Jeesus sanoo: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh. 3:36)
Miksi Jumalan vihasta pitää puhua (tai ei pitäisi puhua)?
Miksi meidän pitää rakastaa vihamiehiämme ja antaa Jumalan kostaa vihamiehillemme ajallaan, jos he ovat sen ansainneet?
Miten voisimme perustella sen, että Jumalan on (tai ei ole) oikeudenmukainen tuomitessaan luopiot kadotukseen?
Miksi kaikille ei kelpaa Jumalan armo, vaan he haluavat jäädä Jumalan vihan alle?
Miksi Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa ehdottomasti syntistä ihmistä?
Kaikki julkaistut blogini:
Kumpi on osamme; rakkaus vai viha?
Jumala sanoo:
Kysyisin sinulta, Juha, pari henkilökohtaista kysymystä, ei tarvitse vastata, ellet halua.
Uskotko, että Raamatun joka ikinen sana on totta, tapahtunut ihan pilkulleen niinkuin se on kirjoitettu, mukaanlukien sekä vanha että uusi testamentti?
Oletko kreationisti?
En kysy näitä millään tavalla ilkeilläkseni tai ”ketunhäntä” kainalossani, vaan, että osaisin ymmärtää paremmin maailmankuvaasi. Kaikella kunnioituksella:)
Kiitos hyvistä kysymyksistä, Kimmo, joihin vastaan mielelläni.
Koko Pyhä Raamattu on Jumalan sanaa ensimmäisestä sanasta viimeiseen Aamen sanaan. Meillä on monia Raamatun käännöksiä, joista voimme meidän omalla äidinkielellä lukea Jumalan sanaa. Se mitenkä meidän Raamatussa on pilkut, pisteet ja muut välimerkit, jotka ovat kääntäjän laittamia, niin niistä voi olla montaa mieltä.
Olen; uskon kirkkomme uskontunnustuksen mukaisesti, että Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden seitsemässä päivässä niin kuin on Pyhässä Raamatussa kirjoitettu.
@ Juha Heinilä
Kiitos rehellisestä vastauksestasi Juha. Kunnioitan uskoasi.
Jos minä väittäisin omalta kohdaltani samaa, en olisi rehellinen. Minun on pakko epäillä (olen kai lähinnä agnostikko, en kuitenkaan puhdas ateisti), koska Raamatun tapahtumat ovat mielestäni liian paradoksaalisia ja absurdeja.
En aio, enkä halua ottaa niitä tässä yhteydessä keskustelun kohteeksi, koska tiedän, että se ei johtaisi mihinkään. Noita juupas eipäs väittelyitä on jo näissäkin ketjuissa ihan tarpeeksi muutenkin. Olkaamme siis kumpikin omissa käsityksissämme onnellisia (tai autuaita), ihan miten vaan.
Siteeratakseni itseäni viisaampaa, Kakkurin Teemu sanoitti vastauksen tähän kysymykseen niin, että ”kaikki pääsevät taivaaseen, kaikki eivät vain tule sinne”.
”Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden seitsemässä päivässä niin kuin on Pyhässä Raamatussa kirjoitettu.” Tähän on hyvä lisätä: ”Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.” Joillakin on tapana ajatella, että luomisen kuudes päivä on vielä menossa ja seitsemännen päivän lepo on vasta iäisyydessä.
Joo, Martti, OK, jos sinä niin sanot. Olen havainnut sinut viisaaksi mieheksi useistakin kommenteistasi päätellen.
Eppäilempä kyllä sittennii. Suattaapi olla jotta on tai suattaapi olla jotta ei ou, tiiä nuista kaekenlaesista immeisten huasteluista, sanoisi savolainen.
Elias, kiitos hyvästä kommentista. Joo ei Jumala sinne Taivaaseen pakota niitä, jotka haluavat elää erossa Jumalasta.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, Martti Pentti. Minä uskon, että päivä oli silloin sama kuin tänäpänä eli 24 tuntia. Jumala loi kasvikunnan ennen aurinkoa. Kauanko kasvit pärjäisivät ilman aurinkoa?
Kimmo, arvostan sinua, kun haluat löytää totuuden ja suhtaudut kunnioittavasti muiden mielipiteisiin.