Ei liene yllätys että Kotimaa24 viikon keskustelluimmaksi aiheeksi on noussut emerituspiispa Eero Huovisen lausunto avioliitolain muuttamisesta ja toive avoimesta selvitystä siitä mitä avioliitolla on historiallisesti ja kulttuurisesti tarkoitettu ja mitä sillä nykyään tarkoitetaan.
Nähdäkseni asiaa voisi tarkastella ainakin kahdesta suunnasta: mitä avoliitto juridisesti on ja on ollut ja toisaalta mitä se luonnonmukaisesti on. Kolmantena näkökulmana sitten on avioliiton kulttuurinen merkitys, joka on jotakin näiden kahden ensin mainitsemani väliltä.
Mielestäni avioliitto on juridisesta näkökulmasta katsoen nimenomaan rekisteröity parisuhde. Henkilöt ovat lain edessä sidottu ja sitoutuneet joihinkin asioihin ja yhteiskunta on määritellyt instituution aseman suhteessa kolmansiin osapuoliin.
Luonnollinen avioliitto on laista tai muista säädöksistä riippumaton avioliiton osapuolien sitoutuminen toisiinsa ja avioliiton seurauksena mahdollisesti syntyviin lapsiin. Tällöin luonnollisen avioliiton olemassaolo ei riipu siitä mitä yhteiskunnan lainsäädännössä on avioliitosta kulloinkin määrätty tai onko kyseistä lainsäädäntöä tai edes koko yhteiskuntaa laisinkaan olemassa. Näin määriteltynä luonnollinen avioliitto ei siis muuksi muutu sillä, että yhteiskunta muuttaa lakejaan.
Luonnollisina liittoina tarkasteltuina samaa- ja eri sukupuolta olevien pariskuntien välisten liittojen osittainen samankaltaisuus ja toisaalta erilaisuus on yhteiskunnassamme hyväksyttävä annettuna asiana, vaikka näitä liittoja juridisina liittoina käsiteltäisiinkin joko erikseen tai samanlaisina.
Kulttuurillinen näkökulma näihin erilaisiin liitoihin voi toki vaihdella eri aikakausina myös yhteiskunnan arvopohjasta riippuen. Arvot ovat niin ikään asia joita ei pelkästään lainvoimalla muuteta.
Mikähän olisi Jukan propagoima ”luonnollinen avioliitto” esim. 100 000 vuotta sitten Afrikassa?
Avioliitto on mitä suurimmassa määrin juridinen konstruktio. Perhe tai pariutuminen ei sitä sen sijaan ole.
Juuri näin Kari-Matti. Olen tasan samaa mieltä.
En tiedä olosuhteita mainitsemanasi ajankohtana, mutta olettaisin että ihmiset sitoutuivat toisiinsa jo tuolloin.
On totta että suvunjatkaminen onnistuu kyllä myös aivan satunnaisissa kohtaamisissa ilman mitään ”luonnollista avioliittoa”. Luonnollinen avioliitto eli ihmisten elinikäinen sitoutuminen toisiinsa ei kuitenkaan edellytä että asiasta olisi säädetty jokin laki..
Jukan kulttuuriantropologian tiedot, anteeksi nyt vaan, vaikuttavat hiukan vaillinaisilta. Pariskunnan elinikäinen sitoutuminen toisiinsa on ihmiskunnan historiassa varsin nuori, paikkaan sidottu ilmiö.
Sellaista kuin ”luonnollinen avioliitto”, ilman juridista/yhteisöllistä/yhteiskunnallista säätelyä ei ole olemassa. Kuten sanoin, termi avioliitto on mitä suurimmassa määrin juridinen konstruktio. Perhe taas on ihmiskunnan historiassa vaihdellut eri aikoina, eri paikoissa koostumukseltaan ja merkitykseltään suuresti. Pariutumista on harrastettu aina, myös homoseksuaalisessa mielessä.
Kivimäki: ”Luonnollinen avioliitto eli ihmisten elinikäinen sitoutuminen toisiinsa ei kuitenkaan edellytä että asiasta olisi säädetty jokin laki..”
Eipä tietenkään edellytä. Sehän on ihan ihmisen oma valinta, mutta ei myöskään minkään sorttinen liitto, sen enempää luonnollinen pariutuminen, avo-, kuin avioliittokaan takaa ihmisen sitoutumista eliniäkseen toiseen ihmiseen. Onhan tuo nyt nähty. Nykyään joka toinen suomalainen avioliittokin päätyy eroon.
Kaiken sitoutumisen pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Eihän se silloin mitään aitoa sitoutumista tai rakkautta ole, jos se koetaan velvollisuutena tai pakkona. Hienoahan se tietysti olisi, jos liitot kestäisivät, mutta toiveajattelua.
Kyllä avoliittokin (perhe/pariutuminen ilman avioliitoa) on juridinen konstruktio siinä missä avioliittokin…
3 §
Avopuolison ja avoliiton määritelmät
Avopuolisoilla tarkoitetaan tässä laissa yhteistaloudessa asuvia parisuhteen (avoliiton) osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avopuolisoksi ei kuitenkaan katsota sellaista henkilöä, joka on avioliitossa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026
Jukka Kivimäki: ”Kansa kyllä keksii keinon ilmasta erilaisuutta ja samanlaisuutta täysin riippumatta siitä, kuinka suvaitsevaista kansa kulloinkin on.”
Tästä olen Jukan kanssa samaa mieltä.
Olen myös laittanut merkille, että ylipäätään tarve nähdä samaa sukupuolta olevien ja eri sukupuolta olevien parisuhteet keskenään erilaisina ei ole yhteiskunnallinen eikä juridinen.
Se on enemmän tietyillä yksilöillä oleva henkilökohtainen tarve korostaa tai jopa ylikorostaa sitä, että heidän mielestään nämä parisuhteet ovat merkittävästi erilaiset.
Tästä sitten siirrytään päättelyketjuun ”koska mielestäni nämä asiat ovat kovasti erilaiset, niillä pitää olla erilaiset nimet”. Sinänsä eri nimien juridista tai yhteiskunnallista tarvetta ei osata argumentoida ja pelkän erilaisuuden (mielipide) korostaminen muuttuu piilosyrjinnäksi, jonka viesti on ”te ette kuulu joukkoon, koska olette erilaisia”.
Edellä kuvaamani piilosyrjinnän voi paljastaa helposti sellaisella ajatuskokeella, jossa seksuaalisuuden sijasta otetaan parametriksi ihmisen ihoväri ja esitetään hypoteettinen kysymys: ”pitäisikö tummaihoisten ihmisten avioliittoa kutsua jollain toisella nimellä”.
On mielestäni fakta, että vaaleaihoinen ja tummaihoinen ihminen eroavat toisistaan. Eron näkee jokainen omilla silmillään. Tummaihoinen heteropari on erilainen kuin vaaleaihoinen heteropari ihan siinä missä heteropari on erilainen kuin homopari. Se, näemmekö asiat samanlaisina vai erilaisina on puhtaasti kiinni siitä, mitkä parametrit valitsemme vertailuumme.
Tästä syystä pelkkää erilaisuutta ei voi käyttää perusteluna, koska riittävän detaljitasolle vietynä olemme kaikki erilaisia.
Kyse ei siis ole erilaisuudesta vaan siitä, onko jokin perusteltu tarve nimittää tummaihoisen avioliittoa eri nimellä ja onko jokin perusteltu tarve nimittää homoparin parisuhdetta eri nimiellä kuin heteroparin parisuhdetta.
Jos emme pysty argumentoimaan tuota tarvetta, olemme helposti pelkästään omien ennakkoluulojemme varassa.
”Kyse ei siis ole erilaisuudesta vaan siitä, onko jokin perusteltu tarve nimittää tummaihoisen avioliittoa eri nimellä ja onko jokin perusteltu tarve nimittää homoparin parisuhdetta eri nimiellä kuin heteroparin parisuhdetta.”
Kyse ei ole suhteiden ja ihmisten erilaisuudesta sinänsä, vaan siitä mitä niissä voi periaatteellisesti odottaa tapahtuvaksi.
Minusta edelleen se, että naisen ja miehen suhteista ilmestyy uusia ihmisiä, on syy ottaa tälaliset suhteet erityiseen tarkkailuun ja asettaa erityiset ehdot, normit, ihanteet ja rajat.
Kyse ei sinällään ole lainkaan siitä millä nimellä tällaista suhdetta satutaan kutsumaan. Heterosuhteessa ei ole kyse vain kahdesta aikuisesta ihmisestä, ja heidän rakkaustarinastaan, vaan siitä että suunnittelemattakin rakkaustarinalle saattaa ilmestyä ”jatko-osia”.
Ylipäätään on huono suuntaus se, että avioliitto on alkanut painottua yhä enemmän aikuisten väliselle onnellisuudelle, rakastumisen ihanuudelle ja oikeuksille. Myös oikeudelle lähteä uuden rakkauden perään heti kun siltä tuntuu.
Ehkä näin voisikin olla, jos ei mies ja nainen yhdessä tuottaisi niitä yhteisiä lapsia. Tässä se ero on.
Jos tämä elementti avioliitossa tehdään täysin toissijaiseksi, on kysyttävä onko enää yhtään, yhtä ainoaa yhteistä nimittäjää tämän uuden avioliittokäsityksen ja historiallisen avioliiton välillä. Jos ei ole, olisi rehellisempää haudata koko avioliitto kunniallisesti ja miettiä ihan puhtaalta pöydältä millaisia ihmissuhdeinstituutioita yhteiskunta tarvitsee ja miksi.
Sari,
Mikä on se ongelma, joka ratkaistaan sillä, että parisuhteista käytetään eri nimiä?
Näin oletinkin…
Erittäin moni kommentoija tietää, että naimisiin menevälle heteroparille saattaa syntyä lapsia naimisiin menon jälkeen. Jotkut jopa oivaltavat, että kaikkiin avioliittoihin ei synny lapsia ja lapsien syntyminen ei edellytä avioliiton solmimista.
Sen sijaan jos kysyn, mikä yhteiskunnallinen ongelma siitä syntyisi, jos samaa sukupuolta olevien suhdetta kutsuttaisiin avioliitoksi, syntyy välittömästi radiohiljaisuus.
Tämä kertoo siitä, että homoliittojen vastustaminen ei perustu mihinkään todellisiin syihin, mikä sinänsä ei ole mikään uusi tieto kun on pidempään seurannut asiasta käytävän keskustelun tasoa jopa eduskunnassa.
Weckroth: ”Ehkä näin voisikin olla, jos ei mies ja nainen yhdessä tuottaisi niitä yhteisiä lapsia. Tässä se ero on.”
Mies ja nainen voivat tuottaa niitä yhteisiä lapsia avio- tai avoliitoissa tai ihan ilman minkään sorttisia liittoja varsin hyvällä menestyksellä. Tekotapa on kaikissa tapauksissa samanlainen. Avioliittoa ei todellakaan tarvita lisääntymisessä.
Mitä taas tulee lapsen kannalta turvalliseen kasvuympäristöön, niin toraisa, eroon päätyvä avioliitto ei tänä päivänä ole yhtään sen turvallisempi kuin vaikkapa toisiinsa (aidosti) sitoutuneen ja rakastavan ihmisen avoliitto, jossa lapsen hankkiminen on yhteinen ja harkittu päätös.
Jusun pohdintaan radiohiljaisuudesta toteaisin, että kyllä asiasta radiossa varmaan puhutaan jo kysytään.
Nähdäkseni ongelmien syntyminen riippuu siitä miten laki kirjataan ja niten se lakiesityksessä perustellaan. Ainakaaan isoja ongelmia ei synny sikäli jos laki pitäytyy vain määrittelemään parisuhteiden oikeusvaikutukset ja torjuu pakottavat muutokset yhteiskunnassa vallitsevaan kuluttuuriin.
Siinä missä ihmiset toiminnassaan näkevat jo nyt avioliitot ja samaa sukupuolta olevien rekisteröidyt parisuhteet samanlaisina asia jatkuu entisellään ja siinä missä näkevät erilaisina voi sekin jatkua entisellään ellei kyse ole lainkäyttöön liittyvästä asiasta. Lainmuutos ei siis pakota murtamaan heterokultuuria siellä missä sitä vielä on. Jos pakottaa, laki on ongelmallinen.
Voitko antaa muutaman esimerkin siitä, miten lainsäädäntö pakottaisi kulttuuria muuttumaan?
Avioliiton juridisesta ja yhteiskunnallisesta funktiosta kertoo paljon se kenen keskeiset avioliitot ovat kiellettyjä eli avioliiton esteet…
7 §
Kukaan ei saa mennä avioliittoon isänsä, äitinsä, näiden vanhempien tai muun suoraan takenevassa polvessa olevan sukulaisensa kanssa eikä lapsensa, lapsenlapsensa tai muun suoraan etenevässä polvessa olevan sukulaisensa kanssa.
Sisarukset ja puolisisarukset eivät saa mennä keskenään avioliittoon.
9 §
Avioliittoon eivät saa mennä keskenään ne, joista toinen on toisen veljen tai sisaren jälkeläinen, ellei oikeusministeriö erityisistä syistä anna siihen lupaa.
Mitä ilmeisimmin näillä säädöksillä halutaan ohjailla sitä, kenen kanssa sukua on sopivaa jatkaa.
Miksi näitä avioliiton esteitä edes pitäisi soveltaa samaa sukupuolta olevien avioliittoihin?
”Luonnollinen avioliitto eli ihmisten elinikäinen sitoutuminen toisiinsa ei kuitenkaan edellytä että asiasta olisi säädetty jokin laki..”
Ei ole mitään tietellistä evidenssiä että ihminenolis nisäkkäänä jotenkin luonnollisesti ’elinikäisesti’ yksiavioinen.
Ei niin. Ja siksi ainoastaan miehen ja naisen välisessä avioliitossa on perusteltua asettaa normiksi, se että liitossa on lukumäärältään kaksi osapuolta.
Jos ”mies ja nainen” muuttuu sanapariksi ”kaksi henkilöä” tuo lukusana on keskustelunaihe sinänsä…
Ja edelleen on keskusteltava siitä mitä avioliitto on ja mitä se ei ole, ja mihin sitä ylipäätään tarvitaan. Voiko tiivis ystäväjoukko olla keskenään naimisissa? Onko avioliitossa kyse seksuaalisesta suhteesta? Miksi oikeastaan olisi?
Kaikki nämä itsestäänselvinä pidetyt käsitteet pohjautuvat sille, että avioliiton historiallinen merkitys on suvunjatkamisessa ja sen säätelyssä ja selkiyttämisessä. Jos ei ole kyse luonnollisesta perheenperustamisesta (edes periaatteessa) niin miksi sillä tarvitsisi olla mitään tekemistä seksinkään kanssa… Tai yhdessä elämisen ja talouden jakamisen. Tai…
Tarkoitatko tosiaan Seppo Heinola etteivät ihmiset luonnollisesti sitoudu toisiinsa ilman että asiasta olisi säädetty jokin laki?
Sinällään aika mielenkiintoinen kannaotto kun otamme huomioon, että avioliitojen ja rekisteröityjen parisuhteiden somiminen on ihmisille vapaaehtoista. Kenekään ei siis ole pakko solmia avioliittoa ja toisaalta sitoutuminen on luvallista vaikkei mitään virallista liittoa olisi solmittu.
Luonnonolosuhteissa ilman yhteiskunnallisia lakeja myös elinikäinen avoliitto voidaan tulkita avioliitoksi
Kivimäki: ”Luonnonolosuhteissa ilman yhteiskunnallisia lakeja myös elinikäinen avoliitto voidaan tulkita avioliitoksi”
Miten niin voidaan tulkita avioliitoksi??? Elinikäiseksi parisuhteeksi se voidaan tulkita, mutta ei avioliitoksi, koska avioliitto on puhtaasti juridinen termi, jonka velvoitteet ja oikeudet on säädetty laissa.
Avioliittoja Suomessa solmitiin jo ennen kuin maassamme oli ensimmäistäkään suullista saati kirjoitettua lakia.
Kivimäki: ”Avioliittoja Suomessa solmitiin jo ennen kuin maassamme oli ensimmäistäkään suullista saati kirjoitettua lakia.”
Tarkoittanet parisuhteita, koska avioliitto on MÄÄRÄMUODOIN VAHVISTETTU kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto.
Sari W: ”Kyse ei ole suhteiden ja ihmisten erilaisuudesta sinänsä, vaan siitä mitä niissä voi periaatteellisesti odottaa tapahtuvaksi.”
Mitä siis odotat Sari W esim. vanhainkodissa vihityn noin 85 vuotiaan parin avioliitossa periaatteessa tapahtuvaksi? Meillä vihitään avioliittoihin ihan kirkon toimesta pareja joista yleisen elämäkokemuksen perusteella kyllä tiedetään ettei heillä näitä ’peraatteelsia’ toimintoja tapahdu. Pitäsikö heidän liitoilleen antaa jokinmuu nimi kuin avioliitto, jos kerran avioiiton ainoa salliitu ydin Sinusta ovat nämä ’periaatteliset’ tapahtumat?
Tarkoitan Kivimäki, että tieteellisessä mielessä on yhtä luonnolista ihmisen olla monissa eri parisuhteissa kuin yhdessä. Molempia toki luonnossa tapahtuu. Laista minä en ole puhunut mitään. Kuten täällä on osoitettu, että jos termi ’avioiitto’ saa jonkun laajemman ja muitakin nisäkkäitä kosklevan sisällöin kuin vain kahden nisäkkään liikkumisen yhdessä, liitty tuo sisältö tavalla tai toisella johonkin ’lakiin’. (Seremoniaan, normiin tai vastaavaan)
Ihmisen tarve vahvistaa sitoumuksensa jollakin seremonialla on sekin ihan oma keskustelun aiheensa.
Myöskään seremonioihin ei vältä määt tarvita mitää erityisiä säädöksiä jaan niitä voi syhtyä kultuurillisista paineista. Tästä on esimerkkinä vaikkapa monet jo syhtyneet rekisteröidyn parisuhteen solmintaan liityvät erilaiset tavat. Lansäädäntöhän ei asiaan mitään riittejä liitä.
Vastaava käytäntö sopisi vallan mainiosta myös heteroavioliittojen kohdalla. Eli yhteikunta hoitaisi vain rekisteröinnin ilman mitään suullisia kysymyksiä ja erinäiset vihkimenot olisi pariskunnan oma asia järjestää joko uskonnollisina tai uskonnottomina.
Myös yhteisön paineista syntyneet seremoniat, normit ja käytänteet ovat ’lakeja’. Siksi juuri panin laki sanan lainausmerkkeihin…Vivahdetajua pyydän.
Sivuutit siis olennaisen eli sen,että luonnossa ei ole yhtä luonnollista tapaa minkään po. liiton sovellukseen.
Luonto on moninainen ja sen pääsääntöisiin toimintoihin liittyy aina poikkeuksia jotka ovat yhtä luonnollisia kuin pääsääntöisetkin.
Sen sijaan jos kysyn, mikä yhteiskunnallinen ongelma siitä syntyisi, jos samaa sukupuolta olevien suhdetta kutsuttaisiin avioliitoksi, syntyy välittömästi radiohiljaisuus.
Ei synny radiohiljaisuutta,koska avioliitto on miehen ja naisen välinen ,ei miehen ja miehen , eikä naisen ja naisen.
yhteiskunnalliseksi sen tekee biologiset,psykofyysiset ja sosiobiologinet perusteet.
jep jep
Tällä foorumilla ei pitäisi olla yllättävää, että uskonnollinen ja kristillinen konteksti tulee mieleen tekstin kuin tekstin kohdalla. Siitä näkökulmasta käsite ”luonnollinen avioliitto” on kieltämättä absurdi ja helposti rienaamiseen lipsahtava käsitepari, jos se rinnastetaan pariutumiseen eläinmaailmassa. Olisiko ”luonnollinen kaste” sitten karhunpoikasen pulahdus lampeen ja ”luonnollinen ehtoollinen” se, että lintu napsii jyviä ja käyneitä marjoja?
Mutta Jukkahan joutui jo korostamaan, että kyseessä on sekulaari näkökulma. Paljon enempää tolkkua ei tule. Edustaako käki ”luonnollista törkeää petosta ja kotirauhan häirintää”, gepardi ”luonnollista ylinopeutta” ja merimakkarassa asustava pikkukala ”luonnollista vuokralaisuutta”?
Pikkuriikkisen ymmärrettävämpää olisi, jos esimerkiksi ihmisen kloonaamista tai alkuunsaamista kahdesta siittiösolusta kritisoitaisiin sillä, että se on ”luonnotonta lisääntymistä”. Tosin ihmiskunta tekee jo Mooseksen ensimmäisessä kirjassa yhtä ja toista luonnotonta, kuten muokkaa metalleja ja viljelee maata. (Tällä hetkellähän mies- ja naisparit lisääntyvät vain luonnollisesti, muna- ja siittiösolun yhtyessä. Täysin luonnollistahan on, että asia ei edellytä yhdyntää.)
Jukka edellä tulee sekoittaneeksi asioita samastaessaan luonnollisen avioliiton sitoutuneeseen parisuhteeseen, jossa mahdollisesti saadaan lapsia. Sellainen tilannehan ei ole ”avioliitto” vaan ”seurustelu” ja ”perheen perustaminen”, ja muitakin synonyymeja varmaan löytyy. Toisaalta taas avioliitto voidaan solmia paitsi rakkauden ja perheen perustamisen motiiveista, myös taloudellisista syistä, kulissiavioliittona tai oleskeluluvan saamiseksi.
Hyviä näkökulmia Tenkalta ja kosketttaa blogin alkuperäistä termi ”luonnollinen avioliitto” ei välttämtäätä olen kovin onnistunut juuri Tenkankin esittämistä syistä. En kuitenkaan parempaakaan lyhyttä ilmaisua keksinyt kuvaamaan sitoutunutt asuhdetta, jolle lainsäädäntö antaa muodollisen kehikon. Jätin niin ikään tarkastelun ulkopuolelle ns- kulissi ja lumeavioliitot, joissa tämä muodollinen kehikko on ilman avioliiton omaista suhdetta.
Ajatukseni kuitenkin oli,että avioliiton varsinainen sissältö on ihmisten varsinen keskinäinen suhde ja siihen liittyva keskinäinen sitoumus ja lainsäädäntö on vain kehikko, joka määrittelee tuon sitoumuksen oikeusvaikutukset.
Kultuurissamme kohtaame sekä varsinaisen sisällön, että määrämuotoisen sitoumuksen oikeusvaikutukset.
Nähdäkseni varsinaisen suhteen sisältö ja siihen sitoutuminen ei määrittäydy sen oikeusvaikutuksilla eikä muutos oikeusvaikutuksissa varsinaisesti muuta itse suhdetta. Jos lainmuutos kuitenkin pyrkii lain voimalla muuttamaan kulttuuria tavalla johon kulttuurissamme ei liity vastaava yleistä ymmärrystä suhteiden sisällöstä, seuraa laimnuutoksesta ongelmia. SIkäli kun lakia muutetaan on syytä tutustua tarkoin myös siihen miten suhteet nykyään ilmentyvät kulttuurissamme ja miten ne on historiallisesti ilmentyneet.
”Jos lainmuutos kuitenkin pyrkii lain voimalla muuttamaan kulttuuria tavalla johon kulttuurissamme ei liity vastaava yleistä ymmärrystä suhteiden sisällöstä, seuraa laimnuutoksesta ongelmia.”
Juuri tällaisille väitteillehän on peräänkuulutettu perusteluja. Miten lakimuutos pyrkisi muuttamaan kulttuuria? Miten se edes voisi? Mitä ongelmia aiheutuisi? Vai vihjaillaanko vain, että jotain ikävää voisi seurata?
Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden hyväksyntä on edennyt riippumatta sinänsä lainsäädännöstä – asiahan menee niin päin, että ensin muuttuvat asenteet, sitten laki.
Esiaviollinen seksi tai seksi muun kuin aviopuolison kanssa eivät ole olleet juridisesti rikoksia aikapäiviin. Edelliseen suhtaudutaan nykyään sallivasti, joskin täysi vapaus on myös asiaa paheksua moninaisin perustein. Pettämiseen taas ei suhtauduta hyväksyvästi (joskin on voitu sopia että avioliitto on avoin suhde tai polysuhde, ja silloinhan kyse ei pettämisestä olekaan). On vaikea kuvitella, että kukaan kuvittelisikaan käyttävänsä pettämisen puolustuksena sitä, että ei se laitonta ole. Lakimuutos ei liene vaikuttanut asenteisiin kovinkaan paljon – pikemminkin asenteen ovat saattaneet tiukentua sikäli, että pettämistä harvoissa tapauksissa puolustellaan ymmärrettävänä.
Eduskunnassa olvassa lakiesityksessä vaikutukset uskonnonharjoittamiseen on rajattu pois, mutta sitävastoin ennakoimattomia vaikutuksia saattaa tulla esimerkiksi joidenkin alojen palveluntarjontaan tai sisällön tuotantoon.
Ennakommattomia vaikutuksia ei tule jos asiat selvitetään ennakolta.Seelvityksen jälkeen vaikutukset joko otetaan huomioon lainsäädännössä tai sitten tietoisesti päätetään ettei oteta.
” – – ennakoimattomia vaikutuksia saattaa tulla esimerkiksi joidenkin alojen palveluntarjontaan tai sisällön tuotantoon.”
Mitä tämä konkreettisesti tarkoittaisi? Muistelen että tästä joskus on täälläkin keskusteltu. Muistikuvani mukaan ainakin todettiin ettei taida olla sellaisia tilanteita, jossa syrjiminen (esimerkiksi kieltäytyminen perhealennuksen myöntämisestä, hääkuvan ottamisesta, parivuoteellisen hotellihuoneen tarjoamisesta tms.) olisi NYT laillista mutta lakimuutoksen jälkeen laitonta.
Joten tällaisissakaan tilanteissa laki ei muuttaisi mitään. Mutta missä tapauksissa muuttaisi?
Ei minulla ole asiaan valmista vastausta, mutta ehkäpä piispa Huovisenkin kaipaama selvitys toisi näitä vastauksia.
Mukavaa, että myönsit, ettei mieleesi tule mitään konkreettisia seurauksia, mitä lakimuutos aiheuttaisi.
Kun kirjoitit edellä ”Jos lainmuutos kuitenkin pyrkii lain voimalla muuttamaan kulttuuria tavalla johon kulttuurissamme ei liity vastaava yleistä ymmärrystä suhteiden sisällöstä, seuraa laimnuutoksesta ongelmia” niin ei liene kummallista, että ihmiset olettavat, että joitain ongelmia voidaan mielestäsi osoittaa. Ongelmista puhuminen tulee helposti tulkittua myös pahansuovaksi vihjailuksi. Tuollaisena konditionaalina lauseesi toki pitää paikkansa, mutta sehän ei merkitse sitten muuta kuin että lakimuutoksesta tulee ongelmia, jos lakimuutoksesta tulee ongelmia.
Samaa sukupuolta olevien avioliitto on ollut Alankomaissa mahdollinen vuodesta 2001, ja monissa maissa sittemmin. Olisi luontevaa esittää näistä maista esimerkkejä siitä, mitä ongelmia on koitunut.
Tätähän on yritettykin, mutta esimerkiksi monen linkittämä video ei muistaakseni esittänyt mitään muuta konkreettista kuin että seksuaalivähemmistöt otetaan entistä paremmin huomioon yhteiskunnassa. Mitä ei voine pitää ongelmana, ellei pidä seksuaalivähemmistöjä jo lähtökohtasesti ongelmana.
Itseasiassa sellaisia ongelmatilantita jotka eivät edes löyhästi liityisi uskonnonharjoittamiseen tai jotka eivät toisalta jotenkin liittyisi ihmisten yksityisyyden piitiin kuuluvaan tapakultuuriin, ei välttämättä edes ole.
Uskonnon harjoittamisen liepeillä ja yksityisyyden piiriin kuuluvassa tapakultuurissa niitä varmasti löytyy jos tarkemmin pohditaan.
Jos vaikkapa jossain yksityistilaisuudessa samaa sukupuolta oleva pari ei tule kohdelluksi pariskuntana, niin kaipa he siitä närkästyvät , mutta syrjintäkannetta ohjelmatoimistolle siitä tuskin kannattaa esittää. Esimerkki ei toki edes suoraan liity avioliittolakiin.
Jukka Kivimäki: ”Jos vaikkapa jossain yksityistilaisuudessa samaa sukupuolta oleva pari ei tule kohdelluksi pariskuntana, niin kaipa he siitä närkästyvät, mutta syrjintäkannetta ohjelmatoimistolle siitä tuskin kannattaa esittää.”
Tyypillisesti ne tahot, joiden liiketoiminta perustuu miellyttävien kokemusten tarjoamiseen asiakkaille, ovat äärimmäisen sensitiivisiä sen suhteen, että ketään ei loukata ja ketään ei suljeta ulkopuolelle.
Sensitiivisyys toimii varmasti kuten Jusu toteaa, mutta haasteena onkin varsinaisen asiakkaan ja toisaalta hänen yksittäisen vieraansa erillaiset näkökulmat asiaan.
Näkemyksissä voi olla voimakkaita eroja jopa saman perheen sisällä. Yritttäjä ei saa joutua tilanteessa vastuunkantajan rooliin.
Tenka Ksenia: ”Jukka edellä tulee sekoittaneeksi asioita samastaessaan luonnollisen avioliiton sitoutuneeseen parisuhteeseen, jossa mahdollisesti saadaan lapsia. Sellainen tilannehan ei ole “avioliitto” vaan “seurustelu” ja “perheen perustaminen”, ja muitakin synonyymeja varmaan löytyy.”
Tenka Ksenia kirjoittaa asiaa. Näinhän se juuri on.
”Toisaalta taas avioliitto voidaan solmia paitsi rakkauden ja perheen perustamisen motiiveista, myös taloudellisista syistä, kulissiavioliittona tai oleskeluluvan saamiseksi.”
Jolloin juridiikka on vahvasti kuvassa mukana, kun solmitaan avioliitto.
Näkökulmasi avioliitosta pelkkänä juridisena konstruktiona johtaa juuri siihen että esimerkiksi piispa Huovisen toivomia selvityksiä pidetään tarpeettomina.
Kivimäki: ”Näkökulmasi avioliitosta pelkkänä juridisena konstruktiona”
No eihän se muuta ole kuin juridinen konstruktio (onpas hienolta kuulostava sivistystermi).
Kivimäki: ” johtaa juuri siihen että esimerkiksi piispa Huovisen toivomia selvityksiä pidetään tarpeettomina.”
Maailmassa on paljon muitakin turhia selvityksiä ja tutkimuksia. Kyllä kai avioliittoselvityskin joukkoon vielä mahtuu, vaikka se, mikä avioliitto on, onkin kaikkien luettavissa avioliittolaista.
Miehen ja naisen välinen liitto on on luonnon laki. Jokainen itseänsä arvostava ja suojeleva kansakunta yrittää suojella sitä juridiikalla. Se on kansakunnan säilymisen elinehto. Kun sitä aletaan järkyttää on se dekadenssin merkki. Se on kohtalaisen helppo löytää historiaa tutkimalla. Siinä tarkastelussa vain 10 vuotta on perin lyhyt aika.
Tuon tehtävän(, siis kansakunnan elinvoimaisena pysymisen,) vuoksi on lähinnä naurettavaa perustella sukupuolineutraalia liittoa tasa-arvolla.
Miehen ja naisen suhde lienee luonnon laki ja kansakunnan säilymisen ehto. Ja sitä kannattaa suojella lailla.
Mutta mitä sillä on tekemistä homoliittojen kanssa? Ei kai Kanniainen niin naiivi ole, että luulee samaa sukupuolta olevien parisuhteen nimen vaikuttavan naisen ja miehen liittoon?
Kanniainen: ”Kun sitä aletaan järkyttää on se dekadenssin merkki. ”
Jaa, ettei vaan olisi ihan niitä lopun ajan merkkejä??? Jälleen kerran.
Kanniainen: ”Tuon tehtävän(, siis kansakunnan elinvoimaisena pysymisen,) vuoksi on lähinnä naurettavaa perustella sukupuolineutraalia liittoa tasa-arvolla.”
Kyllä kansakunnat näyttävät pysyvän ihan elinvoimaisina – kun maailman väestönkavun käyriä ja ennusteita katselee – vaikka Suomessa hyväksytäänkin (ennemmin tai myöhemmin) sukupuolineutraali avioliittolaki.
Eivätpä taida samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitot paljoa heteroiden lisääntymistä tai perheen perustamista häiritä.
Ehei, en ole maailmanlopun ennustaja. Historia on opettavaista! Länsimaiden väkiluvut ovat laskussa. Jos kasvavat niin muualta tulleiden kautta. Historiasta näkee senkin että se on dekadenssin merkki.