Helatorstai siirtyi toukokuusta elokuulle, kun kirkossa kohua herättäneen kirkon ja työmarkkinaosapuolten välisen arkipyhäselvityksen ensimmäinen osamietintö valmistui luvatun helatorstain 29.5. asemesta torstaiksi 14.8.
Laadittu muistio on sinänsä informatiivinen ja aihepiirin yleissivistävänä dokumentointina varmaan tarpeellinenkin. En kuitenkaan vieläkään osaa olla hämmästelemättä tämän asian ympärillä kirkossa tekemällä tehtyä kuohaa. Mikäkö minua kyselyttää? Miksi muiden osapuolten erityisavustajatasolla valmistelemaa teknistä asiakirjaa kirkossa valmisteltiin ylimmän virkamiestason voimin? Mitä hyötyä arvioidaan saatavan siitä, että pitkin matkaa toistuvasti tiedotetaan, että kirkko ei hyväksy kirkkolain muutoksella tehtävää arkipyhien aseman muuttamista, kun asia on ilman muutakin ollut koko ajan ja yhdellä sanomisella ihan selvää? Miksi ankkuroidutaan jankuttamaan kirkkolain muutoksesta, kun jokaiselle on selvää, että seuraavassa vaiheessa tämä vaihtoehto mahdollisten ongelmien – kuviteltujen tai todellisten – hoitamiseksi ei tule olemaan enää agendalla?
Olen tämän prosessin aikana ihmetellyt, että kirkon puolelta on korostettu työn ja vapaa-ajan vuorottelun, työn ja levon vaihtelun ja vastaavien ”yhteiskunnallisten” argumenttien merkitystä. Toki sillä tavoin saadaan kansalaisten ja palkansaajajärjestöjen tuki. Mutta kuinka paljon kirkolle on loppupeleissä iloa siitä, että sen omat uskontoon perustuvat argumentit ovat sivuroolissa? Kirkko tavallaan myöntää, että työntekijöiden vapaa-aika, perheiden pidennetyt mökkiviikonloput ja muut profaanin elämän nautinnot kiinnostavat ihmisiä enemmän, kuin uskontoon perustuvat syyt. Sillä tiellä voi välttää karhun, mutta päätyä suden suuhun.
Olin maanantaina 9.6.2014 Hollannissa meren rannalla. Suomea ja Hollantia yhdisti tuona päivänä tyhjillään seisovat kirkkorakennukset. Tavattoman kauniina kesäisenä maanantaipäivänä Hollannin kanaalit ja rantaseudut olivat tupaten täynnä veneitä ja kesästä nauttivaa venekansaa ja pyörätiet täynnä pyöräilijöitä perhekunnittain. Hollannissa oli 9.6. toinen helluntaipäivä, arkipyhä, ja ihmisillä vapaapäivä. Suomessa oli 9.6. ihmisillä työpäivä, ja kirkot työajan jälkeenkin tyhjinä, koska Suomen kirkko itse luopui viettämästä toista helluntaipäivää sen jälkeen, kun siitä osana työmarkkinoiden kanssa tehtyä ratkaisua tuli tavallinen työpäivä.
Täälä Japanissa kristityt (alle 1 % väestöstä) viettävät kaikki kirkolliset pyhäpäivät järjestämällä iltajumalanpalveluksia. Muuten he eävät kuten muutkin japanilaiset juhlien Uutta vuotta (o Shogatsu) viikon, toukokuun alun Kultaisen viikon (Gorudenwiikku) viisi päivää, elokuun vainajien viikon (O-bon), kevätpäivän ja syyspäivän tasauksen sekä sen lisäksi hallituksen joka kuukauden keskivaiheille järjestämän lomamaanantain, jolloin saadaan kolmen päivän vapaa (renkyu). Japanilaisilla on siis palkallista lomaa työstä yhteensä noin 40 päivää vuodessa sekä kahden kuukauden palkkaa vastaavat bonukset (kesäkuu ja joulukuu). Pätkätyöläiset tosin menettävät vuodessa 40 päivän palkan, mutta saavat levätä.
Suomessa voitaisiin ottaa mallia ”pakanamaailmasta” ja luopua ylipitkistä (enimmillään kaksi kuukautta) lomista. Kun on työtä saanut, sitä pitää tehdä. Hyvitykseksi parin kuukauden palkkaa vastaava bonus, jos työnantajan yritys tuottaa voittoa. Jos kirkolliset juhlapäivät eivät kelpaa lisälomaksi, järjestäköön valtio joka kuukaudeksi yhden vapaapäivän.Toisaalta kun työttömyys lisääntyy ja pätkätyöt yleistyvät, kuten muuallakin kapitalistisessa maailmassa, ihmisillä on pakkolomaa, jolloin voi käydä kirkossa arkipyhinäkin.
Kyllä minä tässä olen entisenä työnantajapuolen edustajana työnantajan kannalla. Kaikki pyhäpäivät työpäiviksi, jos eivät satu viikonlopulle. Eikä mitään korvaavia vapaapäiviä.
Useimmat ihmiset eivät tiedosta niiden ns. “kirkkopyhien” viettämisen syitä ja alkuperää.
Raamatusta, jota pidetään kristinuskon oppikirjana ei niitä syitä löydy. Siellähän kehoitetaan viettämään vain Kristuksen kuoleman muistojuhlaa tämän lunnaiden merkityksen muistamiseksi ja mielessä pitämiseksi. Kirkko on itse varsin keinotekoisesti keksinyt niitä syitä näiden ns. “pyhien” viettämiselle.
Mikään ei muuttuisi vaikka keskellä viikkoa olevat pyhäpäivät siirrettäisiin viikonlopun yhteyteen. Ihminen voi rauhoittua silloinkin ja rytmittää elämäänsä niiden mukaisesti.
Joku päivä sitten erään poliittisen puolueen edustaja sanoi Suomessa olevan EU-maiden lyhyin viikkotyöaika. Helpommin sitä asiaa korjattaisiin siirtämällä pari ns. “kirkkopyhää” lauantaille. Monesta ei varmaankaan tunnu miellyttävältä päivittäisen työajan pidentäminen.
Loppiaista kirkkolaitosten mukaan vietetään tammikuun 6. päivänä sen muistoksi, että itämaiset tietäjät kävivät silloin vastasyntyneen Jeesuksen luona?
Tosin kylläkin, että samoin kuin roomalainen pyhäpäivä (roomalaisten auringonjumalan juhla) joulukuun 25:s valittiin Jeesuksen syntymän juhlapäiväksi (Jeesus syntyi ihmiselämään tosiasiassa aiemmin syksyllä), niin tammikuun 6:nnenkin päivän valitsemiseen vaikutti pakanallinen juhla. Aleksandriassa pakanoiden tapana oli viettää tammikuun 5:nnen ja 6:nnen välisenä yönä Aeon-jumalan (ajan ja ikuisuuden jumalan) syntymäpäivää. Kirkko ilmeisesti halusi antaa sillekin juhlalle “kristillisen ulkoasun.”
Siis tämän “hatusta vedetyn” päivämäärän itämään tietäjien vierailusta Jeesus lapsen luona, noin 2000 vuotta myöhemmin Suomessakin keskellä viikkoa lyödään hanskat tiskiin ja haalarit nurkkaan ja pidetään vapaata. Kuulostaako järkevältä?
Näinä maallistumisen aikoina helatorstainkin voisi aivan hyvin myös siirtää lauantaille. Ei-uskoville voisi antaa vaihtoehdon juhlimisille ja nimittää sen toiseksi nimeksi KELA-torstain. Useimmat kansalaisethan hyötyvät KELA:n palveluista sairaskorvausten, lääkekorvausten ja työttömyyskorvausten jne. muodossa.
Jeesuksen merkitystä valitettavasti harvemmat ajattelevat. Kirkko on siinä epäonnistunut sanoman välittämisessä. “Pakkopyhät” eivät asiaa juurikaan edistä.
Ahlfors on ihan oikeassa siinä, ettei Raamatusta löydy nykyisiä kirkollisia juhlapyhiä.
Vesa Ahlfors :”samoin kuin roomalainen pyhäpäivä (roomalaisten auringonjumalan juhla) joulukuun 25:s valittiin Jeesuksen syntymän juhlapäiväksi (Jeesus syntyi ihmiselämään tosiasiassa aiemmin syksyllä), niin tammikuun 6:nnenkin päivän valitsemiseen vaikutti pakanallinen juhla. Aleksandriassa pakanoiden tapana oli viettää tammikuun 5:nnen ja 6:nnen välisenä yönä Aeon-jumalan (ajan ja ikuisuuden jumalan) syntymäpäivää. Kirkko ilmeisesti halusi antaa sillekin juhlalle “kristillisen ulkoasun.”
Henk.koht. olen ajatellut, että myös nuo pakanuuden ajan juhlapäivät olivat valmistautumista siihen, kun tulee Hän, joka pelastaa ihmiskunnan. Helatorstai on muisto Hänen taivaaseenastumisestaan, ja ”vanhat” pitivät tuota päivää niin pyhänä, että sanoivat, että ruohokaan ei sinä päivänä kasva.
Tuula Hölttä: ”Henk.koht. olen ajatellut, että myös nuo pakanuuden ajan juhlapäivät olivat valmistautumista siihen, kun tulee Hän, joka pelastaa ihmiskunnan…”
Hyvähän se olisi, jos se olisi niin tehnyt aikoinaan, tai tekisi sitä nykyään. Useimpien kohdalla taitaa niillä olevan aivan päinvastainen vaikutus. Raamatun perusteella voidaan päätellä, että epäjumalat ja epäjumalien palvonta olivat tulosta ihmisyhteisön Kaikkivaltiaasta Jumalasta ja Luojasta erottautumisesta ja heidän riippumattomuuden halusta. Sittemmin ne ”epäjumalat” nykyaikaan tullessa ovat vaihtaneet muotoaan.
Raamattu sen lisäksi, että se tuomitsee epäjumalain palvonnan kehoittaa myöskin pysymään erossa kaikesta siihen liittyvästä. Esim. 2. Korinttolaiskirjeen 6. luvussa (vanha kirkkoraamattu):
”14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?”
”16. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”.
17. Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18. ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/2Kor.6.html
Olkoon kirkko kirkko – ja pitäköön juhlansa oman kalenterinsa eli oman kirkkovuoden mukaan – jumalanpalvelukset olkoon sitten vaikka iltaisin, jos päivä ei olisi työelämässä oleville kristityille vapaapäivä.
Valtio siirtäköön ensin vapun ja itsenäisyyspäivän lauantaille jos niin halutaan. Ne päivät kuuluvat sen päätäntävaltaan, eivätkä kirkon juhlat.
Kun maamme on muodostumassa entistä monikulttuurisemmaksi, niin aikooko valtiovalta ja työmarkkinajärjestöt ryhtyä siiretelemään myös muiden uskontokuntien juhlapäiviä. Vähimmäisvaatimus olisi ilmeisesti, että juutalaisten sapatti ja samoin muslimien perjantai siirrettäisiin sunnuntaille. Tämän logiikann mukaan näin ei pyhätyökorvausta tarvisisi maksaa kuin yhdeltä päivältä viikossa. Ja sehän riittää työmarkkinajärjestöille. Eikö päättäjillä tosiaan ole yhtään sivistystä tai edes järkeä näissä asioissa?
Lauantai on vapaapäivä jo muutenkin. Sapattiin ei tarvitse koskea. Perjantai muslimien pyhäpäivänä voidaan korvata panemalla muslimit sen sijaan lauantaiksi tai sunnuntaiksi töihin, jolloin perjantai olisi heille vapaa. Muut viikolla olevat uskonnolliset juhlat voivat ihan hyvin olla työpäiviä. Messut sopii hyvin pitää illalla. Yhtä paljon tai enemmänkin niihin osallistujia tulisi silloinkin.
Ahlfors pistelee noita raamatunlauseita joka asiaan. Mutta ei Raamattu kiellä työntekoa. Päin vastoin. Kuusi päivää viikossa töitä ja yksi lepoa. Niinhän siellä asia esitetään. Sillä olisi Suomenkin tilanne ihan toinen kuin nykyään. Tosin taidan olla jo pikkasen jäävi, kun eläkeläinen olen. Kyllä minä silti töitä vielä tekisin, jos joku ottaisi töihin. Mutta se ikärasismi…
Osmo Kauppinen :”Mutta ei Raamattu kiellä työntekoa. Päin vastoin. Kuusi päivää viikossa töitä ja yksi lepoa.”
No hyvä, jos edes ”yksi”. Oma havaintoni on, että papit sen paremmin kuin johtajatkaan eivät kuulu ”maallisen regimentin” palkkatyöntekijöitä koskevan työaikalainsäädännön piiriin, joten he kantavat tunnollisesti töitä kotiin ja tekevät niitä ”vapaa-aikanaan” monien muiden työhön liittyvien osallistumis- ja vastuuvelvoitteidensa lisäksi ilman mitään korvauksia.
Tuula olet oikeassa. Papeilla ei ole työaikaa, vaan viranhoitovelvollisuus. Perhe kokee sen usein varsin ikävällä tavalla toiseksi jääden. Ylityökorvauksia ei tosiaan tunneta. Hirvittävän huojentunut olo tuli, kun pääsi eläkkeelle. Mutta uniin työ tulee jatkuvasti. Eikä ne mitään leppoisia unia ole. Melkein joka yö huomaan, että pitäisi olla arkun päässä seisomassa eikä löydy vaatteita eikä puhetta käsikirjasta puhumattakaan. Toimituksista ei parane myöhästyä yhtään. Milloinkahan ne painajaiset loppuu? Haudassa kai, jos sielläkään. Herran eteenkin vielä sanotaan tilille puheista jouduttavan, kuten muuan virkaveli jo näillä palstoilla minuakin varoitteli, vaikka ei ole ollut yhtään puhettani tai saarnaani kuuntelemassa.
Osmo Kauppinen :”Milloinkahan ne painajaiset loppuu? ”
🙂 Voin ”vannoa”, että ei se aina meille puolisoillekaan ole ollut helppoa oppia siihen, että puolison kutsumus vaatii sitä mitä se vaatii, vaan kun oman vastuunsa asioista on hyväksynyt, niin se myös kannetaan.
Painajaiset kyllä loppuvat sitten, kun alitajuntasi on purkanut painajaisina kaikki sinne painetut huolet. Muista, että ”vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, jne.” Mielestäni on hyvä, että vapaamuurarikerho on vertaistukiryhmäsi.
Kiitos Tuula!
muiden uskontokuntien pyhäpäivistä ei saa vapaata.uskontokunnat saavat kyllä itse vapaasti päättää pyhäpäivänsä.niitä ei kukaan ole siirtämässä.mutta niistä ei kuulu saada vapaata.itse en toki pane pahakseni paria ylimääräistä vapaapäivää.vaikka en tunne henk.koht. ketään viettäisi niitä uskonnollisena juhlapäivänä.edes uskovaiset tutut.
lisäisin vielä että olisin valmis luopumaan näistä parista vapaapäivästä.toisin kuin esim.vuosilomasta,työajan lyhennyksestä tms asioista joista on väännetty kättä.
Maallistuminen etenee.
Maailma ja jehovantodistajat vetävät yhtä köyttä. Kumpikin omasta tarpeestaan.
Eihän se toisin voisi ollakaan, kun kirkko on kantona kaskessa…..
Näin me paljastamme arvojemme perustan.
Rahaa, tuottavuutta, kulutusta sen sijaan, että hiljennytään – edes osa kansasta – hetkeksi Pyhän edessä.
Maailman henki ajaa maailman arvoja. Minä kunnioitan kirkon aloitetta, en tätä Eesaun uskoa, jossa kaikki on myynnissä ja halvalla. …. 🙂
Se jolla ei ole krist uskoa, ei tietenkään ole pyhääkään
Minulla on Herramme kyvyistä hiukan laajemmat käsitykset kuin Osmo Kauppisella.
Jumalan ei tarvitse mennä penkkiin kuuntelemaan saarnaa, vaan hän tuntee sydämen ajatukset, nekin jotka täällä puhkeavat teoiksi ja rumiksi sanoiksi niistä kristityistä, jotka sanasta luopumatta koettavat edelleenkin hänen lapsenaan kilvoitella.
Ojalan kanssa samaa mieltä. Jo Agricola aikoinaan totesi, että ”kyllä se kuulee suomen kielen, joka tuntee kaikkein mielen”.
Valtionkirkkojärjestelmä tulisi poistaa. Kirkkolaki veke ja 160 muuta lakia tai asetusta jossa valtionkirkolle annetaan erityisiä etuoikeuksia, kaikki pois.
Yhdistyslainsäädäntö ja muut vastaavat riittäisivät hoitamaan asian.