Kaltevan pinnan argumentista

Edellisessä blogissani katkaisin yhden keskustelun haaran. Tämä ei miellyttänyt kaikkia. Kun kaunis puhe ei mennyt perille ryhdyin poistamaan kommentteja. Lopulta viesti meni perille. Siinä vaiheessa toki minulle todettiin ivallisesti, että argumenttini ovat loppuneet kesken.

 

Keskustelussa tuli esille kaltevan pinnan argumentti. Tai pikemminkin yksi sen muunnelma. Kaltevan pinnan argumentti on lyhykäisyydessään seuraava: jos sallitaan A, niin ennemmin tai myöhemmin tullaan hyväksymään myös B. Keskustelun muunnelma oli muotoa: jos hyväksytään A, pitäisi samalla logiikalla hyväksyä myös B. A:n ja B:n välillä ei kuitenkaan ole tällaista kytkentää.

 

Kaltevan pinnan argumentti edellyttää usein hyvin moniulotteisen argumentaation hyvin pitkälle menevää yksinkertaistamista. Joskus voi näyttää siltä, että keskustelukumppanin argumentaatio on tällainen yksiulotteinen. Vaikka keskustelukumppani esittäisikin argumenttinsa suppeasti, siitä ei seuraa että tämä olisi koko totuus. Otan yksinkertaisen esimerkin: jos sanon, että autoa saa ajaa, jos on ajokortti, niin en tietenkään tarkoita sanoa, että ajokortillinen saa ajaa humalassa jne. Järkevä keskustelu edellyttää järkevän mittaista asian esittämistä ja se tarkoittaa monien asiaan liittyvien ulottuvuuksien jättämistä lausumatta. Lausumattomia edellytyksiä voi kysyä, jos ihan oikeasti on tarvis.

 

Toiseksi kaltevan pinnan argumentti kumoaa itse itsensä. Argumentti väittää nimittäin yhtä aikaa, että A ja B ovat samanlaisia asioita (koska jos A hyväksytään, pitää hyväksyä B) ja että A ja B eivät ole samanlaisia asioita (koska A on tai näyttää hyväksyttävältä, mutta B ei).

 

Keskustelun hyydyttäminen olkinukeilla, kaltevan pinnan argumenteilla ja keskustelukumppanin tahallisilla väärinnymmärryksillä on propagandan keino. Sitä saa yrittää käyttää. Mutta sitten ei pidä hämmästyä, jos myös toinen osapuoli ottaa käyttöön omat keinonsa.

 

P.S. Tämän blogin alla saa inttää kaltevasta pinnasta… mutta vastauksia ei saa tivata.

 

  1. Heikki Leppä:

    ..keskustella omilla ehdoillaan, jotka he kuvittelevat ainoiksi oikeiksi…

    Nyt sitten kun mietitään mitä tämä tarkoittaa eli mitä haluat sanoa, onko siis olemassa kahta eri ”oikeaa”, onko Jumalan Sana samasta asiasta KYLLÄ ja EI??

    Sanotko edellä että ei ole syytä keskustella onko asia kyllä vai ei vaan jätetään asia jokaisen omalle vastuulle ratkaistavaksi??
    Mikä on papin tehtävä, johtaa laumaa vai mitä??
    Milainen on sokea taluttaja, eikö juuri sellainen joka EI TIEDÄ tietä, eikä siis näe kuoppia joihin sitten putoaa talutettavan kanssa??

  2. ”Onko olemassa syntejä (myös seksuualisia) jotka erottavat Jumalan valtakunnasta?” Mitä synti on? Eikö Jumalan valtakunnasta erossa oleminen ole se perimmäinen synti? Siitä seuraavat sitten elämäntavan ja tekojen syntisyys. Ajattelen, että syntiset teot (seksuaalisetkin) ovat seurausta siitä, että ollaan erossa Jumalasta, ei niinkään päinvastoin. Tästä seuraa sekin, että parannuksen teko alkaa yhteydestä Jumalaan. Se ei ole edellytys Jumalan valtakuntaan pääsemiselle vaan seuraus siitä.

  3. Martti Pentti, siis kun Jeesus selkeästi Sanoo:

    2 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
    3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. (Luuk.13)

    Onko parannus eli kääntyminen yksi kerta vai ajatteletko parntelevasi itseäsi koko elämän??
    Mitä on pääsy pimeydestä valkeuteen??

  4. Pimeydessä vaeltava ei näe tietä eikä näin voi muitakaan ohjata oikealle(a) tiellä, juuri se että ei selkeästi sanota että asia on kyllä tai ei näyttää pimeudessä elämisen, hapuillaan sinne tänne eikä toiset saa selvää suunnasta.

    Se että luullaan elävän valkeudessa ei todellakaan ole sitä että todella elää.

  5. Martti > Kääntyminen on tapahtuma ja parannus on siitä seuraava kehityskulku.

    V: Kääntyminen on sitä, kun huomataan olevan menossa väärään suuntaan, niin käännytään siitä pois. Parannuksen teko on sama asia. Kun huomataan tekevän väärin/syntiä, niin ei tahdota sitä enää jatkaa.

    Martti > Molemmat ovat jumalan tekoa.

    V: Jumalan tekoa siinä mielessä, että hänen täytyy työskennellä ihmismielessä niin, jotta tämä huomaisi olevansa väärällä tiellä. Mutta Jumala ei tee parannusta ihmisen puolesta. Hän antaa tähän tarvittavan voiman, mutta ihminen itse päättää, haluaako tehdä parannuksen vai ei. Ja tätä Jumala kunnioittaa.

    Martti > Itse tehdystä parantelemisesta ei tule mitään.

    V: Samaa mieltä. Jos parannuksen motiivi ei ole rakkaus Jumalaan, niin sillä ei silloin ole mitään merkitystä. Ajallisesti tietysti voi olla, jos esim. luopuu alkoholista. Rakkaus Jumalaan ei taas synny muuten kuin siten, että Jumala saa osoittaa ihmiselle, kuka hän on ja mitä valtavaa hän on tehnyt ihmisen hyväksi ja kuinka paljon Jumala tätä rakastaa. Siksihän Paavali kirjoittaa, että ”Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen”Room.2:4. Ihminen voi vastustaa Jumalan armon ja rakkauden osoituksia ja näin ihminen ei pääse tajuamaan Jumalan hyvyyttä ja siksi parannuksen tekeminen rakkauden motiivilla jää tekemättä. Sekin on mahdollista, että vaikka ihminen on tajunnut jotain Jumalan valtavasta rakkaudesta ja armosta, niin hän ei silti tahdo kääntyä ja antaa elämäänsä Jumalan käteen, vaan tahtoo jatkaa omia teitään. Tähän meillä on oikeus ja tätä valintaa Jumala kunnioittaa.

  6. ”Kääntyminen on sitä, kun huomataan olevan menossa väärään suuntaan, niin käännytään siitä pois. Parannuksen teko on sama asia. Kun huomataan tekevän väärin/syntiä, niin ei tahdota sitä enää jatkaa.” Ei taida parannus onnistua vain kertapäätöksellä. Sen verran keskeneräisiä olemme, ettemme pääse kelvollisuudellamme kehumaan. Parempaan päin kuljetaan ajan kanssa.