Jumalan Pojan valtakunta

Tällä tavalla on asia meidänkin kohdalla, Jumalan täytyy ensin särkeä meidän itsemme rakentamat rakennelmat säpäleiksi ennen kun meille Jumalan armo kelpaa. Silloin ollaan hiljaa ja nöyrinä Jumalan edessä. Jumalan joka on luvanut, että kun Hän särkee, Hän ei heitä siruja pois, vaan tekee niistä siruista uuden jalomman astian omaan käyttöönsä.

Martti Pylkkänen, kiitos erinomaisesta kommentista. On hienoa, että Jumala rakastaa meitä.

Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Jumala hallitsee koko luomakuntaa. Martti Luther kirjoittaa seuraavasti:

Jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. (Luuk. 14:11)
Jumala on sellainen valtias, jolla ei ole muuta tehtävää kuin ylentää se, mikä on alhaista ja alentaa se, mikä on ylhäistä, siis sanalla sanoen musertaa rikki eheä ja tehdä eheäksi särjetty. Alussa hän loi maailman tyhjästä, jonka tähden hänen nimensä on Luoja ja Kaikkivaltias. Yhä hän pysyy tavoissaan muuttumattomana.

Kaikki hänen tekonsa aina maailman loppuun asti ovat sellaisia, että hän tekee tyhjästä, alhaisesta, halveksitusta, kurjasta ja kuolleesta oivallisen, kunniallisen, autuaan ja elävän, mutta päinvastoin oivallisesta, kunniallisesta, autuaasta ja elävästä hän tekee tyhjän, alhaisen, halveksitun, kurjan ja kuolevan. Kukaan kuolevainen ei voi saada aikaan tällaista, sillä hän ei voi tyhjästä mitään tehdä.

Jumalan silmät sitävastoin katsovat vain syvyyteen. Kun hän on kaikkein korkein eikä ole mitään häntä korkeampaa, hän ei voi suvaita mitään yläpuolellaan eikä voi nähdä myöskään mitään rinnallaan. Mutta kuta syvemmällä joku on hänen alapuolellaan, sitä paremmin hän sen näkee.
Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille

Miten voimme oppia tuntemaan näkymättömän Jumalan?

Jumalan kirjoitetusta sanassa opimme tuntemaan Jeesuksen ja samalla Isän Jumalan.

Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.” Filippus sanoi hänelle: ”Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme.” Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. (Joh. 14:5-11)

1. Korinttolaiskirjeen toisen luvun ajatuksena on, että Jumalan tunteminen on mahdollista vain Jumalan Hengen avulla. Rukous ja seurakuntayhteys taas taitavat olla keinoja päästä kosketuksiin Hengen kanssa.

Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Jumalan kirjoitettua sanaa ei korvaa mikään. Samoin rukous, seurakuntayhteys ja sakramentit ovat tärkeitä.

”Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.” Kirjoitettua sanaa ei voi kuulla. Jumalan sana on kuultava, siksi se on luettava ääneen, julistettava. Tämä tapahtuu seurakunnassa.

Martti Pentti, ihmisviisaus ei ole Jumalan sanaa. Et voi korvata ihmisviisaudella Jumalan kirjoitettua sanaa. Kirkossa luetaan ja saarnataan Jumalan kirjoitettua sanaa, Pyhää Raamattua.

Raamatun teksti muuttuu eläväksi Jumalan sanaksi, kun se julistetaan kirkossa. Ei se siellä kirjan kansien välissä pysy hengissä.

Näkyy lestadiolaisten kriitikko olevan kovasti lestadiolaisella opinlinjalla.
Monilla kristityillä on kumminkin ihan toisenlainen kokemus siitä, että luettu ”raamatun kansien välissä” oleva sana on vaikuttanut katumusta, uskoa ja virvoitusta.
Tässä seurassa on varmaan ihan jonninjoutavaa kertoa siitä veljestä, jonka äiti oli viimeisillä reissuillaan sairaalassa ja kuinka ihmeellisesti Raamatusta avautunut sana antoi tälle miehelle profeetallisen lupauksen ja sen myötä avun ahdistuksessa.
Turha on myös kertoa miehestä, joka kuollakseen pelkäsi kolumbialaista huumerengasta eräällä Karibian meren saarella, ja jolle myöskin Raamatusta annettu sana toi lupauksen ja vapautuksen pelosta.
Turha myös on kertoa Erkki-Antti Juhonpietistä, joka sanaa lukiessaan sai uskon.
Hänelle, joka on hädässä, hänelle, joka uskoo, Raamattu on ihmeellinen.
Kun UT sanoo ”usko tulee kuulemisesta”, on sekin asia sanottu tilanteessa, jossa olisi tarvittu hevoskuorma Raamatun kirjoja ja papyrysrullia, jotta asianomainen olisi voinut lukea ”Raamattua”.
Eivät taineet Ateenalaiset ostaa paikallisesta Akademiskasta Paavalin kirjeitä kotilukemiseksi. Ainoa sana oli kuultavaa sanaa. Nythän tilanne on aivan toinen.
On sekin muuten ihan kummallista, että usein kirkkain ja selvin evankeliumi on kuulunut seurakunnassa kirkon ja kirkkosalin ulkopuolella maallikon suusta.

Jorma Ojala, on totta että Jumala kuulee kun ihminen hädässä sydämestään huutaa ja auttaa.

On kuitenkin toinen asia tuleeko ihminen sen jälkeen uskoon eli uudestisyntyykö.

Mitä on uudestisyntyminen, yksinkertaisuudessaan se on kaiken vanhan poistumista ns kuoleman kautta ja heräämistä uutena luomuksena.

Mikä tämän estää, kääntyminen vanhaan eli ei mennäkkään eteenpäin vaan käännytään ottamaan vanhaa ”viiniä”, se tukahduttaa uuden.