Kaste – Jumalan asettama

Herramme Jeesus Kristus sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää (Matt. 28:19-20); joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16)

Pyhä tohtori Martti Luther kirjoittaa katekismuksessa kasteessa: ”Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Kaste ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html

Kaste-Jumalan asettama

Miksi kaste on (tai ei ole) välttämätön pelastukseen?

Mitä pyhässä kasteessa lahjoitetaan?

Kuka on ainoa oikea suorittamaan pyhän kasteen?

Miten kaste ja usko liittyvät yhteen?

Mitä tarkoittaa Kristuksen päälle pukeminen?

Miten luopumus ja eksyminen vaikuttaa kasteen armoon?

Jumalaluusopin kunnioitettu tohtori Martti Luther sanoi: ”Olen kastettu, olen pelastuva”; miksi tämä on totta, myös meidän kohdalla?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Se, että Jumala voi tehdä jotain, ei vielä tarkoita sitä, että Hän niin pääsääntöisesti) tekisi.

    Lasten kastamisessa ei ole ongelmaa. Heitähän kastetaan myös vapaissa suunnissa. Lapsi, hyvin nuorikin, voi aivan hyvin kuulla Jumalan sanaa ja tulla uskoon. Tämä ei päde sylivauvoihin. Sylivauvat eivät tule uskoon, eikä heitä myöskään tule kastaa. Sen sijaan heidät tulee ohjata kristillisen kasvatuksen pariin: seurakuntaan, pyhäkouluun, ruoka- ja iltarukouksiin jne.

    • ”Lapsi, hyvin nuorikin, voi aivan hyvin kuulla Jumalan sanaa ja tulla uskoon. Tämä ei päde sylivauvoihin. Sylivauvat eivät tule uskoon, eikä heitä myöskään tule kastaa.”

      Jari, sylivauvoille uskon antaminen on Jumalan asia ja hän toimii niinkuin hyväksi näkee. Jumala antaa uskon kenelle tahtoo. Uskon antaminen on helppo työ Jumalalle. Yhtä helppoa kuin maailmankaikkeuden luominen kuutena päivänä. Sana saa ”ihmeitä (meidän silmissä)” aikaan.

    • Tuota ajatusta uskoon tulemisesta puhutaan ja heijastetaan suoritukseen jossa ihminen on aktiivinen, vaikka sitten sitä pyritään ihmisten osuutena pienentämään mahdollisimman pieneksi jotta se ei näyttäisi suorituksena. Kuitenkin jos uskon syntymisessä on promillenkaan vertaa ihmisen osuutta se ei ole enää lahjaa ja usko on alusta loppuun lahjaa. Lisäksi jos on hiukankaan ihmisen osuutta uskossa säilymisessä ei se voi olla oikeata uskoa koska usko on Jumalasta lähtöisin.
      Kun ihminen elää vuosia, olipa se kuka tahansa joutuu sen etten ettei oma usko riitä mihinkään, se on + – nolla, tai pelkää miinusta. Revi siitä sitten omaa uskon perustaa kun joutuu Jumalan kasvojen eteen. Kun syntisenä joutuu sille paikalle kun haaksirikoisena ja oman uskon menettäneenä ja epäilyksien valtaamana ei löydy tukevaa pohjaa omista suorituksita. Uskon perusta on yksin ja vain ainoastaan Jeesuksen ristin sovitus ja perusta.
      Niin hankala kuin asia onkin tässä keskustelussa ollut, näen todellisena turvana sen kun minut on liitetty Kristuksen Jeesuksen omaksi heti kun se on ollut mahdollista. Minun ei tarvitse esittää omaa herätystä tai kasteelle menoa merkinä uskovaisuudesta, minun peruskallio on itse Sanassa ilmoitettu Kristus johon uskon vaellukseni ja ns. uskovaisuutenikin perustuu. Kyllä uskoa olo ja seurustelussa Jeesuksen kanssa ja Sanaa tutkien vaikuttaa meissä ihmisissä uutta Jeesus elämää, sillä sana ei jät tyhjäksi vaikutukseltaan, Sana voima muutta ihmistä väistämättä aina jotenkin.
      Silti näen kaikessa näkemyseroista huolimatta veljiä ja sisaria kaikissa niissä ns. vapaissasuunnuissa jotka tunnustava Jeesuksen omakseen, riiteleminen on hyödytöntä. Jeesus vastaa aina omistaa, emmekä me onneksi voida vastata kenenkään uskosta. Rakkaus yhdistää ja siihen meitä on kehoitettu Sanassa.

    • Hyvä Eero, jotenkin harmittaa, että ei lueta ja käytetä Raamattua näissä pohdinnoissa. Tässä esitetään vain erinäisiä omia hurskaan tuntuisia pohdiskeluja, joissa halutaan ottaa kovin matala profiili. Tarkoituksena on vain leimata uskovien kaste ihmisteoksi, laiksi tms.

      Olisi jotain, mihin tarttua, jos käytettäisiin Jumalan sanaa. Luther johti uskonvanhurskauden oppinsa Paavalin teksteistä, joissa tämä pani stoppia ns. juutalaistajien vaikutukselle.
      Paavalinkin uskontien alun kuitenkin tiedämme. Jumala oli alulle panija, niin kuin hän Sanan mukaan on. ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä”.

      Katsotaan sitä Sanaa. Siitä voi lukea, miten Paavalia kehotettiin Damaskon tien jälkeen:
      Apt.22:16: ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.’” Eikö siinä ollut Paavalillakin aktiivinen osuutensa? Paavali ei suinkaan vastannut tyyliin: ”Ei, en huuda. En ota kastetta. Minun teologiani mukaan yksin usko vanhurskauttaa ilman MITÄÄN ihmistekoja.” Paavali ei vänkyröinyt.

      Usko on lahja. Se on ihan puhtaasti armoa, että Jumala Paavalia veti. On armoa, että Jeesus tuli ja sovitti syntimme ristillä. On armoa, että saamme ristin juurelle tulla. On armoa, että Jeesus ei heitä ulos ketään, joka hänen luoksensa tulee. Mutta täytyy kuitenkin Jumalan vetämänä mennä hänen luokseen. Jotenkin pitää sanoa se ”kyllä”. Niin kuin Paavalikin teki. Jeesus asetti UT:ssa kasteen ottamisen siksi ”kyllä” -vastaukseksi. Hän lupasi sen pelastuvan, joka uskoo ja kastetaan. Sen näkee, kuka näkee. Onneksi hän lupaa pelastuksen suullisellakin ”kyllä”-vastauksella, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Ja syntien anteeksijulistamisella (Joh.20:23) jne.

      Anteeksi vain, Eero ja muut – te olette aivan varmasti minua parempia uskovia – mutta pakko kysyä: ettekö itsekin huomaa noissa alatien kommenteissanne olevan hiukan enemmän hurskastelua kuin aitoa hurskautta?

  2. Jari Raappanan varsin rehellisen kommentit valaisevat sitä tosiasiaa, että maailman vaikutus tuntuu kaikissa hengellisissä yhteisöissä. Ihan kaikki ovat kriisissä. Siellä, missä ollaan oltu perinteisesti jokseenkin samanhenkisiä, on maallistuminen ollut hitaampaa kuin kansankirkossa.
    Minusta tuntuu, että kello käy keskiyötä kohti. Maailman tapahtumat etenevät niin, että Hes 38 tulee mieleen.
    Mikä on Suomen kohtalo. Pelkään, ettei tämä kaappinsa ovet selälleen avannut kirkko ja Suomi ole enää samalla lailla suojassa kuin se oli 1939. Hernerokasta se meni……

  3. Hyvät ystävät.
    Tässä on tunne kun seuraan tätä väittelyä, eikä keskustelua, kuka on oikeammassa. Tällä väittelyllä ei saada mitään aikaiseksi, kun kaikki keskustelussa olevat jo tietävät toisen mielipiteen. On tunne että toinen yrittää toista muuttamaan toista. Kerran matkustin junassa kun kaksi miesta keskusteli hyvin kiihkeästi uskosta, toinen miehistä yritti käännyttää toista väkisten ja loppujen lopuksi käännytettävä lähti karkuun juosten toiseen vaunuun ja käännyttäjä meni aivan kannoilla, he huusivat toisilleen. Täytyy sanoa että olin järkyttynyt. Annettiinko siinä tilaa Jumalalle ja Hänen työlleen, uskottiinko siinä olleenkaan jos siinä oli edes julistettu Jeesusta ristiinnaulittuna, että se sana olisi vaikuttanut, oliko siinä ollut uskoa Jumalan Sanan voimaan. Onko meille itsellä omavoimainen halua käännyttä tällä hetkellä tuo toinen. Ihmisen kääntyminen oikeaaseen uskoon ei ole meidän varassa eikä voimassa. Usko on ihme ja lahja jota toinen ihminen ei voi toiselle antaa, mutta siitä voi puhua, loppu onkin Jumalan rakkaudellista työtä

    • Eero, kiitos erinomaisista kommenteista. Väittely ei hyödytä ketään, koska väittelyssä aina kaikki häviävät. Rakentava keskustelu taas hyödyttää jokaista, koska rakentavassa keskustelussa kaikki voittavat. Jeesus kanssasi!

  4. Jorman viimeisin kommentti pitää paikkansa. Kaikki hengelliset yhteisöt ovat, jolleivat aivan kriisissä, ongelmissa kuitenkin. Maallistuminen valtaa kaikissa alaa. Joissakin se on pidemmällä kuin toisissa, mutta kaikissa se on saanut merkittävän sijas. Rajat eivät enää mene, eivätkä ole pitkään aikaan menneet kirkkokuntien välillä, vaan niiden sisällä. Todellisten Jeesusten seuraajien raja ei mene esimerkiksi vapaiden suuntien ja luterilaisen kirkon välissä, vaan niiden sisällä. Tähän maailmaan rakastuneita deemaksia löytyy myös vapaista suunnista, ja luterilaisesta kirkosta löytyy yhä edelleen tinkimättömiä opetuslapsia.

    • Olemme kai kuulleet tuosta puhuttavan ennenkin.
      Oikein ahtaissa oloissa keskitytään oleelliseen, siihen, kuka meidät on lunastanut.
      Joku voi tämän käsittää niin, että meikäläinen ei pidä opillisia asioita tärkeänä, asia on juuri päinvastoin.
      Systemaattinen teologia ja luterilainen tunnustuksemme on minulle ollut tarpeeseen ja erittäin tärkeä.
      Kuitenkin, siinä tilanteessa, jossa armo ei ole pelkkä hokema, vaan vastaus siihen, mitä kaikkein kiihkeimmin kaivataan vaikeuksien keskeillä, silloin kaikki muu jää. Silloin katsotaan Lunastajaan ohitse kaiken muun.

  5. Juha, kirjoitit:
    ”Risto, kirkollisvero tai ei. Meidän luterilaisessa seurakunnassa ei kirkollisverolla ole mitään merkitystä. Papit saavat palkkansa ainoastaan kolehdista ja muista seurakunnan jäsenien lahjoituksista, josta toiminta muutenkin rahoitetaan. Kuka nyt harhauttaa ja ketä?”

    Kirjoititko tuon tosissasi?

    Vuoden 2012 tiedot kirkon sivuilta.
    Kolehdit, lahjoitukset, keräykset: 12,1 miljoonaa euroa
    Henkilöstökulut: 639,6 miljoonaa
    Verotulot: 962 miljoonaa

    Kirkolla on erittäin suuret intressit pitää kiinni lapsikasteesta ja järjestää päiviä, joissa saa kätevästi kastattaa lapsensa. Eivätkä ne intressit suinkaan liity sielujen pelastukseen.

    • Risto, minä puhuin Helsingissä kokoontuvasta Markuksen seurakunnasta, joka kuuluu Lähetyshiippakuntaan. Edellä olevasta linkistä näet missä päin Suomea on perustettu luterilaisia henkilöseurakuntia. Toiminta on vielä aika pientä, kun verrataan evl-kirkon toimintaan ja mahdollisuuksiin. Evl-kirkko on taas rikas ja sillä on paljon tärkeää toimintaa, joista hyötyvät kaikki suomalaiset, riippumatta siitä kuuluuko evl-kirkkoon vai ei.

    • Hyvä, että selvitit. Ihmettelin kovasti, kun olin missannut tiedon kuulumisestasi Lähetyshiippakunnan seurakuntaan. Enkä tietenkään kiistä, etteikö kirkon väki tekisi paljon sellaista, mistä ”kaikki suomalaiset hyötyvät”. En ole sellaista vihjannutkaan, eikä se ole ollut ketjun teema.

  6. Tässä keskustelussa ei ole vielä noussut esiin ajatus siitä mitä Paavali kuvailee Roomalaiskirjeessä (6. Luku). Hän kirjoittaa kasteesta, että meidät on siinä haudattu yhdessä Kristuksen kanssa ja näin olemme kuolleet pois synneistä. Samalla tavoin kuin Kristus kuoli niin mekin kuolimme kasteessa, niin että syntinen ruumis menettäisi valtansa. Samalla tavoin kuin Kristus nousi kuolleista niin mekin nousimme ja alkaisimme elämään uutta elämää.

    Näin synti ei saa hallita meitä eikä ole meidän herramme. Olemme nousseet kuolleista elämään kasteessa ja elämään uutta elämää armon alaisina. Meidät on vapautettu kasteessa synnin orjuudesta palvelemaan Jumalaa. Kasteen merkitys ei olekaan Roomalaiskirjeen valossa niin merkityksetön kuin nyt uskotellaan.

    Jo pelkän yhden luvun perusteella kaste on enemmän kuin vain pelkkä toimitus. Siihen sisältyy paljon enemmän kuin länsimaisen rationalismin perinteen valossa on nähtävissä. Siksi olisikin hyväksi ymmärtää omat taustat ja näin nähdä se ettei herätyskristillisyyskään ole irrallaan inhimillisistä ajattelun traditioista, jotka turhentavat Raamatun oman todistuksen kasteesta.

    • Mika, kiitos hyvästä kommentista. Synti on laaja käsite. Se on paljon enemmän kuin yksittäiset teot. Me olemme synnissä syntyneitä ja olimme täysin kadotukseen matkalla. Onneksi Jumala on ottanut meidät omakseen kasteessa ja pessyt meidät perisynnistä jo lapsena.

  7. Johanneksen kasteessa ihmiset suostuivat parannukseen ja hyvien tekojen tekemiseen, Kristuksen kasteessa Jumala on Henkensä kautta toimijana ja suostuu syntisten vapahtajaksi. Ihmiselle jää kristillisessä kasteessa uskossa vastaanottamisen osa.

    ”…ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.” Kol. 2. luku

    Jos me emme anna kasteen lupaamien siunausten tulla sydämiimme Jumalan vaikuttaman uskon kautta, mikä syntyy evankeliumin kuulemisesta (Room. 10:17), teemme kasteesta vain tyhjän seremonian. Silloin jäämme kasteen hautaan.

    Meidän kastettujen tulee uskon kautta evankeliumiin tulla osallisiksi Hänen ylösnousemisensa voimasta ja siten omistaa kaikki kasteeen lupaukset.

    Kolossalaiset olivat uskoneet evankeliumin ja uskon kautta myös nousseet ylös kasteen haudasta uuteen elämään yhdessä Kristuksen kautta (Kol. 2:5).

    • Minä en nyt sitten näköjään lähde täältä kulumallakaan… Kärsikää minua. Haluan hiukan kommentoida, Harri ja Mika, ajatuksianne. Ajattelen, että tällä on ihan informatiivista arvoa.

      Onko tuo, Harri, kirkon virallinen kanta? Onko sellaista?
      Joka tapauksessa tuollaisessa teologiassa monet tulevat ikään kuin turhaan kastetuiksi. Voi kysyä, onko siinä mieltä?

      Perinteisessä baptistisessa teologiassa Kristuksen kanssa haudatuksi ja herätetyksi tulemiset samoin kuin Kristuksen päällepukeminen tapahtuvat kasteessa.

      Siinä tulee sellainen ongelma, että pitäisi sanoa, etteivät pedobaptisen suunnan uskovat olisi tulleet haudatuiksi Kristuksen kanssa kuolemaan; he eivät olisi tulleet herätetyiksi hänen kanssaan, eivätkä he myöskään olisi pukeutuneet Kristukseen. Hehän eivät ole käyneet raamatullisella kasteella siinä mielessä kuin se meillä nähdään.

      Siinä kannassa, jota minä edustan ja yritän esillä pitää, taas korostetaan kasteen perimmäistä ja alkuperäistä merkitystä eli tunnustautumista Kristukseen.
      Eli näin ollen voi sanoa, että uskovat, joita ei ole kastettu uskoontulon jälkeen, pidetään kastamattomina, mutta he ovat kokeneet (tai ”saaneet omakseen” tms.) kyseiset asiat tunnustautuessaan Jeesuksen seuraajiksi tavalla tai toisella. Tunnustautuminen voi tapahtua nopeasti ns. uskoontulon hetkessä tai hitaamman prosessin tai kasvun kautta.
      Edustamassani kannassa ei siis kielletä, etteivätkö kaikki Jeesusta tunnustavat kristityt olisi tulleet herätetyksi Kristuksen kanssa jne. Kalevi Lehtinen todella oli pukeutunut Kristukseen.

      Kun Paavali kirjoitti ”kaikki Kristukseen kastetut”, hän tarkoitti itse asiassa kaikkia uskovia. Siihen aikaan kaikki kristityt oli kastettu. Nuo Mikan nostamat tekstit koskevat kaikkia uskovia.

      Ko. teksteissä on tietyt kehotukset ja opetukset, jotka ovat Paavalin varsinainen pointti. En mene niihin. Tartuin vain kasteteologiaa koskevaan kytkökseen ja baptistisiin näkemyksiin.

    • Harri, kiitos erinomaisista kommenteista. On hienoa, kun meillä on syntisten Vapahtaja, todellisten maailman suurimpien syntien. Olisi kamalaa, jos meidän pitäisi olla riittävän hyviä, jotta Jumala antaisi meidän synnit anteeksi. Tai jos parhaasi mukaan rakastat Jumalaa ja lähimmäisiä niin pelastut; kuka voisi sanoa, että on tehnyt aina parhaansa?

    • Risto ei näytä ottavan mitään kantaa toimintaympäristön tilanteeseen puolustaessaan
      radikaalia kastekäsitystään.
      Mitään huomioita ei saa tilanne, eikä se,. että tilanne on tänään toinen.
      Tämän vuoksi puhutaan ohitse ja paljon.

  8. Onko niin, että vaparit sekoittavat Johanneksen kasteen ja Kristuksen säätämän kasteen?
    Huomaan, ettei Jari ja Risto lainkaan kommentoineet minun kommenttiani siitä, mitä tapahtui kun Jeesus
    siunasi lapsia. Sehän on aivan ontto argumentti kastekeskustelussa.

    Mika otti puheeksi Roomalaiskirjeen 6. luvun.
    Olen huomannut, että keskusteluissa ei lainkaan oteta huomioon, että Paavali kirjoittaa kijreensä
    u s k o s s a eläville kristityille. Tämän vuoksi ei tahdota millään ymmärtää, että Lutherin
    ”simul iustus et peccator” ei koske mitä tahansa ihmisiä, vaan niitä, jotka ovat uskossa ja vaeltavat
    ”Hengen johdatuksessa” (vrt Rm 8:1)

    Tästä seuraa, ettei esimerkiksi parannuksesta tai kääntymisestä saisi lainkaan puhua, vaan asian esille ottanutta kirjoittajaa vastaan tulee moitteita itsevanhurskaudesta ja lain ja evankeliumin sekoittamisesta.

    Tämä on todella järkyttävä asia, ja kertoo siitä, että kristillistä oppia ei ymmärretä kokonaisuutena,
    vaan se fragmentoituu tiettyjen opinkohtien korostamiseen, tiettyjen asioiden jäädessä kokonaan
    unholaan.

    • Jorma, omat puuhastelut ja itsensä parantelut ovat itsevanhurskautta, eikä ne muuksi muutu. Evankeliumissa ei saa olla yhtään lakia. Evankeliumi on tarkoitettu syntisille, ei itsevanhurskaille.

    • Jorma, on vähän muutakin elämää niin, ettei ehdi valitettavasti kaikkea kommentoimaan. Varmaan paljon on mennyt ohi. Valitan.

      Kirjoitit: ”Mitä muuten siunaus on`? Eikö se ole Jumalan armon ja anteeksiannon julistamista! Sen saivat siis lapset, sitä Jeesus oikein toivoi!!”

      Sanakirjatietoa vähän. Siunata, eulogeoo, merkitsee kirjaimellisesti: ”puhua hyvää jostakusta” siis: ”ylistää, kehua”. Sille annetaan kyllä kaikenlaisia sivumerkityksiäkin.

      Täytyy ensin tässä siunata teitä eli puhua teistä hyvää. Keskustelu on mennyt syvempään ja parempaan suuntaan, kun tutkitaan Raamatun tekstejä. Tällaisesta pidän. Saa olla eriävää mielipidettä ja tulkintaa. Saa olla kärkeväkin. Ei haittaa. Kaikki voimme erehtyä ja nähdä enemmän tai vähemmän pieleen. On hyvä, että minua opastetaan, jos jotain en ole tajunnut. Enkä kuvittele olevani kaikkitietävä… Kunhan vain perustellaan Raamatulla, niin otan opastusta vastaan. Kaikkea filosofointia tai mitä tahansa perustelemattomia iskulauseita ja piikkejä en sen sijaan rupea kommentoimaan vaan sivuutan.
      Tein jo lähtöä, kun välillä lipsuimme epäasialliselle linjalle ja ajattelin, että se ei siitä paranisi. Mutta katsotaan…

      Minulla useampi UT.n kreikan sanakirja. En löytänyt määritelmää, että siunaus olisi armon ja anteeksiannon julistamista. Eli väitteesi eivät kyllä oikein päde. Ei lasten siunaamisessa tapahtunut sitä mitä kirjoitit. Kyseessä saattoivat olla sen verran pieniä ja viattomia lapsia, ettei heille edes niin sanotusti ”luettu syntiä”. Mutta ehkei tästä enempää.

      Katson noita muita kommenttejasi kohta, jos ehdin. Sinulla oli sinänsä asiaa tuossa 18:12 kirjoittamassasi kommentissa. Sanaa ”laki” käytetään muuten usein toisin kuin Paavali sitä käytti. Ei ymmärretä, mitä Paavali sanalla tarkotti, kun ei tunneta kirjeiden kontekstia.

  9. jorma ojala
    08.03.2014 19:44

    “Jeesus siunasi lapsia”

    Sallinet minun sanoa, Jari Raappana, että sinulta jää tuossa yksi ratkaiseva pointti unholaan. Jeesus ei ollut lapsia siunatessaan vielä säätänyt kastetta. Ei ehtoollistakaan. Siihen oli yksi syy: hän oli i t s e sakramentti, ei hänen tarvinnut!

    Siis edellä Ojalan ”lasten siunaaminen” johon kaipaat kommenttia, no kuinka sitten Jeesus (ja Hänen opetuslapset) kastoivat aikuisia??

    • Ari, kasteen sakramentin Jeesus Kristus asetti myöhemmin. Se, että Jeesuksen opetuslapset jatkoivat Johannes Kastajan kastetta jonkin aikaa, ei liity tähän mitenkään.

      Ari, pitikö sinun laittaa minulle sähköposti tapaamisesta?

  10. Juha Heinilä, juu piti tavata mut olen ollu töissä tampereella ja viikonloput vanhempien luona joten en ole sipoos ollu tänä vuonna kuin kerran pikasesti poikennu työkaluja hakemassa eli keväämmällä keväämmällä…

    Asiaan eli kuinka siis eroaa ettei Jeesus kastanut lapsia mutta kastoi aikuisia (ja oprtuslapset), eikö juuri Ojalan pointti ollu ettei kastetta oltu asetettu, siis tekikö Jeesus väärin kastaessaan tai antaessa opetuslasten kastaa???

    Joh. 3:22
    Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.

    • Parannuksen kasteella. Tämä on Arille monet kerrat selitetty jo aikaisemmin.
      En viitsi sen vuoksi enempää ……

    • Ari, katsotaan tapaamista myöhemmin. Kuten sanoin, kristillisen kasteen Jeesus Kristus asetti myöhemmin. Aluksi opetuslapset kastoivat Johanneksen kasteella. Missään ei ole kerrottu keitä opetuslapset kastoivat, mutta kastehommat päättyivät Jeesuksen toiminnan alkuvaiheessa (vert. Joh. 4:1-3) tai ainakaan Raamatussa ei kerrota kasteista myöhemmin mitään.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.