Nopeasti etenevä maallistuminen, mediapainotteinen kulttuuri ja epävarmuuden aika haastavat Helsingin hiippakunnan seurakunnat. Vuosia jatkunut negatiivinen jäsenkehitys ja taloudelliset menetykset ovat pakottaneet seurakuntia tiukkenevaan talouteen. Samanaikaisesti moniäänisyys ja näkemysten erilaisuus ovat vahvistuneet. Uusi piispa tulee kohtaamaan kaikki edellä mainitut ja monet muut haasteet.
Piispan keskeisiä tehtäviä ovat ykseyden edistäminen ja seurakuntatyön tukeminen. Ykseyden edistäminen on taitolaji, joka edellyttää piispalta syvää opillista tietämystä, kuuntelevia korvia, eriävien opillisten tulkintojen kärsivällistä kohtaamista ja selkeää oman näkemyksen ilmaisua. Juuri tämän takia Teemu Laajasalo olisi paras valinta Helsingin piispaksi.
Nuorissa ja nuorissa aikuisissa on kirkon tulevaisuus. Teemu Laajasalolla on vahva näkemys kirkon kasvatustoiminnan uudistamisesta ja sen välttämättömyydestä. Nuorten aikuisten sitoutuminen kirkon jäsenyyteen edellyttää seurakuntien toiminnalta yleensä ja hiippakunnan piispalta erityisesti nuorten huomioon ottamista uudistuspyrkimyksissä – unohtamatta kuitenkaan muitakaan ikäryhmiä.
Kirkon tiukkeneva talous haastaa Helsingin uuden piispan pohtimaan kirkon rakenteiden uudistamista ja tukemaan seurakuntia, kun ne sopeuttavat henkilöstöpolitiikkaansa uuteen tilanteeseen. Näiden kipeiden asioiden kohtaamiseen Teemu Laajasalon kokemus Helsingin seurakuntayhtymän johtajana ja tuomiokapitulin asessorina antaa hyviä valmiuksia.
Epävarmuuden aika saa ihmiset odottamaan kirkolta rohkaisua, toivon ja rakkauden sanomaa sekä arvojohtajuutta. Teemu Laajasalon kyky sanoittaa viestinsä tähän aikaan on omiaan lisäämään ihmisten luottamusta kirkon opetusta ja julistusta kohtaan. Hänen sanojensa mukaan kirkon tulee pysyä Sanassa, ajassa ja kasassa.
Timo Sahi
Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen
Paula Lehmuskallio
Sami Ojala
Veikko Pöyhönen
Laura Rissanen
Kaija Salmela
Jaakko Simojoki
Matti Sollamo
Raija Sollamo
Viivi Ali-Löytty
Maaria Apajalahti
Irja Eskola
Seikko Eskola
Veli-Matti Hynninen
Ville Jalovaara
Elina Koivisto
Lauri Kopponen
Maritta Laiho
Johanna Laisaari
Antti Lanamäki
Helena Lauriala
Liisa Mustajärvi
Mikko Myllys
Mikko Mäkelä
Jaakko Ojala
Arja Paavola
Niina Pihlajamaa
Nina Pitkänen
Tuula Pontela
Pekka Salomaa
Tuulikki Vuorinen
Viisas mies, viisasta puhetta. Ei tuohon oikeastaan kannata mitään lisätä.
Millainen sitten on raamatun mukainen perinteinen avioliitto? Se ei perustu miehen ja naisen väliseen rakkauteen. Vaan lähinnä sukujen pyrkimykseen säilyttää varallisuus, jatkuvuus ja asema yhteiskunnassa. Järjestetyn avioliiton lisäksi perinteisiä raamatun avioliittomalleja ovat mm. moniavioisuus, orjien hyväksikäyttö, naisen raiskaaminen vaimoksi tai vaimon hankkiminen sotasaaliina.
Lähde: http://www.kirkkojakaupunki.fi/uutiset/muuttuva-avioliitto/20436257.jpg/@@images/fcebf8a6-c819-4e17-9443-7acdf70f6225.jpeg
”Häkkinen sanoo lapsella olevan oikeus isään ja äitiin.”
Oletettavasti piispa Häkkinen ei edes yritä perustella sitä, miten homoparin parisuhteen nimi vaikuttaa tähän asiaan.
Hieno vetoomus! On asiallista, että vedotaan näinkin päin.
Minä kannatan myös perinteistä avioliittoa. Kannatan ehdottomasti lapsen oikeutta saada ihmisarvoinen elämä syntymästään saakka. Kannatan myös ihmisten samanarvoisuutta sekä kunnioitusta tätä samanarvoisuutta kohtaan.
” Lähimmäisen rakkaus. Siinä kaikki laki ja profeetat ”. Siinä ei eroteta ihmisiä toisistaan geeniperimän pohjalta. Kaikki ovat samanarvoisia.
Piispa voisi huomioida, että kysymys on yhteiskunnan käsityksestä ihmisarvosta ja sen toteuttamisesta, eikä kirkon opin kappaleesta.
Piispahan perustelikin asian nimenomaan yhteiskunnallisesti puhuen miehen ja naisen lapsineen muodostamasta perheestä yhteiskunnan ydinsoluna. Samoin hän perusteli asian lapsenoikeuksien näkökulmasta. Eli on myös muita kuin pelkästään hengellisiä syitä kannattaa perinteistä avioliittoa.
Piispa seuraa tässä samoja peruslinjoja mitä on tullut esille jo kirkon virallisessa kannanotossa lakialoitteeseen.
Kirkon virallista kantaa esittelee Kotimaan juttu:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kirkko-ei-kannata-avioliittolain-muuttamista/
Lukemattomia kertoja on tullut esille, että samaa sukupuolta oleville parisuhteessa elville voidaan taata samat juridiset oikeudet ilman että avioliittolakia tarvitsee muuttaa.
…joka siis tarkoittaisi sitä, että kyse ei olekaan mistään lasten oikeuksista vaan kyse on parisuhteen nimestä.
Arvostan Salmen rehellisyyttä. Piispakin voisi sanoa suoraan, että kyse on avioliitto termin varaamisesta heteroille eikä mistään olemattomista lapsen oikeuksista, johon kansalaisaloite ei vaikuta millään tavalla.
Nimenomaan kysymys on kaikesta muustakin kuin nimestä. Voi hyvänen aika.
Niin, miksi pitää ryhtyä monimutkaiseen avioliittolainsäädännön muuttamiseen, kun asia voitaisiin ratkaista muutenkin? Mutta tämä mallihan ei ole kelvannut samaa sukupuolta parisuhteessa eläville vaan he vaativat nimenomaan, että heidänkin parisuhdettaan pitää kutsua avioliitoksi. Tästä tulee vaiktelma, että yhdenvertaiset juridiset oikeudet ei olekaan se pääasia.
Jusu.
Jos avioliitto avataan homoille, voitaisiinko sopia että avoliitto jätettäisiin heteroille?
Hyvä. Piispan perustelu sopii hyvin YK:n lapsenoikeuksien päivälle. Teologisestihan kirkko myös perustelee asian ja piispat voisivatkin enemmänkin julkisuudessa tuoda esiin kirkon kannan elleivät sitä ole jo tuoneet. Media vain tuntuu melko yksipuolisesti rummuttavan sukupuolineutraalia asiaa.
Näinhän se on, kuten Mikkelin piispa sanoo.
Eduskunnan lakivaliokunta otti tänään kielteisen kannan sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Ilmapiiri on muuttunut. Vaikuttaa vahvasti siltä, että reilun viikon kuluttua eduskunnan täysistunto noudattaa lakivaliokunnan kantaa.
”Häkkinen sanoo lapsella olevan oikeus isään ja äitiin.”
Mielestäni piispa on oikeassa siinä, että jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin ja oikeastaan tämän rikotun oikeuden seurauksena sai alkunsa YK:n lastenjärjestö Unicef.
Unicef perustettiin toisen maailmansodan jälkeen auttamaan Euroopan sodasta kärsiviä lapsia, joita oli noin 40 miljoonaa. Heistä puolet oli aliravittuja ja vammaisia ja noin neljäsosa oli menettänyt molemmat tai toisen vanhemmistaan. Joka kolmas maailman alle 15-vuotiaista lapsista eli ilman kotia, ilman vanhempia, ilman ruokaa, ilman nimeä ja ihmisarvoa. Koko maailmassa heitä oli noin 300 miljoonaa. Euroopan maista vaikein tilanne oli Puolassa, Kreikassa, Itävallassa, Jugoslaviassa ja Suomessa. Suomi oli ainoa Pohjoismaa, jossa ruokaa ei ollut riittävästi.
Suomi kuului Unicefin ensimmäisiin kohdemaihin ja sai apua vuosina 1947-1951. Ensimmäinen avustuserä saapui Suomeen 23.10.1947 Victory Bloomington –nimisellä laivalla ja avustus sisälsi maitojauhetta ja laardia (”läskiä”).
Mitähän sateenkaariperheiden lapset ja nuoret ajattelevat oman itsensä ja oman perheensä arvostuksesta (kirkon ja Mikkelin hiippakunnan piispan silmissä) jos he sattuvat lukemaan piispa Häkkisen kannanoton?
Joku lapsi tai nuori saattaa hyvinkin tuntea häpeää siitä, että hän elää sellaisessa perheessä, joka ei ole piispan silmissä ”yhteiskunnan perussolu”.
Toivon kovasti, että nämä lapset tai nuoret törmäisivät somessa – piispa Häkkisen kannanoton sijasta – tasa-arvoisen avioliiton puolesta peukuttavien pappien arvostavaan ja lämpimään viestiin!!
Jos joku lapsi tai nuori tuntee häpeää siitä, ettei hänen perheessään ole oikeasti äitiä tai isää vaan kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä niin eihän siitä voi piispa Häkkisen vetoomusta perinteisen avioliiton puolesta syyttää.
Lapsihan ei ole syypää häpeään, vaan ne aikuiset.
Sarin perustelut uuden lakialoitteen puolesta kyllä nyt ontuvat.
Mikko Suni,
Häpeä muodostuu sosiaalisesti. Esimerkiksi siten, että ihmistä (esim. hänen seksuaalisen suuntautumisensa perusteella) ja hänen perhemuotoaan arvostetaan vähemmän kuin toista perhemuotoa. Tai siten, että annetaan ymmärtää että jonkinlaiset perheet ovat yhteiskunnan perussoluja, ja toiset perheet eivät ole. Piispa Häkkinen voisi ajatella asioita ei ainoastaan sellaisten lasten näkökulmasta jotka asuvat molempien biologisten vanhempiensa kanssa, vaan myös muiden lasten kannalta. Myös muut kuin heterovanhempien (eli molempien vanhempiensa kanssa asuvat) lapset tarvitsevat aivan yhtä lailla arvostusta kasvaakseen ihmisiksi jotka osaavat arvostaa sekä itseään että muita.
Jos lakeja pitäisi muuttaa joka kerta kun joku tuntee häpeää, niin ei taidettaisi muuta keretäkään. Tässä ”valjastetaan taas rattaat hevosen eteen”.
Sari Roman-Lagerspetz
On täysin mahdotonta BIOLOGISESTI, että kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä voisivat ylipäätään saada jälkeläisiä. Kun puhut tässä yhteydessä sosiaalisesta häpeästä, johtuu häpeä yksinomaan aikuisten halusta saada jotakin mikä on biologisesti mahdotonta. Lapsen oikeuksia ei tällaisessa tapauksessa kunnioiteta ollenkaan.
Mikko,
eivät kaikki heterotkaan hanki lapsia. Esim. vanhana avioituvat. Silti vanhojakin ihmisiä vihitään avioliittoon (nykyään paljon entistä enemmän) vaikka on biologisesti ihan mahdotonta että esim. 60-vuotiaat saisivat keskenään lapsia.
Monet heteroparit hankkivat lapsia luovutetuilla sukusoluilla, jos esim. aviomiehen siittiöt ovat toimintakyvyttömiä. Kuka kantaa huolta niistä paljon esillä olleista ”vakavista traumoista”, joita luovutetuilla sukusoluilla syntyneille lapsille aiheutuu siitä, että he eivät voi elää biologisten vanhempiensa yhteydessä?
Sari Roman-Lagerspetz
Pysyisitkö asiayhteydessä? Tässä puhutaan nyt lapsen oikeuksista liittyen homo- ja lesbopareihin.
Mikko Suni,
Minä pysyn ihan tukevasti asiassa, kiitos vaan!
Jos lapsille tulee traumoja siitä, että he eivät saa kasvaa molempien biologisten vanhempiensa kanssa niin miksi näitä traumoja tulee homo-ja lesboperheissä mutta ei heteroperheissä?
Heteroparit voivat hankkia lapsia luovutetuilla sukusoluilla, jos esim. miehen siittiöt ovat toimintakyvyttömiä. Tämä on laillista toimintaa. En ole kuullut puhuttavan siitä, että tällä tavalla syntyneillä lapsilla olisi kohonnut riski saada psyykkisiä traumoja tai kehityshäiriöitä, koska he eivät saa kasvaa molempien biologisten vanhempiensa kanssa ja saada rakkautta juuri biologisilta vanhemmiltaan. En ole myöskään kuullut puhuttavan siitä, että tällaiset hedelmöityshoidot olisivat vahingollisia koska lapsilla on OIKEUS kasvaa juuri biologisen isänsä ja äitinsä kanssa. En ole kuullut väitettävän sellaista, että koska näillä hedelmöityshoidoilla tietoisesti pyritään saattamaan lapsi kasvamaan muiden kuin molempien biologisten vanhempiensa kanssa, niin ne ovat huono juttu.
Tärkeää on kuitenkin se, että lapsella on isä ja äiti. Näin esimerkiksi adoptiotapauksessa. Logiikkasi mukaan lapsettomat mies ja nainen eivät voisi koskaan saada edes adoptiolapsia, jos kerran homoparitkaan eivät voi saada. Kyllä on melko paksua tuo argumentaatiosi.
Sari R-L: ”Heteroparit voivat hankkia lapsia luovutetuilla sukusoluilla, jos esim. miehen siittiöt ovat toimintakyvyttömiä. Tämä on laillista toimintaa. En ole kuullut puhuttavan siitä, että tällä tavalla syntyneillä lapsilla olisi kohonnut riski saada psyykkisiä traumoja tai kehityshäiriöitä, koska he eivät saa kasvaa molempien biologisten vanhempiensa kanssa ja saada rakkautta juuri biologisilta vanhemmiltaan. En ole myöskään kuullut puhuttavan siitä, että tällaiset hedelmöityshoidot olisivat vahingollisia koska lapsilla on OIKEUS kasvaa juuri biologisen isänsä ja äitinsä kanssa. En ole kuullut väitettävän sellaista, että koska näillä hedelmöityshoidoilla tietoisesti pyritään saattamaan lapsi kasvamaan muiden kuin molempien biologisten vanhempiensa kanssa, niin ne ovat huono juttu.”
Siis kenen et ole kuullut puhuvan ja kenen siitä pitäisi puhua? Jos sinua kiinnostaa, niin olen aina pitänyt huonona ja outonakin juttuna sitä, että yksinäiset naiset saavat ”hedelmöityshoitoja” ja että heteroparit hankkivat lapsen ulkopuolisen luovuttajan avulla.
Itse asiassa olen pitänyt vähän epäilyttävänä sitäkin, että lapsia hankitaan keinohedelmöityksellä vaikka käytetään biologisten vanhempien sukusoluja. Silloin lapsella on omat biologiset vanhemmat kasvattajana, mutta se on varmaan vahvistanut ajattelua siihen suuntaan, että lapsi on ”oikeus”.
Mutta jos sillä on merkitystä, niin kyllä, pidän sukusolujen luovuttamista huonona juttuna. Ja tiedän että se on laillista.
Nyt kuitenkin ollaan muuttamassa paljon enemmän, paljon radikaalimmin, lapsen kannalta. Kaikkien kannalta, avioliiton ja vanhemmuuden käsitteen kannalta.
Tämä nostaa esiin myös nuo mainitsemasi lisääntymistavat. On hyvä jos niistäkin aletaan tämän asian myötä puhua julkisuudessa enemmän.
Joku voi hävetä vaikka ärrävikaa, vaikka laki ei ärrävikaa mainitse.