Kääriäisen näkemykset huolestuttavat

(Johanna Korhonen & Sari Roman-Lagerspetz) Kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen vastasi (Kotimaa24 1.11.) kritiikkiin, jota olemme esittäneet Kirkkohallituksen toiminnasta suhteessa lähetysjärjestöihin. 

Oli surullista saada tietää, että naisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjintä on kirkossa ja lähetystyön kokonaisuudessa toisarvoinen asia, vain ”yksi kymmenien joukossa”, eikä siihen sen tähden ole syytä kiinnittää ainakaan vakavaa huomiota.

Oli huolestuttavaa kuulla, ettei Kirkkohallituksessa ilmeisesti pidetä tärkeänä allekirjoitettujen sopimusten yksityiskohtaista noudattamista. Ymmärsimme Kääriäisen vastauksista, että järjestöjen ilmaisemat syrjivät toimintaperiaatteet eivät ole kokonaistarkastelussa merkityksellisiä, kun järjestöt kuitenkin samaan aikaan tekevät myös hyvää, ja huomio pitäisi Kääriäisen mielestä kiinnittää mieluummin tähän hyvään. 

Erikoisena pidämme Kääriäisen tapaa ottaa virkamiehenä kantaa siihen, mistä asioista luottamushenkilöt saavat ja eivät saa olla kiinnostuneita, sekä millaisin sanoin meidän on sopivaa havaintojamme kuvailla. 

Hänen kehotuksensa ”tutustua huolellisesti esimerkiksi kirkolliskokouksen päätöksiin” emme tulkitse koskevan meitä, koska juuri niihin olemme huolellisesti tutustuneet. Niiden noudattamista edellytämme myös lähetysjärjestöiltä, jotka ovat sopimuksessa vakuuttaneet näin tekevänsä. Kääriäiselle huomautamme, että nyt ei ole lainkaan puhe avioliitoista, vaan työsyrjintä-nimisestä rikollisuuden alalajista.

Surullisinta Kääriäisen asennoitumisessa oli, että haastattelunsa perusteella hän tuntuu kantavan enemmän huolta syrjivien järjestöjen taloudesta kuin syrjittyjen ihmisten kohtalosta kirkossa ja maailmassa. Odotamme kiinnostuneina tietoja järjestöjen Kirkkohallitukselle antamista vastauksista. 

Johanna Korhonen

Sari Roman-Lagerspetz

Luottamushenkilöitä, Vantaa 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Mielestäni Johannan ja Sari kysymykset ovat hyviä.

    Ehkä olen kuitenkin eri mieltä siitä, että kirkossamme naisia jotenkin erikoisesti syrjittäisiin.
    Kyllä ne syrjimiset ovat pääsääntöisesti herätysliikkeiden parissa, jos näin halutaan ajatella. . Näissä monissa yhdistyksissä taas on omat säännöt ja teologisest linjaukset. He eivät välttämättä omasta näkökulmastaan katso syrjivän ketään. Ja onhan monissa järjestöissä työntekijöillä omantunnon vapaus toimia kirkkomme kaikkien naispappien kanssa, mikäli niin haluaa.

    Mielestäni luottamushenkilöillä tulee olla juuri vapaus nostaa tärkeäksi kokemansa asiat esille. Tässäkin katson, että Sari on saanut paljon palstatilaa joten tämäkin on täyttynyt.

    Jokainen lukija varmasti tietää, että Sarin ja Johannan ajatukset liittyvät laajempaan kokonaisuuteen jossa haetaan nimenomaan homoseksuaaliselle elämän tavalle suurempaa hyväksyntää.

  2. Mika, onko sorto, diskrimininointi ja helvettituomio ”toisarvoisia asioita”? Korostan ensimmäisen tähän ketjuun lähettämäni viestini ajatusta, jossa kerroin, että olen KÄYTÄNNÖSSÄ (=kentällä) nähnyt sen kaameuden, mihin tällainen asennoituminen ja sen
    mukainen toiminta johtavat. Mitä arvokasta eräät ”suomalaiset lähetysjärjestöt” tuovat/vievät niihin nuoriin kirkkoihin, joihin istutetaan homo- ja naisfobia (tai vahvistetaan siellä sellaisen jo oleva)? Niiden nuorien kirkkojen maissa ei ole edes läheskään samantasoista työterveys- ja psykiatrisen hoidon verkostoa kuin meillä Suomessa. Eikä sekään ole pelastanut täällä läheskään kaikkien sorronyössä uupuneiden terveyttä, ei statusta ihmisinä, kristittyinä ja pappeina. Tulkitsen ilomielin kirkkoneuvos Kääriäistä väärin, jos hänen sanomansa kannustaa tai myötävaikuttaa ihmis- ja pappisarvon olevan sidoksissa sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen. Se ei ole toisarvoinen asia.

  3. Kun joka suuntaan kumartelee, esimerkiksi tiettyjen järjestöjen suuntaan, tulee pyllistelleeksi toiseen suuntaan, esimerkiksi seurakunnissa valittujen luottamushenkilöitten suuntaan. Heh heh. En kyllä pidä tällaista menettelyä kirkon virkamiehellekään ihan välttämättömänä, mutta täytyyhän nuorehkon virkamiehen yrittää olla kohtelias kaikille tärkeille tahoille. Sitten kun on yli kuuskymppinen, niinkuin minä, ei uraputken kehittelykään estä enää omaa mielipidettään sanomasta.

  4. Kuten Hannu Kilpeläinen kommentissaan sanoo niin hyvin usein esitetään, että lähetysjärjestöjä ei saisi kritisoida (naispappeuden vastustamisesta ja kielteisestä suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin) koska ne tekevät niin paljon hyvää.

    Olen vakuuttunut että kaikki kirkkomme lähetysjärjestöt tekevät paljon hyvää.

    Mutta onko tämä argumentti (eli se, että järjestöjä jotka tekevät paljon hyvää ei saa kritisoida) sellainen jota me oikeasti kannatamme? Olemmeko todellakin sitä mieltä, että vain sellaisia järjestöjä (tai ylipäätään instituutioita, yhteisöjä jne.) voi kritisoida jotka eivät tee mitään hyvää?

    Jos voisimme kritisoida vain sellaisia tahoja jotka eivät tee mitään hyvää niin ketä tai mitä me voisimme kritisoida, yhtään mistään? Voisimmeko nostaa esiin mitään epäkohtia minkään järjestön tai yhteisön suhteen? Ainakaan minulla ei ole tiedossa mitään sellaisia järjestöjä tai muitakaan yhteisöjä jotka eivät tee yhtään mitään hyvää.

    Ainakaan me emme voisi kritisoida vaikkapa vanhoillislestadiolaisuutta siitä tavasta jolla sen sisällä on hoidettu lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä oneglmia. Meidän varmaankin pitäisi ajatella, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on ”vain yksi asia kymmenien muiden joukossa” ja koska vanhoillislestadiolaisuudessa on niin paljon hyvää (mitä siinä tietenkin on; tätä ovat korostaneet myös sitä viime aikoina kritisoineet naiset) niin sitten kai meidän pitäisi kiinnittää huomio vain tähän hyvään ja lakata puhumasta ikävistä asioista, kuten lasten kaltoin kohtelusta.

    Jos kirkossa paljastuisi vaikkapa taloudellista korruptiota, työpaikkakiusaamista jne. niin voisimmeko nostaa esiin näitäkään ongelmia, tekeehän kirkko myös paljon hyvää? Ja onhan taloudellinen korruptio ja työpaikkakiusaaminen ”vain kaksi asiaa kymmenien muiden joukossa”.

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.