Kaste Jumalan lapseuteen

.

Mikkelinpäivän evankeliumi Matt. 18: 1-10 puhuu kääntymisestä ja lapsen kaltaiseksi tulemisesta.

 

Jeesus  käyttää ilmauksia, jotka viittaavat kasteeseen. Kasteessa olemme tulleet Jumalan lapseksi. Me olemme siirtyneet Jumalan valtakuntaan.

 

Rinnakkainen puhe kasteen asemasta on Joh. 3:3,5. Kasteessa meidät on otettu Jumalan valtakuntaan. Me olemme syntyneet Jumalan lapseksi.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. ( 2.Piet. 1.20)

      Koska näin on, meidän tulee lukea Jumalan sanaa peläten ja nöyrästi eikä koettaa selittää sitä omalla viisaudellamme. Tuskinpa mikään muu synti voi olla meille enemmän esteeksi ja vahingoksi kuin oma viisaus. Emme saa myöskään kohdella Jumalan sanaa kevytmielisesti. Jos tapaamme siellä ajatuksen, jota emme ymmärrä, niin meidän tulee nostaa hattua ja jatkaa lukemista. Jumalan sanaa ei saa pilkata eikä selittää inhimillisin keinoin, vaan se vaatii suurta vakavuutta, sitä täytyy kunnioittaa ja pitää arvossa. Jos tahdomme arvostella Jumalan sanaa oman mielemme mukaan, me petämme itsemme emmekä voi selviytyä. Sitä, joka vajoaa oman viisautensa suohon, ei siitä helposti auteta ylös.

      Martti Luther: Matkaevästä.

  1. Juha Heiniä, kyllä oikeassa olet kun sanot että jotkut laittavat ”aivot narikkaan”, siis kun jokainen voi ”nähdä” historiasta mitä hedelmää tää luterilaisuus on tuottanut niin ei sitä voikkaan järjellä selittää lähimäisen rakkaudeksi.

    Olet muuten siinä väärässä että kaikkia ”narikka aivoja” kuljettaa Pyhä Henki, taitaa sielun vihollinen ”oikeine oppeineen” viedä kuin pässiä narussa eikä ”narikka aivot” sitä huomaa vaan rakastavat valhetta.

    • …ja jatka sitten vaikka Sudaniin katsomaan ehkä kärsivintä mutta Herralle uskollisinta luterilaista kirkkoa.

    • Sanooko Jeesus että hyvästä ”tekopyhästä”elämästä ”näette” oikean profeetan?

      Katsokaa Lutheria ja lukekaa hänen kirjoituksiaan, onko niissä lähimmäisen rakkaus ja rakkaus vihollisiakin kohtaan, esim vieläkin suomen luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa oleva kohta papeille kuinka opettaa:

      …Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.

      Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. … ( .http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismus.html )

    • Luterilaisuus ei ole Luther eikä Luther ole luterilaisuus. Tämän ajan yli 70-miljoonainen kirkkokunta on eri asia kuin sen 1500-luvulla elänyt oppi-isä.

    • Ari

      Ensiksi onnittelut siitä että olet aloittanut tunnustuskirjojemme opiskelun.

      Sitten keskustelumme asiaan.

      Tunnustuskirjamme puhuvat kolmesta lain käytöstä

      1) Laki yhteisenä yhteiskuntaa yllä pitävänä lakina.

      2) Jumalan laki ehdottomine vaatimuksineen ajaa meidät Kristuksen luo, koska emme omine ansioinemme pysty pelastumaan.

      3) Laki elämänohjeena kertomassa uudestisyntyneelle ihmiselle kuinka meidän tulee elää uskossa eläessämme.

      Näitä käyttöjä ei pidä sekottaa. Jos niin tekee niin silloin kuvitellaan lain voivan saada aikaan sellaista mitä se ei voi tehdä.

      Laki nimittäin ei voi pelastaa ihmistä. Vain evankeliumi voi tämän tehdä. Lain toinen käyttö kertoo sen mitä Roomalaiskirjeen kolmannen luvun alussa kerrotaan ettei yksikään ihminen omissa voimissaan ole vanhurskas Jumalan edessä. Kaikki ovat pois poikenneet ja vailla kirkkautta. Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet. Tässä ei ole pienintäkään erotusta kenenkään ihmisen välillä.

      Mutta kun lain tuomitsema ihminen asettuu Kristuksen eteen niin silloin evankeliumi tulee sijaan. Kristuksen täysi sovintotyö koskee erotuksetta jokaista ihmistä joka uskoo. Tästä kertoo Roomalaiskirjeen kolmannen luvun loppuosa ja esitys jatkuu sitten aina viidenteen lukuun asti.

      Suon sinulle Ari Jumalan siunaamia voimia ja rohkeutta jatkaa innokkaasti tunnustuskirjojemme tutkimista. Niistä aukeaa syvällisiä näkökohtia Raamatun sanoman selventämiseksi.

    • Vauvat on kastettu aivan samalla tavalla kuin aikuisetkin.

      Esimerkiksi Heprealaiskirje viittaa vihmomalla kastamiseen:

      Hepr. 10: 16-17, 22

      10:15 Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:

      10:16 ”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”;
      10:17 ja: ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista.”

      10:22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän

      v i h m o t t u n a

      puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla

      v e d e l l ä

      p e s t y n ä ;

      10:23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;

      Vanhaa alkuperäistä kastetapaa kuvaa Hippolytoksen kirkkojärjestys seuraavasti:

      ”Ensiksi teidän on kastettava pikkuiset. Kaikki, jotka voivat omasta puolestaan puhua, puhukoot. Mutta niiden puolesta, jotka eivät osaa puhua, tulee heidän vanhempiensa tai jonkun toisen heidän perheeseensä kuuluvan puhua.”

      Sittaatti päättyy ja jatkossa tulee lyhennetty yhdistelmä.
      Sitten kastettiin miehet ja viimeiseksi naiset. Huomattakoon mikä tässä kristikunnan alun kastekäytäntöä kuvaavassa kirkkojärjestyksessä on mielenkiintoista keskusteluamme ajatellen. Lapset kastettiin ensin, koska heidän uskonsa oli esimerkillistä koko seurakunnalle. Sitten vasta kastettiin vanhemmat. Tässä näkyy alkukirkon selkeä lapsen uskon arvostus. Lapset olivat esimerkkinä vanhemmilleen uskon todellisuuden kuvaamisessa.

    • Tuo Timoteuskirjeen kohta puhuu seurakunnan tehtävien jaosta. Tässä annetaan ymmärtää että naisella on sellainen tehtävä johon mies ei pysty, lasten synnyttäminen. Tämän tehtävän Jumala on uskonut naiselle.

      Mutta kun tästä tehtävästä puhutaan, niin tämä ei ole kirkosta ja seurakunnan yhteydestä irrallinen lausunto, vaan kirkon jokapäiväiseen yhteiselämään viittaava. Niinpä tähän lauseeseen liittyy oleellisesti kirkon yhteydessä eläminen eli uskossa, rakkaudessa ja pyhityksessä eläminen kokonaisvaltaisessa kristillisessä siveydessä Jumalan kansan kanssa eläminen.

      Tehtävät ja toimet voivat vaihdella elämäntilanteen mukaan mutta yhteisen uskon harjoittaminen yhteisessä seurakunnassa on kaiken ratkaiseva mittari.

    • Raamattu puhuu myös vanhempien vastuusta, mutta ei mitenkän liitä sitä lapsikasteeseen.

      Näin Korinttilaiskirje asiasta: ”Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.”(1.Ko7:14)

    • Raamatussa on selkeä teksti siitä että kaste kuuluu myös pikkuvauvoille. Kreikan teknon -sana tarkoittaa konkreettisesti ”sitä mikä synnytyksessä tulee äidistä ulos”. Niinpä sen merkityksiä ovat ”vastasyntynyt”, ”vauva”, ”pienokainen”, ”lapsi”, ”pentu”, ”penikka” jne ihmisen tai eläimen synnytyksen tulos.

      Panenpa tähän näkyviin nuo Pietarin helluntaisaarnassaan lausumat sanat 1776 käänöksen mukaan jotta tulisi näkyviin se että kaste ei ole vastaanottajan oma teko vaan toimitus joka vastaanotetaan lahjaksi toisten tekemänä.

      2:38 Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi; niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

      2:39 Sillä teille ja teidän

      l a p s i l l e n n e

      on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu.

      2:40 Ja monilla muillakin sanoilla todisti hän, ja neuvoi heitä, sanoen:

      a n t a k a a t

      teitänne

      a u t e t t a a

      tästä pahanilkisestä suvusta.

      Kasteessa saatava apu eli pelastus siis ei ole millään muotoa vastaanottajan omaa toimintaa vaan ulkopuolelta tulevaa apua joka annettaan täysin lahjaksi: ”Antakaat autettaa.”

      Koska apu tulee ulkopuolelta ilman vastaanottajan pienintäkään myötävaikuttamista niin myös tuossa mainittu lapsien vastaanottama kasteen lahja syntien anteeksi antamus ja Pyhän Hengen lahja on sekin täysin linjassa lauseen kokonaissanoman kanssa.

    • Jeesuksen sanat sopivat erittäin hyvin tuon psalmin kahdeksan kokonaisvaltaiseen lapsen uskon kuvaukseen. Imeväisikäiset ovat mukana koko kirkon yhteisessä ylistyksessä. Lapsen usko elää seurakunnan yhteisessä kiitoksessa. Lapsi on mukana koko kansan riemussa. Ylistyksen tarkastelu jopa erityisen painokkaasti keskitetään lasten ja imeväisten suusta nousevaan uskon tunnustamiseen eli Jumalan ylistämiseen.

      Näin myös pääsiäisjuhlaan kulkeva kansa vauvasta vaariin otti osaa yhteiseen riemuhuutoon kun pyhiinvaeltajien yleisesti laulamaa hoosiannaa tällä kertaa laulettiin Jeesusta ylistäen. Tämä että Jeesus lausuu sanansa psalmia siteeraten ei suinkaan poista psalmin kuvausta lapsen uskosta vaan tulee mukaan koko kansan yhteisen ylistyksen puolustamiseen. Usko on yhteistä uskoa.

  2. Minä olen lukenut, että ollaan hyvin yksimielisiä siitä, että alkuperäinen kastetapa oli upotuskaste. Onhan kirkoistakin löydetty altaita. Sehän on kirjattu jopa näissä suurissa kastekeskusteluissa mitä käydään eri tavalla kastavien kesken. Miten juutalaiset jotka rituaaalipuhdistuksissa upottautuivat olisivat alkaneet sivellä vettä? Samoin juutalaisuuteen kääntyneet upottautuivat ( eli kaste) hekö olisivat muuttaneet kastetapaa?

    • Maailma on täynnänsä erilaisia selityksiä. Milloin mitäkin käsityskantaa näytetään puolustettavan mukama alkuperäisenä. Varsinkin amerikkalaisilta tulleisiin uutuuksiin olen alkanut suhtautumaan hyvinkin kriittisesti. Siellä näyttää historian tuntemus olevan hyvinkin olematonta.

    • Tässä esimerkiksi suomalaisen Esko Haavan selitystä

      On lähdettävä Eevalle syntiinlankeemuksen jälkeen annetusta rangaistuksesta: ”Kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia — 1. Moos 3:16. Tämä on Jumalan tahto syntiinlankeemuksen jälkeen. Naiselle on avattu pelastuksen mahdollisuus uuden kuuliaisuuden tiellä (N.Brox). Ajatus kuuliaisuudesta Jumalan määräämää taakkaa kohtaan on Past.:lle ajankohtainen, koska harhaopettajat opastavat tässä ihmisiä aivan toisille linjoille: he kieltävät menemästä naimisiin, 4:3. Paavali on tahtonut edessä olevien viimeisten ahdinkojen vuoksi säästää ihmisiä avioelämän huolilta ja vaivoilta, 1.Kor 7:26-31. Hurmahenget kielsivät yleensä naimisiinmenon, ehkä sen gnostisen ajatuksen innoittamina, ettei hengen tarpeeton sitominen aineeseen jatkuisi. Tässä tilanteessa 1 Tim painottaa langenneelle Eevalle annettua käskyä. Elämä ei ole vielä lopussa, ja niinkauankuin on elämää, pysyy syntiinlankeemuksen järjestys voimassa.

      Tosin kysymys ei ole pelkästään lasten synnyttämisestä. Pelastukseen kuuluu lisäehto: ”Jos he pysyvät uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.” Predikaatti vaihtuu monikoksi meinosin, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä, sillä edellä ollut yksikkö on edustanut koko naissukua, ollut toisin sanoen luonteeltaan kollektiivinen. Suomalaiset käännökset pysyttelevät tyylisyistä yksikössä. Ajatus, etä monikon mukana tulisi myös aviomies subjektiksi, on perustelematon. Naiset eivät pelastu pelkällä synnyttämisellä. Heidänkin on pysyttävä lyhyesti sanoen kristittyinä. Tämä kristittynä pysyminen ilmaistaan pysymisenä kolmessa kritillisessä hyveessä, uskossa, rakkaudessa ja pyhityksessä, neljännen, siveyden liittyessä (preposition meta) viimeiseen kuin tarkennuksena. Siveys, sofrosyne, on nimenomaan naisten hyve. Aikakauden naisihanne tahdotaan toteuttaa kristillisen uskon viitekehyksissä. —

    • Minun käsitykseni mukaan mikve -kaste on luonteeltaan eri asia kuin kristillinen kaste siitä syystä että se uusitaan säännöllisin välein. Kristillinen kaste taas on yhden kerran elämässä suoritettava.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25