Hauskaa luettavaa tuo kolumni ylen sivuilla.
Mitäpä jos avaruudesta löytyisi omaa elämänmuotoamme vastaava kansa. Ainakin historiamme mukaan on aina käynyt niin, että vahvempi on aina lopulta tuhonnut heikomman. Jos sieltä avaruudesta löytyisi meitä kehittyneempi porukka, niin meille kävisi köpelösti. Jos he olisivat meitä heikompia, niin me ryöstäisimme ja tuhoaisimme heidät. Onneksi ei mitään ole löytynyt. Tuskinpa löytyykään.
Elämän syntyminen vedestä on yhtä mahdoton juttu. Kemistit kykenee luomaan vaikka millaisia olosuhteita. Elämä synnyttämistä vielä odotellaan. Sitäkin ihan turhaan.
Evoluutio taitaa olla aikuisten satuja. Tarinoita on keksitty ja niihin halutaan uskoa, yhtä varmasti, kuin elämään avaruudessa.
Liian monta vastaamatonta kysymystä ja toinen toistaan mielikuvituksellisempia tarinoita.
Olen minä todennäköisyydestäkin kuullut. Ei kuitenkaan liene sama kuin totuus.
Pekka, absoluuttista totuutta meillä ei ole m i s t ä ä n.
Pelistäkin voin nähdä todennäköisen kuvan itsestäni. Peilikuvaani en erehdy tervehtimään. En ainakaan vielä. Se siitä todennäköisyydestä.
Jos näet kuvasi peilistä, niin todennäköisyys on Pekka siinä, että todennäköisesti olet olemassa ja seisot peilin edessä…
”Jos näet kuvasi peilistä, niin todennäköisyys on Pekka siinä, että todennäköisesti olet olemassa ja seisot peilin edessä…”
-Tuokaan ei itse asiassa määritä todennäköisyyttä Pekan olemassaololle.
Mistä tiedät olevasi olemassa?
Ei se ole toden näköistä. Se on todellisuutta. Asia ei muuten voi olla. Olen olemassa koska seison peilin edessä ja näen kuvani.
Joku sanoi eräänä aamulla katsoneensa peiliin, eikä nähnyt ketään, joten luuli jo lähteneensä.
Joten ei sitten lähtenyt enää kouluun.
Todennäköistä on se, ettei hän puhunut totta.
Hö, joku toinen voi nähdä jostain kulmasta kuvasi, mutta ei sinua, joten hän pitää todennököisenä,että seisot peiolin edessä ja olet olemassa.
Kyllä todennäköinen ja todellinen voivat siis existeerata yhtäaikaa…
Joku kysyi uskontotieteen luennolla:” mistä voi tietää, että totuus on löytynyt”. vastattiin että silloin loppuu kysymykset. Oisko noin yksinkertasta?
Pekka: ”Joku kysyi uskontotieteen luennolla:” mistä voi tietää, että totuus on löytynyt”.
http://lyrics.fi/lama/totuus-loytyy-kaurapuurosta
Absoluuttista totuutta Heinoloilla ei ole mistään. Minullakin vain muutama. Niiden varaan on hyvä rakentaa koko maailmankuva.
Absoluuttista totuutta Heinoloilla ei ole mistään.
Sitten miljoonat mailman tiedemiehet ovat ’heinoloita’…
Ihmiselle ’tosiasiat’ ovat hänen aivojensa sisäistä kielipeliä ja rajoittuvat ihmisen korkeinpaan mahdolliseen kognitioon. On täysin mahdolista että syvin todellisuus ylittää vaikka miljardikertaisesti ihmsen k a i k ki kognitiiviset mahdollisuudet.
Mitäpä jos totuus onkin kuten meille on kirjoitettu? Jospa Jumala asuu Taivaassa kuten meille on kirjoitettu? (Se voi olla vaikka toinen ulottuvuus, jota ei voi meidän aistein havaita) Jospa Jumala on karkoittanut ihmis-suvun pois Paratiisista, kuten meille on kirjoitettu?
Kun Jeesus tuli, niin Hän kertoi tulleensa Isän luota Taivaasta, kuten meille on kirjoitettu.
Jospa se mitä meille on kirjoitettu onkin juuri Totuus? Jospa meidät tulee pelastaa jotta me emme menettäisi Iankaikkista olemusta, joka ihmisellä oli paratiisissa, kuten meille on kirjoitettu? Jospa asiat ovatkin kuten meille on kirjoitettu? Jospa Jumala Lähetti Poikansa, että me pääsisimme takaisin kotiin, kuten meille on kirjoitettu.
Jospa onkin niin, että he eivät pääse kotiin, jotka elävät valheessa ja rakastavat sitä, niin, että kuolevat mieluummin, kuin uskovat totuuden?
Jospa kaiken täytyy olla juuri niin, kuin on kirjoitettu? Jospa Jumalan Poika on valmistamassa meille sijaa, johon kerran päädymme, kun tämä nyt nähtävä maallinen olemuksemme maatuu multiin, kuten meille on kirjoitettu.
Mikä ihminen lopulta on?
Jospa on niin, että Jumala ei halua päästää syntiä Taivaaseen, vaan se on sovitettava ja pestävä täällä maailmassa pois? Niinkuin meille on kirjoitettu?
Keskustelu elämän synnystä on sytyttänyt. Hienoa, että sinäkin Marjaana olet myös täällä mukana tiukkoine mielipiteinesi.
Blokin pitäjä Pekka sanoi jotakin tavattoman olennaista todetessaan, että ”Elämän syntyminen vedestä on (yhtä) mahdoton juttu”. Tarkasti ottaen elämän syntyyn toki tarvitaan vesi-nimisen alustan ohella jotakin myös hiiltä ja typpeä tuottavaa. Niinhän ne mutkittelevat elämän alkamisteoriat maapallollamme.
Avaruudesta on sitten löydetty niitä ”elämän vyöhykkeellä” sijaitsevia taivaankappaleita. Niillä on teoriassa mahdollista olla elämää, väitetään. Ja asiaa toki perustellaankin.
Tässä keskustelussa kannattaa kaikkien vähintään vilkaista otsikkoa abiogeneesi(abiogenesis,engl.). Se tarkoittaa erilaisia selitysmalleja sille, miten elämä on syntynyt elottomasta materiaalista. Hyvin nopeasti voi havaita, ettei edes hypoteeseista ole minkäänlaista yksimielisyyttä. Miksi ei voi olla?
Kaikki, ihan jokainen luonnontieteellinen tosiasia viittaa siihen, että elävä on aina peräisin jostakin toisesta elollisesta. Laboratorioissa on toki voitu saada aikaan esimerkiksi elämälle välttämättömiä aminohappoja, ja niistä on onnistuttu luomaan peptidiketjuja. Lopultakin näillä yksinkertaisilla kemiallisilla operaatioilla ei ole mitään tekemistä elämän synnyttämisen kanssa. Niillä voidaan korkeintaan simuloida elämälle välttämättömiä olosuhteita. Niin, kenelläkään kun ei ole harmainta haisua siitä, mitä elämä oikeastaan on edes yksinkertaisessa solussa!
Tässä keskustelussa on väläytelty myös sitä, että kun aikaa annetaan riittävästi, elämää voi syntyä. Aikaa on kuitenkin ”vain” joitakin miljardeja vuosia sellaiseen tapahtumaan, joka on empiiristen kokemusten vastainen.
Lordi Kelvin oli todella sitä mieltä, ettei ilmaa raskaampi voi ilmassa pysyä. Alle kymmenen vuoden kuluttua lordin väite osoittautui vääräksi. Hän ei ollut ottanut huomioon kaikkia luonnontieteellisiä lainalaisuuksia, kuten eivät muutkaan vastaavia lausumia jaelleet. Elämän syntymisprosessi on ihan jotakin muuta kuin ilmassa pysyminen, jonka voimakaaviot ovat varsin yksinkertaiset.
Kuinka tieteellisesti järkevä onkaan Raamatun yksinkertainen toteamus elämän alkuperästä: ”Sinun luonasi on elämän lähde”(Ps36:9) Sen huomioon ottaminen ei voi olla tutkijan tieteellinen lähtökohta, mutta se ei estä millään tavoin luonnontieteellisesti järkevien päätelmien tekemistä elämästä. Sellainenhan meilllä nyt kuitenkin käytössämme on.
Satuin kerran tilanteeseen Sheffieldissä, jossa tapasin yhden solubiologin, joka on kai kaiketi maailman huippututkijoita. Kysyin häneltä: miten hän arvioi prosenteissa sitä, minkä verran solun sisäisestä rakenteesta tiedetään. Hän arvioi sen noin seitsemän tienoille. Saman tien kyllä lisäsi, että jos saamme jotain erityistä lisätietoa, niin tuo luku voi sen jälkeen olla pienempi.
Muistan hyvin miten kansakoulussa solua kuvattiin: solussa on kaksi osaa…
Aiheesta kiinnostuneille voin suositella ystäväni Pentti S. Variksen kommentteja astrobiologiasta Ursan blogissa https://www.ursa.fi/blogi/elaman-keitaita/elaman-synty-mita-siita-tiedetaan-nyt/ .
Uskontoon liittyvistä aiheista hänellä on kommentteja Areiopagilta ja esim. evoluutiosta sekä vapaasta tahdosta tiede.fi-keskusteluista (käyttäjä-3779).
Kannattaa tutustua! Voin vakuuttaa, että hän ei ole ateisti. 🙂
Herätessäni aamulla tuli mieleen: Ehkäpä syy siihen, että jumalakortti tulee automaattisesti mieleen, kun otetaan esiin mahdollisuus vieraista avaruudessa. Siinähän on ihan samoja elementtejä. Esitämme vahvoja väitteitä pelkkien oletusten varassa.
Samalla elämää avaruudesta etsittäessä tarvitsemme tietoa elämästä. Siitä millä edellytyksillä sitä voi olla, Jos älykästä elämää on jossain, niin miten voisimme saada siihen yhteyden. millaisilla pelisäännöillä heidän kanssaan voitaisiin toimia. Kaikki nämä tekijät toimivat myös suhteessa Jumalaan. Joten kaipa mun on turha yrittää pitää näitä asioita erillään.