohdalleen myös Vapahtajan kuoleman ja ylösnousemuksen ja koko paketin. Tämä kaikki voidaan omistaa uskolla. Usko myös vaikuttaa pyhän elämän. Jossa pyritään jatkuvasti elämään syntien anteeksiantamuksen alaisuudessa. Kaste pelkästään ei pelasta, jollei siihen sisälly myös usko jolla kaikki kasteen lahjat omistetaan.
Pelkkä kaste, ilman siihen sisältyvää uskoa ei pelasta ketään. Siksi ei pitäisi ollenkaan puhua kasteen armosta seurakunnalle. Jollei samalla selitä, mitä se tarkoittaa. Muutoinhan se käsitetään niin, ettei omasta syntisyydestä tarvitse mitään välittää. Olenhan kastettu. Mitään muuta ei tarvita. Saan jatkaa elämääni, säilyttäen kaikki syntini ja koska olen kastettu, niin menen taivaaseen.
”Muutoinhan se käsitetään niin, ettei omasta syntisyydestä tarvitse mitään välittää.” Eikö kasteen armo tarkoita juuri tätä. Jeesus on sovittanut syntimme.
Haluatko, Pekka, selittää oman näkemyksesi kasteen vaikutuksesta lasten kohdalla? Näkemyksesi ilmeisesti on, että kun lapsi kasvaessaan oppii omistamaan uskolla vauvana saamansa kasteen armon, niin silloin hän saa koko ”pelastuksen paketin”. Vai ymmärsinkö oikein?
Kirjoitat: ”Kaste pelkästään ei pelasta, jollei siihen sisälly myös usko jolla kaikki kasteen lahjat omistetaan.”
Luther väitti vauvojen saavan uskon joko kasteessa (eli vedessä olevan sanan kautta) tai kastetilanteessa lausuttujen rukousten kautta? Oletko sitä mieltä, että näin on? Saako vauva kasteessa uskon, jolla omistaa kasteen lahajat?
Kirjoitit myös: ”Pelkkä kaste, ilman siihen sisältyvää uskoa, ei pelasta ketään”.
Jos ajattelet, että vauvoilla ei ole uskoa tai he eivät saa sitä vauvakasteessa, niin mitä sitten? Mikä on lasten tilanne ennen kuin kasvavat omistamaan uskolla vauvana saamansa kasteen? Eli kun minun lapseni olivat esim. puolivuotiaita, niin miten he erosivat vauvoina kastetuista luterilaisista puolivuotiaista pelastuksen suhteen? Ovatko mielestäsi meidän satojen miljoonien vapaan suunnan kristittyjen puolivuotiaat kadotettuja, jos sattuvat kuolemaan?
Oletko selvittänyt nämä kysymykset itsellesi ja tahdotko avata näkemystäsi meille?
Pekka,
Lutherin selvä opetus on, että kasteesta ei voi tehdä verhoa synnin tekemiseen. Jos joku opettaa toisin, ei opeta luterilaisittain. Eikä raamatullisesti.
Valitettavasti suomalaisessa herätyskristillisyydessä on keskitytty siihen, mitä kaste EI ole. Minun lääkkeeni taas on, että kerrotaan ihmisille, mitä kaste LAHJOITTAA. Sen tuoma varmuus tuo pohjan uskonelämälle ja Jumalan lapsena elämiselle. Ja saa ihmisen kysymään, miten elää oikein kuten Jumalan lapselle sopii.
Pekka Pesonen,
Kommenttisi lainausmerkeissä ja sen jälkeen minun kommenttini.
“Kaste tietysti pelastaa, koska se on kristuksen sovitustyöhön kastamista.”
Kristuksen sovitustyöhön ei kasteta, vaan se on jo sovituksen vastaanottaneen halu ja pyyntö tulla kastetuksi. Tästä kaikkein selkein opetus on Apt. 8:37, joka jae on nähty parhaimmaksi jättää pois niiden kirkkojen Raamatuista/opetuksesta, jotka kastavat uskoviksi.
“Jos uskolla omistaa lapsena saadun kasteen, niin samalla omistaa omalle kohdalleen myös Vapahtajan kuoleman ja ylösnousemuksen ja koko paketin. Tämä kaikki voidaan omistaa uskolla.”
Ihmisen tekoon, etenkin toisen ihmisen tekoon jälkikäteen, ei voi saada Jumalan Pojan uskoa. Niistä huolimatta voi vastaanottaa uudestisynnyttävän uskon, mutta niiden merkiksi ei voida etukäteen ketään kastaa, koska vain hyvin pieni prosentti lapsikastetuista pelastautuu Raamatun mukaisesti. –
“Usko myös vaikuttaa pyhän elämän. Jossa pyritään jatkuvasti elämään syntien anteeksiantamuksen alaisuudessa. Kaste pelkästään ei pelasta, jollei siihen sisälly myös usko jolla kaikki kasteen lahjat omistetaan.”
Edesmennyt Urho Muroma saavutti suuren suosion sloganillaan: “Lapsikaste on suurin syy Suomessa joutua/mennä helvettiin.” Hän säilytti luterilaisen kirkon kannatuksen, koska tätä iskulausetta seurasi joskus jopa välittömästi, että ,“On otettava vastaan kasteen lahjat, joista yksi on uudestisyntyminen”.
“Pelkkä kaste, ilman siihen sisältyvää uskoa ei pelasta ketään. Siksi ei pitäisi ollenkaan puhua kasteen armosta seurakunnalle. Jollei samalla selitä, mitä se tarkoittaa. Muutoinhan se käsitetään niin, ettei omasta syntisyydestä tarvitse mitään välittää. Olenhan kastettu. Mitään muuta ei tarvita. Saan jatkaa elämääni, säilyttäen kaikki syntini ja koska olen kastettu, niin menen taivaaseen.”
Kyllä kasteen armoa on selitetty lähes 1700 vuotta, niin katolisissa kirkoissa kuin Lutherin voimaannuttamana. Kyllä ollaan samoista tahoista opetettu kunnollista, uskonnollista elämää, jossa epäonnistuminen voidaan viikottain, tai useammin, korjata, syömällä ja juomalla pöytä puhtaaksi.
Kaikki tämä on vain rokotusta todellista Pyhästä Hengestä syntymistä vastaan.
”Vain hyvin pieni prosentti lapsikastetuista pelastautuu.” Se on tasan nolla prosenttia aikuisenakaan kastetuista. Ihminen ei näet voi pelastautua. Pelastua voi. ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.”
Reijo
Toisin kuin kuvittelet niin tuo Apostolien tekojen 8:37 lisäys on tullut vasta myöhemmin käsikirjoituksiin. Vanhimmissa käsikirjoituksissa sitä ei ole. Ja mitä tulee kuvitelmiisi että tuo lisäys muka olisi poistettu perinteisen kasteopin takia, voinen kertoa että se on tullut myöhemmin tuohon tekstiin vanhasta katolisen kirkon kasteliturgiasta.
Ota huomioon että lapsikasteen oikeutuksen kieltävä oppi keksittiin vasta 1520 -luvulla. Sitä ennen ei kyseistä oppia ole esiintynyt koko maailmanhistoriassa.
Ja sitten ote todellisesta elämästä. Kun uskosta osattomalle syntiselle miehelle kerroin, että Jumalan on jo tehnyt Pelastavan työnsä Kristuksessa hänen edestään, kun hänet lapsena on kastettu Kristukseen ja Jumalan Armo työhön, jossa kaikki hänen syntinsä on sovitettu, ja että hänen ei tarvitse tehdä mitään, koska hän ei voi itse mitään syntinsä edestä sovittaa, vaan Jumala on tehnyt kaiken yksin Armosta häntä kohtaa Kristuksen kautta jo ennenkuin hän on edes syntynyt.
Mies itki puoli tuntia ja kiitti Jumalaa. Ei tarvinnut selittää mitään sopaa, vain sen mitä Jumala on Armossaan tehnyt hänelle ja koko maailmalle Kristuksessa. Nyt hän kasvaa Kristuksen antamaa kasvua, Armossa ja Totuudessa.
Evankeliumi Kristuksessa on itsessään SE Parantava Jumalan Voima, jota ihminen etsii. Onko suurempaa parannusta kuultu, kuin että ihminen saa syntinsä anteeksi, ja Pelastuu kadotukselta Hänen nimensä tähden? Eikö juuri siinä ole ihmisen totinen parantuminen, että hän kuulee Evankeliumin ja saa lahjaksi iankaikkisen elämän?
Eikö juuri se ole elämä kuolleista?
Jumala kyllä Pyhittää lapsensa, jotka ovat Hänen omiaan. Jumala on Vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Kristukseen. Mitä voi ihminen siihen lisätä? Jos joku tietää niin vastatkoon? Kasteelle menoko tekee autuaaksi? Jumalan Sana on selkeä ja suora, mutta ihminen eksyy kovin helposti omiin järkeilyihinsä.
Kastevesi on Pyhitetty kaikesta muusta vedestä juuri Jumalan Sanalla, siinä on sen Voima ja uutta synnyttävä tahto. Seurakunta on Kristuksen ruumis, joka kasvaa uuden syntymän kautta.
”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.” 1.Joh.5:1.
Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli. Jeesus Kristus on Totinen Valkeus, joka valaisee jokaisen ihmisen.
”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta” Room.1:16-17