Tampereen seurakuntien kiekkokatsomo Vanhassa kirkossa ja kiekkohuumassa mukana eläminen sosiaalisen median kanavissa ovat saaneet osakseen kiitosta ja kritiikkiä. Suuret Twitter-persoonat Jari Sarasvuo ja Tuomas Enbuske ovat nähneet kiekkokatsomon kaltaiset avaukset kirkon pyhyyden uhkana ja kirkon olemuksen alennusmyyntinä ihmisten miellyttämiseksi. Haluamme vielä näin vakuuttaa, että kysymys on jostain ihan muusta.
Paavali kehottaa kristittyjä iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa. Kirkon tulee elää ihmisten kanssa ja rinnalla, tuntea heidän kanssaan tunteita ja elää pyhän lisäksi myös arjessa. Tampere on kiekon koti. Tässä kodissa kirkko elää ja rakentaa yhteistä todellisuutta.
Vanhassa kirkossa oli kiekkokirkkoja ja gospelmusiikkia ennen pelien katsomista. Kirkossa oltiin kisaskriinin äärellä iloisesti yhdessä, päihteettömästi ja rauhallisesti. Samaan aikaan Tampereen kaikissa muissa kirkoissa oli edelleen mahdollisuus hiljaisuuteen ja hiljaiseen rukoukseen. Sosiaalisen median kanavissa oli pari lämminhenkisen huumorin sävyttämää jääkiekkopostausta, samoina päivinä muistettiin Ukrainaa, rukoiltiin ja järjesteltiin apua.
Kirkkoon mahtuu monenlaista. Se, että jossain on jotakin, ei tarkoita sen olemista kaikkialla. Jos kiekkokirkko ei kiinnosta, niin annetaan heille siihen mahdollisuus, joita se kiinnostaa. Kirkko, joka ei osaa elää ihmisten arjessa, ei ansaitse paikkaa ihmisten juhlassa ja pyhässä. Jumala on varmasti lähellä kiekkokatsomossa ja kirkonpenkissä, voitoissa ja tappioissa. Kirkko on lähellä Jumalaa kun kirkko on lähellä ihmistä.
Jussi Laine
Kehittämistyön johtava asiantuntija
Jiri Santaharju
Kaupunkiteologi
Tampereen seurakunnat
En tiedä miten tuon käytännössä toteuttaisi, mutta eikös professori Kankaan esille nostama ajatus ole jo tuhansia vuosia vanha ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Se että kyseistä neljättä käskyä on käytetty lähinnä lasten alistamiseen johtunee virheellisestä tulkinnasta.
Kun ei täällä voi antaa ”peukkuja”, teen sen näin: hyvin ja oikein sanottu, Ilkka Raittila!
Ilkan eksegeesi on oikea. Käskyssä on alunperin tarkoitettu nimenomaan aikuisia lapsia. Käskyn soveltamisessa on muutenkin ajateltu liikaa yksilö- kuin yhteiskuntaeettistä näkökulmaa. Kauan eläminen ja menestyminen oli lupaus kansalle ja yhteisölle. Käskyjen noudattamisen katsottiin takaavan niiden säilymisen ja pystyssä pysymisen.
Kankaan ehdotuksen oikeudenmukainen soveltaminen käytäntöön tuottaa ongelmia. Lapset voivat elää niin erilaisilla etäisyyksillä ja erilaisissa elämäntilanteissa, että hoitoon osallistuminen (hoivaamalla tai rahalla) ei välttämättä kaikilta onnistu. Kuten siviilioikeuden professori varmaan tietääkin, lapsille tulevaan perintöön vanhemmat voivat vaikuttaa jo nykyisin. Ainoastaan lakiosa kuuluu (eräitä harvinaisia poikkeustapauksia lukuunottamatta) automaattisesti kaikille lapsille. Kankaan ehdotuksen ajoitus tuo välttämättä mieleen sen, että yhteiskunta siirtäisi nyt mielellään laitoshoidon kustannuksia itseltään vanhuksen omaisille.
”Jos äidin eläke ei riitä laitoshoitopaikkaan tai omaishoitoon, niin silloin varakas lapsi saa luvan auttaa, koska hän tulee myöhemmin mahdollisesti perimään omaisuutta, Kangas sanoi.”
Itse pitäisin kyllä realistisempana sitä ajatusta, että tuota perintöä (eli vanhempien omaisuutta) käytettäisiin suoraan hoidon kustantamiseen tai hoidon kustannukset vähennettäisiin kuolinpesästä ennen perinnönjakoa kuin että hoidon aikana valtio kävisi lasten kukkarolla.
Sinänsä en vastusta ajatusta siitä, että jokainen ottaisi isomman vastuun omasta hyvinvoinnistaan. Nykyinen järjestelmä toimii liikaa sillä periaatteella, että yhteiskunta maksaa laskun ja lapset kuittaavat vanhempien perinnön. Kyllä yhteiskunnalle syntyviä kustannuksia voidaan siirtää lapsille sitä kautta, että tulevaa perintöä pienennetään.
Jusu, läheskään kaikilla vanhemilla ei ole mitään omaisuutta mistä mitään ottaa. Kuitenkin heillä saattaa olla upporikkaita lapsia.
Minun mielestäni tuo professorin ajatus oli se, että lapset voisivat maksaa vanhempiensa vanhuuden, koska kuitenkin tulevat perimään vanhemmiltaan omaisuutta.
Mä en näe sellaista järjestelmää oikeudenmukaiseksi, jossa lapset laitetaan maksamaan vanhempien hoidot siitä huolimatta, kattavatko perinnöstä saatavat tulot näiden hoitojen kustannukset. Näen, että se on myös omiaan pilaamaan vanhempien ja lapsien välejä, jolloin läsnäolo ja vanhusten luona käyminen muuttuu kylmäksi rahaksi.
Kateus on tyypillistä tälle kansalle, mutta ei minusta upporikkaudesta pitäisi lähteä rankaisemaan. Se ei ole se tie, jolla hyvinvointia rakennetaan.
Jusu Vihervaara;”Mä en näe sellaista järjestelmää oikeudenmukaiseksi, jossa lapset laitetaan maksamaan vanhempien hoidot siitä huolimatta, kattavatko perinnöstä saatavat tulot näiden hoitojen kustannukset.”
Olen samaa mieltä asiasta – ja olin samaa mieltä asiasta jo reilut kymmenen vuotta sitten, kun osallistuin paneeliin, jossa osallistujilta kysyttiin mm. sitä, millä tavalla heidän mielestään on mahdollista ratkaista yhteiskunnan ”ikääntymisongelma”. Vastasin, että ilmeisesti vain samalla tavalla kuin muinaiset viikingit asian ratkaisivat: vanhukset, jotka eivät enää pystyneet huolehtimaan toimeentulosta, työnnettiin alas jyrkänteeltä.
Viime kesänä juttelimme näistä asioista lastemme kanssa ja kun he sanoivat, että he haluavat pitää huolta meistä sittenkin, kun emme itse enää pysty, kiitin heitä tuosta rakkaudesta ja sanoin ymmärtäväni, että he todella haluavat niin tehdä. Kun kuitenkin tiedän mitä vanhuus voi tuoda tullessaan, emme halua olla niin inhottavia, että jättäisimme asian vain heidän vastuulleen.
Erittäin kannatetava ajatus. Velvoisuus tulisi olla tukisummaltaan porrasteinen lasten tulojen ja varallisuuden mukaan .Periaatteen tulisi koskea kaikkia lapsia. Maksavathan jopa työttömät verojen kautta tukea Nalle Wahlroosillekin.
Minusta koko Suomeen voitaisiin luoda yleinen tarveharkintaisuuteen perustuva vanhuudenturva-vakuutus-järjestelmä,,jota rahoittaisivat kantokykynsä suhteessa kaikki maan täysi-ikäiset ,joiden vanhemmat ovat elossa.
Tyypillisesti vakuutusmaksut kohdistuvat kyllä vakuutuksen ottajaan. Laittaisin mieluummin vakuutuksen maksumiehiksi kaikki elossa olevat ihmiset, joiden oletetaan tulevan vanhaksi tulevaisuudessa.
kaiken tämän takanahan on se fakta, että yli 75-vuotiaat käyttävät 82 % kaikista sote-menoista. Näistäkin he käyttävät 75 % kolmen viimeisen elinvuoden aikana. Yhtälö tulee olemaan mahdoton, kun enemmistöstä suurista ikäluokista tulee yli 75-vuotiaita eli vuodesta 2020 lähtien. Asiaa aletaan puimaan jo nyt, jotta muutokset hyväksytään ja toteutetaan ennen sitä.
Annan kuitenkin virkamiehille neuvon ja teen ehdotuksen. Ehdotettu muutos olisi erittäin epätasa-arvoinen. Olisi yksinkertaisempaa nostaa KAIKKIEN yli 75-vuotiaiden perintövero 100 %, aviopuolisoita tai vastaavia lukuunottamatta. Eli yli 75-vuotiaitten lapset, sisarukset, serkut jne. eivät perisi mitään vaan valtio veisi kaiken. AInoastaan puolisio perisi ja hänen kohdallaan perintövero voisi olla 1 %. Tällöin voitaisiin tuloveroa vastaavasti laskea. Ennenkin kukaan ehtii sanoa, niin tottakai tästäkin mallista löytyisi porsaanreikiä. Todella varakkaat kiertäisivät veron joka tapauksessa kuten tähänkin asti.
Keskustelu näyttää helposti kulminoituvan ajatukseen: otetaan rikkailta ja annetaan köyhille.
Suomessa rikkaita on suhteellisen vähän. Sen sijaan suuri osa kansaa voidaan laskea keskituloisiin.
Voidaan kysyä; Lisääntyykö köyhien perheiden määrä, jos keskituloiset lapset maksavat vanhemman hoidosta kuukausittain selvää rahaa esim. 1000-1500 euroa? Voidaan myös miettiä, onko omaisuuden valtiollistaminen hoitoa vastaan oikein? Varmaankaan useissa tapauksissa oikeudenmukaisuus ei toteutuisi, joissakin tapauksissa kyllä. Kolmas kysymys, joka nousee mielessäni esiin, on hoivapalveluja tuottava taho. Olisiko niin, että näistä mahdollisesti lasten maksamista rahoista osa menisi kansainvälisten hoivapalveluyritysten voittoihin?
Tämä on mielestäni erittäin monimutkainen ja monitahoinen yhteiskunnallinen kysymys. Kauan sitten useampi sukupolvi eli yhdessä, myös huonokuntoiset vanhukset muiden mukana. Ne joilla ei ollut omaisia, joutuivat vaivaistaloon. Nyky-yhteiskunnassa tämä vanha malli ei monestakaan syystä toimi.
Pirkko Karjalainen toteaa tässä uutisessa varsin tärkeän näkökulman:
’ylipäänsä vastuun kantaminen on vielä tärkeämpi asia (kuin raha).
– Missä määrin perheiden sisällä vanhempaa sukupolvea käydään katsomassa ja autetaan arkisissa asioissa, se on vähintään yhtä tärkeää kuin tämä maksupuolen selvittely.’
Tuire, kyse on vain niistä tapauksista joissa vanhempien eläke ei riitä ja kun vähintään kansaeläkkeen saavat tukiosinen kaikki, jäisi lapsille vain tuo erotus ja sekin vain niille lapsille,joiden vanhemilla ei olisi realisoitavaa omaisuutta,joka pitäsi ottaa lakiesitykseen mukaan kun kyse on laitoshoidosta niin,ettei vanhus enää pala kotiinsa, ja nille lapsille,joilla on asiaan kantokovyn ja tarvehakinnan mukaan harkittu vaadittava vähimmäismäärä varallisuuta ja tuloa. Kotihoidossa olevan vanhuksen kotia ei tietenkään voida realisoida, ja kun kotihoito on yhteiskunnalle jonkin verran halvempaa olisi tässä tapauksesa yhteiskunnan saama kompensaatio vastaavasti pienempi ja siis myös lasten vastuu pienempi.
Muutoksesa ei ole mitään epätasa-arvoista sen kummemin kuin progressiivisesa verotuksessakaan.
Vastuita tulojen ja varallisiuuden mukaan.
S uorala maksuvelvolisuudela pystytäisiinmyös eliminoiman ainakinosa v erokeinotelun kautta tapahtuvaa vastuiden siirtoa veronsa säntillisesti maksaville. Työtön maksaa veroissa miljardöörien äitien ja isien hoitokuluja kun miljardöörin rahat ovat paratiisisaarilla…
Seppo:Minusta tämä on laaja ja monimutkainen yhteiskunnallinen kysymys.
Työtön maksaa veroissa hyvin moninaisia yhteiskunnan palveluja, joita hän itsekin käyttää.
Miljardöörejä on Suomessa vähän. Minusta on turha kärjistää ja johtaa ajatukset mahdolliseen minimaaliseen väärinkäyttöön, jos siihenkään. Miljardöörin tuloista eivät yksityisten hoivakotien hinnat varmaan tunnu missään.
Tuire,esitin vain periaatteen. Miljoonäärjeä on toki paljon ja niiden määrä kasvaa nopeasti.
Tuon keskusteluun yhden näkökulman tapauksessa, jossa vanhus joutuu lopullisesti hoitokotiin.
Hänhän maksaa eläkkeestään edelleen veroja. Hän siis osallistuu yhteiskunnan kulujen maksamiseen: teiden ja infran ylläpitoon, koulutuksen ja päiväkotien kustannuksiin jne. Siis palveluihin, joita hän ei enää käytä tai tarvitse.
Eläkkeiden veroprosentti on tyypillisesti suurempi kuin muun verotuksen, koska samoja vähennyksiä ei ole kuin työikäisellä väestöllä.
Voisiko ajatella, että hoitolaitoksissa lopullisesti olevien vero% olisi nolla. Ja vero-osuus suunnattaisiin yksinomaan hoitomaksuun?
Eli esim. jos eläke olisi 3000 euroa kuussa. Vero% nollalla voisi ohjata hoitomaksuun vähintään 1000 euroa kuussa lisää.
Järkevä ehdotus Tuire, se olisi hyvä lisämauste kun rahoituspakettia rakennetaan. Siinä tavallan vanhuksen maksama vero korvamerkittäisiin ja osoitettaisiin suoraan hänen hoitoonsa.
Kyllä me vanhat vuosikymmeniä veroja maksaneet olemme ansainneet sen, että yhteiskunta kustantaa meidät hautaan.
Pysy Osmo asiassa,ei hautamiskustannuksista nyt ole kysymys. Pesä on maksanut hautamisen tähänkin asti ja jos pesässä ei ole varoja,yhteiskunta.
Juu pysytään asiassa. Kyllä yhteiskunta saisi maksaa myös eläkeläisten sairauskulut.