Elämme murroskautta, kun monet tutut ja turvalliset rakenteet hajoavat. Tämä tuli esiin monella tavalla Kirkkopäivien ohjelmassa.
Futurologi Ilkka Halavan johtamassa keskustelussa (mukana Sami Inkinen ja Jaakko Tapaninen) todettiin kuvan maailman tilasta olevan hajalla.
Näemme tapahtuvan suuria muutoksia sopimusjärjestelmissä, työmarkkinoilla, turvallisuudessa, sähköntuotannossa, liikenteessä, viestinnässä ym. Kuvat särkyvät, tutut säännöt eivät enää päde.
Eletään yhtäältä pysyvyyden ja muutoksen, toisaalta keskittymisen ja etääntymisen jännitteessä.
Iso kysymys on, mitä tulee tilalle?
Samoin uskonnollisuus ja sen myötä kirkko ovat muutoksen keskellä. Isot jutut odottavat ikään kuin mutkan takana.
Keskustelijat kysyivät, aukeaako kirkolle ja seurakunnille jokin uusi ikkuna, kun kansankirkon rakenteet ovat uhattuna ja uskonnollisuus on prosessissa? Uskonnollinen sanoma ei perinteisessä muodossa enää puhuttele varsinkaan nuoria, vaikka hengellisyys sinänsä ei ole hävinnyt.
Seurakuntarakenteista on viime vuosina paljon puhuttu ja uudistuksia niihin kehitellään. Tarvetta olisi, kun vanhat puitteet eivät tahdo kestää tai riittää.
Säilyykö alueellinen seurakuntarakenne vai hajoaako kirkko pieniin osiin? Vanhasta yritetään pitää kiinni, mikä estää kehityksen ja ympäristön haasteisiin vastaamisen.
Tulisiko kaikkien ajatella samalla tavalla vai voisimmeko paremmin sietää erilaisuutta? Olisiko mahdollista esimerkiksi sallia, että striimatussa messussa nautitaan ehtoollisen kotona?
Kehitys tapahtuu mahdollistamalla. ”Menestyvää yritystä on mahdotonta pelastaa, koska se pitää niin tiukasti vanhasta kiinni.”
Minkälaista hengellinen elämä kirkossa on: ”Odotetaanko kriisitilanteessa kirkon johdon lausuntoa vai mennäänkö rukoilemaan?”
Aikoinaan pietismi korosti ihmisten henkilökohtaista uskon elämää. Kumpi nyt on keskeisempää, kirkkoinstituutio vai ihmisten oma usko?
Milleniaalien eli x ja y -sukupolvien (= nuorten) kirkkosuhdetta käsiteltiin esitellen ensin asenne- ja arvotutkimusten tuloksia.
Ihmisillä, myös nuorilla on erilaisia hengellisen elämän profiileja, jotka eroavat toisistaan tapojen, mieltymysten ja jopa käytetyn suomenkielen perusteella. Tutkimustuloksia ja tilastojen laskevia käyriä on kirkossa esitelty jo usean vuoden ajan. Olemme sirotelleet tuhkaa päällemme.
Ihmettelen, miksi tietoja vain toistellaan, mutta sen perusteella ei juurikaan ole ryhdytty toimenpiteisiin. Laivaa ajetaan edelleen samalla kurssilla, vaikka tiedetään, että toiset reitit veisivät paremmin perille?
Nuoria houkutellaan, mutta ei olla valmiita uudistumaan heidän suuntaansa.
****
Kirkkopäivien ohjelma koostui pääosin keskustelusessioista, joita oli monia päällekkäin ja peräkkäin, oli siis tehtävä valintoja. Se on päivien hankaluus ja samalla vahvuus. Kiitos Kirkkopäivistä.
Niin? Entä sitten?
Papit pois politiikasta!
No eläkeläispapit voisi ehkä olla poikkeus.
Paras toivoa Jumalan johdatusta ja siunausta.
Ortodokseja on Kiovan patriarkkaatti ja Moskovan patriarkaatti. Edellinen on suurin. Selkeästi kolmanneksi suurin ryhmä ovat kreikkalaiskatoliset – sitä ei kai Suomessa mediapiireissä muisteta, koska Neuvostoliiton aikana kirkko oli kielletty :). Ja viidenneksi suurin roomalaiskatoliset. Pieneen ortodoksiseen autokefaliseen kirkkoon kuuluvia on hieman roomalaiskatolisia enemmän.
Suurinpiirtein noin.
Moskovan patriarkaatilla on kyllä Ukrainassa enemmän kirkkoja ja pappeja kuin Kiovan patriarkaatilla. Oli miten oli, sekä Julija Tymošenko että Vitali Klitško kuuluvat (ainakin Wikipedian mukaan) Kiovan patriarkaatin kirkkoon. Tämä on yksi Ukrainan kriisin dimensioista.
Ai, että olisikin kyseessä myös uskontokuntien selkkaus valtataistelun ohella?
Ainakin nuo kaksi patriarkaattia ovat vahvasti kytköksissä omiin sidosryhmiinsä.
Kirkon toiminnassa mielenkiintoinen piirre on juuri tuo, kun havaitaan että ” Uskonnollinen sanoma ei perinteisessä muodossa enää puhuttele varsinkaan nuoria. ” Silti sitä perinteistä muotoa ei muuteta. Sen sijaan pyritään muuttamaan sanomaa, jolloin sekin kadottaa kiinnostavuutensa. Aitoa ja alkuperäistä sanomaa nuoret tarvitsevat yhä. Toimintapoja ei kuitenkaan muuteta. Yritetään yhä toimimattomin menetelmin, vaikka hyvin tiedetään, ettei ne toimi.
Mielestäni kummallisinta on, että yhä ihmetellään sitä, mikä on vikana.
Tuo väite, että entinen ei enää päde, on vakava virhe kristillisen opetuksen suhteen. Siinä jos missä entinen pätee. Jumalan sanan uudeksi luova voima (syntien anteeksi saaminen) ei vanhene ja muutu, eikä myöskään elämän peruspilarit. Niitä on kaksi erilaista sukupuolta, heidän avioliitto, srk-elämän järjestys jne
Entäpä jos nuorissa ei ole vikaa, vaan vika onkin meissä ?
On helppo kuitata nuorten kiinnostuksen puute ja samalla heittää rukkaset maahan. Nuoria ei tietenkään kiinnosta kun kaupittelemme heille tuotetta josta puuttuu se olleellinen, eli voima.
Voimattomana evankeliumi on yhtä tyhjän kanssa.
Evankeliumi on yhä Jumalan voima, mutta se ei ole sitä vesitettynä, jollaisena se usein tuodaan esiin.
Ei pidä nuoria syyttää. He ovat syntyneet nykyaikana, jolloin kirkonkin sanoma pitää pukea uuteen muotoon. Sanoman ydin ei muutu.
Kirkon sanomaa nimenomaan ei saa mennä muokkaamaan. Muuten sillä ei ole mitään arvoa nuorille. Kyllä heillä on suuri tarve vapautua syyllisyydestä ja peloistaan. Evankeliumissa on valtavava voima ja apu juuri niihin. Sanomaa muokkaamalla voima katoaa ja jää vain kaunis ulkokuori. Se nuoret tunnistaa helposti ja tajuavat heti, ettei kirkolla ole mitään todellista annettavaa.
Sen sijaan se miten evankeliumi heille tarjoillaan ei vanhoilla konsteilla suju. Sen kaikki jo hyvin tietää. Kummallista vain on , kun niitä vanhoja konsteja yhä yritetään käyttää. Toimintapoja ei jostain syystä ryhdytä muuttamaan kiinnostavanpaan suuntaan.
Nuoret kaipaa kannustavaa aikuisen kohtaamista, mutta siihen ei ole työntekijöillä aikaa, kun niitä toimimattomia välttämättöminä pidettyjä toimintoja on pidettävä yllä. Seurakuntatyössäni huomasin miten aika kului suurelta osin tietokoneen ääressä. Siinä sitä oli van naputeltava konetta. Siinä tiesi tekevänsä turhaa työtä ja menettävänsä pakollisten tehtävien tähden ne hienot mahdollisuudet, jotka muuten kirkon työssä olisi.