Edellisessä blogissani katkaisin yhden keskustelun haaran. Tämä ei miellyttänyt kaikkia. Kun kaunis puhe ei mennyt perille ryhdyin poistamaan kommentteja. Lopulta viesti meni perille. Siinä vaiheessa toki minulle todettiin ivallisesti, että argumenttini ovat loppuneet kesken.
Keskustelussa tuli esille kaltevan pinnan argumentti. Tai pikemminkin yksi sen muunnelma. Kaltevan pinnan argumentti on lyhykäisyydessään seuraava: jos sallitaan A, niin ennemmin tai myöhemmin tullaan hyväksymään myös B. Keskustelun muunnelma oli muotoa: jos hyväksytään A, pitäisi samalla logiikalla hyväksyä myös B. A:n ja B:n välillä ei kuitenkaan ole tällaista kytkentää.
Kaltevan pinnan argumentti edellyttää usein hyvin moniulotteisen argumentaation hyvin pitkälle menevää yksinkertaistamista. Joskus voi näyttää siltä, että keskustelukumppanin argumentaatio on tällainen yksiulotteinen. Vaikka keskustelukumppani esittäisikin argumenttinsa suppeasti, siitä ei seuraa että tämä olisi koko totuus. Otan yksinkertaisen esimerkin: jos sanon, että autoa saa ajaa, jos on ajokortti, niin en tietenkään tarkoita sanoa, että ajokortillinen saa ajaa humalassa jne. Järkevä keskustelu edellyttää järkevän mittaista asian esittämistä ja se tarkoittaa monien asiaan liittyvien ulottuvuuksien jättämistä lausumatta. Lausumattomia edellytyksiä voi kysyä, jos ihan oikeasti on tarvis.
Toiseksi kaltevan pinnan argumentti kumoaa itse itsensä. Argumentti väittää nimittäin yhtä aikaa, että A ja B ovat samanlaisia asioita (koska jos A hyväksytään, pitää hyväksyä B) ja että A ja B eivät ole samanlaisia asioita (koska A on tai näyttää hyväksyttävältä, mutta B ei).
Keskustelun hyydyttäminen olkinukeilla, kaltevan pinnan argumenteilla ja keskustelukumppanin tahallisilla väärinnymmärryksillä on propagandan keino. Sitä saa yrittää käyttää. Mutta sitten ei pidä hämmästyä, jos myös toinen osapuoli ottaa käyttöön omat keinonsa.
P.S. Tämän blogin alla saa inttää kaltevasta pinnasta… mutta vastauksia ei saa tivata.
(S.W.)
Itse asiassa minun ei tarvitse muodostaa kantaani nyt, vaikka sinun mielestäsi pitäisi. Siihen vaikuttaa vaikkapa se, kiinnostaako asia minua. Voi ihan hyvin olla, että kiinnostaakin. Toistaiseksi en ole esim. seuraamistani tiedotusvälineistä pannut merkille polyamorian asiaa julkisuudessa.
Mikä se rinnastus on (en siis ole seurannut ko. porukan vaikeuksia)? Uskon kuitenkin, että minunkin empatiakykyni siihen riittää, jos heidän ihmisarvoaan tai -oikeuksiaan loukataan.
Kaltevan pinnan argumentoijat edellyttävät, että ennen kuin yhdessä asiassa voidaan säätää laki, tulee kartoittaa muut mahdolliset lait, joita esitetyillä perusteilla voitaisiin joutua säätämään.
Todellisuudessa lakien säätäminen tapahtuu niin, että jokainen asia (lakiesitys) käsitellään sen omista lähtökohdista ja niiden perusteluiden valossa, jotka ovat oleellisia sen asian kannalta.
Esimerkiksi monenvälisiä avioliittoja voi kannattaa samoin perustein kuin samaa sukupuolta olevien välisiä avioliittoja (kuten Ana tekee). Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kun keskustellaan tai päätetään jälkimmäisestä, olisi otettava kantaa myös ensimmäiseen. Tästä ei myöskään seuraa, etteikö ensin mainittuun voisi liittyä muita perusteluita ja tekijöitä niiden yhteisten lisäksi. Näin lähes poikkeuksetta onkin.
Risto K:
Kyllä siitä on puhetta ollut, enenevässä määrin. Mutta ei vielä kovin avoimesti. Ja tulee olemaan varmasti yhä enemmän.
Tuossakin aihetta sivutaan:
http://www.hs.fi/elama/a1377665589252?jako=daac8aaa93c5eb42dc5f494d91044765&ref=og-url
Tuolla voi tutustua polyamoristien ajatteluun ja elämään:
http://polyamoria.sange.fi/foorumi/index.php
Jännä sinänsä, ettei sinua kiinnosta, tai et ole varma kiinnostaako. Koska minua kiinnostaa kaikki. Heti kun jostain on puhetta, minulla on tarve muodostaa kantani asiaan ja perustella se. Ja sitten tiedän mitä mieltä olen ja miksi.
Enkä jää odottamaan että joku tekee kansalaisaloitteen ja ”puhutaan siitä sitten jos se joskus menee läpi..”. Jos sitten kiinnostaa.
Mitä kai kukaan ei ole kiistänytkään. Voi olla, muttei automaattisesti ole, on se mistä on puhuttu. B:n tulee varmaankin täyttää jollakin tapaa olennaiset, A:n kanssa riittävän samankaltaiset ja tilanteeseen sopivat kriteerit, jotta analogia voidaan tehdä.
Itse en kannata kumpaakaan. Taidan siksi vetäytyä keskustelusta. Mutta seuraan mielenkiinnolla sekä täällä etenevää keskustelua (johon toivon mukaan joskus osallistuvat polyt itsekin) sekä yhteiskunnassa.
Näyttää siltä, että sitten kun polyt oikeasti tulevat entistä selkeämmin ja avoimemmin esiin vaatimaan oikeuksiaan, se tulee suurimmalle osalle täysin puun takaa.
Ana, mietin tuota taktiikkaasi, jolla pyrit edistämään tavoitettasi, joka on monen ja samaa sukupuolta olevien väliset avioliittojen salliminen. Niillä voidaan nähdä yhteisiä nimittäjiä (perusteluita), kuten sinä näet, ja sitten on olellisia tekijöitä, jotka ovat ominaisia vain monen välisille liitoille. Samaa sukupuolta olevien aviomahdollisuuden ratkaiseminen ei voi ratkaista monisuhteiden erityiskysymyksiä. Sinun haasteenasi olisi mielestäni nyt pyrkiä vakuuttamaan epäilevät tai kriittiset siitä, että nämä monisuhteiden säätelyyn liittyvät erityiskysymykset ovat ratkaistavissa. Nehän eivät ratkea sillä, että maahan säädettäisiin sellainen tasa-arvoinen avioliittolaki, jota nyt on esitetty. Tarkoitatko kuitenkin, että myös moniliittoasia pitäisi ratkaista tässä samassa yhteydessä? Ja jos, niin miksi? Et silti tarjoa ensimmäistäkään vastausta siihen, miten se onnistuisi juuri siltä osin kuin ne eroavat samaa sukupuolta olevien parien saamisesta avioliittolain piiriin. Näin ollen voi perustellusti kysyä, oliko tavoitteenasi tuo alussa mainittu kokonaisuus vai jokin muu.
Ja jälleen lentää olkinukke ilmoille. Maailmassa ei ole yhtään ainoata maata, jossa homoavioliiton hyväksyminen olisi johtanut moniavioisuuden hyväksymiseen, mutta tästä huolimatta Sari katsoo asiakseen levittää tätä perätöntä propagandaa.
Tapa se on tämäkin vastusta homoliittoja, mutta mielestäni ei kovin rehellinen, koska se perustuu valheellisten uhkakuvien maalaamiseen.
Ana, entäs jos korjataan ajatus muotoon:
Kristityt ovat tekopyhiä (tai väärässä), koska uskovat, että heidän uskonsa on ainoa tie pelastukseen. Muissakin uskonnoissa uskotaan samoin. Siispä loogisesti ajatellen (uskoen) ei voida päätellä pelastumisesta mitään
Huomaatko, että käytät itse asian tämänhetkisen tilanteen hyvin paljastavaa sanaa kieltää. Jotta jonkin voi kieltää, sitä varmaankin ensin pitää vaatia. Polyamoriakeskustelua vaivaa semmoinen kummallisuus, että moniliittoja vaativia tahoja ei juuri keskustelussa näy. Sama ongelma on sukulaisten välisillä liitoilla. Yhteiskunnan kannalta on ajankohtaista säätää laki sitten kun sille on tarve. Siihen asti toisten suvaitsemattomuudella ja argumenttivirheillä elämöinti on spekulaatiota ja keskustelun viemistä sivuraiteelle, ellei keskustelija sitten itse esiinny voimakkaasti tarpeen tuntijana ja perustelijana. Näin on aiemmin Sar W. tehnyt, ja minä olinkin pitkään siinä kuvitelmassa, että hän oikeasti ajoi polyamoristien asiaa. Näin ei näköjään ole.
Heikin” Eija,
yksi tapa käydä keskustelua on mustamaalata keskustelukumppania nalkuttamalla, että tämä toistaa itseään. Ei kovin tyylikäs.”
En mustamaalannut, enkä nalkuttanut, vaan tämä oli pitkästä aikaa ainoa blogisi, johon kommentoin. Usein vilkaisen ja oitis poistun. Jos oikeasti mietit viestiäni, niin tajuat viestini. Kirjoita muustakin tai ole ongelmissa kun porukka sekoo. Koita tajuta, että en sotkeudu riitoihinne, vaan kommentoin sivusta. Siis sata viestiä viestitti minulle jo lukematta mitä siellä tapahtuu. Toki voit kirjoittaa niin monta blogia samasta aiheesta kuin haluat, mutta mieti mitä toisto tekee. Luulin ihan tosissaan, että haluat keskustelujen toimivan.