Herramme Jeesus Kristus sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää (Matt. 28:19-20); joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16)
Pyhä tohtori Martti Luther kirjoittaa katekismuksessa kasteessa: ”Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Kaste ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.”
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
Miksi kaste on (tai ei ole) välttämätön pelastukseen?
Mitä pyhässä kasteessa lahjoitetaan?
Kuka on ainoa oikea suorittamaan pyhän kasteen?
Miten kaste ja usko liittyvät yhteen?
Mitä tarkoittaa Kristuksen päälle pukeminen?
Miten luopumus ja eksyminen vaikuttaa kasteen armoon?
Jumalaluusopin kunnioitettu tohtori Martti Luther sanoi: ”Olen kastettu, olen pelastuva”; miksi tämä on totta, myös meidän kohdalla?
Kaikki julkaistut blogini:
Usko ja oppi, josta hyvää keskustelua Eero Polsan kommentista alkaen.
Oppi tai opit eivät ole itsetarkoitus, tavallaanhan, jos varsin kärjistää, hyvä tai oikea oppi pyrkii tekemään itsensä tarpeettomaksi. Poistamaan esteitä ihmisen tieltä, koska niitä ihminen luonnostaan kasaa. Se on kuin hyvä kastelusuunnitelma, jossa silti ei ole aivan sama miten kastelukanavat jollekin alueelle vedetään.
Ja sitten. Oppi on tiivistynyttä perinnettä, on hyvä jos sitä on selkeänä olemassa monelle vaikka ”kylmästäkin” tulevalle. Samaten, tietysti, jälkeen tuleville.
Sellaiset kuin konservatiivi-leimat taitavat myös aika tavalla suhteellistua. Järkevä traditionaalisuus, harvemmin näin mainitaan.
Osmo, kiitos hyvästä kommentista. Toisen vakaamusta kunnioittava keskustelu on aina kannatettava.
”Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?
Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut.
Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.” 1.Kor.1:13-17
Tuossa on mielenkiintoinen kohta Paavalin elämästä, jota voimme kaikki mielessämme tutkia. Kasteesta ei sen enempää. Kaste on uskon asia ja usko on merkityksellinen asia meille kaikille.
Uskon olemus ja syntyminen ja tunnustaminen, aikaisemmissa hyvissä kommenteissa herätti mielenkiintoni.
Kun tunnustamme syntimme, niin alkukielen merkitys pitää sisällään ajatuksen ”olla samaa mieltä”.
Kun siis tunnustamme syntimme, niin olemme samaa mieltä jonkun kanssa, siitä että olemme syntisiä. Synnin tunnustaminen on yksinkertaistettuna sitä, että olemme Jumalan kanssa samaa mieltä siitä, mitä ihmisestä ja meistä yksilöinä sanoo.
”Kääntyminen” (tai ”parannuksen tekeminen” kreik.) taas pitää sisällään ajatuksen, että näemme kulkevamme väärään suuntaan. tai ”tekevämme väärin”, ”havahtuminen” olisi mielestäni hyvä ja kuvaava sana.
(Hebr. kielen sana ”Kääntyminen” on vielä voimakkaampi. Kääntyminen= ”Jumalasta pois päin kulkevan suunnan havaitsemista”
Sanoohan myös profeetta jossain; ”Käännä minut niin minä käännyn, puhdista minut, niin minä puhdistun” Tämä on rukous ja pyyntö ihmiseltä, joka tunnustaa syntinsä.
Näihin viitaten; ajattelen mielessäni, että Uskon syntyminen tapahtuu, kun ihminen kuulee, Jumalan Sanan ja havahtuu kulkevansa kadotukseen ja tunnustaa Jumalalle: ”Minä olen syntinen ihminen, auta minua syntistä”
Jolloin Jumala sanoo: Katso minä olen lähettänyt luoksesi Pelastajan. Hän on Jeesus Kristus, kuule Häntä, Lähetin Hänet maailmaan Pelastamaan niitä, jotka synnin tähden kärsivät. Hänen kauttaan olen sovittanut sinun syntisi. Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Minun Armoni kulkee sinun edelläsi. Kiitä ja Ylistä Minua, sillä Minä Olen Herra, sinun Jumalasi.
Ihminen siis ”uskoo”, ”kääntyy” ja ”tunnustaa” samanaikaisesti.
Tämä on teologiassa tapahtuma sarja, joka on kuitenkin ihmisen kohdalla yleensä hetkellinen tapahtuma ja muutos voi olla käsin kosketeltava.
Ihminen herää valheen unestaan. Tämän tapahtuman jälkeen on sitten merkittävää, minkälainen yhteys syntyy muihin saman kokemuksen omaaviin, siis Kristittyihin. Ihminen on siis tullut pimeydestä Valoon ja tuntee Pelastajansa nimeltä. Seurakunta koostuu tämänkaltaisista ihmisistä.
Kaiken ytimessä ja alussa on siis Jumalan Sana, joka saa aikaan kaiken edellämainitun, ja siksi voidaan sanoa:
Usko tulee kuulemisesta Jumalan Sanan kautta (”Evankeliumi”) ja kun tunnustaa syntinsä, on saava Hänen kauttaan synnit anteeksi ja häntä on kutsuttava Korkeimman lapseksi. Tämä lapseus on iankaikkinen Elämä Kristuksessa.
Miten tietoinen tällainen kokemus on?
Toisilla voi olla hyvinkin tietoinen ja tuntee tehneensä ratkaisun ja tunnustautuu Kristityksi ensimmäisen kerran elämässään heti kuullessaan julistajan puhuvan. Toinen voi kulkea pitkän tien ns. Kristityn kodin kasvamana ja kuitenkin saa omakohtaisesti kokea tuon ”Valon” leimahduksen sydämessään vasta ”katovuosinaan”
Yhdelle se on kuin elämä kuolleista, kuin haudasta nousevalle kurjalle, jolle Elämän Valo ilmestyy. (Tämä on oma kokemukseni)
Kaikki kuitenkin Kiittävät samaa Herraa, miksi olisimme erimieliset, jos olemme tärkeimmässä yksimieliset?
Jeesus Kristus on kuollut ja noussut ylös ja sovittanut synnit kaikkien ihmisten puolesta ja me, jotka Uskomme, saamme siitä myös voimamme, sillä Jumalan Sana on sulautunut meihin tahtonsa Armon mukaan. Toivomme että kaikki kuulisivat ja Pelastuisivat, mutta kuitenkin pysyy Jumalan Armovalinta lujana, sillä vain lupauksen lapset saavat Hänen Armonsa. Kuka sitten kuuluu niihin? Sen tietää yksin Jumala. Evankeliumia on julistettava kaikille ja ehdoitta, sillä Sana on se, joka tekee Uskon, josta seuraa nuo edeltä mainitut. Eli Jumalan Sana hyvyys vetää puoleensa syntisiä. Armoa hakee vain rikoksen tehneet, vain sairaat hakeutuvat hoitoon. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, mutta lankeemuksen kautta, joku saattaa löytää Armon, joka taas käy oikeuden edellä.
Voinee kuitenkin sanoa, että kaikki Kristityt ovat samalla tiellä ja se mikä sopii yhdelle, on toiselle vieras, kuitenkin jokainen kasvaa saman Jumalan lapsena. Täytyyhän meidän keskuudessa olla niitä, jotka eivät kestä koetusta ja taas niitä jotka koetuksen kestävät, jotta oppisimme toisiltamme, mikä on oikeaa ja Totta, sillä kaikessa vaikuttaa Totuuden laki, jota vastaa ei kukaan voi mitään, mutta kaikki voivat sen puolesta.
Kuka siis vaeltaa Totuuden mukaan, tulee kestämään lujana loppuun. Kuitenkin kärsien ja monessa vaivassa saamme jokainen oppia mitä on Kuuliaisuus. Joka on Uskon päämäärä, josta seuraa Iankaikkinen elämä. Näin on Lupaus annettu.
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee” 2.Tim.2:19
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Vahva perustus pysyy lujana.
Sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni, vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. (2. Tim. 3:10-17)
Jos katolilaisia, joita on yli mirjardi, ei lasketa mukaan, niin maailmassa on huomattavasti enemmän uskovien kastetta harjoittavia kristillisiä seurakuntia kuin lapsikastetta harjoittavia.
Kiitoksia Kalevi Kauppiselle erittäin asiallisista kommenteista. Samoin myös Jorma Ojalalle, joka on hieno kristitty mies, ja jonka kanssa ajattelen usein asioista hyvin samansuuntaisesti.
Asia on niin kuin Kalevi kirjoittaa: Raamattu tuntee vain yhden kasteen, ja se on uskoville toimitettava upotuskaste. Lapsikaste on myöhäisempää perua, ja se on roomalaiskatolilainen eisegeesi eli sen perusta ei ole Raamatussa, eikä myöskään alkuseurakuntien kastekäytännössä.
Jari, kiitos kommenteista. On hienoa, kun voit antaa keskustelukumppaneille positiivista palautetta. Raamatun eri kasteista voisi kirjoittaa paljonkin. Raamatussa on kerrottu muutamista perhekunnista, jotka saivat kristillisen kasteen. Itse uskon, että perhekuntaan kuuluvat myös lapset. Kasteen sakramentti on kristillinen kaste, jonka Herramme Jeesus Kristus on asettanut. Vapaiden suuntien kastetta on toimitettu ehkä 500 vuotta, mutta alkuseurakuntaan sillä ei ole mitään yhteyttä.
Kiva kun Raappana on täällä.
Oloet täysin erehtynyt Jorman suhteen!
Jorma Ojala on
korpin raato raihnainen ja paha synnin pahka
mä itseen imen vääryyden
kuin saateen imee rahka……
Mä olen rakki raivosuu,
oi heitä, Herra,
armon luu ja tartu piskin niskaan
ja taivaan iloon viskaa….
Rukoilen niin kuin Lars Levi Laestadius,
että Isäntä illan tullen raottaisi sen verran ovea
että pääsisin lämpimään…
Minussa on paljon rakkaudettomuutta
katkeruutta ja epäpyhiä ajatuksia.
Juha. Ei ole olemassa vapaiden suuntien kastetta. On olemassa yksi kristillinen kaste, siis uskoville toimitettava upotuskaste, jota on harjoitettu alkuseurakunnista alkaen. ”Vapaiden suuntien” uskovien kaste on sama kaste kuin alkuseurakunnissa toimitettu kaste.
Uskoville toimitettava upotuskaste oli pitkään yksinomainen kastekäytäntö, jonka myöhäisempi lapsikaste, kirkon valtiollistumisen ja maallistumisen myötä, vähitellen syrjäytti. Silti alkuperäistä kastetta harjoitettiin pitkään myös lapsikasteen rinnalla. Alkueperäistä uskovien kastetta harjoittavia ryhmiä on ollut siellä täällä senkin jälkeen, myös ennen 1500-lukua. Näitä raamatullista kastekäytäntöä harjoittavia ryhmiä on valtion kanssa liittoutunut kirkko myös usein julmasti vainonnut.
Kastetaanko tänäpänä perhekuntia Suomessa tai lähetyskentillä?
Miksi Raamatun mukaan juuri usko on pelastuksen ehto? Koska syntiinlankeemuksessa ensimmäinen ihminen nimenomaan uskoi enemmän saatanaa kuin Jumalaa;
”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” 1.Moos. 3:1
Tästä alkoi ihmiskunnan kaikki onnettomuus ja ensimmäiset ihmiset tulivat karkoitetuksi Paratiisista. Lisäksi kuolema hallitsi ihmiskuntaa aina Jeesuksen Kristuksen Golgatan sovitustyöhön asti.
Silloin ensimmäinen pelastunut ihminen, ristin ryöväri, pääsi ensimmäisenä ihmisenä takaisin suoraan Paratiisin Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta nimenomaan uskon kautta Jeesukseen Jumalan poikana;
”Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” Luuk. 23:43
Ihmiskunta lankesi pois Jumalan yhteydestä uskon kautta ja se palautetaan takaisin Jumalan yhteyteen samalla tavoin uskon kautta.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. Room. 1:17
Kiitos Harri, usko ja kaste ovat tärkeitä. Ei Jeesus turhaa ole kastekäskyä antanut.
Ristin ryöväriin päti sana: suun tunnustuksella pelastutaan.
Kasteessa hän ei voinut Jeesusta tunnustaa, mutta suullaan saattoi.
Ristin ryövärin kertomus sopii hyvin synergistiseen pelastusteologiaan. Aito sisäinen usko näkyy ulos. Se ilmaistaan.
Mikään kertomuksessa ristin ryöväristä ei ole ristiriidassa kirjoittamani kanssa.
Ei teksti ilmaise, että pelkkä sydämen usko olisi ryövärin pelastanut.
Lähetyskentillä perhekunnista kastetaan kaikki uskoontulleet, aivan kuten alkuseurakunnissa. Usein kääntyy koko perhe.
Jari, kiitos vastauksesta. Minkä ikäiselle lapselle Jumala voi herättää uskon, jonka sitten voi kastaa yhdessä muun perhekunnan?
Jumala voi luonnollisesti herättää uskon sen ikäisessä lapsessa kuin Hän haluaa.
Jari, kiitos erinomaisesta kommentista. Näin on.
Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Niin Jeesus sanoi: ”Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta.” (Matt. 19:13-14)
JUHA
Meidän tulee erottaa toisistaan tyyli ja tekstin sisältö. Ihminen voi kirjoittaa hyvin, kauniisti
ja asiansa perustellen, vaikka olisikin eri mieltä ja väärässäkin.
RISTO
On hassua väittää, ettei Raamatussa ole mainintaa lapsikasteesta.
Ei kristillinen usko ole mikään tapojen matkimiseen perustuva kulttuuri.
Apostolit julistavat aikuisille sanaa, koska vakiintunutta kristillistä yhteisöä lapsineen ei vielä ole.
En ymmärrä, miksi te vaparit ette tätä seikkaa voi ottaa huomioon.
Ei ollut kristittyjä perheitä ja heillä vastasyntyneitä vauvoja. kun apostolit tulivat
Vähään-Aasiaan ja Kreikkaan jne.
Kuitenkin he kastavat perhekuntia. Apostoli Johanneksen opetuslapsi Polykarpos oli lapsena kastettu.
Hänellä oli usko, kuten martyyrionsa todistaa.
Kun lapsena kastetut ovat kuitenkin saaneet Pyhän Hengen, miksi sitä vastaan pitää polemisoida?
Syy on ilmeinen: oikeasta tekemisestä tulee pääasia, ei sisällöstä ja sanasta.
Teidän pitäisi, hyvät veljet, saada yhteisöllenne identiteetti jostakin muusta kuin kastepolemiikista.
Kertokaa mieluummin rakkaudesta, vaikka…
Kun luotte vapaista niin ihanteellisen kuvan, on siellä myös omat riitansa ja kummallisuutensa.
Kun käyn kantakahvilassani, on siellä eräs helluntailainen valmis tuomitsemaan minut
karvoineni päivineni suoraan helvettiin.
JARI ja RISTO
Muistakaamme kuinka Davidin kävi, kun hän alkoi laskea kansaa.
Ei lukumäärä mitään merkitse. Kadonneiden seurakunta on varmasti suurin…..
Jorma, joo, monisanaisuus kunniaan.
Vastaan, Jorma, sen verran, että kaste annetaan uskovalle. Niin kuin täällä on toistettu.
Helluntailiike on yhtä vajavainen kuin sen jäsenet – minä mukaan lukien. Eli hyvin vajavainen. Kasteesta liikkeemme on muuten ollut vuosikymmeniä sangen hiljaa. Minun näkökulmastani ainakin. Minulla on aavistuksia, että tilanne saattaa kyllä muuttua. Kastetutkimusta tehdään ja kaikenlaista uuttakin löydetään.
Tuon väkimäärän otin puheeksi siksi, että halusin toisen kirjoittajan miettivän, että tarkoittaako hän todella, että näin suuri lapsikasteen torjuva joukko olisi todella Jumalan pilkkaajia, eivätkä siksi olisi Sanan mukaan hänen valtakuntansa perillisiä. Eli, että tuomitseeko hän todella nämä miljoonat ihmiset pilkkaajina kadotetuiksi? Olisin voinut varmaan paremminkin asian ilmaista. Tuossa huomautuksessasi on ajatusta. Pidän sen mielessä.
Kasteen ottaminen on sellainen asia, että se pitää tehdä rakkaudesta Herraan ja uskon kuuliaisuudesta. Silloin sillä on jotain merkitystä. Kastekysymyksessä meidän tulee olla avoimia Herran edessä ja kumartaa vain häntä. Jos olisin joskus joutunut toteamaan, että kyllä lapsien kastaminen sittenkin kuuluu asiaan, olisin voinut mennä vaikka Katumajärveen pesemään uskovien kasteen pois. Ja tunnustaisin erheeni avoimesti ja nöyrästi. Suhde Jumalaan ja rehellisyys Hänen edessään on ensimmäinen asia.
Nyt on vain niin, että en todellakaan ole löytänyt muuta kuin kasteen, jossa evankeliumin kuullut ottaa vastaan kasteen Jeesuksen ja apostolisen kehotuksen mukaan.
Kunnioitan siis Jumalan sanaa ja tuon sitä esille, vaikka sen ilmaiseminen loukkaa joidenkin vakaumusta. En sen loukkamisen takia vaan siksi Jumalan sanaa pitää opettaa. Opettakaa heidät pitämään kaikki, mitä olen käskenyt teidän pitää.
Tulipas edelliseen kirjoitusvirheitä. ”En sen loukkaamisen takia, vaan siksi, että Jumalan sanaa pitää opettaa.”
Valitettavasti tulee vastakkain asettelua. Mutta ei sitä voi välttää. Omalta puoleltani näen, että kirkon puolella ovat väärästä opetuksesta vastuussa johtajat. Sinne pitäisi kohdistaa terä. Sillä puolella lapsikasteeseen liittyy valtavat taloudelliset intressit. Lapsikasteella saadaan tulevaisuuden kirkollisverojen maksajia automaatilta. Siksi papit todella saavat potkut, jos päätyvät uskovien kasteeseen. En haluaisi sinänsä syyllistää teitä riviuskovia. Teitä on vain harhautettu.
Toivon, että nämä asiat tulisivat samalla tavalla julkiseen keskusteluun kuin uskonpuhdistuksen aikaan tulivat aneet ja muut pahennukset. Ja rukoilen sitä.
Risto, kirkollisvero tai ei. Meidän luterilaisessa seurakunnassa ei kirkollisverolla ole mitään merkitystä. Papit saavat palkkansa ainoastaan kolehdista ja muista seurakunnan jäsenien lahjoituksista, josta toiminta muutenkin rahoitetaan. Kuka nyt harhauttaa ja ketä?
>>Tällaista kaikkea tulee, kun rakennetaan seurakunta lapsikasteelle.>>> Risto
Hyvä Risto, ei se syy tässä ole.
Kysymys on siinä, että luopumus saa ihmisissä vallan.
Sinä katsot tätä asiaa tyypilliseen tapaan herätysseurakunnasta käsin.
Siellä kaikki ovat käännynnäisiä ja uskonratkaisun tehneitä. He ovat jatkuvasti sanan kuulossa ja opetuksen kohteena.
Tällasia ihmisiä on kirkossakin ja erityisesti sen herätysliikkeissä.
Kun katsotaan vapaista suunnista lähteneitä, uskonsa hylänneitä tms.. ovat he aivan samanlaisia kuin
kirkosssakin. Jos annettaisiin ajan kulua, ja katsottaisiin niitä vaikka hellareiden lapsia, jotka eivät ole
saaneet kunnollista kristillistä kotikasvatusta,. olisi tilanne sama.
Juha. Raamatun kohdassa, jota lainaat, Jeesus ei kasta lapsia, vaan siunaa heitä. Näin tuleekin tehdä. Se on aivan oikein.
Jorma: Kalevi tai minä ei olla sanallakaan edes vihjattu, että ”vaparit” olisivat jotenkin parempia kuin muut. Samanlaisia syntisäkkejä kuin muutkin. ”Vapareissa” suinkaan kaikki eivät ole käännynnäisiä. Huomattavan suuri osa, todennäköisesti suurin osa, on uskovien kotien lapsia, jotka ovat uskoon kasvaneita. Enemmän käännynnäisiä löytyy vaikka KRS:sta kuin helluntaiherätyksestä. Hellareissakaan kaikki eivät ole, ikävä kyllä, saaneet kunnolista kristillistä kotikasvatusta.Siinä olet aivan oikeasa.
Jari, tiedän. Aattelin, kun kerroit, että perhekunnan kasteessa kaikki uskovat kastettiin, niin varmaan joukossa oli myös pieniä lapsia. Jumalalle ei ole mikään mahdottomuus herättää uskoa vaikka äidin vatsassa; Johannes Kastaja tuli uskoon Elisabetin vatsassa.
Aivan, Jari Raappana, minä tiedän ajatuksesi.
Mutta Riston kommentti: ”tällaista jälkeä tekee kun seurakunta rakennetaan lapsikasteelle” on
surullinen. Epäusko syntiä aiheuttaa, ei kaste.
Ymmärrän toki, että tämä on esim. jyrkkien helluntailaisten sisäistä identiteetin luomista:
”Jeesus siunasi lapsia”
Sallinet minun sanoa, Jari Raappana, että sinulta jää tuossa yksi ratkaiseva pointti unholaan.
Jeesus ei ollut lapsia siunatessaan vielä säätänyt kastetta. Ei ehtoollistakaan.
Siihen oli yksi syy: hän oli i t s e sakramentti, ei hänen tarvinnut!
Nyt kun hän meni Isän luo, meillä on hänet sakramentissa. Silloin ei tarvinnut.
Mitä muuten siunaus on`? Eikö se ole Jumalan armon ja anteeksiannon julistamista!
Sen saivat siis lapset, sitä Jeesus oikein toivoi!!