Ei liene yllätys että Kotimaa24 viikon keskustelluimmaksi aiheeksi on noussut emerituspiispa Eero Huovisen lausunto avioliitolain muuttamisesta ja toive avoimesta selvitystä siitä mitä avioliitolla on historiallisesti ja kulttuurisesti tarkoitettu ja mitä sillä nykyään tarkoitetaan.
Nähdäkseni asiaa voisi tarkastella ainakin kahdesta suunnasta: mitä avoliitto juridisesti on ja on ollut ja toisaalta mitä se luonnonmukaisesti on. Kolmantena näkökulmana sitten on avioliiton kulttuurinen merkitys, joka on jotakin näiden kahden ensin mainitsemani väliltä.
Mielestäni avioliitto on juridisesta näkökulmasta katsoen nimenomaan rekisteröity parisuhde. Henkilöt ovat lain edessä sidottu ja sitoutuneet joihinkin asioihin ja yhteiskunta on määritellyt instituution aseman suhteessa kolmansiin osapuoliin.
Luonnollinen avioliitto on laista tai muista säädöksistä riippumaton avioliiton osapuolien sitoutuminen toisiinsa ja avioliiton seurauksena mahdollisesti syntyviin lapsiin. Tällöin luonnollisen avioliiton olemassaolo ei riipu siitä mitä yhteiskunnan lainsäädännössä on avioliitosta kulloinkin määrätty tai onko kyseistä lainsäädäntöä tai edes koko yhteiskuntaa laisinkaan olemassa. Näin määriteltynä luonnollinen avioliitto ei siis muuksi muutu sillä, että yhteiskunta muuttaa lakejaan.
Luonnollisina liittoina tarkasteltuina samaa- ja eri sukupuolta olevien pariskuntien välisten liittojen osittainen samankaltaisuus ja toisaalta erilaisuus on yhteiskunnassamme hyväksyttävä annettuna asiana, vaikka näitä liittoja juridisina liittoina käsiteltäisiinkin joko erikseen tai samanlaisina.
Kulttuurillinen näkökulma näihin erilaisiin liitoihin voi toki vaihdella eri aikakausina myös yhteiskunnan arvopohjasta riippuen. Arvot ovat niin ikään asia joita ei pelkästään lainvoimalla muuteta.
Näin määriteltynä luonnollinen avioliitto ei siis muuksi muutu sillä, että yhteiskunta muuttaa lakejaan.
Eikä kukaan ole moista yrittänytkään eikä esittänytkään. Avioliitto voi siis juridisesti koskea homparia ja heteroparia tai mitä muuta paria tai ryhmää hyvänsä minkä lainsäätäjä on hyväksi katsonut. Sanan avioliitto sisältö tarkistuu ja ’luoonnollistuu’ siihen liittyvän muun kontelkstisisällön mukaan, esim jos liiton on solminut Pekka ja Maija, on kyseessä luonnollinen heteroliitto ja jos Matti ja Paavo, luonnollinen homoliitto,koska homous esiinty luonnossa (ja esim. eläinkunnassa on luonnollista homoutta). Oliko vaikeaa?
Ymmärrän kyllä, mitä juridisella avioliitolla tarkoitetaan ja mitä kulttuurinen näkökulma tässä yhteydessä tarkoittaa ja olen niistä Kivimäen kanssa samaa mieltä.
Sen sijaan luonnollinen avioliitto on käsitteenä mielestäni sekä absurdi että tarkoitushakuinen. Ilmeisesti kirjoittaja yrittää sillä sanoa, että avioliitto ikään kuin luonnollisesti kuuluu tietylle ihmisryhmälle (ei varmasti tarvitse arvata kenelle) ja eräs toinen ihmisryhmä on luonnostaan vähän epäluonnollinen.
En ole suuri ”luonnonoikeudellisen” etiikan, koska se tyypillisesti päätyy kehäpäätelmään ”kaikki mitä minä itse pidän luonnollisena on oikein ja mitä minä pidän luonnottomana on väärin”. Luonnonoikeudelliset päätelmät hyvin harvoin pohjautuvat mihinkään muuhun normiin kuin omaan mielipiteeseen, joten mitään suurempaa todistusarvoa en niillä näe.
Minun mielestäni heteroseksuaaleille on yhtä luonnollista ja lajityypillistä hakeutua parisuhteisiin kuin homoseksuaaleilla. En näe, että se olisi jommalle kummalle ryhmälle luonnottomampaa kuin toiselle.
Itse asiassa en blogitekstissäni ottanut laisinkaan kantaa siihen , keiden välinen liitto on luonnollinen ja keiden ei.
Jätin tarkoituksella jo kliseekisi muodostuneen ”autiosaari” -vertauksen pois ja oletin, että toteamus ettei luonnollisen avioliiton olemassaolo ei riipu siitä mitä yhteiskunnan lainsäädännössä on avioliitosta kulloinkin määrätty tai onko kyseistä lainsäädäntöä tai edes koko yhteiskuntaa laisinkaan olemassa, kertoo riittävän hyvin, mitä tarkoitin.
Kivimäki, puhuit kahdesta eri käsitteestä, luonnollisesta ja juridisesta avioliitosta. On hyvä että pidätkin siis myös homoliittoa luonnollisena.
En ole aivan satavarma, mihin autio saari viittaa, mutta jos autiolla saarella on joukko ihmisiä, heterot muodostanevat pareja keskenään ja homot keskenään. Heteroille syntyy lapsia, joista osa on heteroita ja osa homoja. Ja nämä lapset muodostavat jälleen heteropareja ja homopareja. Ja niin edelleen.
Näin se minusta luonnollisesti menee.
Vallitsevissa olosuhteissa aika pitkälle kuten Jusu asian ilmaisee. Tämä siis täysin ilman että paikalle osuu yhtään vihkioikeudellista viskaalia. Ja tosiaankin kuten Jusu kirjoittaa hetero ja homoparien tilanne on luonnollisesti erilainen.
Asiaa hämmeentää toki lisää seikka ettei vallitsevissa oloissa saarelle synny vain heteroja ja homoja, vaan joukkoon mahtuu myös biseksuaaleja ja polyamorisia. Heille muorostuu erinäisiä suhteita ilman mitään avioliittolakia.
Vaikka parisuhteita muodostuu ilman lakia on laki kuitenkin yhteiskunnalle hyödyksi. Laki ainaa juridiset kehykset luonnollisille liitoille.
Laki antaa juridiset edellytykset luonnollisille liitoille, mutta en ainakaan itse keksi objektiivista perustelua, miksi jokin edellä kuvatuista liitoista olisi muita luonnollisempi.
Jos keskustelun pointti on pohtia, nimitetäänkö homoparin suhdetta rekisteröidyksi parisuhteeksi vai avioliitoksi, ihmettelen, millä perusteella jompikumpi nimi on luonnollisempi homoille ja toinen heteroille.
Tästä syystä pidän luonnollisuutta absurdina argumenttina.
Jusu tässä langenneessa luonnossa on ovat kaksi eri asia, joiden välillä on samankaltaisuutta. Tämä siis täysin riippumatta kutsutaanko niitä kultuurissamme molempia avioliitoksi tai käytetäänkö niistä eri nimityksiä. Ne eivät siis muutu samaksi asiaksi sillä että niitä nimitetään samalla nimellä.
Tämä oli nähdäkseni keskeinen seikka myös piispa Huovisen lausunnossa.
Langenneisuuteen en ota kantaa, koska se on uskonnollinen käsite.
Sanot, että liitot ovat eri asia eivätkä ne muutu samaksi yhteisellä nimellä. Yhtäältä ajattelen, että se on makuasia ovatko hetero- ja homoliitot samanlaisia vai erilaisia. Toisaalta ajattelen, ettei ehdotetun lakimuutoksen tarkoitus ole muuttaa kummankaan luonnetta eli tehdä niitä samanlaisiksi sillä oletuksella, että ne nyt olisivat erilaisia.
Juridiselta kannalta lakimuutos hoituu muuttamalla ensimmäisen pykälän ”mies ja nainen” muotoon ”kaksi ihmistä”. Käsitykseni mukaan se on ainoa kansalaisaloitteessa ehdotettu varsinainen muutos avioliittolakiin. Tässä valossa katson, että eivät nämä parisuhteet, ainakaan juridiselta kannalta, merkittävän erilaisia ole. En pidä tuota muutos vallankumouksellisen suurena.
Mutta nämä eivät kaiketi enää liity siihen kysymykseen, millä perusteella avioliitto olisi jotenkin luonnollisempi parisuhdemuoto heteroseksuaaleille kuin homoseksuaaleille.
Jatkan vielä edellistä ajatusta sillä, että mielestäni liittojen samanlaisuus on juridisesti irrelevantti sen kannalta, onko meillä yksi vai kaksi parisuhdelakia. Jos asian pystyy säätämään yhdessä laissa, juridisesti on merkityksetöntä onko kyse täysin samanlaisesta, hyvin samankaltaisesta vai melko erilaisesta parisuhteesta.
Mielestäni asia ratkeaa sillä, onko yhteiskunnallisesti tarkoituksenmukaista näitä parisuhteita samalla nimellä tai eri nimillä ja toisaalta, onko perusteltua, että ihmisten kohtelu lain edessä on erilaista tai samanlaista riippuen puolison sukupuolesta.
Mielestäni tässä keskustelussa tulisi pohtia asian yhteiskunnallista tarkoituksenmukaisuutta sekä niitä sekulaareja perusteluja, joilla ihmisten samanlainen tai erilainen kohtelu lain edessä oikeutetaan. Se olisi minusta relevantimpaa kuin keksiä keinotekoinen luonnollisen avioliiton käsite.
Hyvää pohdintaa Jusu
Luonnollisen avioliiton apukäsite on hyödyksi pohdittaessa mitkä asiat oikeasti ovat eduskunnan päätettävissä ja toisaalta mitkä asiat edukunnankin on otettava annetuina.
Annettuna asian edukunnan on otettava se, että yhteiskunnassa esiintyy sekä hetero- että homoparisuhteita eikä vain yhdenlaisia parisuhteita
Edunkunnan ratkaistavissa on,.
1. onko näiden erilaisten parisuhteiden rekisteröintimahdolisuudesta tarkoituksenmukaista säätää samassa vai eri lainsäädännössä.
2.onko lainsäädännössä näistä erilaisista parisuhteista tarkoituksenmukaista käyttää rekisteröityinä samaa vai eri nimitystä .
Vaikka eduskunta yhdenmukaistaisi lainsäädännön se voisi käyttää rekisteröidyistä liitoista eri nimitystä. Toinen vaihtoehto on että nimitys laissa on sama ja erilaisuuden tunnistaminen jätetään puhtaasti kultuurilliseksi kysymykseksi.
Erilaisuuden tunnistamisen kieltäminen laintoimeenpanossa olisi sekin eduskunnalle mahdollista, mutta johtaisi väistämättä lainsäädännön kiertämisen kulttuuriin. Kansa kyllä keksii keinon ilmasta erilaisuutta ja samanlaisuutta täysin riippumatta siitä, kuinka suvaitsevaista kansa kulloinkin on.
Jusu sanoitti hyvin ja näytti myös hyvin Kivimäen semanttisen epäluonnolisuuden…
Kommentisi kuvaa hyvin ilmiötä lukea lauseiden välistä tekstiä, jota sinne ei ole kirjoitettu.
Tällä kertaa kirjoitukseni konteksti oli sekulaari eikä siinä käsitellä laisinkaan esimerkiksi kristillistä käsitystä inmisen luotuisuudesta.
Kristillinen etiikka perustuu pitkälti niin kutsuttuun luonnolliseen lakiin, joka on kätketty jokaisen ihmisen sydämeen. Paavali sanoo jopa pakanoista, että ”lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä.” Jokainen siis pystyy järjen (ja omantunnon) avulla tajuamaan sen mikä on oikein ja mikä väärin, tai edes häivähdyksen siitä.
Tämä omatunnossa ilmenevä laki muuttuu aikojen mukana. Omatunto on mitä suurimmassa määrin sosiaalinen. Luterilaisessa opissa on keskeistä evankeliumin ja lain erottaminen. Evankeliumi on ikuinen ja muuttumaton, laki muuttuu, kun käsitykset siitä mikä on oikein ja hyvää muuttuvat. Kysymys homoseksuaalien tasa-arvoisesta oikeudesta myös kristilliseen aviolittoon ei liity evankeliumiin, se siis koskee lakia. Laki taas on luonteeltaan muuttuva, jos käsitykset ja ymmärrys jostain ilmiöstä muuttuu/kehittyy aikojen mukana.
Sanonpa vain, että kirjaimellisinkin Raamattua tulkitseva fundamentalisti alkaa pikkuhiljaa tuntea jollain tasolla pistoksen sydämessään tuomitessaan homoseksuaalisuuden ja/tai sen harjoittamisen synniksi.
”Luonnonoikeus”/ tai ”luonnonoikeudellinen etiikka on siitä näpsäkkä retorinen argumenttiautomaatti, että sillä voida perustella käytännössä mitä vain, kuten Jusu ylläolevassa kommentissa osoitti. Sillä voidaan perustella myös homoseksuaalisten liittojen luonnollisuus, jos niin halutaan.
Luullakseni yhä suurempi osa ihmiskuntaa pikkuhiljaa ymmärtää, että homoseksuaalisuuden arvottaminen, esimerkiksi ei-luonnollisena, on väärin. Voi tietysti kysyä, mistä tällainen arvojen perusteellinen, melko yhtäkkinen muutos johtuu?
Olisiko Jumalalla sormet pelissä?
Kari-Matti Laaksonen
Blogini aihepiiri on puhtaasti sekulaarinen. Ei Suomessa eduskunta ole enää vuosikymmeniin säädellyt lakeja sen mukaan onko jokin asia Raamatun etiikan mukaista vai ei.
JUkka Kivimäki,
Kun lukee ”vastauksiasi” eri kommentojien kommenttoihin, epäonnistuit hiukan blogissasi siinä mielessä, että kukaan ei oile sitä ymmärtänyt.
Kyllä Suomen eduskunta on säätänyt lakeja myös niin, että se on, tavalla tai toisella, ottanut huomioon sen, mitä kunakin aikana on pidetty ”Raamatun etiikkana.”
Se on toki ihan ok, mutta jossain määrin ambivalenttia, että Raamattuopiston piirissä kavahdetaan Raamattua:-)
Kari-Matti
Eiköhän Raamattuopistolla olla ainakin Mäkelän ajoista alkaen ymmärretty kahden regimentin ero. Siviililainsäädännon argumenteina ei käytetä Raamattua eikä kirkollisten toimitusten argumentteina siviililainsäädäntöä.
On hyvin paljon heteroavioliittoja, joissa ei halutakaan lapsia. E-pilleri muutti peruuttamattomasti perheinstituutiota. Aniharvoin miehet ja naiset menevät sänkyyn vain tehdäkseen lapsia eikä kiimassa ole mitään luonnotonta.
”Luonnollisen” rinnastaminen parisuhteessa miehen ja naisen väliseen suhteeseen, menee metsään. Luonnonoikeusetiikalla voidaan yhtä lailla perustella, jos halutaan, naisen ja naisen, miehen ja miehen, liittoja.
Ja vaikka Jukka ei oikein tykkääkään, viittaan taas Raamattun, kuten meillä liberaaleilla on toistuvasti valitettavana tapana. Jumala ei todellakaan tarkoittanut ”täyttäkää maa”-kehotuksella, että jokainen olisi siihen velvoitettu. Ei. Esimerkkiksi homoseksuaalinen pari mielestäni palvelee lisääntymistä ja tietyn osan heteroseksuaaleja ”maan täyttämistä” parhaiten kristillisessä avioliitossa, mukana täysin tasa-arvoisena siinä kokonaisyhteiskunnallisessa kontekstissa, jonka tehtävä on myös huolehtia ihmiskunnan jatkumisesta biologisessa mielessä.
Tässä kohdin Kari-Matti sivuutat kirstillisen pelastushistorian ensimmäisen jakolinjan eli jaon Jumalan alkuperäisen järjestyksen ja lankeemuksen jälkeisen järjestyksen välillä. Tämä siis poistamatta ytään rusinaa pullasta.
Tässä ei ole kyse Raamatun etiikasta vaan opista. Oppiin kuuluu se että Jumala tuli ihmiseksi ja kuoli ristilla jotta syntiin langennut ihmiskunta voisi pelastua. Jos syntiinlankeemista ei olisi tapahtunut, myöskään ristiä ei olisi tarvittu. Lankeemus on osa pelastushistoriaa, eli evankeliumia.
Raamatun ilmoituksen mukaan homoseksuaalisuutta ei esiintynyt ennen lankeemusta. Tämäkin on silkkaa oppia ei etiikkaa. Asia on suoraan Raamattuun kirjoitettu.
Kun edellä blogitekstissä viittasin luonnolliseen, tarkoitin sitä mikä toteutuu lankeemuksen jälkeisessä luonnossa. Siinä luonnossa, joka oli paratiisissa, tilanne oli hieman toinen.
Raamattu myös ilmoittaa että maapallo olisi ollut täysin veden peitossa jumalan tappaessa kaikki ihmiset… tiede on jo aikapäiviä sitten osoittanut täysin kiistattomasti että tämä väite ei ole totta. Jos raamattu on kerran satua tältä osin, miltä muilta osin se on myös satua?
Joona Ojanen: ”Jos raamattu on kerran satua tältä osin, miltä muilta osin se on myös satua?”
Kaikilta osin.
jos autiolla saarella on joukko ihmisiä, heterot muodostanevat pareja keskenään ja homot keskenään. Heteroille syntyy lapsia, joista osa on heteroita ja osa homoja. Ja nämä lapset muodostavat jälleen heteropareja ja homopareja. Ja niin edelleen.
Näin se minusta luonnollisesti menee. Jusu
Tää on sanottu hirveen hyvin. Näin se on ollut aikojen alusta ja näin se on ja näin se jatkuu. Sitä ei muuteta lainsäädännöllä, ei tappouhkauksilla, ei millään. Se on vaan fakta, joka ihmiskunnassa pysyy niin kauan kuin ihmisiä täällä maapallolla on.
JUuri näin. Tässä ajassa hetero ja homoliittoja syntyy riippumatta siitä mitä lait niistä määrää eikä homoliitot muutu heteroliittojen kaltaisiksi tai päinvastoin sillä, että ne niputetaan samaan lakiin.
Mistä noita olkinukeja oikein sikiää…Kukaan ei ole esittänyt sit tai väittänyt tai pyrkinyt siihen, että uusi avioliittolaki muuttaisi homot heteroikisi, tai että liitot olisivat sisällöllisesti samanlaiset. Pyrkimys on siihen, että liiton jäsenet saisivat lain alla ja ja ihmisten edessä s a m a n l a i s e n k o h t e l u n ja o i k e u d e t. Tätä vanhurskasta pyrkimystä edesauttaa lähtökohtaisesti hyvin se,että näillä liitoilla on sama neutraali nimi: avioliitto.
Ihme etteivät konservatiivit ole vaatineet sanan ’ihminen’ poistamista kielestämme,sillä eihän se sukupuolta ilmaise eikä tee naisesta miestä, miehestä’ naista eikä homosta heteroa eikä heterosta homoa.
Seppo: ”Ihme etteivät konservatiivit ole vaatineet sanan ‘ihminen’ poistamista kielestämme,”
Älä yllytä Seppo. Kohta konsut alkaa vaatia, että puhutaan naisihmisistä ja miesihmisistä ja pelkkä ”ihminen” on väärin ja virheellistä kielenkäyttöä, koska naiset ja miehet ovat erilaisia.
”Pyrkimys on siihen, että liiton jäsenet saisivat lain alla ja ja ihmisten edessä s a m a n l a i s e n k o h t e l u n ja o i k e u d e t. Tätä vanhurskasta pyrkimystä edesauttaa lähtökohtaisesti hyvin se,että näillä liitoilla on sama neutraali nimi: avioliitto. Ihme etteivät konservatiivit ole vaatineet sanan ‘ihminen’ poistamista kielestämme,sillä eihän se sukupuolta ilmaise eikä tee naisesta miestä, miehestä’ naista eikä homosta heteroa eikä heterosta homoa.”
Vai on se ”ihme”? 🙂 Ylipäätään keskustelua ei hirveästi edistä sellainen retoriikka, että ”kas kun eivät vielä ole…” tms.
Ja kovasti noista ”oikeuksista” kohkataan tässä yhteydessä. Mutta onko avioliitossa perimmältään kyse ”oikeuksista”? Jos on, niin minkähän vuoksi radikaalit ja liberaalit alkoivaty 60-luvulta lähtien vastustaa avioliittoa ja vaatia ”vapautta” ja ”oikeutta” elää yhdessä ilman avioliiton kahleita ja yhteiskunnan holhoamista…
Mitä ”oikeuksia” tässä nyt tarkkaan ottaen peräänkuulutetaan? Minusta, ylipäätään, ihmissuhteissa ei tarvitse olla sen enempää oikeuksia kuin se, että saa tykätä kenestä haluaa, rakastaa ketä rakastaa ja elää kenen kanssa haluaa.
Nämä ovat ne ihmisten välisiin suhteisiin kuuluvat oikeudet. Joita voi sanoa ihmisoikeuksiksi.
Mutta ihmissuhteet tuovat mukanaan myös vastuuta ja velvollisuuksia. Äidin ja lapsen välinen suhde tuo paitsi oikeuden äidille hoitaa lastaan (paitsi erityisin painavista syistä) ja lapselle olla äitinsä hoidossa. (Muistettakoon tämä)
Näiden velvollisuuksien ja vastuun vuoksi äidin ja lapsen välistä suhdetta on säädelty lailla.
On aika erikoista ajatella, että lainsäädännön tarkoitus on ensisijaisesti jaella ”oikeuksia” niitä haluaville.
Lain täytyy turvata tietyt perusoikeudet, mutta mitä rakastumiseen ja rakastamiseen tulee, oikeuksia on kaikilla jo ihan riittävästi. Kyse onkin siitä, tuleeko yhteiskunnan jotenkin erityisesti säädellä ihmisten välisiä rakkaussuhteita. Ja jos, niin miksi.
kun/jos jostain ihmissuhteesta tulee yhteiskunnallinen instituutio, se ei tarkoita sitä, että siinä saadaan lisää niitä oikeuksia, vaan että tällainen ihmissuhde on tarkemmin varjeltu, vartioitu, rajattu, säädelty ja kontrolloitu.
Avioliitossa on kyse lasten oikeuksista ja aikuisten velvoitteista ja vastuusta. En ainakaan itse näkisi asiaa niin, että avioliittionstituution tarkoitus on maksimoida rakastavaisten onnellisuus.
Ihmiset saavat rakastaa, elää yhdessä ja olla onnellisia ihan omin avuin. Yhteiskuntaa tässä tarvitaan johonkin aivan muuhun.
Ei ole hyvä merkki sekään, että adoptiosta on alettu puhua ”oikeutena”. Mitä tulee avioliittoon ja mitä tulee adoptioon, en halua kuulla enää yhtään enempää aikuisten oikeuksista. Niitä on ihan riittävästi.
Enkä oikeus-sanaa ylipäätään. Varsinkaan jos ei edes tarkenneta mitä oikeuksia tässä oikein tarvitaan ja kenelle.
Keskustelussa on joka tapauksessa hyvä tiedostaa se, että lain vastustajat eivät ylipäätään ajattele avioliittoa ”aikuisten oikeudet” -näkökulmasta. Siksi sitä on aivan turha toistella.
Ja ”ihmissuhteista” ja ihmisten välisistä suhteista voidaan puhua viittaamatta sukupuoleen. Ystävyyssuhteista ja rakkaussuhteista voidaan puhua viittaamatta sukupuoleen.
Kyse on siitä onko syytä erottaa tietynlainen ihmisten välinen seksuaalinen ja romanttinen suhde omaksi instituutiokseen siltä pohjalta että sellaisista suhteista tuppaa syntymään lapsia. Ja tarvitaan sen suhteen erityistä säätelyä, sääntelyä, normeja, ihanteita, rajoitteita ja vastuun painottamista.
”Raamatun ilmoituksen mukaan homoseksuaalisuutta ei esiintynyt ennen lankeemusta.”
Olen lukenut Geeniksen monesta eri heprealaissatkin laitoksesta muta en alkutesteistyä ole moista totuutta löytänyt. Paavali nyt tulkitsee Vt:tä miten sattuu. Ut:n 74 VT:sitaatista vain 24 on oikein… Mutta sodomiaa toki ainakin oli,sillä Jumalahan kokeili adamille ensiin eläimiä…
Paavalin kirjeet ovat osa Raamattua, eivätkä siis ole ”mitä sattuu”.
Olen lukenut aivan riittävän monta tieteellistä Paavali-tutkimusta voidakseni todeta että hän siteeraa Vt.tä väärin.
Blogin lukijoille ja kommentoijille huomioksi että käytän blogitekstissä termiä luonnollinen eri viitekehyksessä kuin apostoli Paavali kirjeessään Rooman seurakunlle sen 1 luvun 26 ja 27 jakeissa. Paavali tarkastelee langenneen maailman olemusta ja vertailukohtana on elämä Jumalan yhteydessä. Paavali viittaa siis ihmiskuntaan joko on kyllä tuntenut Jumalan, mutta ei ole kiitänyt ja kunniottanut häntä Jumalana.
Blogitekstissäni tarkastelen luonnonmukaista suhteessa ihmisten laatimiin lakeihin. Tällöin Paavalin viitekehykseen asetettuna luonnollinen avioliito on sellainen, jokasi Jumala avioliiton asetti ja johon 1 Moos 2:24 viittaa. Paavalin viitekehyksen ulkopuolella termia luonnollinen voidaan käyttää yhtelaillalankeamattomasta kuin langenneestakin luonnosta.
Blogitekstiini viitekehyksessä pätee seikka ettei asioiden esiintyminen luonnossa ratkea ihmisten latimien lakien mukaan. Se avioliitto jonka Jumala asetti luomistyönsä osana ei muutu lainsäädäntöä muuttamalla. Myöskään me kaikki erillaiset ilmiöt joissa parisuhteita tässä langenneessa maailmassa esiintyy eivät olennaisesti muutu lainsäädäntöä muuttamalla.
Jotenkin minä sain blogitekstistä sen kuvan, että pyrkimyksesi oli ainakin vihjata siihen suuntaan, että luonnossa esiintyy heteroseksuaalisia avioliittoja ilman ihmisen tekemää lainsäädäntöä, mutta että luonnossa ei esiintyisi homoseksuaalien avioliittoja ilman ihmisen tekemää lainsäädäntöä ja tästä jotenkin seuraisi, että avioliitto olisi luonnollinen vain heteroseksuaaleille.
Voi olla, että olen täysin hakoteillä, mutta jos ymmärsin oikein, tämä päättelyketju tuntuu minusta kovin epäloogiselta.
Itseasiassa tällä kertaa olit täysin hakoteilla jota jo hieman ihmettelin tuossa edellä.
Kyseän on siitä, etä parisuhteiden luontainen olemus on sitä mitä on riippumatta eduskunnan päätöksistä. Eduskunnan päätösvalta ei tosiasiallisesti ulotu avioliittokulttuuriin, vaan rajoittuu siihen minkälaisia parisuhteita on mahdollisuus rekisteröidä ja mitkä ovat niiden rekisteröinnin oikeusvaikutukset.
Eduskunta päätää lainsäädännön rakenteesta ja lainsäädännössä käytettävistä termeistä, mutta ei rajaa niitä käsitteitä jota kulttuurissa esiintyy.
Eihän mitään ”luonnollista avioliittoa” voi olla olemassakaan. Eihän koko käsitettä olisi ilman lakia.
Ei luonnolliseen pariutumiseen, olipa sitten kyseessä hetero- tai homopari, mitään avioliittoa tarvita. Sama koskee lisääntymistä, sehän on ihan vaan puhdasta biologiaa. Avioliitto instituutiona lienee syntynyt aikoinaan tarpeeseen omaisuusjärjestelyjen hoitamiseksi, jossa puolisoiden keskinäisellä kiintymyksellä tai rakkaudella ei liene ollut suurtakaan merkitystä.
Tarkoitin siis, että koko ”avioliitto”- käsitettä ei olisi ilman lakia, joten ”luonnollinen avioliitto” on absurdi käsite.
Oletko tosiiaan sitä meiltä etteivät ihmiset sitoudu toisiinsa ilman lainsäädännön muodostamaa pakkoa?
Juuri noin Kimmo, Kivimäki on argumentoinut itsensä käsiteelliseen suohon.