Kirkkoherramme oli tänään liturgina. Synninpäästön osuuden aluksi hän sanoi jotain, jonka koin hienona oivalluksena ja koko messun parhaana antina.
Meitä kirkon ihmisiä, välillä pilkataan siitä, että meillä on oikein mukava uskonto. Voi tehdä aivan vapaasti syntiä ja sunnuntaina saa kaikki uudelleen ja uudelleen anteeksi. Tottahan se olisi mikäli haluaisimme pitää synnistä kiinni. Emmekä mistään hinnasta haluaisi siitä luopua. Silloin olisi oikein kätevää saada synnit aina anteeksi ja jatkaa synnin tekemistä. Synnin tunnustaminen olisi silloin helppoa ja vaivatonta. Mikäli olisi kyse automaatista, että nappia painamalla saisi aina nollattua saldon.
Tuo käsitys synninpäästöstä on yllättävän yleinen. Samoin kuin se, että synnit saa anteeksi siksi, että ne tunnustamme, tai pappi ne anteeksi julistaa. Siitähän oikeasti ei ole kysymys. Saamme synnit anteeksi vain ja ainoastaan siksi, että Vapahtajamme on ne sovittanut ristillä ja osoittanut sen todeksi ylösnousemisellaan. Tässä on uskomme perustus. Siksi tunnustamme syntimme. Niin kuin kirkkoherra sanoi messussa: ” tunnustamme syntimme koska uskomme anteeksiantamukseen”.
Tuo oivallus on todella upea juttu. Uskallan nähdä raadollisen syntisyyteni ja turmeltuneen luontoni pohjaan saakka, koska uskon Vapahtajani sovitustyöhön. En tarvitse papin sanoja sovittamaan syntejäni, vaan ainoastaan vahvistamaan uskoani, että se pätee minunkin kohdallani.
Siitäkin huolimatta se pätee, vaikka syntini ovat minulle äärimmäisen rakkaat. Tuo rakkauteni syntiin on samalla suurin murheeni kristittynä elämisessä. Eikä siihen ole mitään muuta lääkettä, kuin palata syntisenä aina uudelleen ja uudelleen Vapahtajamme armon istuimen eteen.
Tietysti toivoisin joskus voivani vapautua tuosta raskaasta kuomasta kokonaan. Ettei tarvitsisi uudelleen ja uudelleen olla armoa kerjäämässä. Pärjäisinpä joskus omillani. No sellaista tietä ei kristitylle ole luvassa. Joten annan tänäänkin Jeesuksen veren pyyhkiä pois syyllisyyteni. Siitäkin huolimatta, että syntisyyteni jää ainaiseksi kiusakseni. Ajamaan minua uudelleen ja uudelleen kuulemaan synninpäästön sanat.
Pekka mietippä Pietaria, hän seurasi Jeesusta kolme vuotta ja kuuli Jeesuksen opetukset ja näki ihmeet, tunnustipa hän vielä Jeesuksen kristukseksikin.
Otetaampa sitten yksi kohta Jeesuksen puheista:
Matt. 10:33
Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
Pietari oli kuullut tämän mutta oliko ymmärtänyt sen ja kasvoiko se hedelmää?
Pietari kielsi Jeesuksen palvelustytön edessä .
Mitä tapahtui kun Pietari sai Pyhän Hengen, enää hän ei kieltänyt Jeesusta ja ymmärsi Jeesuksen opetukset.
Mitä tarkoittaa Jeesuksen Sanat:
34 Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.(Joh.8)
Iloa ja rauhaa Pekka.
Tottakait pilkka kuuluu asiaan – tuohon pilkkaan voi sisältyä ansaitusta vikaisuudesta syyttämisen lisäksi osoittajan oma hiljainen hätäkutsu – voisinko minäkin kelvata tällaisena. Me juurikaan emme kykene arvaamaan toistemme todellista haurautta, kaipuuta tai jopa hätää, jos vain pahennumme puheista ylpeyttämme. Aina silloin tällöin tulee mieleen: Matt 5. ”Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?” Eli noissa Jeesuksen opetussanoissa on meille useille sisälähetyskäskyä kerrakseen.
Ei se nyt ihan noin mennyt. Jeesus valtuutti apostolit antamaan synnit anteeksi jo ennen kuolemaansa. Siis syntien anteeksiantaminen tapahtuu Jeesuksen valtuuttamana sikäli että jos on hänen opetuslapsensa. Syntien anteeksiantaminen ei liity pappeuteen vaan opetuslapseuteen.
Kirjoitus on silkäli mielenkiintoinen että kirkon ulkopuoliset ihmiset tuskin ajattelevat ja puhuvat synnistä. Sanalla synti varmaan tarkoitetaan oikeasti syyllisyyden ja häpeän tunteita.Syyllisyys tulee sisäisten normien rikkomisesta kun omatunto rankaisee ylilyönneistä, siis itseltä kielletyistä teoista, puheista ja ajatuksista. Normaalisti syyllisyydentunteet helpottuvat ikää myöten ymmärryksen kasvaessa sille mitä ihmisen elämä on.
On sitten toinen juttu tuo metafyysinen synti, että oli olemassa Tämän Maailman Ruhtinas jonka vallan sovitustyö mursi, vaikka ihmiset ovat edelleenkin biologiansa ja kultturinsa ohjelmoimia. Nuo teko-puhe – ja ajatussynnit eivät oikeastaan ole syntiä Jumlaa vastaan, vaan merkki siitä että kehityksemme täyttä ihmisyyttä kohtaan on kesken. Omatuntomme rankaisee meitä tästä ja ohjaa meitä tekemään parannusta. Oikea katuminen auttaa syyllisyyden tuntoon kun hyväksyy pahat tekonsa eikä yrittää selitellä niitä.
no niin, vastaa Ari nyt omaan kysymykseesi.
Kiitos pohdinnoistanne. Tänään pohdin ehtoollisella muutamaa vaikeaa ihmissuhdetta. Tiesin, että joutuisin ne asiat ja henkilöt vielä kohtaamaan, mutta paukut ei riitä. Tajusin ettei niiden hoitaminen ole kuitenkaan Jumalalle mahdottomia. Tuli rauha ja lepo sydämeen.
Sama on syntimme ja syyllisyytemmekin kanssa. Jotkut syntimme voivat tuntua ja olla aivan mahdottomia voitettaviksi. Mielelläänhän sitä pitäisi jotain käyttäytymistäni pelkkinä persoonallisuuden ominaisuuksina, joista ei voikaan päästä eroon. Näin voi antaa luvan väärälle käytökselle.
Perheeni kärsi vuosia minun räjähtelystäni. Luulin sitä ominaisuudekseni. Näin annoin sille ikään kuin luvan. Kunnes avioparitoiminnassa sain oppia että, se on yksi rakkauden tuhoaja. halusin paremman suhteen puolisooni, joten tajusin, että siitä on päästävä eroon.
Mitä sellainen käsite kuin synti pitää sisällään?
Ihmiset tekevät erilaisia asioita ja tekoja – hyviä ja pahoja. Se, ovatko teot hyviä vai pahoja on usein aivan täysin kiinni tekijän näkökulmasta. Mikä on toisen näkökulmasta oikein voi olla toisen näkökulmasta väärin. On tietysti myös yleisen käsityksen (moraalin, yhteiskuntajärjestyksen tai kulttuurin) näkökulmasta oikeita ja vääriä tekoja. Vääriä ei pidä tehdä ja jos ne ovat lainvastaisia, ne on sanktioitu ja niiden tekemisestä rangaistaan jos jää kiinni.
Muuten ihminen voi minun mielestäni tehdä ihan mitä tahansa haluaa, mistä itse pitää ja nauttii, kunhan ei aiheuta teoillaan mitään pahaa, vaaraa tai vaikeuksia kellekään tai millekään muulle.
Ilman uskontoa ja Jumalaa ei ole syntiäkään. Synnittömänä on hyvä elää.
”lman uskontoa ja Jumalaa ei ole syntiäkään.” Ei se noin ole. Jumalattomuus se vasta synti onkin. Siitä perussynnistä ne synnit sitten sikiävät: ylpeys, ahneus, kateus, vihamielisyys, hekumallisuus, mässäily ja hengen velttous.
Synnitön voi aivan huoletta rakastaa syntiään, eikä se rakkaus tuota hänelle pienintäkään kärsimystä.
Tuo kärsimys on miltei ainoa tuntomerkki, mistä uskovan henkilön voi tunnistaa.
Pekka: ”Synnitön voi aivan huoletta rakastaa syntiään”
Eikä voi. Jos ihminen on synnitön, niin eihän hänellä ole silloin syntejä, joita rakastaa. Eikö tämä nyt ole ihan ilmiselvää ilmankin, että sitä tarvitsee rautalangasta vääntää?
Eivät synnit tee ateistinkaan elämää hyväksi. Kärsimystä ne aiheuttavat kenelle tahansa. Ei synti ole turmioksi sen vuoksi, että se on Jumalan tahtoa vastaan. Synti on Jumalan tahtoa vastaan siksi, että se on turmioksi.
Kaikki muu, minkä motiivina ei ole rakkaus on syntiä. Nautinto, vallanhalu,
rahanhimo tai kateus muutamana esimerkkinä motiiveista, joista käsin jokainen ihminen tekee syntiä. Ei se jos omaa nautintoa hakien käyttää huumeita tai syö ylen muuta asiaa synnittömäksi, vaikka kärsijänä olisi vain oma minä. Näinhän se harvoin kuitenkin on. Kun tuhoamme omaa elämäämme ja kehoamme, aiheutamme kärsimystä aina myös muille. Kyllä omatunto kolkuttaa sellaisenkin ihmisen päässä, joka ei usko Jumalaan. Silloin se kuitenkin on helppo paaduttaa ja hiljentää. Yleisesti on niin, että keksimme syntiemme perusteluiksi hyviä selityksiä. Me uskovatkin langetaan siihen, että emme viekään syntejämme ristin juureen vaan keksimme hyvän selityksen ja näin voimme hyväksyä synninteon eikä tarvitse pyrkiä siitä eroon.
Synnit voisi lajitella kolmeen ryhmään: ne teot, joita teemme, ne teot, jotka jätämme tekemättä ja viimeisenä se, että olemme luonnoltamme syntisiä Adamista lähtien. Rakkaus ihmisessä on tuontitavaraa, synti pysyvää.
Kukkonen: ”Nautinto, vallanhalu, rahanhimo tai kateus muutamana esimerkkinä motiiveista, joista käsin jokainen ihminen tekee syntiä. ”
Kyllä Kukkonen nyt puhuu kovasti ristiriitaisia. Ensin hän sanoo, että kaikki muu, minkä motiivina ei ole rakkaus on syntiä. Sitten hän väittää, että nautinto, vallanhalu, rahanhimo tai kateus muutamana esimerkkinä motiiveista, joista käsin jokainen ihminen tekee syntiä.
Miten nuo motiivit voivat johtaa ”synnin” tekoon koska niistä käsin tehtyjen tekojen motiivi ja kohde on ihmisen suurin rakkaus – itserakkaus. Ellei rakasta itseään, ei voi rakastaa mitään muutakaan. Tämähän on vanha ja viisas totuus.
Silloin kun nautintoa, vallanhalua ja rahanhimoa toteutetaan lain sallimissa puitteissa, ei kellään ole nokan koputtamista – ei edes syntisillä uskovaisilla. Ei mikään, eikä kukaan voi estää ihmisiä toteuttamasta hulluinpia halujaan ja villeinpiä unelmiaan omien mahdollisuuksiensa rajoissa tietysti, ellei siitä aiheudu haittaa millekään tai kellekään muulle. Kateus nyt ei ole kylläkään kovin kaunista käytöstä, mutta kuitenkin niin perin inhimillistä. Tuskinpa siitäkään nyt kuitenkaan helvettiin joutuu kukaan, jos lottovoittajien tuuria kadehtii.
Kukkonen: ”Ei se jos omaa nautintoa hakien käyttää huumeita tai syö ylen muuta asiaa synnittömäksi, vaikka kärsijänä olisi vain oma minä. Näinhän se harvoin kuitenkin on. Kun tuhoamme omaa elämäämme ja kehoamme, aiheutamme kärsimystä aina myös muille. ”
Huumeiden käyttö on laitonta ja siksi tuomittavaa ja jos ihminen on niin pöljä, ettei tajua omaa etuaan syömällä ja juomalla itsensä sairaaksi tai huumaamalla hautaan, niin pekästään hölmön itsetuhoista hommaahan se semmoinen on ja koska siitä koituu muille ihmisille haittaa – mm. kansanterveyden kohoavina kutannuksina – se on toki tuomittavaa.
Siitä on myös rakkaus silloin kaukana – ainakin itserakkaus. Sitä minä en kuitenkaan ymmärrä, mitä se jollekin jumalalle kuuluu pätkän vertaa, mitä ihminen tekee, jos tekee sen lain sallimissa rajoissa.
On kattava analyysi synnistä. Kiitos Jouko.
”Rakkaus ihmisessä on tuontitavaraa, synti pysyvää” hyvin sanottu.
”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” Hebr.3:12-14
Kun ihminen kokee, ettei hän pääse eroon synnistä, niin ihmiselle saattaa ilmaantua ”syyttäjä” kuiskuttelemaan: Et taida oikein kelvata Kristityksi, kun et pysty luopumaan rakkaista synneistä.” Saatana panettelee ja syyttää Jumalan lapsia ja pyrkii saamaan ihmisen pois siitä luottamuksesta, mistä tuossa Hebrealaiskirjeen kirjeessä edellä kirjoitetaan.
Kun ihminen synnin pettämänä paatuu, niin ihminen ajautuu pois Kristuksesta , koska hän ei voi mielestään voittaa syntejä. Ihminen saattaa jopa ajatella, ettei kelpaa Jumalalle ja tuomitsee itsensä helvettiin. Tuolloin on saatana samassa ihmisestä voiton. Sota on Hengellinen.
Tähän voisi laittaa Paavalin loistavan ohjeen: ”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.
Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Kol.3:1-10
Kuolettaminen on tyhjän vertaiseksi tekemistä, eli ei pidä enää katsoa itseensä, koska kuollut on kuollut, vaan katsokaa Kristukseen. Itsessämme näemme vain haureutta, saastaisuutta, kiihkoa, pahaa himoa ja ahneutta, joka on epäjumalanpalvelusta.
Jos katsomme itseemme synnin voittajana, niin epäjumalan palvominen on jo hyvin lähellä ja olemme tekemässä Kristusta turhaksi.
Totuuden puhuminen on parasta lääkettä valhetta vastaan ja synnin tunnustaminen on Jumalan mielenmukaista murhetta. Synti on pysyvää, koska se asuu meissä, mutta siihen ei kannata katsoa, koska se on jo voitettu Kristuksessa.
Synnin voima on laki, mutta me olemme Vapautetut synnin ja kuoleman laista, sillä Elämämme on Kristuksessa ja siksi on varmaa, ettei meitä tuoda tuomiolle yhdessä maailman kanssa, jos ja kun vain pysymme Hänessä, joka voi meissä kaiken ja vahvistaa Jumalan Armon, oman työnsä kautta.
” Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” 2.Kor.5:19