Herramme Jeesus Kristus sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää (Matt. 28:19-20); joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16)
Pyhä tohtori Martti Luther kirjoittaa katekismuksessa kasteessa: ”Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Kaste ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.”
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
Miksi kaste on (tai ei ole) välttämätön pelastukseen?
Mitä pyhässä kasteessa lahjoitetaan?
Kuka on ainoa oikea suorittamaan pyhän kasteen?
Miten kaste ja usko liittyvät yhteen?
Mitä tarkoittaa Kristuksen päälle pukeminen?
Miten luopumus ja eksyminen vaikuttaa kasteen armoon?
Jumalaluusopin kunnioitettu tohtori Martti Luther sanoi: ”Olen kastettu, olen pelastuva”; miksi tämä on totta, myös meidän kohdalla?
Kaikki julkaistut blogini:
Ihan kivaa, että Risto vastaa. Todellisiin opillisiin kysymyksiin jäi vastaus saamatta.
Tuntuu siltä,. että Risto on varsin rajusta vapaasta yhteisöstä, mielipiteet kirkosta ja sen papeista ovat
lähinnä poliittista polemiikkia.
Lapsikaste on tuottanut valtavan siunauksen kristikunnalle. Siitä me emme pääse mihinkään.
Kirkkomme herätyskristityt ovat siitä vakuuttava esimerkki. He uskovat ja vaeltavat Hengen johdatuksessa.
Monet Jumalan lapset kuolevat hengellisen ravinnon puutteen vuoksi pois, mutta niin tapahtuu
elävässä elämässäkin. Heidän kuolemansa syy ei kuitenkaan ole se, että he ovat syntyneet.
En minä kyllä heijasta yhteisöäni. Tekisi mieli sanoa, että päinvastoin. Yhteisöni hymistelevä linja ehkä ennemmin saa minut ilmaisemaan itseäni täällä sitä voimakkaammin.
Ajatukseni lähtevät aika lailla omista kokemuksistani. Ihan oikeasti koin tulleeni petetyksi lavean tien evankeliumilla nuoruudessani. Siinä ei ollut elämää eikä mitään herättelyä.
Sanoin aiemmin siihen tapaan, että pidän kiinni ajatuksistani, ellei muuta osoiteta, mutta, että saatte huomauttaa, jos en mielestänne kirjoita viisaasti näissä keskusteluissa. Saattekin huomauttaa. Kirjoitan kärkevästi ihan tietoisesti. Haluan herättää ajattelemaan.
En nimittäin tiedä, saisinko pienillä vihjailuilla ketään miettimään mitään.
Eikä tämä ole vihapuhetta ketään kohtaan, sen enempää kuin UT:n henkilöidenkään tekemä herättely, joka välillä on aika tiukkaa. Voitte Raamatusta lukea.
En kiistä kaikkea hyvää, mitä kirkon uskovat ovat tehneet. En kyllä sano, että lapsikaste olisi sitä siunausta tuottanut. Uskon, että siitä luopumisessa ei menetettäisi mitään. Toivoisin sellaista ihmettä, että kirkon papit saisi luvalla kastaa uskoontulleita. Se voisi herättää tätä kansaa miettimään.
Siunaan kirkon herätyskristittyjä ja kiitän Herraa heistä.
Mitä muuten tarkoitat, että muka jättäisin vastaamatta todellisiin opillisiin kysymyksiin? Olen heittänyt väittämiä, mutta paljon myös tutkinut Raamatun valossa useita oppikysymyksiä.
Jorma Ojala, siis kun Jeesus kastoi parannuksen kasteella niin eikö meidänkin tule ottaa se ja sitten myös kastaa sillä??? Vai onko peräti joku muuttanut kastetta niin että ei olekkaan enää parannuksen kastetta ja senjälkeen Pyhän Hengen kastetta???
Ari, kiitos selvityksestä. Te olette aivan pihalla kasteen sakramentista.
Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan.” Ja hän sanoi: ”Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen.” Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. (Apt. 19:1-7)
Jorma. Lapsikaste ei ole pelkästään siunausta tuottanut. Toki se on varmasti sitäkin tehnyt. Onhan siinä ihmisiä otettu kirkon yhteyteen, jossa he ovat voineet parhaassa tapauksessa kuulla evankeliumia ja tulla uskoon.
Toisaalta lapsikaste on tuudittanut sukupolvien ajan valtavat ihmismassat väärään turvallisuuden tunteeseen heidän turmiokseen. Hyvin usein lapsikaste on ollut todellisen evankeliumin voittokulun esteenä. Se on toiminut hyvin usein kuin rokotteena todellista kristillisyyttä ja uskon omaksumista vastaan.
Edellä kertomani tosiasia ei muuta kirkon herätyskristittyjä kohtaan tuntemaani suurta sympatiaa.
Olen miettinyt näitä paljon. Usein puhutaan Jumalan varsinaisesta tahdosta ja Jumalan sallimasta tahdosta. Voitaisiin tehdä rinnastus kullasta, hopeasta ja jalokivistä rakentamiseen tai toisaalta oljista, heinistä ja puusta rakentamiseen (1.Kor.3).
Näkisin, että Jumalan varsinainen tahto on uskovien seurakunta, johon tullaan uskovien kasteella. Ja uskon, että muu on vain Jumalan sallimaa tahtoa. Ja oma rukoukseni, että päästään yhä enemmän Jumalan varsinaiseen tahtoon.
Onhan sellainenkin teksti, että kaikki yhdessä vaikuttaa vanhurskaan parhaaksi. Vaikka tuntuu oudolta ajatella, että esimerkiksi katolisen kirkon synkin yö joskus keskiajalla vaikuttaisi vanhurskaan parhaaksi, mutta Jumalan sana on, mikä on.
Jorma, kun kirjoitit noin, niin jäin hieman miettimään, onko tiukan sanailuni takana yhä tietty inhimillinen kiukkukin, jota minussa joskus syntyi sitä muotojumalista ja tekopyhää kirkollisuutta kohtaan, johon nuorena sain kontaktia ja joka minua väärään rauhaan tuuditti. Voi olla. Eikä minun pitäisi sitä kiukkua sinuun ja teihin muihin purkaa. Eli, jos olen joillain sanoillani ja kommenteillani purkanut sitä kiukkuani viattomiin, olen pahoillani. Yritän sitten pitäytyä paremmin itse asioihin.
Tietenkään en Raamattu-käsitystäni pyytele anteeksi. Toivottavasti sitä voi ruotia avoimin mielin ja objektiivisesti.
Juha Heinilä, mielenkiintoinen kohta, pistää ajattelemaan, onhan siis mahdollista myös että Paavali teki väärin kastaessaan uudestaan, ympärileikkauttihan hän Timoteuksenkin.
Ap.t.16
1 Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen.
2 Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää.
3 Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.
Ari, hyvää pohdintaa. Kiitos kommenteista. Kristillisellä kasteella (Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen) kastettua ei saa enää uudelleen kastaa. Johanneksen kaste ei ollut kristillinen kaste.
Juha Heinilä, ajatteletko nyt niin että Pieteri sanoo ensimmäisenä helluntaina väärin kun kehottaa ihmisiä jotka saivat piston sydämeen tekemään ensin parannuksen ja senjälkeen ottamaan kasteen että saisivat Pyhän Hengen lahjan ja että tämä lupaus on myös heidän lapsilleen eli kun heidän lapsetkin tekevät parannuksen ja ottavat kasteen Jeesuksen nimeen saavat Pyhän Hengen lahjan??
Ari, yksi kristillinen kaste riittää. Kastamaton henkilö on oikein kastaa. Suurin osa kristityistä on saanut lapsena kristillisen kasteen.
En voi sille mitään, mutta Riston argumentit kirkkoamme kohtaan eivät ole tästä todellisuudesta.
Ymmärrän toki tilanteen, kun uskovien kaste on otettu ydinasiaksi, muu kaikki seuraa siitä.
Ihmiset kuolevat hengellisesti, koska eivät usko.
He eivät usko, kun heitä ei opeteta.
Herätyskristilliset yhteisöt eivät ole vertailukelpoisia kansankirkon kanssa, pikemminkin niitä pitäisi verrata vaikka kasteesta hyvin opettavaa evankeliumiyhdistykseen (SLEY)
Jeesus siunasi lapsia, koska hänen ei tarvinnut heitä kastaa eikä kastetta ollut asetettu.
Asia sopii paremminkin lapsikasteen tueksi kuin sitä vastaan.
Onhan tässä, Jorma, kai asiat aika pitkälle sanottu. Huomasin kyllä, että sinulla oli aiemmin eräs kommentti, jonka tulin sivuuttaneeksi. Totesit, ettei voi tietyistä ikävistä ilmiöistä voi syyttää lapsikastetta vaan luopumusta.
Joo, tavallaan oikein tietysti. Juolahti vaan kuitenkin mieleen seuraavaa. Jos ajattelee, että on vaikka pappi, joka ei ole lainkaan uskossa – niitä on kirkossa – niin eihän ainakaan sen papin suhteen voi sanoa, että hän olisi luopunut. Jos hän ei kerran ole uskossa ollutkaan, niin eihän hän ole voinut luopuakaan. Tajuat varmaan.
Systeemi on viallinen, jos sielujen paimeniksi pääsee lapsikasteella, riparilla ja teologisella tutkinnolla henkilöitä, joilla ei ole suhdetta Jeesukseen.
Tällaiset henkilöt eivät sitten voi uskoa kenessäkään synnyttääkään, kun heillä ei sitä itselläänkään ole. Niin vaan on.
Jos he jotain opettavat niin se voi olla etiikkaa tai humanismia.
Mutta en minä kuvittele tällä sinua käännyttäväni. Ihan niin poissa tästä todellisuudesta minä en sentään ole. 😉
Kerran vielä. Ihmisen asemallinen tila Jumalaan nähden, on olla Jumalan ulkopuolella ja sen tähden Jumala on murtautunut Kristuksessa näkyvään ja lihalliseen olemukseen, että saisimme uskon Totuuteen.
Kaste on enemmän kuin tunnustus se on ikäänkuin objektin vihkimistä, kuuluvaksi johonkin. Kun joku kastetaan, se on kuin Jumalan puolelta tehty Vala.
Jos me kastamme ihmisen, niin ihmisen tila ei ratkaise kasteen olemusta. Alkukristillisyydessä tunnetaan jopa kuolleittenkin kastamista Kristukseen, jolloin kyse oli kasteen merkityksestä, ei kastettavan tilasta. Uskotaan Jumalaan ja Jumalan huolenpitoon järjestä riippumatta.
Tämä on raamatullisen uskon luonne, kaikessa muussakin, tämän pitäisi olla meille tunnettua. Esimerkkejä on lukuisia.Kun ihminen kastetaan Kristukseen, niin sen tekijät ovat Uskosta osalliset ja asetus Sanat ovat Kasteen sisältö.
Jos sanotaan: Ota kaste Kristuksen nimeen, tai sanotaan: Sinut on kastettu Kristuksen nimeen, niin tilanne on sama.
Tarkoitan, että objektina tässä toimii kastettava ja subjektina Jumalan Sana, joka sellaisenaan saa aikaan kaiken, kuulemisen, uskon, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Onhan pienellä lapsellakin korvat kuulla, tiedä vaikka olisi hyvinkin herkät? Kuka meistä kova korvaisista on sanomaan, ettei vauva voi saada kaikkea mitä Jumalan Sana lahjoittaa? Järkikö sen sanoo?
Olemme Jumalan tekoa, eikö tietäisi miten olemme valmistettu? Eikö äänensä voima voi herättää kuolleita, miksei pientä lasta? Synnymmehän kaikki kuolemaan, synnin tähden, koska ilman syntiä ei ole kuolemaa.
”Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja käy’? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” -hän sanoi halvatulle-
”minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”
Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet”. Mark. 2:9-12
Tämä sulkee pois ihmisen osuuden. Tätä on vaikea ja jopa mahdotonta ymmärtää, jos ihmiseltä odotetaan vastaanottavaa asennetta. Jumalan Pojan Usko on jotain mikä vaikuttaa meissä kaiken.
Olemme kuin ohjelmoituja Jumalan Sanan vastaanottoon, joka on Lähetetty maailmaan Kristuksessa ja kun saavutti meidät, niin vaikuttaa meissä, tahtonsa mukaan. Tämä rampa sai nousta ylös.
Tämä sulkee kaiken ihmisen oman operoimisen pois 100% :sti. Kasteessa on sama näköala. Usko on kaiken ytimessä, eikä Usko ole ihmisestä lähtöisin.
Nyt joku voi sanoa, että olemmeko muka robotteja, jotka Jumala on ohjelmoinut? Raamatun valossa näin voi tietysti sanoa olevan, mutta ihmiselle se ei tahdo sopia, koska ihminen haluaa, että edes pieni osuus on hänellä.
Synnin tähden Jumala on ihmisen osuuden kuitenkin sulkenut pois ja Armahtaa ketä tahtoo. Ihmisen oma tahto on syntinen ja kelvoton. Kiitos Jumalalle, että on Kristuksessa Armahtanut syntiset, jotka uskovat Evankeliumin. Amen.
Jos ihmisellä on pieni osuus, niin Jumalan Armovalinta, joka perustuu kutsujan tahtoon, menetetään. Kaikille niille joille sopii se, että ovat Jumalan tekoja ja ilman omaa valtaa, tämä on ilo uutinen. Mutta niille jotka tahtovat pelastaa itsensä ja kaikki läheiset ja muut ihmiset, tämä on kauheaa teologiaa. Teologia on kuitenkin raamatun Sanan mukaan, ei ihmisen järjen mukaan.
Kysyn vain, eikö Jumala voi Pelastaa kaikkia jotka tahtoo Pelastaa? Kyllä voi ja Pelastaakin, miksi emme Usko ja Luota siihen? Me olemme Jumalan tekoja, valmistettuja hyviä tekoja varten, ettei kukaan pääse todistamaan itsestään.
Tarvitaanko jotain muuta kuin Evankeliumin julistaminen, että pelastumme? Eikö ole antanut meille juuri tehtäväksi sen julistamisen. Sana on Lähetetty kaikkeen maailmaan ja kun se on julistettu kaikkialle, sitten tulee loppu. Me olemme sen jo kansana saaneet.
Jos ihminen on väärä, tekeekö se kasteesta väärän? Tai ehtoollisesta? Tai Kristuksesta? Jumala vaikuttaa kaiken kaikessa. Eikö anna sateensakin kaikille? Jumalattomanikin on valmistanut omaan käyttöönsä?
Eikö Kristitty voisi kastaa vastasyntynyttä lastaan? Kyllä voi ja hyvillä mielin, sillä kaste on voimassa Usko kautta ja Uskon mukaan. Siunauksen lapset ovat lupauksen mukaan, ei niiden, jotka tahtovat saada siunauksen omaksi hyödykseen, vaan niiden, jotka siunataan siunaajan tahdon mukaan.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Näin on.
Taitaa vai olla niin, että ihmisviisaus tekee helposti tepposen ja itsevanhurskaat helposti halveksivat lapsia.
Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” (Luuk. 18:16-17)
”Eikö Kristitty voisi kastaa vastasyntynyttä lastaan? Kyllä voi…”
Voihan sitä tehdä vaikka mitä, mikä ei kuitenkaan varsinaisesti ole Jumalan tahto.
Hän sallii kaikenlaista….
Risto, Jumalan hyvä tahto on, että kaikki Jeesuksen omat pelastuvat. (vert. Joh. 3:16)
Niinpä. Oli hieno huomata, kuinka tänäkin päivänä kotikaupunkini hsrk:n jumalanpalveluksessa oli läsnä kymmeniä lapsia, jotka saivat tulla Hänen luokseen rakastavassa ilmapiirissä.
Samalla tavalla kymmenet lapset saivat tänään kasteen. He ovat olleet Jeesuksen sylissä.
Paras antaa tämän kasteasian olla, tämä eipäs-juupas ei hyödytä mitään.
Ei se varmaan hyödytä. Minä olen vakuuttunut, että Raamattu sisältää vain yhden kasteen: uskoville toimitettavan upotuskasteen. Se on minulle aivan luovuttamaton uskontotuus, joka selkeästi on ilmoitettu meille Raamatussa. En voi tehdä kompromisseja niiden asioiden kanssa, joita pidän oikeana,
Sinä taas pidät lapsikastetta oikeana kasteena. Tänäänkin kymmenet lapset saivat kasteen, kuten kerroit. Mutta mitä kasteen jälkeen? Onko nämä lapset kastettu maailmaan? Kuinka moni heistä saa kuulla evankeliumin? Kuinka moni heistä saa kristillisen kasvatuksen? Kuinka moni kasvaa seurakunnan opetuksen piirissä? Nämä ovat mielestäni vakavia kysymyksiä, jotka jokaisen lapsia kastavan tai lapsikastejärjestelmää tukevan tulisi itseltään vakavasti kysyä.
Jokainen kaste ilman uskoa ja parannuksentekoa on haava Kristuksen ruumiissa.
Nämä on jo kysytty ja vastattu, eiköhän vaan?
Kiitos kaikille hyvistä kommenteista. Jokainen aikakausi on tuonut ja tuo omat haasteensa. Meidän elämämme ei ole helppoa, eikä sen tarvitsekaan olla helppoa. Monesti me itse teemme siitä vielä vaikeamman. Lasten kasvatus ja heille hyvien eväiden antaminen on haasteellisesta riippumatta siitä, että onko lapsi kastettu tai ei.