Aikanaan syvästi uskonnollinen Kaarlo Syväntö kirjoitti rehellisen tutkielman Raamatun käännösvirheistä. Seuraava perustu paljolti hänen asiantuntemukseensa muta myös Gezeniukseen ja professori Stig Bendixoniin. Tämän blogin kirvoitti erään blogistin kanssa käännöksistä käymäni keskustelun sensurointi:
Vanhan testamentin usein polyteistisen ja ns. monolatrisen jumala-kuva on väännetty paikka paikoin alkutekstin vastaisesti yksioikoisen monoteistiseksi ja tämä johtunee kääntäjien esiymmärrysten edesauttamasta mukautumisesta traditioihin ja käännösten tilaajien ja vastaanottajien ennakko-odotuksiin. Tiedetään liian hyvin, mikä sopii kirkkoraamattuun ja mikä ei.
Totuus jää tällöin helposti toisarvoiseksi valintaperusteeksi. Sananmukaisista merkityksistä melko vähät välittävä linja näkyy myös uusimmasta Raamatustamme
Kirkkoraamattu 1992 : Pitäisi olla:
Jos varasta ei tavoiteta,
talon omistaja astukoon
Jumalan eteen… (2Ms 22:7 ) jumalien eteen...
Se, jonka Jumala osoittaa…
syylliseksi.. . (2Ms 22:8) jumalat osoittavat
Älä herjaa Jumalaa, ä1äkä .
kiroa kansaasi kuuluvaa
päämiestä. (2Ms 22t27) älä herjaa jumalia..
Isäntä vieköön hänet
Jumalan eteen ja asettakoon
hänet sitten… (2Ms 21:6) hänet jumalien eteen
Erityisen mielenkiintoisen analyysimahdollisuuden tarjoaa saman 2 Mooseksen kirjan 21 luvun jae l-3:
Jos joku vahingoittaa toista niin, että tämä
kuolee, häntä rangaistakoon kuolemalla.
Mutta jollei hän ole tehnyt sitä tahallaan,
vaan Jumala antoi sen tapahtua hänen
kätensä kautta, hän voi paeta paikkaan,
jonka minä osoitan”
Yllä olevan sitaatin käsite Jumala (ha-elohjim) jälkeinen predikaatti ”antoi” on kylläkin yksikössä ja elohjim saattaa siten olla yksiköllinen, mutta voidaan kysyä, kuka tämä Jumala on, koskapa jakeen lopussa puhuva minä tarkoittaa JHVH:ta eli siis Raamattumme tavallisesti Herraksi kääntämää Jumalaa?
Selkeästi opillista puhtautta varjelevilta tietoisilta käännösvalinnoilta näyttävät myös
yksiköt verbimuodossa hiteu ’johdattaa’ (oikeasti eksyttää!) 1.Ms. 20:13; molemmissa kohdissa nykykäännös on sangen villisti harhautunutta:
Mutta kun Jumala vei minut kauas isäni suvusta, minä sanoin vaimolleni: ’Tee minulle tämä palvelus: sano kaikkialla, minne menemmekin, että minä olen sinun veljesi.’”
Sillä sanamukainen käännös kursivoidussa kohdassa kuuluisi
| kun jumalat harhaanjohtivat minut isäni talosta… |
Ja 1.Ms.35:7verbissä ilmestyä:
Ja hän rakensi sinne alttarin ja nimitti paikan Eel-Beeteliksi, koska Jumala oli siellä ilmestynyt hänelle, silloin kun hän pakeni veljeään
kuuluisi oikein käännettynä:
….täällä hänelle nuo jumalat ilmestyivät
(Bereshit: Alussa, I Mooseksen kirja/ Jerusalemin raamatuntukijat 1991 sivu 72 alaviite 89 ja sivu 123 alaviite 191)
Monet Raamatun itsestään selvät käännösmerkitykset eivät sananmukaisuuden edessä siis olekaan niin itsestään selviä: Adam ei tarkoitakaan aina miestä, vaan joskus myös naista, Jumala ei aina olekaan Jumala vaan joskus myös ihminen. Herra ei olekaan aina Herra vaan joskus myös mies. Sillä mitä hämmästyttävimmin kutsuu Eeva saamaansa poikalasta mieheksi ja Herraksi. Ja mitä hämmästyttävimmin antaa alkuteksti mahdollisuuden ymmärtää, että Seetin lapsia kutsuttiin myös nimellä Herra eli JHVH!
Mutta kääntäjät eivät antaudu helposti. Opin puhtaudesta huolehtivat sopivasti valitut pilkut ja pisteet. Isot kirjaimet ja pienet selittävät sanat. Eeva ei olekaan saanut Herraa, kuten alkuteksti uskaltaa väittää, vaan lapsen Herran avulla Sanat sävyt ja tyyli valitaan johdonmukaisesti. Hyvin ja kauniisti, mutta, kuten uskon, johdattelevasti. Käännöksissä yhdistyvät tulkinta ja päämäärä. Näin tuotetaan seurakuntateologiaa ja katekismuskäännöksiä. Ne vastaavat hyvin toimeksiantajien tarpeisiin ja toiveisiin, mutta eivät tyydytä totuuden etsijää. Eivät, vaikka ongelmallisten sanojen oikeakin merkitys on silloin tällöin ujosti alaviitteisiin kätketty.
Matias Roto et vastaa kysymyksiini ja Raamatusta tuomiini kohtiin vaan tuot omaa näkemystäsi esille varmasti oikeana, kuten tämä että minä ymmärtäisin väärin parannuksen ja kasteen yhteyden. Minä otan lapsenmielisesti sanat ”tehkää parannus ja ottakaa kaste”, en muuta enkä lisää mitään, siis yksikään lukemaan oppinut lapsi ei yhdistä noita pelkäksi kasteeksi, tämä on selkeä tosi.
Ari
Olen vastannut ja selittänyt mistä on kysymys, mutta sinä et sitä halua omaksua.
Eipä siis ole mielekästä jatkaa yritystä.
Kiitos keskustelusta.
Ymmärräthän Ari sen, että tuo Parannus on sitä, että ymmärtää, että lain tie jota Juutalaiset opettivat, on loppu. Kristus on lain loppu ja Parannus on sitä, että käsittää tämän. Kasteessa ihmiselle lahjoitetaan Jumalan täyteys, siihen ei ihminen voi lisätä mitään. Tämä on uskon kautta, kuten Roto on erinomaisesti asiaa tuonut esiin. On selkeästi nähtävissä, että Roto ei opeta lain kautta tulevaa vanhurskautta, joka on kelvotonta Jumalan edessä, vaan Roto opettaa Kristuksen kautta tulevaa vanhurskautta, joka on Lupauksen mukaan annettu niille, jotka uskovat.
Eli parannus on sitä, että mieli kääntyy näkemään, että omat teot eivät tuo mitään lisää Jumalan työhön Kristuksessa, koska ne eivät kelpaa. Kun ihminen kastetaan tähän Totuuteen (Kristus) ja ihminen saa sitä opetusta, minkä Jeesus toi mukanaan Evankeluimissa, niin ihminen Pyhitetään (erotetaan omista töistä) Jumalan Sanan kautta.
Jumala siis tekee ihmisen omalla työllään kelvolliseksi Kristuksessa, eli vanhurskauttaa jumalattoman. Vanhurskauttamisen voisi kääntää myös: ”tehdä täydelliseksi” ja sellaiseksi ihminen ei voi omilla parannuksilla tulla, vaikka kuinka kääntäisi ja vääntäisi asiaa. Ihminen ei voi pestä syntiä pois itsestään.
”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.”
Room.8:28-33 (kannatta alukea huolella koko (8.luku) Tuossa luvussa kuvataan mitä on jo tapahtunut Kristitylle Jumalan toimesta. Eli Paavali puhuu menneessä aikamuodossa.
On tavallaan käsittämätöntä, miten liha ymmärtää vain lihan puhetta, Mutta Henki ymmärtää kaiken. Kaiketi Jumala on sen näin nähnyt hyväksi, ettei mikään liha ja veri voisi periä Jumalan valtakuntaa.
Ismo Malinen hyvin sanot että henki ymmärtää kaiken, siis et taida ymmärtää että Roto koko ajan väittää kasteen sisältävän parannuksen, siis ei ole erillistä parannusta, nyt sitten sinä väität parannuksen olevan:”Kristus on lain loppu ja Parannus on sitä, että käsittää tämän.”
Teillä on siis aivan eri ymmärrys parannuksesta, miksikö, eihän vauva kasteessa voi mitään ymmärtää lain loppumisesta, vai voiko?
Kirkko opettaa jatkuvassa parannuksessa elämistä, se on samaa, kuin Kristuksessa eläminen, ei siis vaelleta enää omissa teoissa, vaan Jumalan teoissa.
Elämme uskossa emme näkemisessä.
”Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” Joh. 3:21
”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme”.Ef.2:10
Ismo Malinen kuka tekee totuuden, voiko silloin vääntää”tehkää parannus ja ottakaa kaste” pelkäksi kasteeksi ja joka annetaan vauvalle?
Kaste on se Parannus, jossa ihminen saa uuden elämän. ”Tehkää parannus ja ottakaa kaste” on yksi ja sama asia. Ei ole mitään ihmisen tekoa, joka tosi tähän asiaan jotain. Päinvastoin, jos kasteeseen lisätään jotain ihmisen omaa tekoa, niin menetetään koko Aarre Kristuksessa.
Kaikki meneminen ja tuleminen on Jumalan teko ihmisessä, niinkuin Evankeliumin kuuleminenkin. Ilman Jumalan Sanaa, ei ole myöskään kuulemista. Jumala on Alku ja Loppu.
Rotoa ja Malista lukiessa tulee vaan mieleen mitä hyötyä on heille että Raamattu on ns omalla kielellä, eivät yhtään välitä oman kielen opeista vaan papukaijan lailla toistavat isiltä opittuja valheita ja väännöksiä.
Kuinka lapset oppivat luottamaan Raamatun Sanaan kun heille opetetaan tuollaiset väännökset joita ei voi millään löytää Raamatusta eivätkä ole edes hjukkaakaan suomenkielen oppien mukaisia?
Sääli, onneksi Jumalalle on kaikki mahdollista.