Kaksi tunnettua artistia on tehnyt kappaleet koskien kahden maan kansalaisuutta. Siinä yhteydessä se hyvin ymmärrän, kun olen suuren osan elämästäni kokenut jotenkin muukalaisuutta. Mieleeni tuli henkilö, joka halusi itselleen muukalaispassin ja hän myös sai, kun hänellä oli sukua kahdella mantereella. Se järjestely helpotti jollaoin tavalla sitä liikkumista paikasta toiseen.
Tämä ei kuitenkaan kosketa sitä aihetta, joka tuli ajankohtaiseksi , kun vahvistettiin laki kaksoiskansalaisuudesta. Muistan , että aiemmin esimerkiksi N-liitosta pois muuttaneen piti luopua siitä kansalaisuudesta, kun otti vastaan jonkin toisen maan kansalaisuuden. Kun ajattelemme syvällisesti mitä kansalaisuus merkitsee, niin on vaikea kuvitella sisäistä ilmapiiriä kotimaiden keskinäisessä kriisissä omaa asemointia osapuolien välillä. Kummankin maan kansalaisuus vaatii osuuttaan lojaaliudesta ja kummalle sydän on annettu, koska sitä sympatiaa on vaikea jakaa.
Meillä on vapaissa länsimaissa hengellisellä alalla joitakin kaksoiskansalaisuuksia. Sen lisäksi voidaan elää kahdella tiellä käytännöllisesti. Voimme olla ns. kahdentien kulkijoita. En tiedä onko se oikeasti mahdollista. Ehkä se on niin, että yhtä tietä kuljemme, mutta toisella tiellä vain poikkeilemme. Ihminen voi elää täysillä oman lihansa tavalla ja poikkeilla joskus kirkossa jumalanpalveluksessa tai seuratilaisuuksissa. Luterilainen on voinut olla esimerkiksi helluntaiherätyksessä täysillä mukana aina siihen asti, kun helluntaiherätys valitsi järjestysmuodoksi kirkollisuuden. Kahteen kirkkoon ei voi kuulua, se on raja. Uskoville voi myös käydä niin, että kaidantien kulkeminen alkaa rasittaa ja tuntuu hyvältä tuulettua joskus poikkeamalla laveantien avaruuteen. Siinä on vain se ongelma, että voi jäädä sille tielle, johon ei aikanaan päätetty kokonaan lähteä. Onko sitten elämässä vain värieroja vai onko jotain ratkaisevampaa? Raamattu ei mahdollista kahdentien kulkemista hyvänä elämäntapana. Jeesus sanoi aikanaan: Minä olen tie , totuus ja elämä! Hän siis antaa mahdollisuuden elää hyvän elämän vain yhtä tietä kulkien.
Lauri
Koska Kristus on yksi, niin hänen kirkkonsakin on yksi. Tämä on suuri perustava näkökulma eri ryhmittymien välisiä jakoja ajateltaessa.
Jos nimittäin olisi olemassa olemukseltaan kaksi eri kirkkoa, niin silloin loogisuuden mukaan pitäisi olla myös kaksi eri Kristusta, mikä on mahdottomuus.
Jos tämä pidetään mielessä niin meidän inhimilliset rajoituksemme asettuvat omaan asemaansa ihmisten itsensä itselleen rakentamiksi karsinoiksi.
Vuonna 1999 paavi kävi maassamme. Turun tuomiokirkossa pitämässään puheessa hän toi esille sen, että yhteisen kasteen takia me ulkonaisesti eri ryhmiin kuuluvat olemme kuitenkin yhtä Kristuksessa. Kristus yhdistää meitä ulkonaisesta organisatorisesta erosta huolimatta.
Kannattaa siis osoittaa armollisuutta myös niille, jotka kulkevat ulkonaisesti eri porukoissa.