Herramme Jeesus Kristus sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää (Matt. 28:19-20); joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16)
Pyhä tohtori Martti Luther kirjoittaa katekismuksessa kasteessa: ”Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Kaste ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.”
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
Miksi kaste on (tai ei ole) välttämätön pelastukseen?
Mitä pyhässä kasteessa lahjoitetaan?
Kuka on ainoa oikea suorittamaan pyhän kasteen?
Miten kaste ja usko liittyvät yhteen?
Mitä tarkoittaa Kristuksen päälle pukeminen?
Miten luopumus ja eksyminen vaikuttaa kasteen armoon?
Jumalaluusopin kunnioitettu tohtori Martti Luther sanoi: ”Olen kastettu, olen pelastuva”; miksi tämä on totta, myös meidän kohdalla?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha. Apostolit eivät asettaneet. lapsikastetta.Lapsiakaste ei ole apostolinen vaan roomalaiskatolinenn eisegeesi. Lapsikastetta ei edes tunnettu vielä apostolien aikana. Olisi heille ollut kauhistus, että seurakuntiin kastetaan uskosta osattomia ihmisiä.
Se ei ole enää edes nykyaikana tutkimuksessa kiistakysymyksenä esillä, etteikö uskovien kaste olisi ainoa alkuseurakunnissa käytetty kaste. Sen ovat lukuisat luterilaisetkin tutkijat myöntäneet.Ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan, vaan antaa kastaa itsensä raamatullisella kasteella.
Jari, apostolit eivät asettaneet mitään kastetta. Miksi puhut lapsikasteesta, kun luterilaisessa kirkossa ei ole lapsikaste. Kirkossamme on käytössä Kristuksen asettama kaste. Olen ollut monesti paikalla, kun kirkossamme on aikuinen kastettu. Myönnän, että kirkossamme tänäpänä vielä enemmistö kastetuista on lapsia, mutta yhä enemmän kastetaan aikuisia.
Kaikenlaisia tutkijoita on. En niiden viisauksista tiedä enkä välitä tietää. Motiivit voivat niillä olla monet.
Jari, järkeäkin on lupa käyttää kun lukee Apostolien tekoja Helluntain tapahtumista.
Yksi kaste riittää.
Tartutaampa nyt sitten kasteen sisältöön eli seuraavaan:
”Kaste ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, …..”
Siis kun uskolla ottaa kasteen lupaukset vastaan niin kuinka voi enää syntiä tehdä kun on irti synnin ja perkeleen vallasta???
Onko siis mitään voimaa joka saisi uskovaa lankeämaan??
Onko siis kaikki synti uskovan vapaaehtoista tekemistä???
Kuinka uskova vaeltaa hengessä???
Juha. Teologinen tutkimus on päätynyt samaan, mikä UT:ssakin näkyy kirkkaana: Alkuseurakunnat olivat vain ja ainoastaan uskovien seurakuntia, joihin tultiin parannuksen, uskon ja kasteen kautta, ei muuta kautta. Alkuseurakuntiin liitettiin vain uskovina kastettuja.
Lapsikaste on myöhäisempää perua, ja se liityy seurakuntien maallistumiseen, kirkollistumiseen, valtiollistumiseen ja mysteeriuskontojen vaikutukseen. Lapsikaste ei tullut käytäntöön kertarysäyksellä, vaan se laajeni poikkeuksena alkuperäisestä kasteesta pikkuhiljaa seurakuntiin, eli pitkään alkuperäisen kastekäytännön rinnalla, kunnes syrjäytti sen. Siihen meni aikaa vuosisatoja.
Senkin jälkeen uskovien kastetta harjoittavia ryhmiä on ollut siellä täällä. Nykyisin kristikunnan kasvava ja elinvoimaisin osa harjoittaa pääasiassa uskovien kastetta. Poikkeuksiakin on, kuten luterilainen Mekane Jesus, joka on hyvin elinvoimainen kirkko. Eräs Mekane Jesusta hyvin tunteva luterilainen kertoi minulle, että Mekane Jesus on kuin suomalainen helluntailiike luterilaisella kastekäsityksellä.
Oli kuinka tahansa, emme enää elä alkuseurakunnan aikoja. Kristuksen kirkko on maailmanlaajuinen ja hyvin monimuotoinen. Se, että pitää omaa ryhmäänsä kristillisimpänä tai peräti ainoana todella kristillisenä, on minusta kirkon hajoittamista.
Jari hyvä,alussa oli uskovien seurakuntia.
Sitten tuli lankeemuksia, sitten tuli riitoja.
Eivät ne helluntaiseurakunnatkaan ole 100% uskovien seurakuntia, jos niissä ihmisiä jäseninä on.
Lähdetään siitä..
Jorma. Se, että on uskovien seurakunta, etteikö niissä olisi myös riitoja. Riidat, niin ikäviä kuin ne ovatkin, eivät tee uskovasta ei-uskovaa. Kyllä hän silti edelleen uskossa, vaikka kuinka paljon riitelisi.
Hienoa muuten, että Jorma tunnustaa, että alussa oli uskovien seurakuntia. Niin kuin oli alussa, tulee olla nytkin. Vai mitä? Se on uskonpuhdistusta se.
Jari hyvä, en puhunut uskovien seurakunnan riidoista, vaan lankeemuksista.
Siitähän uskonpuhdistuksessa on kyse, että kristillisestä uskosta puhdistetaan siihen kuulumattomat opit ja käytännöt.
Kuka on pitänyt omaa ryhmäänsä kristillisimpänä tai peräti ainoana todella kristillisenä? Tällaisia väitteitä kun esittää, niin on hyvin lähellä vaara, että antaa väärän todistuksen lähimmäisestään. Siksi on parempi keskustella vain asioista, eikä itse toisen päähän keksimistään tai olettamistaan motiiveista, jotka usein ovat kaiken lisäksi vääriä tai ainakin liioiteltuja.
Ei pidä ottaa kaikkea itseensä.
Uskonpuhdistuksen luonteen pohdiskelu on mielenkiintoinen aihe. Onko siinä kysymys paluusta alkuun vai askeleista eteenpäin? Luther ja muut hänen aikansa kirkon uudistajat olivat osa yleisempää muutosta keskiajasta uuteen aikaan. Vaikka silloin löydettiinkin ja otettiin udelleen käyttöön antiikin ajatuksia ja keksintöjä, kysymyksessä ei kuitenkaan ollut paluu aikaisempaan vaan liike kohti uutta. Näin oli laita mielestäni myös uskonpuhdistuksessa.
Kuka on ottanut kaiken itseensä?
Luther oli uskonpuhdistaja, joka teki suuren työn palauttamalla paavalilaisen uskonvanhurskauden uudelleen kristikuntaan. Paljon muutakin hyvää hän teki.
Luther jätti kuitenkin uskonpuhdistuksen pahasti kesken. Seuraava looginen askel häneltä olisi ollut se, että hän olisi palauttanut uskovien seurakunnan ja siihen porttina olevan uskovien kasteen. Tätä hän ei uskaltanut eikä pystynyt tekemään. Hän oli niin riippuvainen häntä tukeneista ruhtinaista, ettei uskaltanut näitä uhmata, eikä viedä uskonpuhdistusta loogiseen päätepisteensä: uskovien seurakuntaan ja uskovien kasteeseen, vaikka varmasti tiesi totuuden kasteesta ja seurakunnasta.
On hienoa huomata, että viimeisten vuosisatojen ajan Lutherin kesken jättämä työ on viety päätökseen. Kristikuntaan on palautettu muun muassa alkuperäinen kaste- ja seurakuntamalli. Näitä mallia harjoittavat liikkeet myös ovat, pienin poikkeuksin, kristikunnan elinvoimaisin osa ja sen tulevaisuus.
Syntisten seurakunta lienee ainoa, jolla ei ole sitä juuri oikeaa ja täydellistä porukkaa. Jeesus on täydellinen ja Kaste on täydellinen ja Sana on täydellinen, mutta seurakunta on vajaa ihmisen tähden.
Jos perustan nyt inhimillisen ja ihmisistä koostuvan oikean ja täydellisen seurakunnan, jossa on täydelleen hiottu käsitys kaikesta, se menee pilalle, heti kun minä itse liityn siihen jäseneksi. Voidaan käsittää lihan mukaan ja Hengen mukaan, mutta tämä kaksijakoisuus on erotettava toisistaan. Kuka sen ymmärtää?
Jumala on Kaikkivaltias ja Pyhä, me olemme ihmisinä vääryyttä täynnä. Kristuksessa olemme Pyhät, sen Sanan mukaan, joka on Uskottu.
Miten voimme olla Pyhät ja syntiset samaan aikaan?
Jos katsomme kautta raamatun, kuinka isät vaelsivat ja ymmärrämme esim. Ympärileikkauksen merkityksen, niin eivät kaikki, jotka lihan mukaan ympärileikattiin vaeltaneet uskon mukaan, vaikka ovat Israeliin perillisiä, joille lupaus oli annettu.
Näin on myös kasteen laita, eivät kaikki kastetutkaan ole saava sitä, mikä on luvattu, sillä Uskon mukaan vaeltaminen on se joka ratkaisee, on aivan sama, onko ihminen kastettu vauvana tai aikuisena, sillä vasta uskossa ihminen voi omistaa ne Lupaukset jotka kasteeseen ovat kätkettynä.
Tämän ymmärtäminen ei ole vaikeaa, jos omistamme uskon , joka vanhurskauttaa syntisen Armosta. Lihassa tehty pesu ei hyödytä ketään, jollei sydäntä ole pesty. Tämän Pesun toimittaa Jumala, siinä ei ole yhtään erotusta.
Sanonkin, että riita kasteen järjestyksestä on aivan turha, Jumala on se joka Vanhurskauttaa, liha ei mitään hyödytä. Ei se ole Kristitty, joka on vain ulkoisesti Kristitty. Eikä se ole kaste, joka on tehty vain Kristityksi tulemisen tähden.
Oikea Kristitty on se, joka on sisäisesti Kristitty, jonka sydän on kastettu Pyhällä Hengellä. Ei se kaste tai kastamattomuus ole merkityksellistä, vaan se, että ihmisestä tulee uusi luomus, joka vaeltaa Jumalan Hengen mukaan.
Tästä näemme, että kaste ei ole ilman Uskoa mitään. Kuinka saamme uskon, jos emme kuulemisesta? Mekö päätämme koska ihminen kuulee? Eikö tämä ole selvä kaikille? Usko on siis Jumalan lahja, jonka antaa, kenelle näkee hyväksi antaa. Tämä sulkee pois kaikki lihan mahdollisuudet. Voimme kastaa lapsen tai aikuisen tai kenet vaan, mutta Usko on se, joka eläväksi tekee.
Keskustelu ei johda mihinkään, jollei uskon syntymisestä olla samaa mieltä.
Minulle on pariin otteeseen sanottu, että argumenttini ovat 1:1 helluntailaisten kanssa, ainoastaan
aikuiskaste puuttuu.
En ole asettanut mitään täyttämisen tai proseduurin vaatimuksia e h d o k s i Jumalan armolle.
Olen halunnut tuoda esiin seuraavat asiat:
Kirkossa tulee saarnata myös lakia, jotta langenneet ja hengettömään tilaan vajonneet heräisivät.
Kun he sanan kautta heräävät ja uskovat, he ovat jälleen kasteensa armoliitossa.
Toisen ryhmän muodostavat ne, jotka vaikkakin eksyen ja horjuen lankeavat ja nousevat,
he ovat kuitenkin armon eikä lain alla
Mutta kasteensa armosta pois langenneet, he tarvisevat avukseen Jumalan sanaa.
Otin esimerkin Pietarin saarnasta helluntaina:
1 Lakia saarnattiin
2 Vailla Kristusta olevat heräsivät ja kysyivät neuvoa
3 He saivat uskoa evankeliumin sanan
4 He iloitsivat ja alkoivat elää Kristusta seuraten
En minä näe tässä mitään vaatimusta.
Kuitenkin, kun vuosikymmenet Jumalaa paennut ja Jumalansa kieltänyt ihminen esim.
kuolinvuoteella herää, hänen käy aivan samalla tavalla kuin näiden juutalaisten helluntaina.
Haluaisin nyt kuulla, missä tässä sekoitetaan laki ja evankeliumi?
Herääminen
on aina Jumalan teko. I h m i n e n ei voi itse itseään saada kääntymään Jumalan luo.
Parannus on
uskon h e d e l m ä eikä uskon e d e l l y t y s.
Jokainen tietää, ettei parannus voi olla koskaan niin täydellinen, että
se voisi olla ihmisen oma teko.
Jos niin olisi, kenenkään parannus ei riittäisi pelastukseen.
Sen vuoksi olen vastustanut ajatusta tahtomisen ja avuksi huutamisen korostamisesta.
Yksikään ei mielestäni huuda edes avuksi, ellei Pyhä Henki sitä meissä vaikuta.
Kuinka se silloin voisi olla ihmiselle joku täytettävä pelastus-vaatimus.
En voi ymmärtää, missä tässä menee laki ja evankeliumi sekaisin.
Jari Raappana:
Lutherin elämäkerran suomentajana ja kustantajana oletan jotakin tietäväni Lutherista.
Minun tarttee sanoa sinulle, Jari, että sinä puhut vaparien yleistä perimätietoa Lutherista, että
uskonpuhdistus jäi kesken.
Se on Calvinin ajatus.
Totta kai, Calvin oli tätä mieltä, koska hän teki evankeliumista uuden lain kristityille.
Sille ei vaan voi mitään, se sama painotus näkyy vapaissa suunnissa.
Olen perustellut ja olen valmis perustelemaan, jos joku tahtoo.
Minusta perusteleminen on kristillistä, pelkkä toisen väärässä olijaksi leimaaminen ei.
Mitä, jos Saatana kiusaa helluntailaista, että hän ei kastevedessä seisoessaan ollutkaan oikealla tavalla
uskova, mitä jos hän alkaa epäilemään silloista uskoaan? En ollutkaan uskossa, kun minut kastettiin.
Siitä seuraa ahdistus: On mentävä uudelleen kasteelle.
Minut sen sijaan kastettiin Kristuksen käskyn mukaan. olen varma siitä.
Olen sitten hairahdusteni ja maailman reissuni jälkeen palannut kasteen armoon. (omalta puoleltani)
Ei sekään paluu minun tekoni ollut, mutta Jumala kutsui ja vaikutti Pyhän Hengen kautta.
Saan uskoa, koska Herrani on syntisten vapahtaja. Mikä tästä nyt sitten puuttuu?
>>>Näin on myös kasteen laita, eivät kaikki kastetutkaan ole saava sitä, mikä on luvattu, sillä Uskon mukaan vaeltaminen on se joka ratkaisee, on aivan sama, onko ihminen kastettu vauvana tai aikuisena, sillä vasta uskossa ihminen voi omistaa ne Lupaukset jotka kasteeseen ovat kätkettynä.>>>> Ismo Malinen
Näin olen itsekin asian nähnyt, enkä näe tässäkään mitään lain ja evankeliumin sekoittamista,. vaikka
en Ismon tapaan sanoisi ”uskon mukaan vaeltaminen ratkaisee”.
Sanoisi vain: USKO ratkaisee, sillä uskosta syntyy Hengen johdatuksessa vaeltaminen.
Toivoisin, että tässä blogissa arvioitaisiin perustellen kirjoituksia. Siis oma näkemys perustellen.
Siinä Jorma on oikeassa, että kirkossa tulee saarnata myös lakia, jotta ihmiset voisivat kokea piston omassatunnossaan, ja turvautua syntien sovittajaan.
Ihmisiä tulee kutsua parannukseen. Parannus on ennen ja jälkeen uskon. Parannus on syntisen ensimmäisen vastaus Jumalalle. Mikään ei voi ottaa sen paikkaa. Parannusta tekevä ihminen on ohjattava turvautumaan uskossa Vapahtajaan, joka antaa katuvalle synnit anteeksi, ja sen jälkeen hänet on välittömästi kastettava, Tämä on järjestys kaikkialla UT:ssa, eikä meillä ole esittää siitä parempaa järjestystä.
Ei ole olemassa mitään ”kasteen armoa.” On olemassa vain katuvalle syntiselle avoinna oleva Vapahtajan ristillä ansaitsema armo, joka otetaan uskossa lahjana vastaan.
Parannus ei kuitenkaan jää pelkkään ennen uskoa edeltäneeseen parannuksentekoon. Meidän on päivittäin, hetkittäin elettävä parannuksessa, aralla tunnolla Jumalan edessä.
Jari, onhan meillä kasteen armo. Sen sanoo Paavali Rm 8:1
Onhan se jo kasteessa tehty hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa
Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, ja eivät vaella
lihan vaan Hengen jälkeen (Biblia).
Monet kastetut ovat lapsuutensa uskossa, heikkoina, mutta Jeesukseen turvaten.
Toiset taas ovat langenneet, kadonneet moniksi vuosiksi ja taas palanneet kasteeseensa. Ja näin he ovat taas uudistaneet omalta puoleltaan armoliittonsa. Jumala sen heissä vaikutti, eivät he itse
niin päättäneet…
He ovat muuttaneet mielensä. Heitä ei uhkaa toinen kuolema, koska he ovat Jeesuksessa Kristuksessa.
Monet taas jäävät elämään lankeemukseensa, heillä ei ole toivoa, kuten Rm 8:8 osoittaa.
Oikein Jorma korjasi, oikea vaellus seuraa Uskoa. Muutenkin Jorma kuvasi uskon juuri kuten minä sen myös ymmärrän. Ratkaisevaa on siis mistä usko saadaan, sen jälkeen kastekin asettuu oikeaan merkitykseensä.
Luther ei muuten jättänyt mitään kesken, eikä pelännyt Paavia vaan kävi oikean uskon taistelun kuolemaa halveksien. Luther kävi taistelun uskonvanhurskauden aseman palauttamiseksi kirkkoon, eikä halunnut mitään uutta kirkkojärjestystä, vaan halusi, että äiti kirkko palaisi takaisin juuri tässä uskon käsittämisessä.
Siitä tässä kaste asiassakin on lopulta kysymys.
Jari kuvasi edellä parannuksen tekemistä juuri kuten Katollinen kirkko opettaa, samoin Ortodoksinen kirkko.
Parannuksen tekeminen on kuten Jorma kuvasi Jumalan teko ihmisessä, samoin kuten Pyhitys. Tuo sana ”parannuksen tekeminen”, on Kreikan kielen sana ja kuvaa enemmän mielenmuutosta tai havahtumista synnin olemukseen, kuin jotain selkeää fyysistä tekemistä.
Täytyy muistaa, että laki on synnissä tehtyjen rikkomusten tähden jälkeen päin lisätty. Lain kautta reitti on suljettu.