Haluan usein, jostain syystä, päästä keskustelemaan uskon peruskysymyksistä. Täällä keskustelut käydään omalla nimellä, niin pysytään yleensä asiassa. Silloinkin, kun mielipiteet menevät pahasti ristiin. Joten ajattelin uskaltaa kokeilla tätäkin aihetta.
Kasteesta yleensä syntyy tiukkoja keskusteluja. Mitäpä tuumaatte tuon kirjoittajan tekstistä, jonka löysin tänä aamuna? Olisikohan tuossa asiassa se keskeinen erimielisyys, melko hyvin kuvattuna, josta kiivaimmat erimielisyydet syntyy?
”Ei näin, rakas veli , että minä sellaista tietä ole sinulle osoittanut, että kaste antaisi sinulle vapauden tehdä syntiä, päin vastoin. Syntisi on annettu anteeksi ja olet saanut armon, sen vuoksi, että eläisit nyt uutta elämää, etkä tekisi enää syntiä. Kaste ja synnissä elämien eivät sovi yhteen. Kaste ei voi sinua auttaa, jollet kunnioita sitä ja pidä sitä puhtaana. Vaikka sinulla on kristillinen nimi, itse Kristuksen sinä olet hyljännyt, eikä sinulla ole muuta kuin kristillinen ulkokuori, jolla petät itsesi.”
Monet papit julistavat kansalle pelastusta, pelkän kasteen armon perusteella. Onko sitten tuon kirjoittaja erehtynyt?
Hänen tekstinsä kumoaa tuon ajatuksen täysin. Kertokaa ystävät, mihin perustuu se ”kasteen armo”, josta kirkossa hyvin usein kuulee puhuttavan?
Kastekysymys on märkivä haava Kristusruumiissa, joka pitäisi hoitaa ja Taivaallisen lääkärin pitäisi se parantaa. Ennen ei tule suurta herätystä, koska osa kristikuntaa ei tunnusta osallisuusoikeutta toiselle osalle kristikunnassa.
Jos aina lähdetään siitä, että toisenlaisen käsityksen omaavan pitää totaalisti antautua, niin yhteyttä ei saada koskaan rakennetuksi. Minusta kasteen autuuttavaa voimaa ilman kilvoitusta julistava ottaa suuren henkilökohtaisen riskin.
Jotenkin kuulostaa ihan harhaopilta, se puhe että, pelkkä kaste pelastaa. Johtaako nuo kirkon papit ihmisiä harhaan, kun autuuttavat pelkän kasteen perusteella?
Kastekäskyssä on toinen kohta ja se pitäisi täyttää, jos kastetaan. Jeesus käski opettaa pitämään kaiken mitä Hän on käskenyt pitää!
Ei se ole harhaoppia, että kaste pelastaa, sillä Jeesus on pelastuksen hankkija, ja kaste kaiken tuon hyvän välittäjä(Room.6:3). Usko tietysti omistaa tuon pelastuksen. Mitäs harhaoppia tämä on: ”Vai etteko tiedä, että meidät Kristukseen Jeesukseen kastetut, olemme hänen kuolemaansa kastetut”. Kol.2:12, sanoo saman: ” ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te olette herätetyt uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa, sillä voimallaan kun herätti Kristuksen kuolleista”. Mitä valtavaa kasteen evankeliumia, jossa hengellisesti kuollut herää ja jossa Jumala vaikuttaa myös uskon”. Kaste on siis elävää vettä, johon sana yhtyy. Näin siis sanoo myös Joh.3:5, ”totisesti, totisesti, ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan Valtakuntaan”. Pelastusta ei saa aikaan vesi, vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa. Näin kohdan on ymmrtänyt Raamattu, alkukirkko, kirkon perimätieto, uskonpuhdistus ja näin myös Luther.
Väite, että pelkän kasteen saarnattaisiin pelastavan, on yksinkertaistava väärinkäsitys, joskus tahallinenkin. Kaste ja usko liittyvät toisiinsa. Pienten lasten kastamista vastustavat ymmärtävät uskon niin henkilökohtaisena asiana, etteivät arvosta kasteessa läsnä olevan seurakunnan yhteistä uskoa. Kasteopetus ja konfirmaatio ovat kirkossamme sitä varten, että lapsena kastettu itse omaksuisi tuon uskon. Kasteen armon sijaan puhutaan myös kasteen liitosta. Ihminen voi sen liiton rikkoa ja usein niin tekeekin. Jumala on uskollinen.
Eikö sitten kaste muka pelasta, jos niin sanotaan? Esim. 1.Piet.3:21 ”Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus” [Ef. 5:26; Hepr. 10:22]. Tämän kohdan mukaan kaste pelastaa! Tämä on Jumalan sanaa!!! Kaste ei posta syntiä, mutta antaa synnit anteeksi, niin ettei niitä enää lueta (Apt.22:16). Kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona. Kasteen perustus on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus.
Onko väärin sanoa, että kaste pelastaa? Eihän usko luo kastetta, vaan Jumalan sana. Voimme päätellä hyvin oikein, että kaste pelastaa ja usko omistaa kasteessa tarjotun pelastuksen. Ellei usko, ihminen on epäuskolla hyljännyt Kristuksen ja kasteen armon.
Pekka,
Blokkasitpa tärkeästä aiheesta! Näin kysyt:
” Kertokaa ystävät, mihin perustuu se ”kasteen armo”, josta kirkossa hyvin usein kuulee puhuttavan?”
Kerronpa oman näkemykseni, jonka olen Raamatun sanaan ja Jeesukseen uskovana saanut!
Ns. ”kasteen armo”, josta kirkoissa hyvin usein saarnataan, perustu väärään sakaramenttioppiin! Tuollahan ne suurin osa kastetuista rellestävät synnin orjina (Room. 6), vaikkakin heidät on Kristus synnin orjuudesta vapauttanut. Ei synnistä, mutta heidän ei tarvitse enää jatkaa synnin orjina.
Olisikohan parempi puhua Kristuksen armosta.
Kasteeseen kuuluu kuuluu myöskin vanhan Aatun kuolema, joka tapahtuu, kun pysymme Kristuksen kanssa ristiinnaulittuina. Kasteessa suostumme siihnen, so. menemään uskovina ahtaasta ovesta (= Jeesus itse) ja pysymme Hänen kanssaan kaidalla tiellä!
Monet kristityt vaeltavat lavealla tiellä, sillä tiellä Jeesus ei ole matkassa. Lavean tien matkaajille kelpaa kyllä anteeksianto, muta vanhan Aatun (suuren MINÄN) ei tarvitse kuolla ja sen kauttaPaholainen on seurassa valehtelemassa: Kyllä sinä pelastut, saathan kaikki armosta anteeksi, olethan kastettu! Parannus, kääntyminen Jumalan parannettavaksi, on kohdallasi tarpeetonta! Hallelujaa!!
Taitaapa olla lainaamasi teksti monessa kohden totta!
Reino
Ihminen pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan vain ja ainoastaan kasteen kautta. Joh. 3:5.
Vanhan Aatun kuolema tapahtuu vain kasteen kautta hyväksemme luetussa Golgatan sovitustyössä, sillä ihminen otetaan Golgatan sovintotyön ja ylösnousemuksen yhteyteen vain kasteen kautta. Room. 6:2-11.
Kasteen armo perustuu siihen, että Jeesus on pelastuksen hankkija ja kaste kaiken tuon hyvän välittäjä (Room.6:3).
”1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?”
Pelastuksen arkkiin astutaan aina ennen veden tuloa.
Lapsikastekulttuureissa opetetaan kaikenlaisia käyntäntöjä, joita ryyditetään jopa Raamatulla, joko jättämällä pois olennaisin tai vääntämällä ja väheksymällä Itse Asiaa.
Pari esimerkkiä. Ensimmäinen on heti kun Raamattu kertoo (helluntai)herätyksen alun, eli kun Voima oli langennut Jeesuksen opetuslasten päälle (epi). Pietari tässä voimassa todisti armotalouden alkamisesta, Uudesta paremmasta Liitosta, perustellen kaiken sanomansa Kirjoituksilla. Se synnytti piston kuulijoiden sydämissä ja 3000 sielua apodechomai- otti vastaan asmenos- ilolla uudestisynnyttävän uskon.
Tuo ”asmenos” puuttu kaikista RKK:n hyväksymistä laitoksista sekä suomalaisesta kirkkoraamatusta sitten 1776 jälkeen.
Tuo asmenos-ilolla on vastaanottamista vapaaehtoisesti, omasta tahdosta.
Toinen esimerkki koskee Apt. 8:37, eli:
Silloin Filippus sanoi hänelle: ”Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon?”
Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”
Tämä jae on poistettu katolisista ja Suomen kirkkoraamatuista.
Kumpaisetkin, niin Jerusalemissa kuin Gazan tiellä ottivat vapaaehtoisesti, ilolla vastaan pelastuksen, eli tulivat uskoon ja sitten heidät kastettiin. Jerusalemissa oli todistajina kaikki asiaa seuranneet ja Gazan tiellä hoviherran seurue.
Reijo
Viittaus Nooaan on viittaus Jumalan tekemään, vain ja ainoastaan Jumalan yksipuolisesti tekemään liittoon. Liitto sana esiintyy sekä 1. Moos. 9 luvussa että 1. Piet. 3:20-22 yhteydessä.
Paavalin tulkinta kasteesta o se että kasteessa meidät liitetiin Jeesuksen kanssa kuolemaan ja samalla lailla kun kastettu kulee Jeesuksen kanssa niin hän myöskin nousee kuolleista Kristuksen kanssa.
Kasteen armo on siis ylösnousemus.
Eivätkös luterilaiset opeta, että kasteen armo on uudestisyntyminen?
Joskus sitä vain ihmettelee, että miten monet vauvana kastetut uudestisyntyneet ihmiset viis välittävät Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan? Eli uudestisynnytäänkö kasteessa todella?
Uudestisyntyminen on käsittääkseni elämän alku samoin kuin ruumiillinen syntymäkin. Hengellinen elämä hiipuu ilman hengellistä ravintoa kuten ruumiillinen elämä ilman ruokaa, vettä ja lämpöä. Siksi kasteeseen kuuluu kasteopetus.
Ote Svebiliuksen katekismuksesta:
”1.Oletkos kristitty? Vastaus:
Olen.
2. Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan? Vastaus:
Sentähden, että minä olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni [pelastajakseni].
Gal. 3:27. Niin monta kuin te Kristukseen kastetut olette, niin te olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ap. t. 4:12. Ei yhdessäkään toisessa ole autuutta; sillä ei myös ole muuta nimeä taivaan alla ihmisille annettu, jossa meidän pitää autuaaksi tuleman.”
Vielä toinen lainaus:
” 5. Mitä kaste on? Vastaus:
Kaste ei ole ainoastansa paljas vesi, kasteessa on vesi Jumalan käskyyn suljettu hänen sanansa kanssa yhdistetty.
6. Mitä se on: vesi, Jumalan käskyyn suljettu? Vastaus:
Se on: Jumalan säätämä ja käskemä.
7. Mitä se on: Jumalan sanan kanssa yhdistetty? Vastaus:
Se on: Jumalan sanan ja Hänen pyhän nimensä kanssa yhdistetty ja pyhitetty sakramentillisella tavalla.
8. Taidatkos sen selkeämmin sanoa? Vastaus:
Taidan tällä tavalla: kaste on Uuden Testamentin ensimmäinen sakramentti, jossa Jumala veden ja sanan kautta ottaa ihmisen liittoonsa, puhdistaa hänet synneistänsä ja vahvistaa hänet armosta ja perintö-oikeudesta iankaikkiseen elämään; jota vastaan ihminen luopuu pois perkeleestä ja kaikista hänen menoistansa, ja peräti antaa itsensä (lupaa lujasti, eli ottaa päällensä) Jumalaa palvelemaan vilpittömässä uskossa ja totisessa pyhyydessä ja vanhurskaudessa.”
Kannattaa lukea koko Svebiliuksen kasteopetus: http://www.netikka.net/mikeh/mikeh/Juslenius/neljasp.html
Mitä on kaste? Vastaus:
Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan käskyyn sisältyvä ja Jumalan sanaan yhdistetty vesi.
Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus:
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.
Tässä edellä on Lutherin suomeksi käännetty sanotus, mutta “totuus” on sama.
Laitoin nuo lainausmerkit, koska:
– Jumalan Sana ei yhdisty veteen
– Kaste ei vaikuta syntien anteeksiantamusta eikä vapauta mistään.
Tämä edellinen Raamatun mukaan.
Jumalan Sana on ikuinen. Materia ei tuota mitään ikuisuuteen kelpaavaa, eli vesi on symbooli niinkuin on leipä ja viinikin.
Aika rajusti hylkäät Jumalan valmistaman pelastuksen, Reijo.
🙁
Kantasi ei ole outo, eikä sitä ole väheksytty sitten Augustinuksen. Itse en kuitenkaan pidä sitä kelvollisena, koska Raamatusta en ole löytänyt opetusta, että kaste pelastaisi. Tärkeimpänä viitteenä pidän Jeesuksen opetusta uskoontulosta, missä hän kuvaa sitä uudestisyntymällä, Ylhäältä Pyhästä Hengestä. Jeesus kuvaa myös tähän maailmaan syntymistä, ”Joka ei synnyt vedestä ..”
Kummatkin syntymiset on Joh. 3:5. Nämä kaksi, vain kerran ihmiselle tapahtuvaa asiaa eritellään vielä seuraavassa 6. jakeessa: ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.”
Kimo Jaatila,
Vanhassa hengellisessä laulussa sanotaan: ”Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella!”
Onko tällainen rukous siis turha kastetun kohdalla?
Jeesus ihmetteli keskustellessaan Nikodeemuksen kanssa: ”Sinä olet Israelin opettaja, etkä tätä tiedä.” Tätä saa ihmetellä nykyistenkin kirjanoppineiden kohdalla!
Jeesus opetti: ”Joka ei synny vedestä ja Hengestä, ei voi edes nähdä Jumalan valtaluntaa!” (Tarkistakoon jokainen nämä lainatut tekstit, jotka ovat muistinvaraisesti kirjoitetut, suoraan Raamatusta!)
Ei Jeesus tässä väitä, että vedestä syntyisi mitään elämää. Kyllä tämä pitäisi käsittää tänä päivänä tulvien ja tsunamien aikana, että vesi, joka antaa elämää, liiallisesti käytettynä hukuttaa, kuten Nooan aikoina. Kun sen sanotaan vertauskuvallisesti pelastavan, niin samalla todetaan, että se on ”hyvän oman tunnon pyytämistä Jumalalta”.
Pitäisi käsittää, että Vanhan Aatun kanssa kukaan ei voi vaeltaa hyvällä omalla tunnolla, ellei anneta Jumalan tehtäväksi kasteessa se ensin hukuttaa. Perkelehän pysyy siinä valehtelemassa priimusmoottorina tiukasti persuuksissa kiinni loppuun saakka! Paras pysyä tiiviisti Kristus-arkissa Jeesuksen kanssa, kunnes tämä tapahtuu. Ei se taida papin valelemalla vauvalla siinä toimitksessa tapahtua, eiköhän tuo ole pitemmän kilvoituksen tulos ja pyhityksen tie, jota ilman ”kukaan ei tule näkemään Herraa”!
Reino,
kommentoin vain sen verran, että tuo hyvän omantunnon pyytäminen on epäätarkka käännös. Nykyinen raamatunkäännös kääntää oikein eli Jumala on asiassa aktiivinen osapuoli.
Kimmo on oikeassa tuosta 1. Piet. 3:20-22 kohdan käännöksestä.
1. Piet. 3:20-22 yhteydessä olevasta eperotema -sanasta on klassisessa kreikassa aivan riittävästi materiaalia, että sen tehtävä tässä yhteydessä tulee päivänselväksi. Vuoden 1992 käännöksen sana liitto kertoo täsan tarkkaan mikä sanan merkitys tässä yhteydessä on.
Jumala itse tekee liiton _ k a s t e e n _ välityksellä ja tämän liiton suurena antina on
_ p e l a s t u s _ : ” kaste pelastaa ”.
Tämä sanan merkitys vastaa myös täysin koko tekstin taustalla olevaan Vanhan testamentin tekstiin 1.Moos. 9. luvussa. Asia ei muutu siitä että Septuagintassa on käytetty diatheke -sanaa.
bə-rî-ṯî , בְּרִיתִ֖י , minun liittoni.
Siinäkin Jumalan liitto on:
1) Yksistään Jumalan oma teko
2) Olemukseltaan koko maailmaa koskeva lupaus, kuten Markuksen lähetyskäskyssä
3) Koskee yli sukupolvien menevää väkeä eli ei siis tee eroa eri ikäluokkien tai sukupolvien, kuten myös Pietarin helluntaisaarnassa, ” teille ja teidän _ l a p s i l l e n n e _ ”.
1. Moos. 9:
9:9 “Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa — 9:11 Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele.” 9:12 Ja Jumala sanoi: “Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat: 9:13 minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. 9:15 muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa. 9:16 Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on.” 9:17 Ja Jumala sanoi Nooalle: “Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on.”
”Eperooteema EIS theon.”
Prepositio EIS ilmaisee, että Jumala on tekemisen kohde. Asia on päivänselvä. Niin sen tulkitsi muun muassa Heikki Räisänen, joka tunsi kreikan. Hän totesi, että asia on käännetty nurin päin teologisista syistä: ihmisen osuutta ei saa painottaa. Asiasta käytin kuulemma tiukkaan keskustelua Raamatun käännöskomiteassa. Olen kuullut luterilaisen puolen perusteluja, mutta ne eivät vakuuta.
Räisänen myös pitäytyi vanhempaan käännökseen, jossa eperooteema käännetään pyytämiseksi.
Risto ja Kimmo ovat käsittääkseni molemmat tavallaan oikeassa. Kreikan ”eis” viittaa tässä akkusatiivissa olevaan Jumala-sanaan. Kimmo on kuitenkin myös oikeassa, sillä kreikan sana ”eperooteema” on oikeudellinen termi, jossa vahvempi osapuoli tarjoaa sovintoa heikommalle (Kts. prof. Laato Antti, Kaste kirkon alkuaikoina, s.82-83).
Mitä me siis tähän sanomme?
Kasteessa on kyse Kristuksen työstä meidän puolestamme. Sen teologinen ydin voidaan pukea myös tähän Raamatun sanaan:
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.”
Kun ihminen puetaan kasteen kautta Kristukseen, hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, tässä on mitä suurimmassa määrin ”vahvemman tekemä sovinnontarjous heikomman hyväksi”. Kristus-sovitus puetaan meidän osaaksemme suhteessa Pyhään Jumalaan. – Todellisuudessa Jumala on siis itse kasteen armossaan aktiivinen.
Yritän tässä kysyä, sitä millä perusteella pelkkä kaste, ilman parannusta pelastaa. Löytyykö väitteelle jotain perusteluja? Ainakaan tuo lainaamani henkilö ei sellaista hyväksy. Sanoohan hän jopa että, näin uskova on hylännyt Kristuksen.
Pekka
Parannus on nimenomaan kasteeseen liittyvä tapahtuma.
Sellaiselle joka ei vielä ole kastettu parannuksen saa vastaanottaa lahjana pyhässä kasteessa ojennettuna syntien anteeksiantona. Näin myös vanha kirkko on sen ymmärtänyt, kuten Nikean tunnustuksessa sanotaan: ”Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi.”
Sellaiselle joka jo on kastettu parannus eli syntien anteeksiantamus annetaan siten, että hän tunnustettuaan syntinsä uskoo Kristuksen Golgatan sovintotyön antamaan syntien anteeksiantamukseen, mihin hänet jo kasteessa on yhdistetty, niin että hän uskolla ottaa vastaan tuon kolmannen uskonkappaleen kertoman Pyhän Hengen työn, että meillä jo kasteessa on suotu osallisuus Golgatalla valmistettuun syntien anteeksiantamukseen, kuten Nikean tunnustuksessa sanotaan: ”Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi.”
Kun kirkkoisä Hieronymos oli kirjoittanut, että parannus on toinen lankku pelastuksen rantaan pääsemiseksi, kun ihminen on langennut pois kasteen laivasta, niin Luther kirjoittaa tuohon liittyen, ettei parannus ole lauta kasteen armon ulkopuolella, vaan palaamista kasteen laivaan eli kasteessa lahjoitettuun pelastuksen osallisuuteen.
Parannuksen tekeminen on päivittäistä paluuta kasteen armoon.
Tässä Lutherin ajatusta parannuksesta, vanhan Aatamin lannistamistamisesta ja päivittäisestä kilvoittelusta Isossa katekismuksessa, mikä on yksi kirkkomme virallisista tunnustuskirjoista. Kappaleesta mikä käsittelee kastetta.
”Kasteen vaikutus ja merkitys sisältävät myös kolmannen sakramentin, josta on käytetty nimitystä katumus, mutta joka oikeastaan ei ole muuta kuin kaste. Mitä muuta näet katumus on kuin ankaraa hyökkäämistä vanhan ihmisen kimppuun ja astumista uuteen elämään? Eläessäsi katumuksessa sinä siis harjoitat kastetta, joka ei ainoastaan julista uutta elämää, vaan myös vaikuttaa sen.
Kaste aloittaa sen ja edistää sitä. Kasteessa näet annetaan armo, henki ja voima, jotka nujertavat vanhaa ihmistä, niin että uusi pääsee nousemaan esiin ja vahvistumaan. Siksi kaste pysyy aina voimassa. Vaikka joku meistä luopuisikin siitä ja lankeaisi syntiin, meillä on kuitenkin aina avoin tie siihen takaisin, jotta vanha ihmisemme saataisiin jälleen nujerretuksi. Mutta vedellä meitä ei enää tarvitse valella. Sillä vaikka joku antaisi upottaa itsensä veteen sata kertaa, kaste on silti vain yksi. Kasteen vaikutus ja merkitys säilyvät jatkuvasti. Katumus ei siis ole mitään muuta kuin paluuta takaisin kasteeseen, jotta siinä ja alkanut uusi elämä, josta on luovuttu, parantuisi entiselleen ja menestyisi.
Olen puhunut tästä sen vuoksi, ettei kukaan vain päätyisi siihen käsitykseen, että kaste on ollutta ja mennyttä, siitä ei muka ole meille uudelleen syntiin langettuamme enää mitään hyötyä. Tästä käsityksestä seuraa, ettei kasteessa nähdä muuta kuin ohimennyt tapahtuma. Tämä on kauan ollut käsityksemme ja olemme siihen tottuneet. Juurensa se varmasti juontaa siitä pyhän Hieronymuksen kirjoituksesta, jossa sanotaan: ”Katumus on toinen lankku, jonka varassa uiden meidän on pelastauduttava rannalle, kun laiva on haaksirikkoutunut”, nimittäin se laiva, johon me kristikuntaan liittyessämme astumme purjehtiaksemme sillä toiselle rannalle.
Tällainen käsitys on kuitenkin riistänyt kasteelta käytön, niin ettei se voi meitä auttaa. Siksi on väärin ilmaista asia tuolla tavalla: eihän laiva voi hajota, koska se on Jumalan säädös eikä meidän tekomme. Niin voi kyllä käydä, että me liukastumme ja putoamme laivasta. Mutta jos joku putoaa, varautukoon uimaan laivan luo ja tarrautumaan siihen kiinni, kunnes pääsee sinne takaisin. Siinä hän voi sitten jatkaa aiemmin aloitettua matkaa.
Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä.
Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi. Jos joku lankeaa siitä pois, hänen on palattava siihen takaisin. Kristus, armoistuin, ei järky siitä, että teemme syntiä, eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen. Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus, jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme, jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni. ”