Kappalaisen karjahdus: Mitä ajatella uushengellisyydestä (Tarot-kortit, noituus jne.)?

Uushengellisyyden haaste kirkolle

Viime aikoina – tai tarkemmin sanottuna myös viime aikoina – kirkollisessa ”skenessä” on ollut keskustelua mm. Tarot-korteista ja kirkon kannasta niihin. Kyse ei ole siis mistään uudesta asiasta. Oikeastaan koko olemassaolon aikansa juutalaiskristillinen perinne on jatkuvasti joutunut määrittelemään suhdettaan muihin uskontoihin tai vaikkapa kansanuskomuksiin. Joskus suhtautuminen ikään kuin ulkopuolisiin uskomuksiin on ollut sallivampi ja joskus kielteisempi.

Koska yhteiskunta on ollut jo pitkään hengellisesti isossa murroksessa, olisi hyvä myös tarkemmin pohtia sitä, miten meidän kirkkona tulisi suhtautua sen ulkopuolisiin hengellisiin virtauksiin. Koska luterilaisuudessa Raamatulla on keskeinen asema jo lainsäädännön tasollakin, on hyvä hieman tutustua joihinkin sen näkökulmiin suhteessa vieraisiin hengellisiin elementteihin. Sen jälkeen on minunkin helpompi tarkemmin pohtia myös sitä, mikä olisi hyvä ja rakentava tapa suhtautua uusiin hengellisiin vaikutteisiin.

Raamatun johdonmukainen ja moniulotteinen suhde muuhun hengellisyyteen

Jos tarkastellaan Raamattua kokonaisuutena, on siinä nähtävissä mielenkiintoinen kehityssuunta. Raamattu alkaa ns. luomiskertomuksilla, joissa annetaan ymmärtää, että maailmalla on vain yksi todellinen Jumala. Kun kuitenkin tuo Jumala ikään kuin valitsee Israelin kansan omaksi erityiskansakseen, syntyy tilanne, jossa Israelilaisten Jumala joutuu ajoittain monenlaisiin kilpatilanteisiin vieraiden jumalien kanssa. Usein lopputuloksena on kuitenkin se, että Israelilaisten Jumala paljastuu todelliseksi Jumalaksi verrattuna muihin jumaliin – ja luonnollisesti pesee mennen tullen muut jumalat.

Nuo muut jumalat ovat saattaneet olla muinaisille israelilaisille ja heidän Jumalalleen jossain vaiheessa aitoja kilpakumppaneita. Toisin sanoen niitä on saatettu pitää jonkinlaisina itsenäisinä entiteetteinä, jotka kilpailevat juutalaisten Jumalan kanssa (vrt. monolatriaan). Viimeistään kuitenkin noin 2600 vuotta sitten tapahtunut pakkosiirtolaisuus vei muinaisia juutalaisia yhä monoteistisempaan suuntaan. Toisin sanoen kehityskulun päätepiste oli se, että muinaisten juutalaisten Jumala paljastui juuri siksi kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, joka luomiskertomustenkin mukaan oli luonut maailman.

Muinaisten juutalaisten historiaa tarkasteltaessa voi kuitenkin hyvin kysyä, mitä ovat nuo muut jumalat? Raamattu ei anna siihen selkeää vastausta, mutta ne voidaan ymmärtää Raamatun eri kohtien perusteella mm. jonkinlaisina henkiolentoina (esim. pahat henget 5. Moos. 32:15–17), ihmisen mielikuvituksen tuotteena (Jes. 44:9-20), jonkinlaisina vähempiarvoisina jumalina (esim. Psalmi 82) ja ehkä myös ihmisen sisäisenä kaipauksena todellista Jumalaa kohtaan (Ap. t. 17:26–27).

Joissain kohdin Raamattua suhtautuminen noihin muihin jumaliin ja hengellisiin elementteihin on myös hyvin ankaran kielteistä. Tämä käy ilmi mm. Vanhaan testamenttiin kuuluvissa kahdessa Kuninkaiden kirjassa. Niissä moni kuningas rikkoo Herraa vastaan mm. palvomalla vieraita jumalia (mm. Astartea). Esimerkiksi kuningas Manassea  kritisoidaan siitä, että tämä ”pani poikansa kulkemaan tulen läpi” sekä ”harjoitti noituutta ja ennustamista ja otti palvelukseensa henkienmanaajia ja enteidenselittäjiä”. Tällaista toimintaa pidetään Kuninkaiden kirjoissa iljettävänä ja Herran käskyjen vastaisena. Sitä ne ilman muuta olivatkin viiden Mooseksen kirjan eli Pentateukin valossa. Niihinhän mm. sisältyy kymmenen käskyä, joista ensimmäisessä kielletään mm. muiden jumalien ja niille teetettyjen patsaiden palvonta. Tuohon kategoriaan voidaan ajatella kuuluvan myös mm. noituus ja ennustaminen, joissa ihminen pyrkii jollain tavoin hyötymään henkimaailmasta ohi Jumalan käskyjen.

Kuninkaiden kirjassa suhtaudutaankin myönteisesti mm. sellaiseen kuninkaaseen kuin Josia, joka niiden mukaan toteutti kuuluisan kulttireforminsa (2. Kun. 22–23), jossa Mooseksen lakia vastaan sotivat hengelliset elementit palvontapaikkoineen tuhotaan Juudan alueelta. Tuon kulttireformin historiallisuus on tosin kyseenalaistettu joidenkin tutkijoiden toimesta (mm. Juha Pakkala). Josian kulttireformi on kuitenkin hyvä esimerkki Raamatun yhdestä tiukimmista suhtautumisista ns. ulkopuolisiin hengellisiin vaikutteisiin.

Kaikkialla Raamatussa suhtautuminen ei ole aivan yhtä tiukkaa tai ainakin negatiivinen suhtautuminen osataan peittää paremmin. Hyvä esimerkki tästä Apostolien teoissa kuvattu (luku 17) Apostoli Paavalin puhe Ateenan Areoipagilla, joka oli kreikkalaiselle sodanjumala Arekselle omistettu kukkula ja jossa mm. kokoontui paikallinen neuvosto päättämään mm. uskonnollisiin kysymyksiin liittyvistä asioista.  Vaikka Paavali olikin ollut tunnekuohussa nähdessään paljon epäjumalankuvia, hän kuitenkin hillitsee itsensä ja taitavalla tavalla kontekstualisoi julistamansa hyvän sanoman ateenalaisten uskomuksiin.

Paavali viittaa puheessaan etenkin tuntemattomalle jumalalle pystytettyyn patsaaseen ja sanoo tulleensa julistamaan juuri tästä Jumalasta. Paavalin puhe päättyy siihen, kun hän kertoo Jumalan haluavan ihmisten tekevän parannuksen, jotta he voivat kestää ylösnousseen miehen (eli Jeesuksen) aikanaan koko maailmalle määräämän tuomion.

Tällä tavoin Paavali ei täysin murskaa tai teilaa ateenalaisten näkemyksiä, vaan näyttää itse asiassa hyvin kunnioittavalla tavalla suhtautuvan ateenalaisten hengellisiin elementteihin. Hän ei esitä itseään ulkopuolisena auktoriteettina, vaan ikään kuin asettaa sanansa siten, että hän ikään kuin antaa tasaveroisena keskustelukumppanina lisätietoa ateenalaisten jo olemassa olevaan hengellisyyden harjoittamiseen.

Myös Paavalin jälkeen juutalaiskristillinen perinne on jatkuvasti joutunut hakemaan paikkaansa suhteessa muihin hengellisiin virtauksiin. Niin on myös nykyään.

Uushengellisyyden nousu

Uushengellisyys on ollut nousussa jo useita vuosikymmeniä mm. Suomessa ja se on hieman myös muuttanut muotoaan. Esimerkiksi 90-luvun uushengellisyydessä keskeistä oli mm. New Age -uskonnollisuus, joka yhdisti luovalla tavalla eri uskonnollisia perinteitä, ja toisaalta vaikkapa yhtenä äärielementtinä saatananpalvonta, jossa tietoisesti haluttiin toimia vastakulttuurina kristillisyydelle.

Kristinuskon kulttuuriin sidottu oheneminen näyttää johtaneen siihen, että ei ole myöskään enää niin voimakasta tarvetta haastaa jonkinlaista vallitsevaa kristillistä valtavirtaa esimerkiksi saatananpalvonnan muodossa . Etenkin nuorten miesten kapinahenki kristinuskoa kohtaan lienee 2000-luvulla ottaneen myös astetta intellektuaalisemman muodon mm. uusateismissa.

Sen sijaan etenkin nuorten ja keski-ikäisten naisten keskuudessa on viimeisten 20 vuoden aikana ollut vahvasti nousussa sellainen uushengellisyys, johon liittyy mm. noituus, Tarot-kortit, horoskoopit, enkeli- ja yksisarvishoidot, ennustajat, selvänäkijät jne. Osa näistäkin suuntauksista on mm. saatananpalvonnan tavoin saanut vaikutteita kristillisyydestä (mm. enkelihoidot). Osa kirkon jäsenistä myös luovalla tavalla sisällyttää esimerkiksi horoskoopit tai vaikkapa uusateismin omaan maailmaansa. Silloin ns. perinteisempi kristillisyys voi edustaa myönteisessä mielessä esimerkiksi vanhaa ja kunnioitettavaa perinnettä, joka motivoi myös kastamaan omat lapset edelleen.

Uushengellisyyden haaste

Jos pohdin omaa suhtautumista näihin eri hengellisyyden lajeihin, mielestäni voisimme ensinnäkin haastaa kristittyinä ja kirkkona voimakkaammin ainakin jotkin uushengellisyyden muodot. Voisimme esimerkiksi kysyä, onko ihmisen hengellisyydelle tai hyvinvoinnille eduksi, että hän etsii vastauksia vaikeisiin ja monimuotoisiin oman elämän haasteisiin paikoista, jotka voivat johtaa pahastikin harhaan.

Entä jos ihminen rakentaa tulevaisuuden suunnittelun tai ihmissuhteet mm. Tarot-korttien tai vaikkapa selvänäkijöiden ja ennustajien varaan? Eikö silloin ole vaarana, että ihminen saa karmaisevalla tavalla virheellistä tietoa ja samalla unohtaa oman vastuunsa elämän kulusta.

Voi myös hyvin kysyä kristillisestä kontekstista käsin, onko henkimaailmaan yhteydenpito ohi Jumalan kovinkaan viisasta. Tuleeko ihminen astuneeksi sellaisen rajan yli, jota ei ole viisasta oman mielenterveydenkään ja mielenrauhan takia viisasta ylittää? Mielestäni kyllä – jo pelkästään sen perusteella, mitä olen tällaisista tapauksista mm. oman elämän- ja työkokemuksen sekä pahuustutkimuksen tekemisen kautta oppinut. ”Möröt” pelottavat tai haittaavat lähinnä niitä, jotka ovat sairaalloisella tavalla niistä kiinnostuneita.

Toki esimerkiksi luterilaisuuttakin kohtaan voi esittää samaa kritiikkiä. Eikö kristillisyyskin eri muodoissaan voi olla haitallista ihmisen henkiselle hyvinvoinnille? Kyllä ilman muuta voi. Valitettavasti vieläkin on kristillisyyden parissa hengellistä väkivaltaa, jossa ihmisiä pyritään esimerkiksi kahlitsemaan tarpeettomilla säännöillä ja manipuloimaan. Oikeastaan luterilaisuus on itselleni siksikin niin rakasta, että se syntyi alun perin nimenomaan vastustamaan kristillistä hengellistä väkivaltaa.

Samoin kristinuskoa kohtaan voi esittää myös sen kritiikin, että eikö sekin ole monien uushengellisten elementtien takia vain taikauskoa tai uskoa jonkinlaiseen mielikuvitusolentoon? Tämä on hyvä pointti. Onko olemassa jotain objektiivista mittaria, jolla mitataan kenen hengellisyys on aitoa? Tuskin ainakaan konkreettista mittaria, mutta sen sijaan mittarina voidaan ehkä käyttää ihmisen henkistä ja hengellistä hyvinvointia tai vaikkapa historiallista näkökulmaa, kuten seuraavasta luvusta käy ilmi.

Juutalaiskristillisen perinteen vahva perusta ja voitto eri voimista

Juutalaiskristillisellä perinteellä on jossain määrin hyvin johdonmukainen ja pitkä traditio, joka on vuosituhansien ajan yhdistänyt ihmisiä tähän traditioon ja toinen toiseensa. Uushengellisyyden ongelma on se, että se perustuu niin moninaisiin eri hengellisiin vaikutteisiin, että on vaikeaa sanoa, onko sillä olemassa jonkinlaista uskonnollista yhtenäisyyttä. Esimerkiksi maailmassa opillisista eroista huolimatta kaikki miljardit kristityt todennäköisesti ainakin jollain tasolla hyväksyvät Jeesus Nasaretilaisen merkityksen.

Itse asiassa Jeesuksen merkitys on pohdittaessa kristillisyyden aitoutta erittäin tärkeä todiste myös historiallisesti. Ajateltiinpa historiallisesta Jeesuksesta mitä tahansa, on selvää, että luonnollinen seuraus hänen kuolemastaan olisi ollut se, että Jeesus-liike olisi yhden tai muutaman sukupolven aikana unohtunut historian hämärään. Jotain erityistä Jeesuksen kuoleman jälkeen kuitenkin tapahtui, joka sai opetuslapset vakuuttuneeksi Jeesuksen ylösnousemuksesta, minkä seurauksena kristillisyydestä tuli maailman suurin uskonto. Tämä on vahvimpia todisteita kristillisyyden jonkinlaisesta voimasta tai merkityksestä – riippumatta arvioijan omasta uskonnollisesta vakaumuksesta.

Myös kristillisyyden ja etenkin luterilaisuuden eduksi voi myös lukea henkisen, hengellisen ja fyysisen hyvinvoinnin perustan luomisen länsimaissa – vaikka toki kristillisyyden nimissä on tehty myös karmeita rikoksia. Jos kuitenkin objektiivisilla mittareilla tälläkin hetkellä katsotaan maailman maita hyvinvoinnin näkökulmasta, juuri luterilaiset Pohjoismaat loistavat kärkipaikoilla. Suomessakin luterilaisuuden ansiota on mm. kansansivistyksen luominen (mm. kirjoitus- ja lukutaito), köyhäinhuolto, kuntarakenteelle perustan rakentaminen sekä mm. yliopistoinstituution synty. Tälläkin hetkellä kirkko tai me kirkkona teemme sanoillamme ja teoillamme paljon hyvää yhteiskunnassamme.

Näistä argumenteista huolimatta Raamatussa Jumala voittaa muut jumalat usein voimalla – ei intellektuaalisella väittelyllä. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun profeetta Elia kävi taistelua Baalin profeettoja vastaan (1. Kun. 18). Usein uskontoon kuuluu nimittäin vahvasti elämyksellinen ja tunne-elämään kuuluva elementti. Se voi tapahtua esimerkiksi siten, että kohtaamme elämässämme jonkinlaisen voiman, joka vetää meitä vahvasti puoleensa tai sitten tuo voima voi vapauttaa meidät ahdistavista voimista. Näin ainakin minulle kävi kristinuskon suhteen. Kristinuskossa näytti olevan jotain käsittämättömän hienoa voimaa ja toki myös viisautta, joka veti minua vastustamattomasti puoleensa.

On myös tärkeää huomata, että eri henkien välinen taistelu ei lopulta ole meidän käsissämme, vaikka meidät olisikin kutsuttu kristilliseen elämään. Lopullinen voitto esimerkiksi pahoista voimista on aina Jumalan kädessä. Tämä voi parhaimmillaan myös vapauttaa meidät tiettyyn rentouteen. Kuten Martti Luther hyvin kuvaa Kristityn vapaudesta -kirjasessaan, on kristitty vapaa hengellisesti kaikista orjuuttavista voimista.

Orjuuttavista voimista vapautuminen ei kuitenkaan ole täyttä riippumattomuutta – se todellista vapautta Jumalan antamassa rakkaudessa ja hyvyydessä. Siksi vaikka kristitty voi aika rennosti olla pelkäämättä mitään hengellisiä voimia tai miettimättä niitä, on hänet kutsuttu palvelemaan rakkaudessa lähimmäisiään. Toisin sanoen Jumala on Kristuksessa voittanut pahan vallat ja siten vapauttanut meidät todelliseen ja hyvää lahjoittavaan rakkauteen.

Onko uushengellisyydessä mitään hyvää?

Toki myös uushengellisyyskin voi subjektiivisena kokemuksena lisätä ihmisessä ainakin rakkauden ja hyvinvoinnin tunnetta. Siksi uushengellisyyden täysi demonisointikaan ei välttämättä ole viisasta. Rakentava suhtautuminen voikin avata hyvän dialogin uushengellisyyden ja kristillisyyden välille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että emme voi tai meidän ei tulisi esittää rakentavia kriittisiä kysymyksiä muiden uskomuksista. Samoin meidän on myös hyvä jatkuvasti esittää kriittisiä kysymyksiä myös omista uskomuksistamme. Ihmisluontoon kun valitettavasti kuuluu usein myös vahva sokeus itselle ja omille uskomuksille.

Turhaan ei itsetuntemuksenkaan merkitystä ole aina painotettu länsimaisessa kulttuurissa – ja itse asiassa sitä painotetaan jossain määrin myös uushengellisyydessä. Juuri itsetuntemuksen ja itsensä kuuntelemisen merkityksen tärkeys on mielestäni yksi rakentava elementti uushengellisyydessä. Se liittää sen myös hienolla tavalla länsimaiseen perinteeseen, jossa mm. kreikkalaisessa filosofiassa ja juutalaiskristillisessä traditiossa on painotettu juuri itsetuntemuksen merkitystä.

Lisäksi meidän ainakin kristittyinä pitäisi mielestäni suhtautua kaikkiin ihmisiin kunnioittavasti – heidän katsomuksistaan ja uskomuksistaan riippumatta. Aidolla rakkaudella ja hyvyydellä on mahdollista voittaa erittäin paljon. Kovin vaarallisia ovatkin sellaisetkin uskomukset, joissa ajatellaan, että hyvän ja pahan raja menee selkeästi eri ihmisryhmien tai yksilöiden väillä. Se valitettavan usein johtaa lahkoutumiseen ja muiden ylenkatsomiseen. Tällaisella mentaliteetilla on ollut karmeat seuraukset historiassa, kuten esimerkiksi 1900-luvun totalitaristiset yhteiskunnat tai pienet lahkot ovat todistaneet. Isoin hyvän ja pahan välinen taistelu käydäänkin ennen kaikkea ihmisen omassa sydämessä – ei ihmisten välillä.

Näin pitkän blogin lopuksi voin myös paljastaa, että jossain määrin uushengellisyys on jopa johdattanut esimerkiksi musiikin kautta minua Kristuksen luokse. Jo pitkän aikaa elämässäni on hengellisesti merkittävässä roolissa ollut uushengellisyyden kategoriaan laskettava musiikki, jossa on kristillisiä elementtejä ja siihen kuuluu mm. kristillistä kuorolaulua.

Tuo musiikki on niin hyvin tehty, että se tuntuu lähentävän itseäni Kristukseen ja muinaisten juutalaisten Jumalaan. Toki mielessäni ja sydämessäni tästä huolimatta vahvasti uskon niin kuin kirkko ja Raamattu opettavat. Yhtymäkohtien löytäminen eri kulttuurien ja uskontojen välillä voi kuitenkin olla hedelmällistä, jos oma hengellinen kompassi on vahva. Silloin voi parhaimmillaan jopa levittää ehkä huomaamattaankin Jumalan valtakuntaa niihin paikkoihin, joihin se ei löytäisi ilman rakentavaa kontekstualisointia.

  1. Kyllä, Juutalaisuuden perintökirkko ollaan.

    Paavali hyvin asiasta kertoo Room. Kirjeessä.

    Voi toki sitten katsoa miten nykyään varhaiskirkkolaitoksen syntyä halutaan ymmärtää yksijumalisuuden asiassa mikä on sekin perintömme Juutalaisuudesta, ja Vanhasta Testamentista.

    • Mainitsemanne uushenkisyyden muodot ovat seurausta focuksen kadottamisesta alkuperäiseen, eli Israelin kansaan.

      Nyt kannatusta katsovassa kirkossamme menee läpi lähes mitä hyvänsä aina korteista katsomiseen.

      Itse en pelaa, enkä ole koskaan pelannut kuin Mustaa Pekkaa.

    • Kiitos mielenkiintoisista kommenteista. Itsekään en pelaa, enkä suosittele leikkimään kyseenalaisten henkimaailman juttujen kanssa.

  2. Tutki kunnolla Tarot kortteja äläkä sitä ketkä ihmiset ja miten ja mihin niitä käyttävät.
    Mieti miksi Taroteissa on 22 korttia, joista jokainen on nimetty heprean kirjaimella ja miksi Ilmetyskirjassa on 22 lukua ja elohim mainitaan Geneiksessä 22 kertaa.
    Huomaatko että Tarot luettuna vastakkaiseen suuntaan antaa Torat ja mitä se taas merkitsee?
    Erityisen validi on aikanamme Tarot kortti 16 , joka kuvaa sortuvaa mammonan tornia:
    Saapas Nahka Torni 6+5+5 = 16
    World Trade Center 5+5+6 = 16
    16 vastaa hepreassa mm sanaa H Ch B A teurastaja, murhaaja..
    https://www.anne-marie.eu/en/tarot-16-the-tower/#iLightbox%5B826cbbada9e73c238b0%5D/0

    • Itse en ole perehtynyt niin tarkkaan Tarot-kortteihin. Sen kuitenkin olen ymmärtänyt, että jotkut yrittävät niistä lukea tulevaisuuden, mihin suhtaudun skeptisesti.

    • Uskallapa nyt vaan katsoa tuon Tarot kortti 16 kuvaa, mikä selvääkin selvemmin ennustaa Word Trade Centerin tornin tuhon. Kuvassa on nimen omaan vallan ja mammonan torni (kultainen kruunu räjähtää), tornin räjäyttää W-kirjaimen (W-orld) muotoinen salama ja kortin luku 16 vasta heprean sanaa ’murhaaja’ ja kolme sanaa nimessä World Trade Center sisältää 5+5+6 eli yhteensä juuri 16 kirjainta!!!!!

      Luepa sitten huviksesi vielä Aleksin Kiven kertomus miten Saapas Nahka Torni kaatuu. (6+5+5 kirjainta yhteensä 16)

  3. Monella tapaa kiinnostavaa pohdintaa ja erittelyä, Jussi Koivisto. Haaste onkin siinä, miksi ihmeessä uushenkisyyden elementtejä on alettu käyttää kristillisen kirkon PASTORIEN ja muiden TYÖNTEKIJÖIDEN toimesta. Kontekstualisointi ja kunnioittava kohtaaminen kun ovat eri asia kuin synkretismi tai palaaminen pakanuuteen eikä tulella kannata leikkiä.

    Lopuksi kaksi kysymystä Jussi K:lle: (1) Miten ymmärrät Uudessa testamentissa mainitun henkien erottamisen lahjan? (2) Jos Raamattu (yksin) on kristillisen uskon ja kirkon elämän ylin ohje ja normi, eikö näissä henkimaailman asioissa voisi soveltaa Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen hyvinkin selkeää ohjeistusta: Apostoli ei halunnut, että kristityt joutuisivat osallisiksi pahoista hengistä ja suorastaan esittää ”riivaajien pöydästä” syömisen ja ehtoollisen toistensa vastakohdiksi.

    • Tuo on ihan hyvä muistutus. Synkretismissä on ilman muuta oma vaaransa. Oma pointti olikin se, että ei välttämättä kannata etsiä yhtymäkohtia muista hengellisyyden suunnista, jollei oma henkinen ja hengellinen kompassi ole kyllin vahva. Kun oma arvomaailma on selkeä on myös helpompi nähdä mielenkiintoisia yhtymäkohtia vaikkapa maailman uskontojen kehityksestä.

      Henkien erottamisen lahjasta en osaa suoralta kädeltä sanoa. Pitäisi ensin lukea jostain laadukkaasta kommentaarista asiantuntijan näkemyksen asiasta. Sen sijaan viime vuosina olen kyllä julistuksessa painottanut hengellisen intuition merkitystä. Intuition kautta voi mielestäni aistia myös sen, onko esim. kyseinen kristillinen julistus hengellisesti tervettä, kannustavaa ja hyvää vai sitten tuhoavaa hengellistä väkivaltaa.

      Varmaan kukaan Raamatun ns. pyhistä ei halunnut ihmisten joutuvan osalliseksi pahoista hengistä. Tosin Vanhassa testamentissa Jumala voi jopa lähettää pahan hengen rangaistukseksi (ks. Tuomarien kirja 9:23, 56-57). En oikein valitettavasti ymmärtänyt, mitä ajoit kommentillasi takaa. Haluatko tarkentaa?

    • Oma hengellinen kompassi ja intuitio eivät kuitenkaan usein toimi kun ”hyvä” asia kohdalle sattuu.

      Sitten on johdatusta useimpien Ihmisten selviäminen ”hyväkuntoisina” kaikesta kulttuurin, osin tahdottomastakin, kyllästämisestä mikä alkaa äidin rinnasta vierottamisen jälkeen aina ensimmäiseen koulureppuun mikä sekin usein katsotaan vuodessa vanhentuneeksi. No, tottahan se on, kyllä ne sen juuri kestävät.

      Näin Ihmisen vastaanottokyvyn mahdollisuudet valita on hyvä kysymys.

    • Eivätkö myös meditatiivinen liikunta, ja liikunta ilman suoraa meditatiivistä yhteyden hakemista ole myös uushenkisiä toimintoja.

      Ensimmäinen voi liittyä joogaan muttei välttämättä. Yhdessä lajissa siinä hengitys on hyvällä sijalla mikä tuokin eliksiiriä kehoon.

      Liikunta voi liittyä esimerkiksi maratonjuoksuun missä siinä varmasti tulee yllätetyksi rajoissaan. Aikanaan muistan pappien olleen joukolla asiaa harrastamassa.

      Itse kuulun nykyään kävelyn harrastajiin.

      Ennen Suomessa Papit olivat myös kävelyn harrastajia kastematkoillaan. Saattoipa syntyä myös ryhmäkasteita samaan taloon kun aikaa oli kulunut. Näin kastettiin samalla oman suvun kuin naapurinkin lapset.

      Kun traditio on vahva perheessä, ympäristössä, ja kulttuurissa, on vähemmän mahdollisuuksia tulla ”uushenkisyyden*harjoittajaksi. Nykyään tämä on haastavaa.

      Liikunta on terveydeksi säällisen ravinnon ja Ihmissuhteiden kanssa mutta tarvitaan myös opetusta ja tiennäyttöä niin koulussa kuin kirkossa, ja tähän liittyy keskeisesti hitaamman oppimisen huomioon ottaminen.

      Itse haluan harjoituksessani muistaa sydämestäni että toimiessaan se kuitenkin lepää enimmän ajan.

    • Jussi K, tarkennus: (1) Kristillisessä kirkossa on tehty ero tavallisten kristittyjen ja kirkon virkaan vihittyjen välillä. Edellisille voidaan ”sallia” enemmän vapauksia kuin jälkimmäisille ja uskon ammattilaisten pitää joskus työnsä vuoksi olla tekemisissä sellaisen kanssa, mistä muuten pitäisi pysyä erossa. Samalla on aina olemassa yksilökohtaisia eroja. (2) Jos ja kun lähdetään Raamatun auktoriteettiasemasta, on ainakin minun mielestäni selvää, että kristittyjen tulisi ottaa pesäeroa ei-kristilliseen hengellisyyteen/henkisyyteen. Heitä tulisi myös opastaa tähän. (3) Mielestäni Paavalin Areiopagi-puhetta tulkitaan ongelmallisesti, jos ei huomioida, että kaikissa niissä Apostolien tekojen kohdissa, joissa kuvataan kristinuskon ja tuon ajan pakanuuden kohtaamista, Paavali matkakumppaneineen kehottaa pakanakuulijoitaan eri tavoin nimenomaan kääntymään pois turhista jumalista, vain kontekstiltaan eri sanavalinnoin. Efesossa jopa taikuuteen liittyvä kirjallisuus poltettiin. Eikö Paavali Areiopagillakin siis asiallisesti tuominnut ei-kristilliset uskonnot oikean Jumalauskon (=kristinuskon) kanssa ei-yhteensopivina? Minun ymmärrykseni mukaan meidän on kyllä välttämätöntä kuunnella omaa sisintämme ja sitä, mikä tuntuu hyvältä/pahalta. Mutta samalla alistaa oma kokemus Jumalan sanasta nousevalle arvioinnille.

      Muuan jo edesmennyt lähetti kertoi minulle, että oli vierailemassa turistina hindutemppelissä. Hän kertoi spontaanisti rukoilleensa. Hän tunsi samassa, että sai selkäänsä iskun, joka muistutti jäästä tehdyllä puukolla iskemistä lapaluiden väliin. Lähetti kertoi näin tunteneensa pahan, temppelissä palveltuihin hindujumaliin liittyvien persoonallisten henkivaltojen olevan tuon ”puukotuksen” takana. Turistivierailu päättyi siihen. Itsellänikin on kokemus 1980-luvulta Hare Krishna -tilaisuuteen liittyvästä pahan henkivallan kohtaamisesta. Mitä tällaisesta pitäisi sanoa?

      Haluan täsmentää vielä kaksi asiaa: Olen tietoinen siitä, että rajatapauksia on olemassa. Suomessakin on vaikuttanut hurskaita kristittyjä ainakin kolmessa herätysliikkeessä, jotka ovat käyttäneet verenseisautusta yms. kansanuskoon ja loitsimiseen liittyviä uskomuksia. Minulla on kristittyjä työtovereita, joilla on eri syistä täydellinen nollatoleranssi ei-kristilliseltä haiskahtavaan: kaikkeen joogaan, sen johdannaisiin ja muun muassa Martin Lönnebon kehittämien rukoushelmien käyttöön. Olen itse eri mieltä heidän kanssaan siitä, että pelkkä esim. joogaan osallistuminen altistaisi ihmisen pahojen henkien vaikutukselle. Koska olen itse osallistunut jumalanpalvelukseen bysanttilaisessa kirkossa, jonka kivet olivat uusiokäyttöön otettuja vanhasta Herakleen temppelistä ja kuuntelen ei-kristillistäkin musiikkia.

    • Jooga, kun sitä harjoitetaan sen alkuperäisessä muodossa on hindu-uskonnon harjoittamista. Jokainen joogatunti aloitetaan hindujumalan nimen toistamisella ja lopetetaan meditointiin. Näin ainakin silloin kun tietämättömänä teininä altistuin sille.

      Ei kristittyä joogaa voi olla. Joko kyse on voimistelusta tai venyttelystä, jota sanotaan joogaksi, tai sitten hindulaisuuden harjoittamisesta.

      Ihmettelen, miksi niin laajasti otetaan vaikutteista Intian pakanauskonnoista, vaikka idän Isät ovat tuottaneet varsin laajasti käyttökelpoista materiaalia hengelliseen elämän harjoittamiseen. Läntisen perinteen käyttökelpoisuudesta en ole niinkään varma.

  4. Suurta (tai ainakin suurempaa) yleisöä voi ”kosiskella” monella tavalla.
    Kristinuskossa on ollut kristillistä mietiskelyä, mutta sillä ei ole mitään tekemiatä joogan kanssa. Yritetäänkö kristinuskosta tehdä ”hovikelpoista” kaiken muun kanssa?
    Samoin ihmettelen tuota tarot-korttien käyttöä: mikä lisäarvo niillä saavutetaan. Siis ilmeisesti sen lisäksi, että ihmisiä ”houkutellaan” kirkollisten viitekehysten rakenteellisten lähettyville. Onko siinä jotain kristillistä, lienee oma kysymyksensä.

    • mutta sillä ei ole mitään tekemistä joogan kanssa.

      Miksi siis Jeesus käyttää omasta opetuksestaan puhuessan käsitettä zykos, joka merkitse juurikin Yogaa? Matteus 11:30

      or my yoke [is] easy, and my burden is light.

      ὁ γὰρ ζ υ γ ό ς μου χρηστὸς καὶ τὸ φορτίον μου ἐλαφρόν ἐστιν

    • Tarot kortit ovat itsekasvatuksessa hyödyllisiä opetuskortteja, joiden symboliikka osuu alitajuntaan ja on syvyyspsykologista; monen täällä kannattaisi ehkä tutustua kunnolla esim. Tarot korttiin nro: 0

    • Yleensä mikä tahansa uskonnollinen tai puoliuskonnollinen tai psykologinen systeemi palvelee jotenkin itsetuntemusta. Tässä on kuitenkin kysymys siitä, mikä on hengellisesti yhteensopivaa kristillisen uskon(opin) kanssa ja siitä mitä kristittyjen kannattaa tai on oikeastaan luvallista lainata okkultismiin ja itämaisiin uskontoihin sidoksissa olevista korteista, käsitekartoista jne.
      Henkilökohtaisesti ihmettelen, miksi selkeästi kristillinen mystiikka ja tieteellinen psykologia eivät riitä käyttökelpoiseksi materiaaliksi esim. itsetuntemusta pohdittaessa. Kirkon työssä.

    • Seppo. ”zykos, joka merkitse juurikin Yogaa? Matteus 11:30”

      …..joka juurikin merkitsee iestä. ”Ottakaa minun ikeeni G2218 päällenne ja oppikaa minusta ; – sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te löydätte levon sielullenne Mt11:29/30.”

    • ”…mitä kristittyjen kannattaa tai on oikeastaan luvallista lainata okkultismiin ja itämaisiin uskontoihin sidoksissa olevista korteista, käsitekartoista jne.”

      Tarot ei ole sidoksissa itämaisiin uskontoihin eikä okkultismiinkaan. Okkultismi sanaa käytät huolimattomasti, sehän on vain latinan vastin kreikan sanalle mysterion, jota Ut:ssa käytetään positiivisesti 27 kertaa..
      Tarot kortisto on itse asiassa 22 ruutuinen piiloviestivin symbolikuvin piirretty sarjakuva, joka syntyi aikaan, jolloin korttien kertomuksen tuntijat olisivat joutuneet avoimesti esiintyessään kokeman kataarien, albigenssien tai temppeliherrojen kohtalon. (Hirtetty mies…)
      Tarot on sidoksissa kristinuskoon siinä sovelluksessaan kuin se aikanaan synnytti
      mm. Graalin tarinan. Kortit kertovat Rex Deus perheen synnyn. Esimerkiksi 0) kortti on ’hullu’ Parzifal ja kortti 1) Jeesus, kortti 2) Maria Magdaleena. Kortti 6) ’rakastavaiset’ heidän liittonsa ja kortti 16 (kuninkaallinen torni sortuu kun M-kirjaimen muotoinen salama iskee siihen) kuvaa tämän toivotun dynastian tuhon. Nimi Magaleenahan tulee sanasta migdol eli torni. Maria M oli kuninkaallista sukua.
      Asiasta tarkemmin Margaret Starbird: ”Tarot, Trumpit ja Pyhä Graalin malja”: Keskiajan suuret salaisuudet

    • Seppo H. Mainostamasi Starbirdin näkemykset on tiedeyhteisössä torjuttu laajasti paikkansa pitämättöminä. Joten se siitä. Okkultismilla tarkoitetaan ihan normaalisti salatiedettä eli käsitystä jollakin tavoin normaalisti kätkettynä olevasta todellisuudesta, jonka voi tavoittaa erilaisilla ennustus-, selvänäkö- tai henkimaailman ilmoitukseen tukeutuvilla tavoilla.

    • Siis konservatiivinen fundamentalistiteologinen tiedeyhteisö kumoaa lähes aina ensin sen valtarakenteita ja bisneksiä horjuttavat uudet ideat ja tulkinnat. Starbird on akateemisesti koulutettu ja opiskellut myös teologiaa. Vaikka esim. minä en tarvitse asiaan välttämättä Margarethia, symboleihin perehtyneenä riittää kun itse katson kortteja.

    • Siis konservatiivinen fundamentalistiteologinen tiedeyhteisö kumoaa lähes aina ensin sen valtarakenteita ja bisneksiä horjuttavat uudet ideat ja tulkinnat. Starbird on akateemisesti koulutettu ja opiskellut myös teologiaa. Vaikka esim. minä en tarvitse asiaan välttämättä Margaretaa, symboleihin perehtyneenä riittää kun itse katson kortteja.
      Symbolismi ja peitekielet eivät ole okkultismia, mutta tapa miten määrittelet okkultismin tekee siis myös Uudesta testamentista mitä okkultistisimman kirjakokoelman.
      Luepa teos Jesus the Magian.

    • En ole ennen kuullutkaan konservatiivisesta ja fundamentalistisesta tiedeyhteisöstä. Minä kun olen aina luullut, että tiede tapaa korjata itse itseään suhteellisen avoimessa ja rationaaliselle päättelylle perustuvassa tutkimusprosessissa.

    • Kielellistä saivartelua Sjöblom. Jos/kun vaikka 20 kpl johonkin samaan fundamentalistis-kritilliseen järjestöön kuuluvaa fundisteologia kokoontuu Päivittelemään uutta aborttilakia, on siinä 20 hengen
      fundisteologinen tiedeyhteisö.

    • ”Miksi siis Jeesus käyttää omasta opetuksestaan puhuessan käsitettä zykos, joka merkitse juurikin Yogaa?” Vaikka yoga merkisisikin iestä, ei ies merkitse aina yogaa. Ies on laite, jonka avulla liikutellaan kuormia. Sanaa käytetään toki kuvaannollisestikin, mutta ei suinkaan aina samaa merkiten.

    • Pentti, sinä puhut sanasta ies joka on KÄÄNNÖS alkutekstin sanasta zykos, jonka osuva käännös olisi Yoga.

    • Mikset Seppo ehdota sanan ζ υ γ ό ς käännökseksi astrologiaan liittyvää sanaa Libra?

    • Asiayhteys Kosti määrää parahimman käännösvaihtoehdon. Vai olisiko sinun mielestäsi Jeesus opetanut astrologiaa. No ei se aivan mahdotonta ole…

    • Seppo H, pidät siis uskonnollisesti neutraalia kansainvälistä tieteellistä tutkimusta ja keskustelua fundamentalismina, kun sen tulokset eivät sovi omiin käsityksiisi ja tue auktoriteettina pitämäsi henkilön väitteitä.

    • Seppo H, pidät siis uskonnollisesti neutraalia kansainvälistä tieteellistä tutkimusta ja keskustelua fundamentalismina, kun sen tulokset eivät sovi omiin käsityksiisi ja tue auktoriteettina pitämäsi henkilön väitteitä.

      Uskonnollisesti neutraalia Raamattua ja kristinuskoa koskeva tutkimusta on todella äärimäisen vähän, sillä jopa liberaaliteologitkin ovat sidoksissa tieteellisen teologian rajattuihin paradigmoihin ja hylkäävät lähtökohtaisesti esim. monien juutalaisten rabbien käsitykset . Kuvaava on erään teologian tohtorin lause: ”Kyllä me tiedämme, että Raamatussa on numerologiaa, mutta me e m m e tutki sitä.”
      Toiseksi tieteen historia on täynnä paradigman muutoksien antamia tuloksia, jotka ovat aikaansaaneet pienet vähemmistöt, jopa yksityiset toisinajattelevat tutkijat.
      ’Kolmanneksi Starbird ei ole asiassa auktoriteettini, viittasin häneen vain ko. tulkintaa syventävänä. Olen päätynyt samaan itse omin silmin lähtökohtaisen symboliikka harrastukseni pohjalta.
      Tarot/Torat/Hathor/HaThor kortit ovat sarjakuva Rex Deuksen synnystä ja tuhosta.

    • Seppo H. ”Tiedeyhteisö” ei tarkoita jotakin satunnaisen teeman ympärille kokoontunutta porukkaa, jonka jäsenet sattuvat olemaan teologeja, lääkäreitä tai vaikka astronomeja. Sillä tarkoitetaan akateemisesti koulutettua, erityisesti tohtorin tutkinnon suorittaneiden asiantuntijoiden joukkoa, jonka parissa harjoitetaan tieteellistä tutkimusta ja jonka kirjoittamat tekstit ovat yleensä vertaisarvioituja. Tieteellisessä keskustelussa pidetään jonkin tieteenalan edustajien vankan enemmistön yhteistä torjuvaa kantaa jonkun esittämiin raflaaviin näkemyksiin ihan asiallisena perusteluna sille, että tämä kirjoittaja on väärässä. Se, että monet (tohtorikoulutetut) teologit ovat vaikkapa kirkon tai kristillisten järjestöjen palveluksessa on yhtä luonnollista kuin se, etttä teatterikorkeskoulusta valmistuneet ovat usein töissä teatterissa tai hallintotieteilijät kunnan palveluksessa. Asia-argumentit ratkaisevat. Me muut yleensä sovellamme muiden ajattelun tuloksia työssämme. Tämä riittänee nyt.

    • ”Osuva käännös olisi Yoga.” Tuo saattaa olla osuva käännös sanskriitiksi. Suomennos se ei ole.

    • Sjöblom, kyllä minä tiedän mitä käsite tiedeyhteisö tarkoittaa, mutta toisin kuin monet esim. kaiken yksiulotteisesti ja kirjaimellisesti ottavat aspergreeni-autistit ymmärtävät kieltä voi käyttää myös siten, että käsitteet saavat vivahteensa siitä kontekstista missä niitä milloinkin käytetään, kun jääkiekkoselostaja esim. kertoo kuulijoille, että ’suomalaiset tekivät maalin’ hän ei todellakaan tarkoita kaikkia suomalaisia vaan vain sitä osajoukkoa suomalisia jotka tuolloin jäällä pelaavat. Ja tietää että kuulijat ymmärtävät mitä hän tarkoittaa.
      Niin ymmärsit sinäkin, mutta saivarteleva kirjaimellisuus on yksi argumentaatiovirhe monien joukossa.
      Ja huomautan toistamiseen, että tieten kehitys uusine käsityksineen varsin usein on johtunut/johtuu juuri siitä, että joku yksilö tai pieni vähemmistö on asettunut/asettuu enemmistön kantaa vastaan jopa lätökohtasia paradigmoja kyseenalaisen. Niin on käymässä valtavan laajasti tänään esim. arkeologiassa ja niin tule tapahtuman myös teologiassa vaikka muutosvastarinta on tietysti rajua.
      Tämä voisi kiteyttää tunnettuun komentoajattelun iskulauseeseen: ”Mitä ei saa olla, sitä ei voi olla!!!”

  5. Moi kaikille ja kiitos kommenteista. Vastaan tässä yhteisemmin. Haluaisin painottaa sitä, että blogitekstini oli luonteeltaan pohdiskeleva. Siitä ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä (esim. että kannustaisin jotenkin palvomaan vieraita jumalia – sellaista en missään väitä).

    • Hyvä Jussi K.

      Et maininnut yleisintä itämaista alkuperää olevaa hengellistä harjoitusta eli joogaa. Olisi mielenkiintoista lukea pohdiskelusi aiheesta, jota monet ev.lut. yhteisön johtavatkin henkilöt tuntuvat suosivan.

      Miksi muuten puhutaan joogasta, jos kerran kyse on intialaisesta venyttelystä ja voimistelusta.

    • Jussi K.En epäilekään Sinua. Pohdit keskeisiä ja tärkeitä kysymyksiä asiallisesti. Kysymys on ainakin minun näkökulmastani siitä, että Vanhan ja Uuden testamentin yhtenäisen mutta eri painotuksia sisältävän opetuksen mukaan Jumalan kansan tulee välttää epäjumalanpalvelusta. Uusi testamentti linjaa vieläpä niin, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus, ts. käännyttävä pois pakanuudesta. Tästä peruslähtökohdasta seuraa – tai pitäisi seurata – torjuva suhtautuminen nykypäivänä kohdattavaan epäjumalanpalvelukseen. Rajatapauksia on aina ja asiallisuus on tärkeää.

      Ruotsalaisen uskontotieteilijä Olav Hammerin mukaan uushenkisyys (New Age) on nykypäivän kansanuskoa, josta voidaan tunnistaa lukuisia ei-kristillisiä uskomuksia ja jäljittää ne ei-kristilliseen ja kristinuskon keskeisiä opinkäsityksiä ankarasti kritisoivaan hengellisyyteen. Hammerin mukaan sen keskeinen elementti on samalla naiivi väite, että ”tässä ei ole kysymys uskonnosta”. Teologin tulee kai jo koulutuksensa perusteella osata nähdä tällaisen retoriikan taakse. Henkilökohtaisesti en halua nähdä mörköjä kaikkialla. Mutta olen huolissani siitä, että kovin moni kirkkomme työntekijä tuntuu hukanneen kristillisen uskon ja muun uskonnollisuuden välisen perustavanlastuisen kategoriaeron. Tarot-korttien käyttö papin toimesta on minusta paraatiesimerkki tästä

    • Sama se kai on millä n i m e l l ä jotain tietyntyyppistä voimistelua harjoitetaan.
      Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä mutta näyttä siltä että joillakin on tarve pahentaa jo pelkkiä nimiä.

    • ”Miksi muuten puhutaan joogasta, jos kerran kyse on intialaisesta venyttelystä ja voimistelusta.” Varmaankin samasta syystä, kun puhutaan tenniksestä ja golfista eikä verkkopallosta ja kolopallosta.

    • Martti P.,

      Ei ihan näin. Jooga on olennaisesti hindulaisuuden harjoittamista, voimistelu taas on voimistelua. Näin ehkä uitetaan, tahtoen tai tahtomatta, hindulaisuutta kristityille.

      Suomessa on uskonnon vapaus eikä tässä ole sinänsä mitään vikaa, Olisi vain reilua kertoa, että kyse on hindulaisuudesta eikä mistään ”kristitystä joogasta”, varsinkin jos tätä harjoittavat jonkin alunperin kristillisperäisen yhteisön työntekijät.

    • ”Ei ihan näin. Jooga on olennaisesti hindulaisuuden harjoittamista, voimistelu taas on voimistelua.”

      Ja höpöhöpö. Sana ’olennainen’ on täyttä bullshittiä, milloin ko jumppaa harjotetan puhtaasti jumppana. Rautalankaa: Jos annan yogassakin harjoitetut voimisteluliikkeet jollekin ihmiselle, joka ei tiedä mistä ne ovat peräisin enkä sitä myöskään kerro, niin mistä ihmeestä se hindulaisuus siihen jumppaan, jonka ko ihminen pelkkinä liikkeinä ja niihin keskittyen suorittaa, mukaan tulee.

    • Joogaan kuuluu hindujumalien nimien toisto, siis niiden avuksi huutaminen, ja meditointi. Kyse ei ole voimistelusta vaan hinduismin harjoittamisesta. Tästä, ugh.

    • Yogaliikkeet voi tehdä ihan hyvin huutamatta ja jos hengitysharjoituksissa haluat avata keuhkoja ja äänihuulia voit toki huutaa vaikka hallelujaata.

  6. Itämaisissa uskonnoissa (buddhalaisuus, hindulaisuus) ja ”New agessa” eli uushenkisyydessä ihminen syventyy itseensä, kääntyy sisäänpäin löytääkseen jumaluuden itsestään ja tavoittaakseen jonkun syvemmän olemassaolon ja tietoisuuden tason. Etsitään valaistumista, välitöntä kokemusta jumaluudesta.

    Kristinuskon mukaan yhteyden luomiseen Jumalaan tarvitaan Sanaa ja sakramentteja. Jumala on ihmisen ulkopuolella ja kristitty lähestyy syntisyytensä tähden Jumalaa välimiehen, Jeesuksen Kristuksen kautta rukoillen. Kristus asuu kristityssä uskon kautta. Uskossa Kristus on läsnä.

    Uushenkisyys (uusgnostilaisuus) ja kristinusko ovat kuin pimeys ja valkeus. Tähän sopivat hyvin Paavalin sanat 2 Kor. 6:14-16.

    • ”Jumala on ihmisen ulkopuolella …”

      1Kor. 6:20 ”Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. ”

      6:19 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki t e i s s ä on

      Siis EI ulkopuolella…

    • Autuas olet Seppo, kun tämän tiedät.

      ”Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. ”1Kor. 6:20; Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki t e i s s ä on 6:19″

  7. ”Enää en elä minä vaan Kristus elää minussa”.
    Luther Gal.kirjeen selityksessä: ”Se on Kristuksen elämistä meissä, sitä vanhurskautta ei ole meidän omassa henkilössämme. Kun siis keskustellaan kristillisestä vanhurskaudesta, on meidän henkilömme jätettävä kokonaan syrjään. Sillä jos takerrun omaan persoonaani ja puhun siitä, minusta tulee väkisinkin lain alainen tekojen tekijä. Mytta tässä täytyy Kristuksen ja omantunnon sulautua yhteen, niin ettei näkyviin jää muuta kuin ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus. Jos tuijotan itseeni ja jätän Kristuksen vaille huomiota, olen hukassa.”

    ”Sanat ’minä elän’ kuulostavat siltä, kuin Paavali puhuisi omasta henkilöstään. Siksi hän heti täsmentää: ’en enää minä’. En elä enää omassa persoonassani, vaan ’minussa elää Kristus’. ”

    ” Ulkonaisesti jää tosin vanha, laille alistettu ihminen olemaan. Mutta kaikessa, mikä koskee vanhurskauttamista, täytyy Kristuksen olla kokonaan yhtä minun kanssani, niin että hän elää minussa ja minä hänessä. On tämä merkillistä puhetta! Koska hän elää minussa, on kaikki minussa oleva armo, vanhurskaus, elämä, rauha ja autuus Kristuksen omaa – ja silti se on minunkin omaani, koska hän on uskossa liittynyt ja asettunut minuun. Usko tekee meistä molemmista ikäänkuin yhden hengellisen ruumiin.”

    ”Elämää on kahdenlaista: minun oma luonnollinen, sielullinen elämäni sekä vieras elämä, jota Kristus elää minussa”. —”…”opi erottamaan minun elämäni vieraasta, sillä elämää on kahdenlaista. Omaa elämääni en elä, sillä jos niin tekisin, laki vallitsisi minua ja pitäisi minua vankinaan. Päästäkseni siitä vapaaksi olen toisen lain voimasta kuollut sille. Tämä kuolema synnyttää minuun vierasta elämää, Kristuksen elämää. Se elämä ei ole myötäsyntyistä vaan minulle Kristuksen kautta uskossa lahjoitettua.”

  8. ”Se, joka uskoo, luottaa ja turvautuu Jeesukseen sijaisenaan ja Lunastajanaan, myös on ’hänessä’, ikään kuin hänen ’sisäpuolellaan’, hänen ympäröimänään ja läpäisemänään samalla tavalla kuin Isä ja Poika ovat toisissaan toisensa läpäisten. Jeesus sanoi opetuslapsilleen (Joh 14,20, KR38): ’Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä’. ”(Teesejä laista ja evankeliumista, Raimo Mäkelä).

Jussi Koivisto
Jussi Koivisto
Luterilaisuutta, monipuolisuutta, sivistystä, hyvyyttä, tiedettä, kauneutta, taidetta ja urheilua arvostava kappalainen, tiedemies (TT) ja kirjoittaja sekä fitnessvalmentaja ja -urheilija. Motto: "Kristus vie helvetin kautta taivaaseen." Instagram: @fitsisu