Kaksinkertainen rukous

Niin kuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin. 5. Moos. 33:25

Muutamia lauseita Tunnustuskirjojen hakemistosta ja muualtakin Tunnustuskirjoista: Rukous perustuu Jumalan käskyyn ja hänen lupaukseensa. Sillä on kuulluksi tulemisen lupaus. ”Me emme anna rukouksiemme langeta sinun eteesi omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen; Herra, kuule, Herra, anna anteeksi.” (Dan. 9:18-19). Tarve ajaa siihen, samoin toisten hätä. Kunkin meistä pitäisi siis nuoruudesta alkaen totuttautua joka päivä rukouksessa esittämään kaikki omat tarpeensa, milloin ikinä vain jokin kohtaa, ja samoin niidenkin tarpeet, joiden keskuudessa elää, esimerkiksi saarnaajien, esivallan, naapurien ja palvelusväen.

2. Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä. Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi. Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi.

Virsikirja 341, Kiitos sulle, Jumalani.

Jumala vastaa aina rukoukseen, mutta hän voi vastata myös ei tai ei vielä. Ja vaikkei esim. vaikea asia poistuisikaan, saamme kestävyyttä, lohdutusta, rohkaisua ja kärsivällisyyttä sen kanssa elämiseen.

Jos pieni lapsi pyytää isältään leipäveistä, isä ei tietenkään anna sitä hänelle. Samoin jokin asia, mitä pyydämme Jumalalta, ei lopultakaan ole meille varsinkaan iankaikkisuuden kannalta hyödyllistä ja hyödyksi.

On siis oikein rukoilla spitaalisen miehen tavoin: ”Herra, jos tahdot sinä voit minut puhdistaa.” (Ks. Matt. 8:2, Mark. 1:40 ja Luuk. 5:12) Martti Luther kirjassaan Huonepostilla selittää, että tämä on oikea rukous ajan vaivoihin. Jumalan mielestä voi olla hyödyllisempää vaikeuden jatkuminen. Kun on kysymyksessä syntien anteeksiantamus, edellä mainittu rukous ”jos tahdot” on väärä. Emme saa epäillä Jumalan antavan meille anteeksi syntejämme. Kun pyydämme niitä anteeksi, vastaus on aina: ”Ne ovat anteeksiannetut ja pois otetut Jeesuksen ristintyön tähden.”

Jos tahdot olla kristitty, täytyy sinun uskoa ja tunnustaa, että olet Kristuksen kautta tullut vanhurskaaksi ja pyhäksi. Sillä se olisi Kristuksen nimen suurinta pilkkaamista ja häväisemistä, jos emme antaisi kunniaa Kristuksen verelle ja tunnustaisi, että se on pessyt syntimme ja tehnyt meidät Jumalan silmissä puhtaiksi.

Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 6, SLEY, 1925.

Ken uskoo Kristukseen ja on kastettu, hän korottakoon ylös kätensä ja uskokoon lujasti, että hän jo on vapautettu kaikista synneistään, sekä suurista että pienistä, olkootpa ne minkä nimisiä tahansa, ja ettei Jumala enää lue hänelle ainoatakaan syntiä, vaan että hän on Jumalan edessä aivan puhdas, ja olkoon hän omassatunnossaan yhtä iloinen kuin Aadam ennen lankeemustaan tai enkeli, jopa kuin itse Kristus. Sillä Jumala tahtoo, että me suuresti kunnioitamme Hänen hyviä töitänsä.

Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 198-199, SLEY, 1925. Olen muutamaa sanaa muokannut nykyaikaisempaan muotoon.

Ne totisesti ovat Jumalasta, jotka mielellään kuulevat Jumalan sanaa, tutkivat sitä vireästi, painavat sen sydämiinsä ja ojentautuvat sen mukaan. Sillä niin kuin Jumala on elävä Jumala, niin pitää kaikilla niilläkin olla elämä, jotka ovat hänestä ja kuulevat hänen sanaansa. Ja tästä puhuu myös Jeesus evankeliumissamme näillä ihanilla sanoilla: ”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän.”

Mutta mitä tarkoittaa kuulla Jumalan sanaa? Ei mitään muuta, kuin että uskotaan todeksi, mitä Kristus evankeliumissaan meille lupaa syntien anteeksi antamisesta ja iankaikkisesta elämästä, ja että pysytään lujana sellaisessa uskossa ja toivossa.

Martti Luther, Lyhyt evankeliumipostilla, s. 142, SLEY-Media Oy, 2016.

Meillä Kristuksen tähden on lepytetty Jumala.

Tunnustuskirjat, s. 89, SLEY, 1948.