Kari Enqvistin kolumni ylen sivuilla: Mikseivät avaruusolennot ole jo soittaneet?

Hauskaa luettavaa tuo kolumni ylen sivuilla.

Mitäpä jos avaruudesta löytyisi omaa elämänmuotoamme vastaava kansa. Ainakin historiamme mukaan on aina käynyt niin, että vahvempi on aina lopulta tuhonnut heikomman. Jos sieltä avaruudesta löytyisi meitä kehittyneempi porukka, niin meille kävisi köpelösti. Jos he olisivat meitä heikompia, niin me ryöstäisimme ja tuhoaisimme heidät. Onneksi ei mitään ole löytynyt. Tuskinpa löytyykään.

Elämän syntyminen vedestä on yhtä mahdoton juttu. Kemistit kykenee luomaan vaikka millaisia olosuhteita. Elämä synnyttämistä vielä odotellaan. Sitäkin ihan turhaan.

Evoluutio taitaa olla aikuisten satuja. Tarinoita on keksitty ja niihin halutaan uskoa, yhtä varmasti, kuin elämään avaruudessa.
Liian monta vastaamatonta kysymystä ja toinen toistaan mielikuvituksellisempia tarinoita.

  1. Rauli -> ”Niin, meillä on todella hyvin vakuuttavaa näyttöä siitä, että elollinen on peräisin aina jostakin jo elossa olevasta.”

    Joten Jumalaa ei ole olemassa.

    Rauli -> ”Ja abiogeneesisteoriat pyrkivät murtamaan tämän lainalaisuuden: tulipa kerran ensimmäinen elävä solu.”

    Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on tulevaisuuden Raulin argumentti, kun tämä(kin) on selvitetty. Menneisyyden Rauli naureskeli menneisyyden Marjaanalle, että kai sinä ymmärrät että kaikki empiiriset havainnot viittaavat siihen, että maailmankaikkeus on maakeskeinen ja aurinko kiertää maata.

    Rauli -> ”Raamattu ei riko mitään luonnontieteellisistä periaatteista kertoessaan, että kaiken elämän takana on Raamatun Jumala.”

    Sama voidaan todeta kirjasta, joka kertoo että kaiken elämän takana on jumalallinen vesihiisi. Mutkia voidaan vetää suoriksi niin paljon kuin oma agenda sitä vaatii, mutta samalla kannattaa muistaa että mutkat suoristuvat kaikkialla muuallakin.

    Rauli -> ”On totta, että ketju päättyy johonkin elävään, joka on aina ollut elossa ja olemassa. Mutta eihän ketjun päättyminen suinkaan kumoa ketjun kulkuperiaatetta sitä ennen?”

    Jos oletetaan että _kaikella_ on tekijänsä, mitään päätepistettä ei voi olla eikä Jumala ole selitys. Tällainen selitys olisi varsin halpa, koska se unohtaisi oman selityksen heikkouden kokonaan. Toki se on suosittu selitysmalli etenkin kreationismissa jota te Jehovan todistajatkin edustatte.

    Rauli -> ”Täällä Savon rajalla kuulee kaikenlaista, kuten savolaisen version alkuräjähdyksestä. ”Ensinnä ee ollunna mittään, ja sitten se räjähti.” Aika hyvin oivallettu.”

    Usko tai älä, tämäkin on oikein varteenotettava teoria kvanttifysiikassa. Kyseinen teoria vaatii toki sen kokoluokan nöyryyttä, että maa- ja ihmiskeskeisessä kreationismissa ei oikein taivuta. Me uskonnottomat voimme kuitenkin taipua jopa näin kolossaaliseen nöyryyteen kaikkeuden edessä. 🙂

  2. Evoluutio teoria pitää sisällään yhden merkittävän ongelman suhteessa siihen miten sitä selitetään. Jos lajien välistä muutosta tapahtuisi, niin siitä olisi välttämättä löydyttävä myös todisteita.
    Jos muutosta tapahtuisi, niin miksei sitä tapahdu kaikkialla? Kaikkien eliöiden tulisi muuttua (kehittyä) samaan aikaan. Jos lajit muuttuvat toiseksi, kuten oletetaan, niin kuitenkin, esim. Mehiläisen fossiilin rakenne on tismalleen sama, kuin nykyisen mehiläisen. Se että me löydämme sukupuuttoon kuolleiden eläinten ja kasvien jäännöksiä, ei mitenkään takaa, että ne olisivat jonkun nykyisen eliön alkumuotoja. Tästä juuri ei ole mitään todisteita. Lajit ovat ilmeisesti ilmestyneet tänne yhtäaikaa ja osa on jo hävinnyt sukupuuttoon ja häviää kaiken aikaa, mutta uusia ei synny missään. (Viidakosta löytyy silloin tällöin ennen tuntemattomia eliöitä, mutta ne ovat selvästi jo olemassa oleviin lajeihin kuuluvia.)

    Yksi merkityksellinen kysymys on myös aika. On geologisia todisteita ja merkkejä siitä, että maapallon olosuhteet elämälle ovat olleet ilmeisen vaikeita muinaisina aikoina, silloin kun elämän on ajateltu ilmestyvän Tellukselle.

    Kuten Rauli osuvasti toi esille, tiede on pyrkinyt luomaan alkeelliselle elämälle otolliset olosuhteet koe tilanteessa, mutta elämää ei ole syntynyt.

    On myös huomiotavaa, että maailmassa on tapahtunut aikojen saatossa monia mullistuksia, jotka ovat hävittäneet täältä monimuotoista elämää (esim. Dinosaurukset ja vedenpaisumus)

    Älyllisen olennon muodostuminen tyhjästä on kaikkien matemaattisten laskujen mukaan liian pitkä prosessi nykyisen kaltaisen elämän kehittymiselle ja avaruus itsessään on elämää vastustava ja täysin vieras elementti elämälle.

    On ainoastaan kohtuullisen järkevää ajatella, että valmis elämä on tullut Tellukselle
    jostain tai sitten sillä on sellainen tekijä, jota emme voi nykyisellä tietämyksellä tuntea. Uskolle ja uskomuksille jää siis kaikissa tapauksissa oiva tilaus.

  3. Pekka -> ”Joidenkin asioiden tapahtuminen ei joissain tilanteissa ole todennäköistä. Liian usein kun luvattuja asioita, kaikesta huolimatta toteutuu, niin todennäköisyyslaskelmat ei enää päde.”

    Kaikkien meidän elämä on täynnä äärimmäisen epätodennäköisiä asioita, jos niitä lasketaan takaperoisesti. Elämä kuitenkin kulkee vain yhteen suuntaan, ja se mikä on tapahtunut, on tapahtunut täysin riippumatta siitä kuinka epätodennäköistä se oli _ennen_ tapahtumaa.

    Voit vaikka laskeskella huviksesi kuinka todennäköistä on, että juuri ne vesimolekyylit jotka laskeutuivat eilen kasvoillesi lumihiutaleena, laskeutuivat kasvoillesi, kun mietitään missä ne olivat vuosi sitten. Sitä aikaisemmista ajoista puhumattakaan. Silti se tapahtui.

    Yksinkertaisempi koe on heittää kolikkoa sata kertaa ja kirjata ylös kruunujen ja klaavojen jono. Todennäköisyys tuolle jonolle on yhden suhde triljoonaan triljoonaan.

    Jo tapahtuneiden asioiden todennäköisyydet eivät siksi ole mikään argumentti. Etenkään jos jo tapahtuneita asioita halutaan kumota. Ne ovat silti tapahtuneet vaikka paperilla esitettäisiin minkälaisia laskelmia tahansa.

    Pekka -> ”Entäpä jos on saanut vakuuttavan todisteen kohteen olemassaolosta. Silloin mielestäni tätä voidaan kutsua tiedoksi. Tieteellistä tietoa se ei kuitenkaan ole. Se ei käsittääkseni ole esteenä.”

    Silloin se ei ole tietoa sen enempää kuin naapurin rouvan kertoma vaaleanpunainen elefantti vaatekaapissa tai mökinmummon turinointi saunatontusta.

    • Olet Marjaana siis sitä mieltä, että ”Jo tapahtuneiden asioiden todennäköisyydet eivät siksi ole mikään argumentti”. Kun puhumme elämän synnystä, olen tasan päinvastaista mieltä: tapahtuneiden todennäköisyyksillä on todella merkitystä.

      Minulla on kädessäni koepaperipino, sanokaamme kaksikymmentä paperia. Niillä on mahdollisia järjestyksiä melkoinen määrä, ensin numerot 24 ja sitten 17 nollaa perässä. Joku järjestys niillä tietenkin on, ja jälkikäteen arvioiden jokainen niistä on todella yhtä uniikki tapahtuma. Kuten niillä sinun kolikoillasi.

      Mutta olettakaamme, että paperini ovat paremmuusjärjestyksessä, paras päällimmäisenä ja huonoin alimaisena. Oletatko vai lienetkö jopa varma siitä, että kyseessä ei voi olla sattuma? Joku on järjestänyt paperit, voidaan siis päätellä jälkikäteen ja tn-laskelmien perusteella.

      Elämän syntymisen yksi olennainen peruspilari on sellainen tapahtuma kuin aminohappojen ketjuuntuminen. Prosessi, jota DNA-molekyyli nykyisin säätelee määräten tarkasti sen järjestyksen, johon aminohapot asettuvat. Mikä määritti sen järjestyksen johon se ensimmäinen ketju järjestäytyi siellä alkumeressä? Oikeiden järjestysten syntyminen on sula mahdottomuus ilman jotakin koodia tai Koodaajaa. Ja jälleen tn-laskennan perusteella.

      Proteiineihin kelpaa kaksikymmentä erilaista aminohappoa, vain niin kutsutut essentiaaliset. Yhtä lukuun ottamatta kaikilla niillä on kaksi erilaista avaruudellista rakennetta, ihan kuin sormikkaita on vasemmalle ja oikealle kädelle. Nyt on niin, että vain toinen näistä muodoista kelpaa valkuaisaineiden rakenteeksi. Elämää ei olisi, jos aminohapot eivät olisi ymmärtäneet valikoitua siellä alkumeressä.

      Ensimmäisten aminohappojen syntyminen spontaanisti törmää todennäköisyyksien tylyihin numeroihin jo siellä alkumeressä. Ja on aivan varmaa, että aminohapon syntyprosessissa syntyy sekä ”oikean että vasemman käden hansikkaita”. Miten sinä selität sen, että itsestään mukaan valikoituivat juuri ne aminohapot, joista yksi elämän välttämätön tukipuu rakentuu?

      Minä en voi mitenkään uskoa moniin peräkkäisiin mahdottomuuksiin, siis sellaisiin tapahtumiin, jotka ovat kaikkea muuta kuin spontaaneja. Siksi luotan siihen toiseen mahdollisuuteen: Aivan kuten sillä koepaperipinolla oli järjestelijä, sellainen on myös elämämme rakennuspalikoilla. Ja koska vain Raamattu kertoo järkevästi elämän tulon maapallolle, minä uskon siihen.

    • Tarkkaavaisia lukijoita varten korjaus.

      Virheellinen lause: ”Proteiineihin kelpaa kaksikymmentä erilaista aminohappoa, vain niin kutsutut essentiaaliset.”

      Korjattuna: ”Proteiineihin kelpaa kaksikymmentä erilaista aminohappoa, joista niin kutsuttuja essentiaalisia yhdeksän.”

    • Rauli, koepaperiesimerkkisi kertoo, että olet ymmärtänyt todennäköisyyden käsitteen väärin (tai ainakin käytät sitä väärin). Toivottavasti et kuitenkaan tahallasi, ja toivottavasti et opeta tuollaista esim. lapsille.

    • Voimme todennäköisyyslaskennassa etukäteen laskea hyvin tarkasti montako mahdollista järjestystä, permutaatiota, koepaperipinon papereilla on. Aivan kuten kahdellakymmenellä aminohapolla, jotka tosin voivat kytkeytyä vielä useammalla tavalla. (Kytkennöissähän sama aminohappo voi esiintyä useasti eikä kaikkia tarvitse ketjussa olla lainkaan.)

      Permutaatioiden laskeminen on hyvin tavallinen lukiomatematiikan tehtävä. Usein niihin liittyy sitten lisäkysymys. Paperipinosta esimerkiksi: ”Millä todennäköisyydellä paperit ovat paremmuusjärjestyksessä?” Ja tiedämme molemmat, että vastaus on käytännössä puhdas nolla. Tämä on ilmeisesti sinunkin mielestäsi hyväksyttävää opetusta?

      Käytännön johtopäätökset eivät sitten ole oppikirjoissa tavanomaisia. Ja siitähän tässä esimerkissäni on kysymys. Ja kenties kritiikkisi kärki kohdistui juuri tähän kouluopetuksen ulkopuoliseen päättelyyn?

      Kun siis havaitsemme jotakin informaatiota siinä paperipinossa, sen arvosanajäsrjestyksen, voimme perustellusti päätellä, ettei kyse ole sattumasta. Joku on ohjannut tapahtumien kulkua päämäärätietoisesti. Ja juuri näin on tapahtunut elämän peruspalikoissa, joista aminohappojen ketjuuntuminen ei suinkaan ole ainut esimerkki.

      Toki joku voi vapaasti väittää, että jos elävän organismin perusrakenteet olisivat toisenlaiset, kyseessä olisi erimuotoinen elämä. Sellainen ei vain kaiken nykytietämyksen mukaan olisi toimiva konsepti, ainoastaan yksi todistamaton hypoteesi muiden joukossa.

      Tässä on pohjimmaltaan sama logiikka takana kuin eilen tutulta saamassani kuvaviestissä. Siinä lumiukko sanoo toiselle: ”Älä luule, että joku on meidät tehnyt. Me kehityime sattumalta lumihiutaleista”.

    • Rauli, mahdolliset järjestykset esimerkissäsi voidaan laskea täsmälleen, eikä se olekaan ongelma. Sekin tiedetään, että satunnaisesti järjestyneessä pinossa mikä tahansa järjestys, myös se paremmuusjärjestys, on yhtä todennäköinen.

      Näytät kuitenkin olettavan, että samainen todennäköisyys pätisi valmiseen, järjestettyyn paperipinoon. (Oletan tietenkin, että tiedämme esim. opettajan laittaneen paperit paremmuusjärjestykseen. Jos järjestys on syntynyt täysin sattumanvaraisesti, sitten se kyllä pätee.)

      Paremmuusjärjestyksen todennäköisyys valmiissa pinossa on luultavasti melko lähellä yhtä ja muiden vaihtoehtojen todennäköisyys vastaavasti lähellä nollaa. Poikkeamia voi aiheutua vaikkapa opettajan luku- ja laskutaidon tai huolellisuuden takia. Ja toki, jos järjestys on tarkistettu, tunnetun järjestyksen todennäköisyys on tasan yksi.

      Valmiin, numerojärjestykseen järjestetyn pinon järjestyksen todennäköisyyttä ei ole mielekästä (eikä oikein) päätellä siitä, mikä olisi numerojärjestyksen todennäköisyys täysin satunnaisesti järjestyneessä pinossa.

      Ja muuten , todennäköisyyslaskenta, biologia tai mikään muukaan tieteellisesti pätevässä toiminta ei tue kreationistien väitteitä. Ei vaikka sekaan heittelisi hurjan hienoilta ja tieteellisiltä kuulostavia termejä;)

    • Taidamme nyt puhua hieman toistemme ohi. Siispä vielä hiukan rautalankaa lisää.

      Jos näet koepaperipinon paremmuusjärjestyksessä, kyseessä ei voi olla sattuma. Vaikka sen todennäköisyys onkin ihan yhtä suuri kuin minkä tahansa muun järjestyksen, kuten totesitkin.

      Jos näet vaikkapa avaruusraketin laukaisualustalla, sen osat eivät ole spontaanisti paikalleen ajautuneet. Järjestäytyneisyysaste kun ei pelkän sattuman oikuista kohoa, senhän entropian lainalaisuudet opettavat.

      Kun ymmärrät aminohappojen järjestäytyneen ainoalla oikealla tavalla elävässä organismissa, tiedät että biologian lait ovat ne paikalleen asettaneet. Aina. Myös siinä ensimmäisessä elävässä solussa, muuten se ei olisi ollut elävä. Tätä päättelyketjua tässä jäljestä ajoin käyttäen tn-laskennan elementtejä, toki yksinkertaistaen asioita.

      Raamattu kertoo samanlaisen päättelyn seuraavasti: ”Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. ”(Hepr3:4) Ja eikös sen niin vain ole hienommissakin rakennelmissa, jollaisia elävät soluröykkiöt ovat?

    • Kuulehan Pekka, nyt ei keskustella tieteentekijöiden pätevyydellä, vaan jokainen meistä joutuu luottamaan siihen mitä ihmiskunnan parhaat voimat tässä asiassa ovat meille todistaneet. Jos kuitenkin mielummin luottaa niihin ’oivalluksiin’ joihin päädyttiin alkeellisissa kultuureissa pronssi ja myöhäisrautakaudella, niin mitäpä siinä.
      Silloin ei kuitenkaan pitäisi kuvitella oivaltaneensa kovinkaan paljon.

      Jos kuitenkin katsoo omaavansa syvällistä ymmärrystä evoluution suhteen, kannattaa mieluummin mennä todistamaan oivalluksensa tieteellisille foorumeille.

      Rahkeet varmaankin riittävät…

  4. Meillä on paljon tieteellistä tietoa maailmasta jossa elämme. Yhtään sitä ei ole kertynyt omasta olemassaolostamme. Siitä ei ole eikä voi olla mitään kiistatonta tieteellistä faktaa. Onhan meillä muka psykologia ja sitä ja tätä. Jaa. Ne kaikki yhdessä ei voi kertoa mitään siitä elämän rikkaudesta ja kurjuudesta, jossa kukin meistä elää. Mitään faktaa emme voi rakentaa omasta olemisestamme. Kukaan ei voi toistaa minun , tai sinun elämää tieteellisenä kokeena. Mitään faktaa emme kykene esittämään olemisen sietämättömästä keveydestä. Siitä huolimatta voimme kieltää Jumalalta olemassaolonsa oikeus.

  5. Rauli -> ”Minä en voi mitenkään uskoa moniin peräkkäisiin mahdottomuuksiin, siis sellaisiin tapahtumiin, jotka ovat kaikkea muuta kuin spontaaneja. Siksi luotan siihen toiseen mahdollisuuteen: Aivan kuten sillä koepaperipinolla oli järjestelijä, sellainen on myös elämämme rakennuspalikoilla.”

    Luonto ja maailmankaikkeus on yllättänyt ihmisen kerta toisensa jälkeen, ja aina pelkästään siksi, että ihminen on aliarvioinut sitä. Valitettavan usein tämä on tapahtunut jokin uskonnollinen eepos kädessä.

    Kreationistiset todennäköisyyslaskelmat ovat valitettavan usein muullakin tavalla laskelmoituja kuin vain numeraalisesti. Asiat esitetään ikäänkuin olisi ollut vain yksi mahdollisuus onnistua. Eihän se silloin tietenkään onnistu. Elämän kehittyminen ei ole tieteen mukaan ollut mikään yksittäinen aminohappojen kokoontumisajo, vaan lukemattomien yritysten ja mahdollisuuksien seuraus. Elämän kehittyminen on ollut mallia kasautuva, ei mikään yksittäinen loikka vuoren huipulle, vaan erittäin loivaa nousua pienin askelin sille tasolle jossa me nyt olemme. Eikä nousu tietenkään tähän lopu, se jatkuu edelleen.

    Rauli -> ”Ja koska vain Raamattu kertoo järkevästi elämän tulon maapallolle, minä uskon siihen.”

    Järkevyys lienee tässä katsojan silmässä. Mikä on yhdelle järkevää, on toiselle järjetöntä. Sama mistä näkökulmasta asioita tarkastelee.

    Keskustelussa elämän alkuperästä itseäni häiritsee se, jos joku kokee tarpeelliseksi esittää siitä kovin varmoja näkökantoja. Meillä ei ole siitä mitään varmaa evidenssiä, joten miksi naulata maailmankatsomuksensa yhteen ahtaaseen näkemykseen ja pitää siitä kiinni kynsin hampain? En minäkään voi tietää täydellä varmuudella veteleekö kaikkeuden takana joku naruja vai ei. Samalla tavalla uskovakaan ei tiedä varmuudella että siellä joku on.

    • ”Elämän kehittyminen on ollut mallia kasautuva, ei mikään yksittäinen loikka vuoren huipulle, vaan erittäin loivaa nousua pienin askelin sille tasolle jossa me nyt olemme.”

      Elämän spontaanista kehittymisestä materiasta ei nyt kyllä ilmausta ”loivaa nousua” kannata käyttää. ”Loikasta” nyt puhumattakaan. Vai mihin tosiasioihin tuon etenemisen perustat? Ehkä joku linkitys olisi paikallaan?

      Tosiasiassa kaikki abiogeneesiin liittyvä tutkimus on täydellisesti lähtökuopissaanjoita on toki huolellisesti kaiveltu viimeisinä kymmeninä vuosina huippututkijoiden voimin. Kaikki kunnia heidän pyyteettömälle työlleen mahdottomuuden parissa.

  6. Rauli -> “Täällä Savon rajalla kuulee kaikenlaista, kuten savolaisen version alkuräjähdyksestä. ”Ensinnä ee ollunna mittään, ja sitten se räjähti.” Aika hyvin oivallettu.”

    Tähän vielä katkelma Esko Valtaojan ”Kaiken käsikirja”. Itseäni kovasti kutkuttava teoria. Ja onhan tuo kvanttifysiikka melko vekkuli kaveri.

    ”Lyhyeksi myyminenhän tarkoittaa sitä, että myydään pois osakkeita, joita ei oikeasti omistetakaan. Temppu on sallittu, kunhan vain sitten tietyn ajan kuluessa maksaa myös ostohinnan. Kvanttifysiikassa on mahdollisuus ottaa käyttöönsä energiaa, jota ei itseasiassa ole olemassakaan, ja tehdä sillä mitä haluaa, kunhan vain sitten tietyn ajan kuluessa palauttaa energian takaisin. Limiitin kertoo Heisenbergin epätarkkuusperiaate: sekunnissa saa tyhjästä nyhjästä ja palauttaa takaisin enintään 5,2×10⁻³⁵ joulea, joka on niin pieni energia, että sillä ei arjen energiaongelmissa ole mitään merkitystä. Ja mitä pienemmän energialainan ottaa, sitä kauemmin sen saa pitää itsellään ennen kuin luonto hermostuu ja vaatii omansa takaisin. Päiväksi saa lainaa 5,2×10⁻³⁵ / 86 400 joulea, ja niin edelleen. Kosminen taikuri voi myös halutessaan vetäistä tyhjästä hatusta esiin kanin, kunhan palauttaa sen takaisin muutamassa sekunnin triljoonasosan triljoonasosan triljoonasosassa.

    Maailmankaikkeudessa on vain kahdenlaista merkittävää energiaa: massaenergiaa, E = mc², ja gravitaatioenergiaa. Kosmisessa mittakaavassa kaikki lämpö, sähkö, ydinenergia ja niin edelleen on mitätöntä. Ja nyt sitten se uskomaton taikurin temppu, valkoinen kani tyhjästä hatusta. Massaenergia ja gravitaatioenergia ovat merkeiltään vastakkaisia, kuten jokainen lukion käynyt tietää, ja jos laskemme yhteen koko maailmankaikkeuden massa- ja gravitaatioenergian, voi olla että saamme tulokseksi – nolla. Kuinka pitkäksi aikaa saammekaan lainata nolla joulea energiaa rakentaaksemme siitä maailmankaikkeuden? No, tietysti vaikka äärettömän pitkäksi ajaksi: ikuinen maailmankaikkeus, tyhjästä syntynyt.

    Tämä kuulostaa täysin uskomattomalta, mutta se on mahdollinen, fysiikan lakien mukainen selitys sille, miten maailmankaikkeus voi olla olemassa. Voimme hienonhienoilla havaintolaitteillamme havaita, kuinka oman maailmamme tyhjästä ilmestyy jatkuvasti virtuaalihiukkasia, jotka sitten katoavat uudestaan ennen kuin Heisenbergin asettama limiitti menee rikki. Niitä kutsutaan virtuaalihiukkasiksi, koska emme pysty havaitsemaan niitä suoraan, mutta lyhyen olemassaolonsa ajan ne ovat aivan yhtä todellisia kuin kalloni protonit. Eikä virtuaalihiukkasten syntymiselle ole mitään syytä, tai paremminkin, kvanttifysiikan perustavaa laatua oleva sattumanvaraisuus vaatii, että niitä poksahtelee tyhjästä koko ajan, noin tuosta vain.

    Maailmankaikkeus voi olla kaikkien virtuaalihiukkasten äiti, multiversumin tyhjästä poksahtanut kupla, joka voi elää ja paisua loputtomiin, koska sen totaalinen energia on nolla. Eikä se tietysti ole ainoa kupla lasissa; miksi olisi?”

    • Lauseen piti siis kuulua: Tähän vielä katkelma Esko Valtaojan kirjasta “Kaiken käsikirja”.

    • Esko Valtoja on mahtava tiedemies, jota on ollut hieno joskus saada kuunnella ihan livenä. Tieteen popularisoijana aivan ylivertainen. Sitaattisi selvensi kovasti tuota savolaisen version yliampumista, kiitos siitä.

      Olen kanssasi ilmeisen samaa mieltä siitä, että alkuräjähdykeen liittyvä teoria on kaikilla tavoin ihan eri tasolla kuin hypoteesit elämän synnystä ilman elollista alkuperää. Alkuräjähdyksen kiistäminen on epäoleellista Raamatunkin kannalta: me kun emme voi tietää, miten Suuri Panostaja universumia koskevan luomistyönsä hoiteli.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.