Jeesus sanoo: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh. 3:36)
Miksi Jumalan vihasta pitää puhua (tai ei pitäisi puhua)?
Miksi meidän pitää rakastaa vihamiehiämme ja antaa Jumalan kostaa vihamiehillemme ajallaan, jos he ovat sen ansainneet?
Miten voisimme perustella sen, että Jumalan on (tai ei ole) oikeudenmukainen tuomitessaan luopiot kadotukseen?
Miksi kaikille ei kelpaa Jumalan armo, vaan he haluavat jäädä Jumalan vihan alle?
Miksi Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa ehdottomasti syntistä ihmistä?
Kaikki julkaistut blogini:
”On ihmisiä, jotka haluavat olla sotatilassa Jumalaa ja kristittyjä vastaan; näillä ei ole rauhaa Jumalan kanssa.” Mikäpä olisi vahvempi osoitus uskosta Jumalaan kuin tuollainen sotatila. Kukapa omistautuisi sellaisen vastustamiseen, jota ei pidä todellisena? Uskoisin Jumalan surevan enemmän niitä, joille Hän on täysin yhdentekevä.
Joutessani kirjoitin turhan pitkästi, mikä sinänsä on ihan turhaa.
Syntihän ei sinänsä ole yksittäisiä tekoja, vaan ihmisen itsekkyys ja omahyväisyys.
Oikein ymmärrettynä vaikkapa 1. käskyn pohtiminen auttaa ymmärtämään, miksi meidän krist. kulttuurissamme on jotakin kasvanut pahasti vinoon. Suhde Raamattuun muuttuu heti, kun ajatellaan, mitä Jumalan rakastaminen todella merkitsee, samoin lähimmäisen.
Martti Pentti, millä perusteella Jumala tykkäisi oppi-isän Saatanan seuraajista, jotka vastustavat Jumalaa?
Jorma, näin on. Aina kun rikomme jotain käskyä, niin rikomme myös ensimmäistä käskyä.
Millä perusteella Jumala tykkäisi mistään, Juha Heinilä? Raamatussa sanotaan muutamaan otteeseen, että joku on Jumalalle mieleen, mutta minä en vaihtaisi siihen sanaa ’tykätä’. ”Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon (Room. 14:18).”
Luulen Jumalaa vastaan kapinoivan tekevän niin, koska pitää Häntä vihamielisenä ja pahantahtoisena. Saatana haluaa varmaankin meidän erityisesti epäilevän Jumalan rakkautta ja armoa. Jumalan vihasta puhuminen tällaiselle ihmiselle vain saisi hänet vakuuttumaan, että Jumala on häntä vastaan.
Raamatun keskeisin asia ole suinkaan Jumalan viha, vaan sen sijaan Jumalan pohjattoman syvä rakkaus , jonka Jeesus on hankkinut kuollessaan ristillä kaikkien syntisten ja meidänkin puolestamme. Koska rangaistus on kärsitty niin Jumalan viha ei kohtaa yhtäkään, joka hänen Poikaansa uskonsa ja toivonsa laittaa.
Sen tähden Jumalan vihan sijasta meille kuuluu pelastus: ” Sillä Jumala ei ole määränyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herran Jeesuksen Kristuksen kautta” . ( 1. Tess.5: 9 ) Sillä Jumalan armo on meidän kanssamme. Armo kulkee vierellämme aivan perille asti. ( 1.Tess.2: 28 )
@ Juha Heinilä
Joo, Juha, kävin lukasemassa ton linkittämäsi keskusteluketjun tuolla arkistossa ja anteeksi nyt vaan, täytyy kompata tota Räikkälän Ykiä ja todeta, että aikamoista puppua toi kreationismi kaikessa absurdiudessaan on. Eipä tässä sen kummempia. Alan kyllä kallistua entistä enemmin ihan puhtaan ateismin suuntaan, vaikka olenkin tähän asti luokitellut itseni lähinnä agnostikoksi. Olen vakuuttunut täällä Kotimaa 24 keskusteluissa entistä vahvemmin siitä, että ateismi on minun ajatuksiani lähinnä, eikä sille mitään voi, jos olen rehellinen itselleni. Kunnioitan ja arvostan kyllä kaikkien ihmisten rehellistä vakaumusta.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Jumala on hyvä ja armahtaa jokaisen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. Jeesus sanoo:
Kiitos omakohtaisesta kommentista, Kimmo. Hienoa, kun jaksoit lukea viestiketjua ja löysit sieltä ajatuksiasi tukevia näkökulmia. Ehkä luet myöhemmin jonkun aiheeseen liittyvän kirjan. Lukeminen kannattaa aina, vaikka joskus asiat voivat tuntua liian monimutkaisilta.
Kirjoitettu on:” Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi,nimittän se on uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämmessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva”
Sydämmen usko tuo vanhurskauden ja suun tunnustus pelastuksen Näin Raamatussa sanotaan: ” Yksikään joka häneen uskoo, ei joudu häpeään”
Tässä ei ole Juutalaisen eikä Kreikkalaisen välillä eroa. Kaikilla on sama Herra. Hänellä riittää armoa kaikille jotka huutavat häntä avukseen. ( Room.10 : 5- 13 ) Kristillinen usko on pelastus-usko, jossa selviydytään oikeudenmukaisesta tuomiosta ja synneistä. Mutta jos siitä otetaan pois lain tuomio kaikessa helvetillisessä vakavuudessaan ja armon ihanuus. Silloin kristillinen usko jää melkoisen laimeaksi