.
Mikkelinpäivän evankeliumi Matt. 18: 1-10 puhuu kääntymisestä ja lapsen kaltaiseksi tulemisesta.
Jeesus käyttää ilmauksia, jotka viittaavat kasteeseen. Kasteessa olemme tulleet Jumalan lapseksi. Me olemme siirtyneet Jumalan valtakuntaan.
Rinnakkainen puhe kasteen asemasta on Joh. 3:3,5. Kasteessa meidät on otettu Jumalan valtakuntaan. Me olemme syntyneet Jumalan lapseksi.
” Ympärileikattuna miehellä on oikeus osallistua tooran opetukseen ja ottaa vaimo. Näimme, että ympärileikkaus merkitsi ihmiselle pelastusta, lunastusta ja jopa iankaikkisen elämän lupausta. Millä tavalla nainen pääsi miehensä tavoin iankaikkisen elämän perilliseksi? ( Piet.3:7) Naistahan ei ympärileikata. Miten hän liittyy Jumalan liittoon, joka solmittiin ainoastaan veren kautta? Kun sulhanen yhtyi puhtaaseen morsiammeensa, hänen sukupuolielimensä, jota ympärileikkauksen kautta pidettiin Jumalan nimen sinettinä, sinetöi morsiammen kohdun suun. Tällä tavoin saavutettiin kolme päämäärää.” ”Kirjoitan vain tämän kolmannen). ” Miehen sukupuolielimen päällä oleva Jumalan nimi sinetöi vaimon kohdun suun ja siten mies pyhitti vaimonsa ja tämän kohdun hedelmät Jumalalle. juuri sen takia jokainen kohdun avaaja oli pyhitettävä Jumalalle ensihedelmänä ( 2. M00s.luku 13). Koska naisen kohdalla sekä pelastus ja lasten tekeminen olivat tällä tavoin käsi kädessä. Paavali kirjoitti, että ” Nainen pelastuu synnyttämällä poikia” ( 1.Tim.2:15).
Miehen kautta sinetöidyksi tuleminen on läpi Raamatun johdonmukainen teema: !.Mooseksen kirjan naiset olivat hädissään, kun Jumala sulki heidän kohtunsa. naiset kokivat suurta häpeää, jos heitä ei otettu vaimoksi. Joskus naiset menivät niin pitkälle, että ryhmittyivät yhden miehen ympärille ja luopuivat vaimon oikeuksistaan, jos mies vain suostuisi sinetöimään heidät Jumalan Nimellä ja jakamaan heidän kanssa lunastuksen ja iankakkisen elämän lahjan: ” Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: ” Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteillamme, kunhan vain sinun nimesi tulee meihin ( = Jumalan Nimi, joka on päälläsi, sinetöi meidät); poista meidän häpeämme. ( Jes.4:1)
Profeetat kutsuivat Israelin kansan kollektiiviseen ympärileikkaukseen, ja nimittivät miehen sukupuolielintä – seksuaalisuuden keskusta – sydämeksi: ” Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat! ( Jer.4:4 ). tässä valossa Salomonin rakastajattaren sanat saavat selvän merkityksen: ” Omenapuun alla äitisi, synnyttäjäsi, haavoitti sinua kerran ( ympärileikkaaamalla sinut). Aseta minut sinetiksi sydämesi päälle! ( Kor.Veis. 8: 5 -6). Kyseessä on intiimi toive: morsian kutsuu mihensä ”sinetöimään” hänet vaimokseen.”
Daniel Brecker/ Juutalaisin silmin / Juutalaisin silmin on akateemisen tason tutkimuksen lopputulos, joka perustuu Semistiikan alan Pro Gradu.tutkielmaan/ Seemiläisten kielten ja kultuurin maisteri / Helsingin yliopisto. Daniel Brecker on syntyjään israelilainen, mutta asunut Suomessa noin 15vuotta. Hänellä on täällä suomalainen vaimo ja neljä lasta. ( ei amerikkalainen).
Mielenkiintoista. Onko tuota tutkimusta saatavissa missä ja miten.
Voi tilata täältä: http://www.juutalaisinsilmin.fi/kirjallisuus/ Olen tilannut luentosarjat: Juutalaisin silmin1-6 ja 7-12. Ne ovat kaksi ohutta kirjaa, mutta hyvin tiivistä asiaa.
Anne
Kiitos osoitteesta
Keskustelu kasteesta on ollut vilkasta, eikä täyteen yksimielisyyteen ole päästy. Matias on kiitettävästi vastannut kaikkiin kysymyksiin, joskin lisäkysymyksille olisi paljonkin aihetta. Vähän sellaiseen on kuitenkin mahdollisuuksia tällaisessa nettikeskustelussa, jossa ei olla kasvotusten kommentoimassa.
Hätäkasteen teologinen pohja minua kyllä edelleen kiinnostaa. Voisitko Matias siihen vielä meriselitystä antaa, sen verran eksoottiselta se Raamatun kasteopetuksen valossa vaikuttaa.
Ajattelin vielä ottaa kasteesta sen kaikkein suurimman mallin esille. Ja se on tietysti Jumalan Pojan kastetapatuma. Kastealtaiden koko tai viisaimmankaan 2. vuosisadan kirkkoisän lausunnot eivät voi Vapahtajamme esimerkkiä mielestäni ohittaa.
Jeesus kastettiin aikuisena, juutalaisen täysikäisyyden rajapyykillä. Yhtä selvää on se, että Jeesus kastettiin tavalla, johon kreikan verbi βαπτίζω baptizō ensisijaisesti viittaa. Antaahan arvovaltainen Strongin sanakirja kyseiselle verbille merkitykset:
to dip repeatedly, to immerse, to submerge (of vessels sunk), to cleanse by dipping or submerging, to wash, to make clean with water, to wash one’s self, bathe
Tuota kreikan verbiä käytetään myös muualla Raamatun kreikkalaista osaa, ja Septuaginta käyttää sitä myös kreikantaessaan niin sanottua Vanhaa Testamenttia.
Erinomaisen kuvaavaa on verbin baptizō käyttö Johanneksen 13:26:ssa. Tuskin on kyse muusta kuin upottamistapahtumasta kun kerrotaan, että ”Sitten hän KASTOI palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle.”
Septuaginta käännöksen osoitus upottamismerkityksestä ilmenee sitten esimerkiksi kohdissa 2. Mo12:22 ja 3. Mooseksen kirjan 4:6, joissa molemmissa ollaan nesteen pinnan alle kohdetta upottamassa.
Otit Matias esille erilaisia vihmomiseen tai vastaavaan viittaavia raamatunkohtia. Ei kai verbillä baptizō sellaista Raamatussa kuvailla? Vai onko sellaisia jakeita olemassa?
Upottaminen kokonaan veden alle tapahtui myös Jeesukselle. Matteuksen evankeliumikertomuksen mukaan ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä.”(Mat3:16)
Tätä Johanneksen mallikastetta Jeesukselle tuskin kukaan voi pitää minään valelukasteena tai vihmomiskasteena, sanoohan Raamattu, että ”Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi kastettaviksi.”(Joh 3:23)
Lienemme Matias siitä yhtä mieltä, että Jeesus kastettiin verbin baptizō päämerkityksen mukaisesti, siis veden alle upottamalla? Vai?
Meidän paikkakunnaltamme nyt jo poismuuttanut kirkkoherra kastoi muutaman rippikouluikäisen Pyhäjärveen upottamalla. Tekikö hän väärin noudattaessaan tässä yksityiskohdassa Kristuksen antamaa mallia eikä ottanut 2. vuosisadan traditiota huomioon?
Selvittääksemme lyhyesti että sana ei suinkaan ole niin rajallinen veden kosketus kuin noista muutamista väitteistä voisi päätellä otan tähän vain yhden kohdan:
Kastamista ilmaiseva sana esiintyy muodossa bapsē , βάψῃ esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa.
Tässä ei todellakaan ole kysymystä edes koko kielen veteen upottamisesta, vielä vähemmän koko rikkaan miehen upottamisesta veteen.
Olen juuri edellä Sepolle vastatessani jo perusteellisemmin kuvannut eri kastetapojen veden määrän olevan täysin sivuseikka kristillisen kasteen suorittamisessa. En lähde sitä juttua toistamaan.
Suomeksi 1776 käännöksen mukaan:
Evankeliumi Luukkaan mukaan 16:24 Finnish: Bible (1776)
Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää veteen, että hän jäähdyttäis minun kieleni; sillä minä kovin vaivataan tässä liekissä.
Ruotsiksi 1917 käännöksessä ”sormen äärikärjellä”:
Lukas 16:24 Swedish (1917)
Då ropade han och sade: ’Fader Abraham, förbarma dig över mig, och sänd Lasarus att doppa det yttersta av sitt finger i vatten och svalka min tunga, ty jag pinas svårt i dessa lågor.’
Todellakin, verbimuoto baptō esiintyy myös Lu16:24:ssä. Olipa hyvä, että otit tämänkin kohdan esille selventämään verbin ”kastaa” käyttöä UT:ssa.
Esille ottamassasi kohdassa verbi esiintyy juuri tässä upottamismerkityksessä. Tämä ilmenee myös sinun siteeraamassasi ruotsalaiskäännöksessä. Sinäkin ruotsia osaavana tiedät varsin hyvin, että ilmauksessa ”att doppa det yttersta av sitt finger i vatten” tuo ”doppa i vatten” ei voi mitenkään tarkoittaa valelua tai vedellä sivelyä. Ei edes på skånska.
Uudemmat ruotsalaiskäännökset ilmaisevat asian siten, että Abrahamin piti kastaa upottamalla sormenkärki veteen ”doppa spetsen av sitt finger i vatten”(Folkbibeln,NV), . Hyvin selkeä esimerkki siitä, mitä kastaminen Raamatussa toimituksena tarkoittaa.
Sellainen ajatuksesi kuin ”Tässä ei todellakaan ole kysymystä edes koko kielen veteen upottamisesta, vielä vähemmän koko rikkaan miehen upottamisesta veteen” on tietenkin totta. Mutta eihän Raamattu sellaisista upottamisista puhu, vain Lasaruksen sormen kärki oli kastettavana. Mistä tämä minulle avautumaton ajatuksesi oli peräisin?
Siitä että kostuttamisen tähtäyspiste ei ollut Lasaruksen sormenkärki vaan rikkaan miehen kieli joka kuvasi koko hänen kärsivää olemustaan.
Mikäli upotuskastetta olisi ajateltu edes vähäisessä mielessä niin veden olisi pitänyt riittää koko rikkaan miehen vartalon viilentämiseen.
Ahaa. Nyt ymmärrän mitä tarkoitit.
Menemättä Jeesuksen vertauksen yksityiskohtiin, tekstissä kuitenkin vain pieni osa sormesta upotettiin eli kastettiin veteen. Ja mielestäni verbisisällön pointti on tuossa. Tässä veden tarve oli todella piskuinen, toisin kuin mitä Raamattu sanoo Johanneksen olosuhteista, kun hän Jordanissa upotti ihmisiä veden pinnan alle.
En ole lainkaan vakuuttunut siitä että upotuskaste oli alkukirkon yleisin kastemuoto vaikka toki sekin oli mahdollinen yhtenä vaihtoehtona. Kasteessahan ei vesimäärä ratkaissut vaan se että kaste suoritetiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kuten Jeesus lähetyskäskyssä sanoi.
Syynä käsitykselleni on Kahdentoista apostolin opin kuvaus siitä että kaste toimitettiin valelemalla.
Sen lisäksi on aihetta nostaa uudelleen esille tähän se mitä jo edellä sanoin viitteessä
https://www.kotimaa.fi/kaste-jumalan-lapseuteen/comment-page-5/#comment-161792
Varmaan myös jankutan, mutta ihmettelen yhä. Juutalaisten kaikki kasteet olivat upotuskasteita( myös Herramme), niin miten ihmeessä helluntaina juutalaiset olisivat saaneet mieleensä ottaa kaste kulhon ja alkaa vihmovaan vettä kastettavien päälle?
Hyvä kysymys, Anne.
Helluntaitapahtumasta kerrotaan myös, että ”Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin”. (Apt2:41)
Millähän tavoin voitiin erotella kastettaviksi ne vauvat, jotka ”ottivat sanoman vastaan” niistä sylilapsista, joille sanoma ei kelvannut? Vanhemmat toki opettavat lapsiaan, mutta ei kai isä ja äiti voi noin tärkeää ratkaisua lapsensa puolesta tehdä?
Tärkeintä on, että kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumalan sana tekee vedestä pyhän kasteveden. Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki suorittaa kasteen ja lahjoittaa kaiken mitä pelastukseen tarvitaan. Veden määrällä ei ole merkitystä. Yksikin tippa Jumalan siunaamaa vettä riittää.
Toki Saatana syöttää meille ties mitä. En ihmettele yhtään, että tulisi tai varmaan on jo joku lahko ei pitäisi oikeana kasteena sellaista, joka ei tapahtuisi Jordanvirralla, koska muu vesi ei ole lahkon mukaan oikeaa Jumalan sanan mukaista vettä.
Aina kun ihmisviisaus astuu kuvioihin mukaan syntyy lahkoja, jotka eivät hyväksy Kristuksen oppia, jota on lähes 2000 vuotta muuttumattomana opetettu.
Vanhemmat hylkäävät lastensa vastuullisen kasvatuksen jos he kieltäytyvät lapsiltaan pelastuksen jättämällä nämä kastamatta. Lapsella on oikeus päästä pelastuskesta osallisiksi elikä saada kaste.
Augsburgin tunnustus on kirkkomme päätunnustus. Siinä sanotaan kasteesta seuraavaa:
IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.
Näin siis kirkkomme päätunnustus Augsburgin tunnustus opettaa.
Vähää ennen jo on kuvattu perisynnistä että se johtaa tuomioon, jos ihminen ei saa kastetta. Tässä ei ole mitään ikärajaa vaan tämä koskee jokaista ihmistä iästä riippumatta.
II Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
Näistä näkyy että rakkaus lapseen edellyttää kasteen antamista.
Hätäkaste perustuu tähän samaan kasteen pelastukseen. Kun lapsi on kuoleman vaarassa niin silloin kuka tahansa kirkon jäsen saa toimittaa hätäkasteen, jotta lapsi pääsisi pelastuksen osallisuuteen. Muutoin hyvään kirkolliseen järjestykseen kuuluu että pappi toimittaa kasteen. Kirkko on uskonut sanan saarnan ja sakramenttien jakamisen papiston tehtäväksi. Mutta hätätilanteessa kuka tahansa kirkon jäsen eli siis jo ennestään kastettu voi toimittaa kasteen. Lapsen pelastus on hätäkasteen tavoite ja tarkoitus.
Matias. Haluan puuttua tässä puheenvuorossasi kahteen lausumaasi, joita en voi ymmärtää. No, enhän minä nyt toki kaikkea Raamatusta ymmärrä, mutta seuraavanlaiset kaksi nyt ajatuksissani hiertävät.
1) Perisynti ”johtaa tuomioon, jos ihminen ei saa kastetta.” (Tiivistin kai oikein?)
Pietarinkirje kuitenkin on raamatunkohta, joka sanoo, ettei Aadamilta peritty synti kasteessa mihinkään liukene: (kaste) ”ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.”(1.Piet3:21)
Loppuosasta kävimmekin tuolla aiemmin keskustelua, mutta eikö tässä selvästi sanota, ettei kaste ole ”lihan saastan”, eli synnin poistamista? Eikö kastettu ole edelleenkin ihan saman vian alainen, taipuvainen osumaan harhaan? On tietysti totta se, että kasteen vaikutuksesta on seurattu Jeesusta kohti mahdollista ikuista elämää. ”Jos pysyy uskollisena loppuun asti”, kuten Kristus meitä opetti.
2) ”Kun lapsi on kuoleman vaarassa niin silloin kuka tahansa kirkon jäsen saa toimittaa hätäkasteen, jotta lapsi pääsisi pelastuksen osallisuuteen.”
Miten voit Raamatulla perustella sitä, että jonkun pienen ihmisen pelastuminen on synnytystä hoitavan henkilökunnan ripeyden varassa?
Tuo sanonta ”lihan saastan poispaneminen” tarkoittaa ettei kristillisessä kasteessa ole kysymys saunomisesta, aamukylvyn ottamisesta, kylpylässä käynnistä tai muusta ruumiillisesta pesutoiminnasta, vaan että kasteella on syvällisempi ja aidompi merkitys elikkä Jumala tekee sen välityksellä liiton eli siis puhdistaa sydämen.
Olen jo edellä kirjoittanut tästä kohdassa:
https://www.kotimaa.fi/kaste-jumalan-lapseuteen/comment-page-5/#comment-161790
Omalta puoleltani perisynnille löytyy sellaisia raamatunkohtia kuin
Room. 5:12
5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema, niin on kuolema tullut kaikkein ihmisten päälle, että kaikki ovat syntiä tehneet.
En suinkaan epäile, ettemmekö olisi syntisyyttämme perineet ensimäisiltä ihmisvanhemmiltamme , kuten tuo Roomalaiskirjeen kohtakin osoittaa. Epäilen vahvasti sitten sitä, että se syntitaakka kasteessa pois lähtisi, edes hetkeksi.
Nimittäin. Ajattelehan Matias tätä: Lainaamasi Roomalaiskirjeen mukaan juuri perisyntimme vie meitä kohti kuolemaa. Jos kaste pyyhkäisisi syntimme pois, mikä olisi seuraus? Ikuinen elämä jo nykymaailmassa!
Perisynnistä:
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. (Ps. 51:7)
Juha
Kiitos hyvästä raamatunkohdasta
Rauli
Syntien anteeksianto on jo Golgatan ristillä ihmisille annettu todellisuus. Siihen ei tarvitse lisätä mitään eikä sen voima milloinkaan lakkaa, vaan riittää iankaikkiseen elämään asti.
Kasteessa tämä pelastustyö tulee elämäämme. Room. 6:2-11. Kasteessa meidät on haudattu yhdessä Kristuksen kanssa ja meille annetaan osallisuus ylösnousemuselämään.
Syntien anteeksianto on täydellinen jo tässä elämässä siksi että meidät on kastettu. Tätä anteeksiantoa tarvitsemme koko elämämme ajan, koska synti yhä asuu meissä kuten Room 7 sanoo. Niinpä parannuksen teko on joka päivä uusiutuva ja vaikuttava todellisuus. Tähän päivittäiseen anteeksiantamukseen meidät yhdistää juuri meidän kasteemme.
Olemme samaan aikaan täysin syntisiä ja täysin vanhurskautettuja.
Itsessämme syntisiä ja Kristuksessa vanhurskautettuja.
Olen täysin samaa mieltä sinun ja Roomalaiskirjeen kanssa siitä, että ”koska synti yhä asuu meissä kuten Room 7 sanoo.”
Mutta eikö tämä jos mikä osoita, etteivät synnit meistä kasteveteen liukene? Vanhurskauttaminen on sitten kenties sitten toisen keskustelun laajuinen asia.
Edelleen olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ”Kasteessa tämä(=Jeesuksen) pelastustyö tulee elämäämme. Room. 6:2-11. Kasteessa meidät on haudattu yhdessä Kristuksen kanssa ja meille annetaan osallisuus ylösnousemuselämään.”
Puhuessaan ”kasteen haudasta” Raamattu kuvaa erinomaisen konkreettisesti upotuskastetta. Tosin syntinen ihminenhän sieltä veden alta vielä nousee, mutta Jeesuksen veri sitten kyllä ne synnit aikanaan sovittaa. Ja seuraa sitten synnistä vapaa, ikuinen elämä.
Syntinen luontomme ei meistä poistu ennen kuin pääsemme taivaaseen eli siis teemme syntiä jatkuvasti siihen asti kunnes pääsemme perille, mutta kaikki syntimme poistuvat alati kasteessa saadun anteeksiantamuksen. Kaste siis antaa ikuisuuteen asti ulottuvan jatkuvan anteeksiannon.
Luther puhuu tuosta miten kerran perillä täällä maan päällä vallitseva syntisyytemme vaihtuu täyteen pyhyyteen:
Luther sanoo:
Me —odotamme sitä hetkeä, jolloin lihamme surmataan ja haudataan kaikkine saastoineen, mutta saakin sitten astua ihanana esiin ja nousta ylös uuden, iankaikkisen elämän ehjään ja täyteen pyhyyteen. Sillä nyt me vielä jäämme puolittain pyhiksi ja puhtaiksi, jotta Pyhä Henki saisi jatkuvasti tehdä meissä työtä sanan välityksellä ja jakaa joka päivä syntien anteeksiantamusta, kunnes koittaa se elämä, jossa ei anteeksiantoa enää tarvita.
Silloin ihmiset ovat täysin puhtaita ja pyhiä, täynnä hurskautta ja vanhurskautta. He ovat päässeet vapaiksi synnistä, kuolemasta ja kaikesta onnettomuudesta ja elävät uudessa, kuolemattomassa ja kirkastetussa ruumiissa.
Kaikki tämä — kuuluu Pyhän Hengen tehtäviin.
Tähän asti Lutheria
Amerikkalaisten saarnaajista varoitukset ovat aivan aiheellisia ja juutalaisten yhteisöllisyys on totta. Matias näitä korostaa ja aivan oikeassa on. Siksikin uusi kaste tapa vettä vihmomalla kastemaljasta ihmisten päälle, olisi tullut noin vain lennossa, ei vain toimi. Joku tässä vaan ei täsmää.
Jumalan suorittama kaste on pätevä, vaikka vesi kaadettaisiin juuri kaupasta ostetusta lähdevesipullosta kastettavan päälle; Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettu kristitty voi aina luottaa, että Jumalan suorittama kaste on oikein suoritettu. Kristuksen kirkon pappi on vain välikätenä kastetoimituksessa.
Juha
Juuri näin on
Kahdentoista apostolin opetus eli Didakhe opettaa kasteesta seuraavaa:
Luku 7.
1.Mutta liittyen kasteeseen, kastakaa näin: selostettuanne ensin kaikki nämä säännöt, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevassa vedessä.
2.Mutta jos ei ole juoksevaa vettä, kastakaa jossain muussa vedessä, ja jos et voi kastaa kylmässä niin lämpimässä vedessä.
3.Mutta jos ei ole kumpaakaan, kaada vettä kolme kertaa päähän Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Juokseva vesi tarkoittaa vettä joka on otettu joesta tai lähteestä eli sellaisesta veden lähteestä jossa vesi liikkuu luonnossa itsestään. Idea siis on että vesi on puhdasta.
Toisessa kohdassa kylmä vesi säilytetään niin syvässä kaatokaivossa eli mihin vesi on tuotu muualta ja säilytetään niin syvällä että se pysyy viileänä. Tämä tarkoittaa että se on suhteellisen puhdasta. Lämmin vesi on niin matalassa kaivossa säilytettävä vesi että se lämpiää auringon paisteessa. Tällaisessa voi jo olla paljonkin pöpöjä.
Kolmannen kohdan ajatus on että jos parempaa vettä ei ole saatavissa niin silloin käytettköön mitä tahansa saatavilla oleva vettä. Tämä jää vähän epäselväksi käännöksessä. Sen jälkeen tuleva lause veden kaatamisesta päähän nimittäin on oma lauseensa ja ajatus siis on että jos ei parempaa vettä ole saatavilla niin käytä sitten mitä käyttöösi saat. Sitä seuraava lause on menettelytapa olipa vesi sitten hyvää tai huonoa. Vesi valutetaan kastettavan päähän.
Kaste siis on pätevä veden laadusta riippumatta mutta suotavaa on että se olisi niin puhdasta kuin mitä saatavissa on.
Huomattavaa on että tässä ei missään kohdin puhuta kasteessa käytettävän veden määrästä.
Didakhesta on erilaisia määrityksiä sen iästä. Haarukka on 50 – 150 j.Kr. Oma ajoitukseni on noin vuoden 90 j.Kr.. Koska kiinteän kaavan mukaisissa toimituksissa muoto muuttuu hyvin vähän edes sadan vuoden aikana niin voimme todeta että tuo Didakhen kohta kuvaa erittäin hyvin alkuseurakunnan tilannetta opetuslasten aikana.
Kuinka paljon Jumalan henkeytystä arvioit olevan ”Kahdentoista apostolin opetuksella eli Didakhella”? Varsinkin jos sitä verrataan itse Raamattuun.
Apostolisten isien kokoelma kuvaa apostolien aikaa. Noissa kirjoissa ollaan niin lähellä Uuden testamentin aikaa, että suurin osa opetuksesta on samanlaista kuin mitä Jeesuksen ja apostolien aikana oli tapana opettaa.
Monissa vanhoissa Uuden testamentin käsikirjoituksissa on mukana joku näistä kirjoituksista esim. Hermaan paimen. Myöhemmin nämä ovat jääneet syrjään.
Mitä tulee Kahdentoista apostolin opetuksen eli Didakhen tekstiin, niin osa sen opetuksesta on luonteeltaan sellaista että se sopii parhaiten aikaan ennen Jeesusta, osa on jostakin Jeesuksen ajoilta ja myöhäisimmät piirteet varsinkin viimeistelyssä sopivat noin vuoteen 90 j.Kr. sen mukaan mitä itse olen ajoittanut kirjoituksen siitä luentoja pitäessäni.
Kuvittelehan miten nopeasti muutoksen tuulet uskonnollisessa maailmassa voivat puhaltaa. Ja epäilemättä puhalsivat silloinkin, kun apostoleista aika jätti ja ”sudet lampaiden vaatteissa” pääsivät ennustetusti valloilleen.
Sinä olet parempi asiantuntija seuraavissa, kuvatkoon seuraava tilanteen nopeita liikkeitä.
Suomessa oli muutama vuosikymmen sitten avoliitto melkoista syntiä, papiston keskuudessa sellainen jopa kuuluvaan ääneen tuomittiin. Naispappeudesta taitettiin peistä vain pienissä ”edistyksellisissä” piireissä. Homoseksuaalien kirkollinen vihkiminen ei ollut edes radikaalimpien teologien piirustuslaudoilla, tai ainakin julkisuudessa ei semmoisista puhuttu. Nyt kolmessa tai neljässä vuosikymmenessä asiat ovat ihan toisin, ja samaa Raamattua on kuulemma tulkittu.
Miksi ei sama vauhti olisi voinut olla pian sen jälkeen, kun Johannes kirjasi antikristuksien runsaan liikekannallepanon Patmoksella Raamattua kirjoitellessaan?
Opetuslapsi Johannes kuoli vanhan perimätiedon mukaan vuonna 104 j:Kr..
Ignatius oli Syyrian Antiokian piispana vuosina 68-110 j.Kr.
Klemens oli Rooman neljäs paavi, Pietari oli ensimmäinen. Pietari suositteli seuraajakseen Klemensiä, mutta seurakunta valitsi kaksi piispaa välissä ennen kuin valitsivat Klemensin Rooman piispaksi.
Kvadratuksen katkelma kertoo henkilökohtaisesta Apostolien teoisssa mainitun henkilön kohtaamisesta.
Tässä muutama maininta kuvaamaan sitä miten läheisesti Apostoliset isät olivat Jeesuksen opetuslapsipiiriä.
Muusta ikivanhasta perinteestä tiedämme että Timoteus oli Efeson piispa, yksi hänen seuraajiaan oli Filemonin kirjeessä mainittu Onesimus.
Sadanpäämies Kornelius oli Kesarean ensimmäinen piispa. Myöhemmin aikaisemmin Jerikossa virkaa tehnyt tullimies Sakkeus toimi Kesarean piispana.
Matteus toimi elämänsä lopulla piispana Etiopiassa.
Tässä vain muutama kuvaus siitä että Uuden testamentin tapahtumat eivät tapahtuneet missään umpiossa vaan keskellä aivan todellista historiallista tilannetta, missä ihmiset toimivat Herran työssä ja missä Jumala teki työtään aivan samalla tavalla kuin hän on tehnyt koko kirkon historian ajan ja yhä edelleen tekee samalla tavalla. Kristus on ylösnoussut ja kirkko on koko ajan ollut hänen ruumiinsa ja Hän on koko ajan ollut voimallinen kansansa keskuudessa.
Pietarin paavius on melkoinen myytti, vaikka maailman suurin kirkkokunta niin opettaa. Ja näköjään myös luterilaisiakin on tuon kannalla.
Pietarin paaviudelle on melkoisen suurena kantona kaskessa se, että hänellä oli vaimo.(1.Ko9:5) Kuin varmemmaksi vakuudeksi Raamattu kertoo myös Pietarin anopin sairastumisesta.(Mar1:29-31)
Mutta eikö juuri tällainen kirkon myöhemmin omaksuma epäraamatullinen selibaattioppi osoita, kuinka nopeasti rappio ensimmäisillä vuosisadoilla eteni? Perheellinen paavi taitaa olla aika kaukana katolisen kirkon muutosvyöryissä – Raamatun selkeästä Pietari-mallista huolimatta.
Selibaattipakko tuli läntiseen kirkkoon vasta toisen vuosituhannen puolella.
Sitä ennen se oli vapaaehtoista.
Ensimmäinen munkki paavina oli vasta Gregorius Suuri eli Pyhä Gregorius I joka eli noin 540–12.3.604 j.Kr. joka on saanut arvonimen ”kirkonopettaja” ja joka toimi paavina 3.9.590 – 12.3.604. Paavina Gregorius aloitti Euroopassa voimakkaan lähetystoiminnan.
Tuolloin kirkko oli vielä jakamaton ja niinpä itäisessä eli ortodoksisessa kirkossa häntä kunnioitetaan pyhänä nimellä Gregorios Dialogos, kreikaksi Γρηγόριος ο Διάλογος , koska hänet muistetaan teoksestaan Dialogit.
Itäinen kirkko muistaa hänet myös ennenpyhitettyjen lahjain liturgian ylöskirjoittajana eli hänen aikanaan yhtenäistettiin sellainen liturgia missä jo aikaisemmin pyhitetyt Herran pyhän ehtoollisen aineet jaetaan ilman asetussanoja, koska ne jo aikaisemmin ovat pyhitetyt eli ne jo koko ajan ovat olleet Kristuksen ruumis ja veri. Tämä kaava pitäytyy siihen mihin myös Luther pitäytyi että kun ehtoollisaineet on pyhitetty niin ne ovat reaalisesti Kristuksen ruumis ja veri. Kristus on läsnä leivässä ja viinissä Raamatun sanan ”tämä ON minun ruumiini” ja ”tämä ON minun vereni” mukaisesti.
Tosiaan Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä kerrotaan, että monta antikristusta oli jo ilmaantunut.
Tiedämme jopa näiden Kristuksen vastustajien opetuksen sisällön. He kielsivät Jeesuksen täyden ihmisyyden, koska heidän mielestään vain henkisyys oli jotain, mutta aineellisuus oli pahaa.
Johanneksen kirjeet puhuvat tätä gnostilaisuutta vastaan ja korostavat kuinka oleellista on uskoa siihen että Jeesus on todella ottanut ihmisyyden omaan olemukseensa.
Juha Heinilä en kirjoittanut pätevyydestä kasteen suhteen sen astian takia. Jumalan suorittamaan kasteeseen on kai tarvittu ihminen. Ensimmäisenä helluntaina ei luultavasti ollut yhtään kristittyä pappia. Kastajina oli juutalaiset. Nyt en enää toista sitä mitä ihmettelin, koska siihen ei ole ainakaan tähän mennessä tullut vastausta. Minä olen nyt ensimmäisessä helluntaissa ja kuvittelen tätä 3000 uuden uskovan kaatamista.
Ok. Ensimmäisenä helluntaina kastajat olivat Kristuksen kirkon pappeja. Omassa kommentissa en puhunut paimenvirasta. Jokainen Kristuksen kirkon kasteella kastettu, joka uskoon Jumalaan Herraan Jeesukseen Kristukseen on Kristuksen kirkon pappi.
Jeesus oli juutalainen ja on edelleenkin istuessaan Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan oikealla puolella taivaassa. Yhä edelleen taivaan kirkkaudessa Jumalan Poika, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa hän on samaa perimää Autuaan Neitsyen Marian kanssa, koska inhimillisen luontonsa hän on saanut äidiltään.
Apostolit olivat juutalaisia. Siksi myös ensimmäisenä helluntaina tuon hetken kirkon toiminta oli juutalaisen yhteisön sisällä olevaa toimintaa. Vasta Syyrian Antiokiassa kreikankielisen väestön osuus tuli niin suureksi että Jeesuksen seuraajat saivat kreikankielisen nimityksen ”kristityt”. Pietari muuten oli Antiokian ensimmäinen piispa. Paavali aloitti työskentelynsä Antiokian seurakunnan nimikkolähettinä. Antiokiassa hänet vihittiin lähetystyöhön ja siunattiin matkaan. Antiokiaan hän myös teki selonteon lähetysmatkoistaan. Lähetystyö ei ollut villiä yksilöiden touhua vaan järjestäytynyttä toimintaa yhteisen Jumalan kansan hyväksi.
Sanot Juha, että ”Ensimmäisenä helluntaina kastajat olivat Kristuksen kirkon pappeja”.
Nyt on kuitenkin niin, että et löydä yhtäkään kristittyä Raamatusta joka olisi ollut ”kirkon pappi”. Juutalaista papeista kyllä sitten puhutaan, mutta heissä nyt ei yleensä Jeesuksen suraajia ollut. Alkuseurakunnassa kaikki olivat saman Kristus-johtajan alaisuudessa toimivia veljiä, kuten esimerkiksi jokainen Paavalin kirje alkulauseissaan osoittaa.
Pappeus tuli mukaan vasta luopumuksen myötä, mistä Matiaksen kanssa tuossa juuri keskustelua käymme. Ja sen pappeuden pohjana on sitten puhtaasti perinnetietous ja vastaava, mikä Raamattuun verraten on melkoisen arveluttavaa ohjenuoraa.
Rauli
Tässä kohtaa näyttää keskustelussa risteilevän sanan ”pappi” käyttö eri tehtävissä sekaantuvan.
Juutalaisessa yhteydessä sana pappi tarkoittaa Aaronin suvun jälkeläistä jolla on oikeus toimittaa pyhä uhriliturgia eli teurastus pyhien rukousten laulamisen kanssa. Näin he valmistivat pyhän aterian joka sitten nautittiin pyhiä tekstejä laulaen, rukoillen ja ylistäen. Pappien tehtävä oli siis toimia sekä teurastajina, kokkeina että aterian hovimestarina eli pyhän liturgian laulaminen kaikkien näiden vaiheiden aikana.
Nykyisessä kirkossa pappi ei ole jatkumo tuolle juutalaiselle urhipapille, vaan juutalaisen yhteisön rabbille. Rabbin tehtävänä oli synagogassa liturgian toimittaminen, opettaminen, ihmisten opastaminen ja vanhastaan myös paikallisena tuomarina toimiminen. Esim Joh. 8:2 alkavassa jutussa Jeesus toimi rabbina eli paikallisena tuomarina. Koska kaikki todistajat poistuivat paikalta niin juttu todisteiden puuttumisen takai päättyi syytetyn vapauttamiseen.
Paavali suositteli kristityille oman rabbi-tuomioistuimen jatkoa myös seurakuntien keskellä, kun hän moitti ihmisiä siitä että nämä kävivät oikeutta pakanoitten oikeusistuimissa. Myöhemmin vanhalla ajalla kun roomalainen oikeusjärjestelmä oli pahasti korruption valtaama niin piispojen oikeudenjako tuli erittäin arvostetuksi koko valtakunnan alueella. Heidän ratkaisujaan pidetiin oikeudenmukaisina. Keskiaikana juuri kirkon oikeuden käyttö loi juridista yhtenäisyyttä koko Euroopan alueella. Tästä seurasi että kirkko itse asiassa yhdisti koko Euroopan lukemattomien pikku ruhtinaskuntien ja lukemattomien paikallisten tapojen sijaan tuli yhtenäinen oikeustaju ja yhtenäinen kulttuuri.
Kristikunnan pappi jatkaa juutalaisen rabbin tehtäviä niin liturgian kuin opetuksenkin osalta. Pääpaino kuitenkin Kristuksen sanan esilläpito.
Siis en kuvittele kaatamista vaan kastamista.
Apostolien virka jatkuu piispuudessa. Jeesus asetti apostolit. Apostolit asettivat piispat virkaansa. Seuraavat piispat saivat vihkimyksensä aikaisemmilta piispoilta jne.
Näin piispuuden virka on jatkumoa sille mitä Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.”
Kirkon virka on suora jatkumo juutalaiselle virkarakenteelle.
Synagogan palvelija —> diakoni
Rabbi —> presbyteros —> präst
Synagogan esimies —> episkopos —-> piispa
Jerusalemin hävityksen v 70 j.Kr. jälkeen ylirabbi —> patriarkka = paavi. Huomattakoon että myös koptilaisen kirkon patriarkka on paavi eikä suikaan vain Rooman piispa. Kyseessä siis on virka joka toimii piispojen yhteisen työn yhdistäjänä.
Raamatussa mainitaan myös naispuoliset presbyteras. ”…πρεσβυτερας ως μητερας ..(1. Tim. 5:2)”
Pieni katsaus ensimmäisen kristillisen helluntain tapahtumaan.
Helluntai oli vanha juutalainen juhlapäivä, yksi suurimmista. Silloin ihmisiä tuli maan ääristä asti Jerusalemiin juhlaa viettämään.
Tuon juhlan aikana valittiin eturivin rabbeja toimittamaan liturgiaa koko kansalle. Pietari oli yksi näistä joka oli saanut tehtävän pitää saarna tuollaisessa isossa kansallisessa juhlassa. Tuo tilaisuus oli kolmannen hetken rukoushetki.
Jeesuksen ajan juutalaisuudessa kuvattiin useampiakin tapahtumia missä Jumalan Pyhä Henki oli tullut ihmisten ylle ikään kuin tulena. Noissa kertomuksissa se on tapahtunut aina kolmannen tekstin luvun yhteydessä. Ensin oli luettu Lakia eli Tooraa, sitten oli luettu Profeettoja eli Nevi’im ja kolmantena oli luettu Ketuvim eli Kirjoituksia. Tuon kolmannen tekstin aikana Jumalan Henki oli laskeutunut kansan ylle. Voimme siis olettaa näin on käynyt myös tuona ensimmäisenä kristillisenä helluntaina.
Pietarin saarna oli muodoltaan hyvinkin tavallinen juutalaisen saarna. Uutta oli vain puhe Jeesuksesta Pelastajana ja hänen ylösnousemuksensa esillä pitämisessä.
Saarna tuotti tulosta noin 3000 ihmistä tuli kirkon yhteyteen tuon saarnan vaikutuksesta. Tuntien tuon ajan kastekäytännön on oletettavaa että käytännön tasolla noiden kasteitten toimittaminen tapahtui pidemmän aikaa. Päiviä, viikkoja, kuukausia ??? Mahdotonta sanoa. Qumranin tekstien valossa kastettavien perheiden valmistelu oli suhteellisen perusteellinen homma, jota ei tehty hutiloiden.
Kasteen toimittivat tuon hetken kirkon viranhaltijat eli apostolit.
Näin tuon kansallisen suurjuhlan aikana toimitetussa liturgisessa hetkirukouksessa Jumala teki suuria ja antoi monen vastaanottaa kirkon jäsenyyden.